Pranayama III – Flying without wings

 Image

Photo by: Pauliina Kapanen

HOW TO LEARN TO BREATHE

In Ashtanga Yoga classes, you are supposed to learn to breath in the very beginning. You learn a breathing technique. Is it really possible to LEARN to breath? Or is it something we could discover? Something to connect ourselves with?

I’m asking these questions, because I see people having practiced Ashtanga yoga for years and still struggling with their breathing (and thus themselves), still making huge efforts to make it through their practice. I also meet beginners who don’t struggle and who continue their yogic way in a flow.

Once you are  familiar with this watching practice and you are connected to your prana, you can connect with the natural VOLUME of your breath. To become conscious of the volume of both the inhalation and the exhalation. If you feel that they are not in balance, delicately equalize them.

It’s not a question of having equal length in time or noice between in-breath and out-breath, but having an equality in volume and energy. You’d be exhausted with your practice every time you do it instead of revitalizing yourself if you’re thinking about time and stressing yourself out.

Of course, even if you start to do a more conscious work with your breath and you succeed in equalizing it, you may be exhausted, because you’re changing a pattern inside of you. This pattern has something to do with your psyche and so the work you do with your breathing, you do with your psyche too. Once you’ve managed to change the pattern, you don’t have to control your breath so much. It begins to adapt more easily to anything you do.

Volume doesn’t mean you have to take as much air in as you put air out, because the inhalation and the exhalation are really two polarities of one action. They complete each other in this action and they are very different in energy, as they are different  physiologically and emotionally. Volume doesn’t mean either that you should take as much air as you can. You take what’s natural and what feels right and adequate in that particular moment.

Deep in the life level, inhalation is about opening yourself to receive prana. And this is a law of life: you can’t really take anything. You can just receive if you are open. if you don’t know how to receive, whatever you have, doesn’t really have value to you.

In the life level, exhalation is about keeping the prana inside you just got. Keeping and allowing your body to absorb it. This is possible when your mind and body are connected with your breathing and your prana. Otherwise, your body is living separately and is not getting nourished with prana. It gets what you give it in food and oxygen, but that’s not a real LIFE for your body.

The next step in your prana practice is to give more space to your inhalation in a relaxed way. Then you just watch how much this influences your exhalation. Make your inhalation a little bit longer so that you can feel it not only in your lungs, but in your body. It’s like an inside stretch of your body. So, give your body this smooth massage of your own breath.

APPRENDRE À RESPIRER

Dès que nous commençons à pratiquer l’Ashtanga Yoga, nous sommes censés apprendre à respirer avec une technique. Je me demande pourtant, si au lieu d’apprendre à respirer, on pourrait découvrir comment entrer en contact avec notre respiration.

Parfois, je suis épatée de voir des élèves ayant pratiqué pendant des années et qui malgré cela sont toujours en train de lutter lorsqu’ils pratiquent. La lutte n’est pas nécessaire. Si le chemin commence bien avec une vraie connection avec nous-mêmes, nous ne pourrions jamais plus nous trouver en train de lutter avec nous-mêmes. Il est vrai qu’il s’agit d’une pratique puissante, mais elle a aussi d’autre qualités qu’on oublie souvent.

Une fois que nous sommes connectés avec cette couche prânique en nous, nous pouvons commencer à faire quelque chose de plus. La chose suivante est de prendre conscience du volume naturel de notre respiration. Bien sentir le volume dans l’inspiration et l’expiration. Si nous sentons que l’inspiration et l’expiration ne sont pas égales, nous pouvons essayer de les égaliser d’une manière très subtile. Je ne parle pas d’une égalisation en temps entre l’inspiration et l’expiration, mais en volume et en énergie. Si nous essayons d’égaliser les respirations en temps, nous allons nous épuiser très vite.

L’épuisement est normal, lorsque le travail est fait d’une façon adéquate, parce que nous travaillons sur notre psyché. Quand le travail aboutit, c’est-à-dire, lorsque la respiration trouve un écoulement nouveau et naturel, nous n’avons plus à la contrôler autant. Elle va nous servir en s’adaptant à tout ce que nous faisons.

Quand je parle du volume, je ne veux pas dire qu’il faudrait prendre autant d’air qu’ on en expulse. Cela, parce que l’inspiration et l’expiration sont deux choses complètement différentes, quoique complémentaires. Elles sont différentes en leur énergie et elles le sont aussi bien physiologiquement qu’émotionellement. Avoir une respiration volumineuse ne veut pas dire de prendre autant d’air que possible. Nous prenons juste autant qu’il nous en faut à ce moment-là.

