Guna

ON THE PARALLEL PATH

Yesterday I had the opportunity to take part to a Chi Kong practice with Tarmo Hakkarainen, a wise Finnish Tai Ji and Chi Kong teacher. After the practice we had a very interesting discussion about the similarities in the Taoism and the practice of Ashtanga Yoga.

The day before I just finished a workshop in Joensuu, Finland, where we talked about  how the changes in us take place gradually. Sometimes you get a sudden gift, an unexpected insight, a new energy wave and you feel like new. You feel you wanna continue on that new path and you wanna make some changes in your life accordingly. You know what to do. However, as long as the change is nothing but a sparkle and hasn’t got settled down to your energy, other people can’t feel it. This is the work you do. The others still communicate with the person you used to be. You choose your action according to your prana and not according to other people’s expectations.

Patanjali refers to this evolution in prana in his Yoga Sutra text (1.16 Tat-param purusha-khyater guna-vaitrshnyam). When we get enligthened, when we realize our real self, we are free. Our prana doesn’t get involved with negative or lower energies. Before the enlightenment, we are in the process, working consciously with these energies.

The three primary-constituents of the prana (Gunas) are distinguished by the quality they represent: Raja, active, restless energy, Tama, lethargy, stagnation and Sattva – bright, clear, high vibrational energy. We can always be aware which energy is dominant in us and little by little get more distance with these pranic movements – by watching, feeling and admitting, not reacting. Usually the behaviour of our prana gives us our temperament and we identify ourselves with that. We feel that’s us. When we practice yoga, this level begins to change in us and that’s something really amazing: it means we are really being born again! We start to feel the reality in a pure way without getting attached to any emotions.

I discussed  the taoist concepts Yin and Yang with Tarmo. They correspond more or less to these yogic-ayurvedic concepts of Tama and Raja. Tarmo said that people practice often with too much of Yang. If we have a strong intention, it creates tension inside. It means that even a potentially calming practice doesn’t really calm us. That’s why on the deeper, energy level, we are practicing the balance between Raja and Tama (Yang/Yin). We learn how to get detached and how to let go in a deeper and deeper level. Yang energy is helping us only when we have Yin energy too.

Ashtanga yoga by its  demanding physical practice is Rajasic. That’s why the inner quality of the practice should be calm and Sattvic (Yin), which means free of intention. We find the balance when we understand that the action is balanced by the non-action. We get closer to the Sattvic energy. If we keep on working heavily, we get exhausted. A strong physical practice doesn’t bring anything essential to the quality of the practice neither does it balance the energy. In Ashtanga Yoga you can see a lot of sporty and Rajasic style practices and people who admire others doing this “sport”.

My teacher, Sharath, continues to be my biggest idol in Ashtanga Yoga.  His energy has such a unique quality.  His presence is vibrating, his action effortless.

RENAISSANCE PAR LES GUNAS

Hier, j’ai croisé par hasard, un ami, Tarmo Hakkarainen, un professeur Finlandais éminent de Taiji et Qi Gong au même endroit où avait lieu mon propre stage. Comme c’est quelqu’un que j’admire pour ces capacités et son humilité exceptionnelles, j’ai eu la curiosité de participer à un cours de Qi Gong avec lui. Après le cours, nous avons pu partager des points de vus sur les similitudes des processus dans les traditions taoiste et yogique.

Ce n’était que la veille que j’avais développé le même sujet lors d’un stage à Joensuu, en Finlande. Là, nous avons parlé de la transformation progressive qui est le corollaire inéluctable d’une pratique régulière. Nous avons évoqué, par exemple, qu’il nous arrive parfois d’avoir un cadeau impromptu: tout d’un coup, nous nous sentons plus légers, emportés par un nouvel élan, nouvelle énergie. Comme s’il y avait une petite renaissance, un début de quelque chose de bien, une idée, peut-être. Nous nous sentons rassurés et nous voulons vivre cet élan, grandir en quelque sorte. Peut-être changer quelque chose dans notre vie, dans nos relations. Mais, tant que le changement n’a pas pris racine dans notre prana, personne d’autre ne peut sentir ce changement intérieur. C’est à nous d’agir. Autrement, les gens continuent à communiquer avec la personne que nous étions. Normalement, nous voulons écouter notre nouveau prana pour le suivre, le vivre au lieu de répondre aux attentes des autres.

Patanjali jette la lumière dans le Yoga Sutra sur ce sujet, 1.16 (Tat-param purusha-khyater guna-vaitrshnyam). Lorsque nous serons illuminés, lorsque notre vrai Centre se révèle, nous serons libres dû au fait que notre prana ne se mêle plus avec les énergies négatives. Et vice versa: lorsque nos énergies ne se mêlent plus avec les énergies tamasique et rajasiques, nous sommes illuminés. Avant que nous n’atteignions cet état, nous serons sur le chemin pour devenir de plus en plus conscients par rapport au comportement de notre prana.

Patanjali distingue trois catégories pour le prana: Rajas,  active, Tamas, passive, Sattva, neutre ou lumière. Notre tâche est d’être vigilant à l’égard de ces changements pour nous mieux connaître en évolution et de ce qui se passe en nous en telle et telle situation. Très souvent nous nous identifions avec notre tempérament au point de nous prendre pour ce que nous ressentons dans notre énergie. Par la pratique de yoga, cette couche énergétique change en nous. Cela veut dire que nous allons renaître peu à peu! Et nous renaîtrons plus purs et ne réagissons plus d’une façon néfaste à quoi que ce soit.

