Yoga is for everyone

“YOGA”  & YOGA

My daughter, who at her teens declared herself as anti-yogini, used to tell me how she felt about all these people she met during the yoga workshops I participated to. People with faked smiles, empty gestures, weird language (Namaste. Om Shanti.). As she’s someone really authentic, she was totally embarrassed. I had to admit that she was right: we met more natural people outside yoga.

Some days ago I was talking with a young woman who told me she never really wanted to try yoga, because the yoga teachers she met were so self-centered: full of organic food things and healthy life matters, that they couldn’t see anything else. She felt they were more limited than other people.

I’ve also met lovely people all over the world living according to healthy values, respecting life in its various forms. Authentic and loving people who because of their normality and healthiness believed that yoga had nothing for them. They saw yoga as a New Age thing that only hippies and unstable people do. Their image of yoga was of course limited to few experiences with yoga people.

In yoga, you have all kind of people! All kind. How could it be otherwise? You have those who are centered and those who are self-centered. Those who pretend to search and those who are doing an authentic spiritual search. Those who just want to be part of a community or those who want to be yoga teachers for the image. That’s the richness!

I really hope this diversity doesn’t stop anybody from trying this practice. Yoga IS for everyone.

UNE VRAIE RECHERCE DE SOI – MALGRÉ TOUT

Ma fille qui depuis sa petite enfance me suivait partout dans le monde dans les stages de yoga et qui a rencontré beaucoup de gens pratiquant le yoga, a commencé à se nommer “anti-yogini” à l’adolescence. D’abord, c’était pour plaisanter et ensuite pour de vrai.

Parfois, elle verbalisait sa peine: c’était embarrassant de se trouver entourée de gens avec des sourires forcés, avec des bla-blas interminables sur eux-mêmes, leur alimentation et qui utilisent des gestes indiens et “sacrés”. Je devais constater qu’elle avait tout à fait raison. Je n’avais jamais rencontré autant de gens hypocrites dans la vie quotidienne que j’en rencontrais lors de ces stages.

Il y a quelques jours, j’ai parlé avec une jeune femme qui m’a dit également qu’elle n’avait jamais été attirée par les cours de yoga étant donné qu’elle avait rencontré des professeurs de yoga égoïstes, égocentriques, bizarres, très limités par ce monde yogique. Pourtant, elle commençait à s’y intéresser lors de notre discussion.

Comme je voyage relativement beaucoup, je fais tout le temps la connaissance avec de  nouvelles personnes. Il y a en a, bien sûr, qui pratiquent le yoga, mais il y en a aussi, qui en sont loin. Et qui veulent le rester. Souvent parce qu’ils voient des “yogis” qui sont un peu bizarres et qu’ils doivent penser que le yoga est pour les gens bizarres ou un peu clowns.

La pratique du yoga nous donne la possibilité de nous identifier avec notre âme. Il s’agit d’une vraie possibilité que l’égo, notre mental, a tendance à détruire. Nous pensons avoir atteint à notre âme, mais souvent ce n’est qu’une pensée. Le degré d’authenticité varie beaucoup et on n’y pourra rien. Tout cela, n’est que naturel! Tout le monde peut pratiquer le yoga. Tout le monde peut l’enseigner aussi.

J’espère que tous ceux qui entendent l’appel de leur âme, pourront essayer la pratique et trouver leur chemin là-dedans. Les préjugés et les images auxquels on reste attachés, peuvent nous faire passer à côté de ce superbe moyen qu’est le yoga et  ainsi de tout ce magnifique potentiel qui réside en nous!

PYHÄÄ JA TEKOPYHÄÄ

Olen usein havahtunut siihen, että vaikka joogaharjoittelu parhaimmillaan tuo ihmisestä esiin syvyyttä ja inhimillisyyttä, monet “tavalliset” ihmiset ovat paljon luonnollisempia kuin joogaavat ihmiset. Kenties myös siksi monet tasapainoiset ihmiset eivät edes halua kokeilla joogaa, he jo kaukaa näkevät millaista touhua ja hihhulointia joogan ympärillä on.

Oma tyttäreni on pienestä pitäen seurannut minua joogakursseille ja tavannut  paljon joogaavia ihmisiä myös kodissamme. Teini-ikäisenä hän alkoi ensin leikillisesti kutsua itseään anti-joogiksi ja sitten ihan tosissaan. Joskus hän myös verbalisoi tuskansa: miten kiusallista oli olla seurueessa, jossa ihmiset esittelivät maireita tekohymyjään, puhelivat hihhuli-juttujaan rakkaudesta ja käyttivät outoja “pyhiä” eleitä. Minun täytyi todeta, että hän oli ihan oikeassa. Missään muualla en minäkään tavannut niin tekopyhiä ihmisiä kuin joogapiireissä.

Tyttäreni ei  ole ainoa ihminen, joka tästä on minulle maininnut. Joitakin päiviä sitten juttelin erään nuoren naisen kanssa, joka kertoi, ettei koskaan ole tuntenut vetoa joogakursseille tavattuaan useampia joogaopettajia: outoja ja itsekeskeisiä luomuruokineen päivineen. Hänestä näytti, että juuri joogaopettajat olivat jotenkin itsekeskeisiä, rajoittuneita ja sulkeutuneina omiin maailmoihinsa.

Kaikki tämähän on tietenkin ihan luonnollista. Joogaa harjoittavat  kaikenlaisiet ihmiset ja sitä opettavat todella erilaiset opettajat. On niitä, jotka yrittävät olla jotain, teeskentelevät jotain, niitä, jotka haluavat olla opettajia tai osa joogayhteisöä – ehkä ollakseen vähän erilaisia kuin muut ja sitten myös niitä, jotka ovat aidosti sitä mitä ovat ja etsivät harjoituksen kautta syvempää yhteyttä itseensä.

Uskallan toivoa, ettei tämä ihana monenkirjavuus estäisi ketään joogaamasta, esimerkiksi leimaantumisen pelossa. Jokainenhan tekee kuitenkin omaa harjoitustaan. Jokainen voi myös säilyttää tervejärkisyytensä, jos sitä lähtökohtaisesti on, vaikka muut ympärillä hörhöilisivätkin. 😀