À un niveau très profond de la vie en général, l’nspiration n’est pas équivalente à prendre du prâna. Il s’agit de nous ouvrir pour en recevoir. Nous ne pouvons pas prendre quoi que ce soit, mais nous pouvons recevoir si nous sommes ouverts à ça. Au niveau prânique, l’expiration veut dire garder le prâna que l’inspiration nous a amené et ensuite permettre à cette énergie de se répandre dans notre corps. Cela est possible si le mental et le corps sont en connection avec la respiration et ainsi le prâna. Si le corps est séparé du reste, il ne va pas être nourri en prâna et il sera privé de vraie vie.

Maintenant, nous pouvons pratiquer à donner plus d’espace à notre inspiration tout en restant bien détendu. Lorsque l’inspiration se prolonge, nous pouvons constater quelles répercussions elle a sur notre expiration. Nous prolongeons l’inspiration juste un tout petit peu pour sentir cette expansion, cet étirement se diffuser presque malgré nous dans notre corps. C’est comme si nous nous étirions à l’intérieur des parois du corps. Nous nous massons le corps à l’intérieur avec notre propre énergie. C’est magnifique!

HENGITYKSEN OPETTAMINEN

Ashtangajoogan opetus lähtee usein asanaharjoituksessa käytettävästä voimakkaasta hengityksestä. Ihmisille opetetaan hengitystekniikka. Pitääkö hengitystä todellakin opetella vai voimmeko ymmärtää sen syvemmän merkityksen ja yhdistyä siihen henkisestikin?

Usein kohtaan ashtangajoogan harjoittajia, jotka hengittävät ahdistuneesti. Heillä on voimakas rytmikäs hengitys, joka tuntuu vievän heiltä paljon elinvoimaa. Taustalla on varmaankin ajatus siitä, että hengitystä pitää jotenkin suorittaa koko ajan. Jotkut ihmiset taas näyttävät olevan ihan luonnollisia harjoituksessaan, myös mitä tulee hengitykseen – se sopeutuu kuhunkin asanaan, liikkeeseen ja hetkeen.

Kun olet löytänyt yhteyden omaan pranaasi, voit seuraavaksi harjoitella tuntemaan paremmin hengityksesi tilavuuden ja voiman. Jos huomaat, että sisään- ja uloshengityksesi eivät energeettisesti täydennä toisiaan, voit hienovaraisesti ehkä muuttaa tätä tasapainoa. Kysymys ei siis ole siitä, että sisään- ja uloshengityksen tulisi olla ajallisesti yhtä pitkiä (vaikka aika voikin olla yksi mittari), vaan  siitä miten ne suhteutuvat toisiinsa energiatasolla. Jos toinen on voimakkaampi toista, on seurauksena energian loppuminen. Joogaharjoituksen tarkoitus on vitalisoida eikä viedä ihmiseltä energiaa. Harjoitus voi toki kuitenkin väsyttää myös siksi, että hengitystavan muuttaminen vaikuttaa syvästi. Sitten kun harjoittelu tuottaa tulosta ja hengitys löytää uuden energeettisen tasapainon, ei sitä tietenkään tarvitse kontrolloida enää samalla tavalla. Se sopeutuu soljuvasti siihen mitä kulloinkin teet.

Hengityksen voimakkuus ei merkitse joogassa  ison ilmamäärän liikkumista keuhkoihin ja ulos. Sisään- ja uloshengitys täydentävät ja tukevat toisiaan ja tasapainossa ollessaan antavat hyvän ja energisen olon. Sisään- ja uloshengitys ovat todella toistensa vastakohtia, niin fysiologisesti kuin emotionaalisestikin.

Jos tunnustelemme hengitystä  viettitasolla, sisäänhengitys on elämän hyväksymistä ja sille antautumista. Sitä ei tarvitse siis ottaa, suorittaa tai tehdä. Saat elämänenergiaa niin paljon kuin voit vastaanottaa. Uloshengitys energiana tarkoittaa elämän säilyttämistä, sen sisällyttämistä itseemme ja syvää yhteyttä siihen. Prana siirtyy kehoomme, jos mielemme ja kehomme ovat tässä pranayhteydessä.

Seuraavaksi voitkin harjoitella antamaan sisäänhengityksellesi enemmän tilaa. Hengityksellä tarkoitan tietenkin pranaa ja sen liikettä meissä sisäänhengityksen aikana. Voit  ehkä onnistua laajentamaan pranaa sisälläsi ja siten kokea hengityksen ihan uudella tavalla: kyse ei ole keuhkoista ja ilmasta, vaan sisäisestä energiasta, joka laajenee tietoisuuden avulla.

Advertisements

One thought on “Pranayama III – Flying without wings

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s