Pranayama IV

Image

Photo: Pauliina Kapanen

SHUT UP AND LET IT FLOW!

I see less happy practitioners in Ashtanga than I see people struggling and controlling. Controlling to the point that it makes them miserable. The conclusion I’ve made is that because our western mind is already stressed and controlling, we need first more space to feel and to understand how our bodies are influenced by our breath, mind, emotions.  Only after that it makes sense to control. And even then we need to understand what we’re controlling and why are we controlling it. This undestanding once more is not intellectual. We can understand with our body. I think it’s essential to grow in understanding instead of just repeating things as the teacher or tradition says.

My approach as a teacher is to start to liberate the energy, the mind, the emotions. Once the energy is flowing, you start to use it. To use it, you have to know how to control it. The control is there to give us something more. The discipline is there for the same reason. Without any control there’s no freedom. I give you one example on one precept in the asana practice. It’s about keeping your mouth shut.

In Paris I had some students who did the asana practice with their mouth open. Not widely open, but not closed either. There were three of them who in the end of the exhalation always opened their mouth a little bit. I could see that there strength flew away with the air. Instead of taking the prana in, or having it under their control, they just let it out: the prana just dispersed around them leaving them empty and weak. I asked them to change that habit.

One of them told me about the difference. She could feel that to close her mouth releived the tension in the neck. And when she had the mouth open, it gave her immediately a tension in the neck again. She used to have migraines repeatedly. (It’s with her permission I’m writing these lines about her.)

Then I had a weekend workshop in the Pyrenees where we had some energy sessions during which we just watched. We tried this with closed eyes: To be in connection with your prana with closed eyes and then slowly open the mouth to feel the difference in your subtle body.  Some said the open mouth gave a feeling of emptiness and kind of disappearing feeling. With the mouth closed, many people felt that everything came back into harmony and the energy was strong around the heart. They felt good and safe. They felt complete. They felt love.

If you work your energy with this subtleness and add asanas to it, there will be no end to your growing wisdom and sensibility. You will just get deeper and deeper in your own energy and find a remedy inside of you if something is disturbing you.  Don’t lose this energy connection in your asana practice.

FERMEZ-LA POUR MIEUX VIVRE!

Je me demande si c’est parce qu’en Occident on essaie de contrôler beaucoup de choses avec la tête, qu’il faut d’abord libérer l’énergie et le mental, avant de commencer à aller plus loin dans la pratique. On se débarrasse du stress pour avoir de l’énergie. Une fois plus détendu,  on commence à contrôler certaines choses. On  contrôle ce que nous dicte la tradition et ainsi on évite d’être tendu tout le temps et par rapport à tout.

Mon approche aussi  bien en tant que pratiquante qu’en professeur, est tout simplement cela: rendre l’énergie libre. Ensuite, on commence à contrôler avec subtilité, avec une intelligence et une compréhension. Il ne suffit pas de connaître les principes, il faut aussi pouvoir les appliquer dans le corps. Cela prend du temps et c’est ce que j’appelle le travail dans le yoga. Travailler le savoir dans le corps. Le contrôle est obligatoire comme l’est la discpline. Les deux vont nous donner plus de liberté. Parfois dans la pratique de l’Ashtanga, les élèves ne comprennent pas tout à fait – pourquoi par exemple on utilise les dristhis ou les bandhas. Pourquoi on garde la bouche fermée pendant la pratique..?

Je vous donne un exemple assez récent pour donner un peu plus de lumière à ce dont je parle. Je donnais des cours à Paris. Il y avait trois élèves que je voyais assez régulièrement dans mes cours et ces trois-là, ouvraient la bouche à chaque fois à la fin de l’expiration. Je voyais très clairement que par ce fait, ils perdaient leur énergie ou au moins, ils n’en acquéraient pas. Le prâna se dispersait autour d’eux au lieu de se concentrer dans leur corps pour leur donner de la force. Je leur ai conseillé de changer cette habitude.

Une parmi eux, m’a fait part de sa découverte énergétique dans son corps. Une fois  devenue plus consciente de la différence entre ayant la bouche ouverte ou la bouche fermée, elle s’est rendu compte que le fait de fermer la bouche avait diminué la tension dans la nuque. Maintenant qu’elle faisait par curiosité des essaies en respirant (la bouche fermée/la bouche entrouverte), elle sentait très clairement que c’était là une des causes de cette tension et ainsi de ces migraines. La nuque ayant été coincée au niveau énergétique, l’énergie ne se répandait plus naturellement dans le crâne.

Ensuite, j’avais un stage de week-end dans les Pyrénées et j’ai parlé de cette découverte à mes élèves là-bas. Comme on travaillait avec le prâna, je leur ai demandé de faire un essai. On était assis, les yeux fermés. Tout ce qu’on a fait, c’était ouvrir la bouche lentement et puis refermer la bouche et voir ce que ça donnait au niveau énergétique dans le corps ou bien dans les sensations en général. Il y en avait, qui disaient que le fait d’avoir la bouche ouverte, leur donnait une sensation de vide et même de peur. Quand ils refermaient la bouche, le calme et le bien-être se réinstallaient. Quelqu’un disait que la bouche fermée, il sentait l’amour, qu’à l’intérieur de lui, il y avait quelque chose de complet,  chaleureux et sécurisant.

