On Observer and Observed
Yesterday I finished a very special yoga workshop in Aix Yoga Center, France. There were several beautiful moments during the workshop. One will be unforgettable.
Many participants were already familiar with the Yoga Sutra of Patanjali. We had chanting first and then we discussed the text. I started quite superficially by checking that everybody knew the content. On the third sutra (Tadadrastuhsvarupevasthanam), Hubert gave me a very precise answer: This means that you move from the state of the Observed to the state of the Observer, the one in the Center..
As Hubert is a sensitive man, I knew he had another answer too. So, I asked him if he could formulate his own answer and express himself as he felt was real and meaningful. What was the part in us Patanjali was talking about?
He remained silent for a moment..just connected to his heart and replied, with emotion: The child.
Yes! Yes, the child! What else? The whole group could feel that the right answer was given to us all. At that moment, it was the only possible answer. What is left, when we erase the past, the fluctuations of the mind, is the child in us. The innocent and pure child.
I bow to the child in you Hubert!
Le témoin intérieur
Parmi de plusieurs beaux moments durant mon stage de yoga qui a fini hier à Aix Yoga Center, il y en avait un, où j’étais particulièrement touchée. Je pouvais être témoin d’une révélation interne instantanée.
La plupart des participants connaissaient déjà plus ou moins les concepts de la philosophie de Patanjali. Après la récitation, on a discuté le début du texte et j’ai posé quelques questions. Au troisième sutra (Tadadrastuhsvarupevasthanam), il y avait Hubert qui m’a tout de suite donné une réponse savante: il s’agit du Témoin intérieur qui réside dans le Centre etc.
Comme Hubert est quelqu’un ayant accès au fond de lui-même, j’ai voulu lui reposer la question: “Qu’est-ce que ça veut dire? Est-ce que tu sens ce témoin intérieur en toi? Est-ce que tu pourrais le nommer selon ce que tu ressens au lieu de réciter des mots que tu as appris?”
Il est resté un moment silencieux, il a réfléchi, médité et nous a dit, ému: L’enfant.
Quel moment délicieux. Quelle joie. Quelle justesse! A ce moment-là, c’était la parfaite réponse. Sincère, authentique. Comment était-ce possible? Parce qu’il y était, Hubert! Dans le silence, dans son âme. Toutes les réponses s’y trouvent. Tout le monde pouvait le sentir. Et qu’en plus, c’est ce que ça veut dire: c’est l’innocence, la pureté, l’âme, l’enfant en nous qui voit clair – sans le poids du passé, sans les modifications du mental.
Namaste!
Sisäinen tarkkailija
Sydämessäni sykkii voimakkaasti juuri eilen päättynyt joogakurssini Ranskan Aix-en-Provencessa. Anti oli valtava, ihmiset aitoja ja sydämellisiä. Koskettavia hetkiä oli monenlaisia. Yhden haluan jakaa. Se sytytti uskomattomia ilon kipinöitä sisälläni.
Monet kurssilaisista tunsivat ennestään Patanjalin Yoga Sutra -tekstin. Chanting-osan jälkeen kävimme tekstin sisältöä läpi. Kysyin ensin vain pintapuolisesti tunnustellen eri sutrien merkityksiä. Kolmannen sutran kohdalla (Tadadrastuhsvarupevasthanam), Hubert lennätti samantien keskellemme tietävän vastauksen: Kyseessä on sisäinen tarkkailijamme, joka sijatsee eskuksessamme jne.
Koska Hubert on herkkä ihminen, tästä oli helppo jatkaa toiseen suuntaan. Kysyin eri tavalla: Mitä tässä oikeasti sanotaan sinulle? Tunnetko tämän sisäisen tarkkailijan itsessäsi vai onko se vain käsite, jonka olet oppinut? Osaisitko ilmaista täysin vapaasti mistä on kysymys?
Hubert oli hiljaa, tunnusteli vapaasti sisintään ja hetken päästä pehmeästi, liikuttuneena, vastasi: Lapsesta on kysymys.
Mikä onnen hetki meille kaikille! Mikä suuri energian vapautuminen ja samalla kaiken käsitteellisen lakoaminen Toden edessä. Vastaus tuli todella suoraan sydämestä, ajattomuudesta. Kaikki tunsivat sen. Ja niinhän se on: Se mikä meissä oikeasti näkee toden, on viaton ja puhdas osa, sielu, lapsi meissä. Lapsi, joka näkee suoraan ilman menneisyyden painolastia ja mielen loputtomia muunnelmia.
Kumarrus Hubert-lapselle!
annenuotio.wordpress.com 