Kellä koti sillä onni

Lapsuudessa onnen hetkiä oli harvassa.  Kuitenkin joskus kaukana kotoa koin, että  olen niin onnellinen, että voisin kuolla.

 

Voimakkaimman tällaisen hetken olen kuitenkin kokenut aikuisena. Muistan kun ensimmäistä kertaa astuin lentokoneesta Intian maaperälle auringonlaskun aikaan. Olin matkustanut jo pari vuorokautta,  nuokkunut yhden yön Charles de Gaullen lentokentällä ja tehnyt pari välilaskua Intian niemimaalla. Olin väsynyt ja aavistuksen peloissanikin, koska minulla ei ollut enää mitään käsitystä matkan kulusta – kaikki “varmuus” oli kadonnut ilmaan lennon myöhästyttyä. Olin tulossa yön syliin vieraaseen maahan ja aikeissa jatkaa matkaani yössä määränpäähäni.

 

Siinä lentokenttäelämän hurinoissa, kolinoissa ja tuiskeissa lävitseni syöksyi huumaava lämpö ja onni. Ehdin ajatella, että nyt voisin kuolla. Haluaisin kuolla. Olen kotona. 

 

Nyt eläessäni Ranskassa, olen tässä kuolemanhurmassa jatkuvasti. Ajattelen näin melkein päivittäin: Jos kuolen tänään, kuolen onneksi Ranskassa. Ihanaa! Kaikki on siis hyvin, hykertelen. 

 

Miksi en haluaisi kuolla kotimaassani? Se ajatus kuitenkin tuntuu todella ahdistavalta. Jos pitäisi vielä kuollakin Suomessa, kun siellä on joutunut elämään..eiii! Iltarukous menee näin: Jumala, jos voit säästää minut siltä.. 

 

Luulen ymmärtäväni sen miksi kuolemanpelko on elämänpelkoa. Nyt kun todellakin voisin kuolla, voin myös elää!

 

 

 Image

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s