Je crois que si on travaille avec notre prâna avec une subtilité et qu’on y ajoute des asanas qui font circuler le prâna encore plus, il n’y a pas de fin à la croissance en sagesse, en harmonie et  en épanouissement dans notre vie. On devient de plus en plus sensible et de plus en plus fort.

SUU SUPPUUN

Minä lähden opetuksessani ja harjoituksessanikin aina liikkeelle energiakehosta ja hengityksestä. Olen saanut huomata joogakursseilla, että suurin osa länsimaisista ihmisistä on tottunut jännittämään ja kontrolloimaan kaikkea sisällään ja usein myös hahmottaa koko elämän pitkänä jonona erilaisia ponnisteluja. Näin siis myös joogaharjoituksesta tulee jonkunlaista taistelua. On kuitenkin suuri merkitys sillä onko ponnistelut tehty hyvässä hengessä vai otsa rypyssä ja ovatko ponnistelut ylipäätään hedelmällisiä vai eivät. Jos ihminen joogaharjoituksessaa hikoilee, tuskailee ja kiroilee vuodesta toiseen, ehkä on hyvä pysähtyä katsomaan löytyisikö joku rakentavampi tapa harjoitella ja voisiko harjoituksen merkityksen ymmärtää uudella tavalla?

Itsekuri ja kontrolli ovat toki osa joogaharjoittelua, mutta on erittäin olennaista ymmärtää missä kohtaa niitä käytetään ja miten. Jooga ei ole kuitenkaan pelkästään itsekuria ja kontrollia. Itse pyrin saamaan oppilaani aina ensin rentoutumaan ja siten suurempaan vapauteen, jotta he olisivat herkempiä havaitsemaan mikä vaikuttaa mihinkin ja miten.

Ashtangajoogaharjoituksessa on joitain perusasioita, jotka kaikki harjoittelijat tuntevat jotenkin: dristhit, bandhat, syvä hengitys. Aina ei kuitenkaan ole selvää miksi näitä käytetään. Ehkä ihmiset teoriassa vielä ymmärtävätkin, mutta eivät löydä käytännön sovellutusta ja oikeasti syvää yhteyttä näihin joogan muinaiseen viisauteen sisältyviin periaatteisiin. Haluan kertoa yhden esimerkin. Voit sitten kokeilla samaa itse harjoituksessa tai sen ulkopuolella!

Ashtangaharjoituksessahan  suu pidetään kiinni. Hengitysilma kulkee sierainten kautta.  Jokin aika sitten opetin pidemmän jakson pariisilaseilla joogastudiolla. Kolme oppilasta kiinnittivät huomioni siksi, että  jokainen heistä avasi suunsa uloshengityksen lopussa. Näin miten juuri koottu energia valui heistä ulos yhdessä hetkessä sen sijaan, että se olisi tiivistynyt kehoon. Jokaiselle sanoin erikseen tästä tavasta, josta he eivät olleet tietoisia.

He harjoittelivat sitten uudella tavalla ja yksi heistä kertoi huomanneensa miten paljon se vaikutti. Ensinnäkin hän koki miten aiempi suu auki hengittäminen toi niskaan jännitystä ja miten se sama jännitys poistui heti kun sulki suunsa. Hän sanoi huomanneensa myös miten se niskan jännitys jatkoi matkaansa kehossa ja nyt kun hän muutti tapaansa, kaikki alkoi tavallaan sisäisesti alusta. Hänellä oli tietoisuus siitä mitä kehossa oli menossa ja miten se korjataan. Mielenkiintoista on tietenkin sitten tutkia mikä on ollut aluksi se syy hengittää suu auki ja muuttaa näin energianvirtausta kehossa.

Näiden kokemusten rikastuttamana lähdin pitämään viikonloppukurssia Pyreneille, missä samasta aiheesta tuli puhetta, koska sielläkin joku aukoi suutaan liikaa. 🙂 Teimme testin. Istuimme silmät ja suu kiinni. Sitten avasimme suun ja seurasimme mitä kehossa tapahtuu. Suljimme suun ja katsoimme taas mitä siitä seurasi energiassa. Joillekin tuli suun avaamisesta pelon tunteita ja tyhjyyttä. Kun suun sitten laittoi kiinni, turvallisuuden tunne palasi. Joku sanoi, että suun sulkeminen antoi täyteyden ja rakkauden tunteen. Ikään kuin kaikki olisi mennyt kohdalleen sisäisesti.

Jos tähän herkkyyteen ja energiatyöskentelyyn lisätään vielä asanat, jotka edesauttavat energian kulkua, niin en näe, että tietoisuuden ja elinvoiman kasvulle on mitään rajoja. Pääsemme aina vaan syvemmälle energiaamme käsiksi ja voimme elää siinä sataprosenttisesti. Tunnemme pienimmätkin muutokset siinä emmekä siten enää ole mielemme ohjattavissa. Tiedämme mitä tulee milloinkin tehdä, koska olemme itse elämän lähteessä.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s