Avec Tarmo nous discutions des concepts taoists Yin et Yang qui correspondent plus ou moins à ces concepts Ayurvédic et yogique de Tamas et Rajas. Tarmo disait que très souvent il constatait que les gens qui pratiquent Taiji ou Qi Gong, ont beaucoup de Yang à l’intérieur. La tension et l’intention se traduisent en cette énergie active. Cela veut dire que même avec une pratique qui est censé nous calmer, nous aurons des résultats tout à fait opposés. C’est pour cela qu’il est important de pratiquer constammant au niveau énergétique pendant la pratique physique et de lâcher prise. L’énergie active (Yang) va avoir une bonne qualité lorsqu’elle se complète avec l’énergie de détachement (Yin).

La pratique d’Ashtanga yoga est en soi rajasique comme elle se fait avec les mouvements du corps et ainsi agite les énergies. Pour la balancer, la qualité intérieur doit être sattvique (Yin), dépourvu de stress et de pression. L’action est équilibrée par la non-action. En suivant ces principes, nous nous rapprochons de l’état Sattvique. Si nous faisons trop d’efforts, nous allons nous éreinter à l’intérieur. Le fait de pousser et tirer continuellement n’apporte rien dans la qualité de la pratique ou de l’énergie. Souvent la pratique d’Ashtanga est faite comme s’il s’agissait d’un sport.

Mon professeur, Sharath, continue à m’offrir un modèle à suivre et à admirer bien unique. La qualité de son prana est sattvique: sa présence est vibrante, son action toujours avec une énergie propice par rapport à ce qu’il fait.

O SAMMA PÅ KINESISKA

Tuttu Taiji- ja Chi Kung- opettaja, Tarmo Hakkarainen, tuli eilen pitämään aamuharjoitusta salille, jossa pidin kurssia. Oman opetukseni jälkeen menin hänen Chi Kung -ryhmäänsä mukaan.

Jatkoin harjoituksen jälkeen  keskustelua Tarmon kanssa aiheesta jonka olin juuri nostanut esiin maanantaina päättyneellä Joensuun kurssilla.

Joensuussa meillä oli puhe siitä miten joskus saa helpottavan oivalluksen ja siten toivottaa muutoksen tervetulleeksi elämäänsä.  Silloin kun muutos ei ole vielä laskeutunut energiaamme, ympäristömme ei reagoi toivomallamme tavalla.  Harjoituksen ulkopuolella tämä onkin vaativa vaihe: tehdä valinnat sen mukaan mitä oma prana kertoo, vaikka samaan aikaan ympäristö vielä kommunikoi “entisen minämme” kanssa. Miten jaksaa toimia uuden energian mukaan, vaikka kukaan muu ei sitä vielä näkisi ja kokisi? Etenkin jos ihmiset ovat muutostamme vastaan? Kuitenkin vain tekojen kautta uusi minämme tulee todeksi myös muille.

Patanjali puhuu tästä Yoga Sutra -tekstissään (1.16 Tat-param purusha-khyater guna-vaitrshnyam). Kun ihminen valaistuu, oivaltaa todellisen itsensä, hän vapautuu kokonaan siten, ettei hänen pranansa enää takerru ulkopuolisiin, sameampiin energioihin. Ennen valaistumista olemme tällä matkalla.  Patanjali erottelee pranan luokkiin (Guna) laadullisesti näin:  Rajas – aktiivinen, levoton energia,  Tamas, apatia, pysähtynyt energia  ja  Sattva – kirkas, selkeä energia. Voimme vaikuttaa jonkin verran näihin energioihin ja aina voimme olla tietoisia siitä mikä energia vallitsee. Useimmiten samastumme täysin tähän temperamenttiimme ja pidämme sitä itsenämme tai itseämme sinä. Energiamme liikkuu tietyllä volyymilla ja sillä on omanlainen värähtelynsä. Me tunnemme sen, uskomme sitä ja ajattelumme ja tunteemme yleensä mukautuvat siihen. Joogaharjoittelun myötä tämä syvin taso meissä alkaa muuttua  ja siksi uudestisyntyminen on totta. Koemme puhtaammin, takertumatta, reagoimatta. Synnymme koko ajan uudelleen, kun olemme tietoisia mitä energiassamme tapahtuu.

Tarmon kanssa jutustelu liittyi energiaharjoituksiin ja Taolaisiin käsitteisiin Yin ja Yang, jotka kutakuinkin vastaavat joogan ja Ayurvedan käsitteitä Tamas ja Rajas. Tarmo puhui siitä miten  ihmisillä on usein harjoituksessakin liikaa Yang-energiaa. Jos sisällämme on jännitystä ja yritystä (Yang), ei rauhallisen harjoituksen tekemisellä ole lopulta rauhoittavaa vaikutusta. Syvällä energiatasolla harjoittelemmekin sitä, että  saamme  Tamas-Rajasin (Yinin ja Yangin) tasapainoon.  Opettelemme  päästämään irti kontrollista koko ajan syvemmällä itsessämme.  Yang-energian voima tulee parhaiten käyttöömme oikealla määrällä Yin-energiaa.

Ashtangajooga on  fyysisen puolensa vuoksi Rajas -laatuinen (Yang) ja juuri siksi harjoituksen sisäisen laadun tuleekin olla rauhallinen ja mahdollisimman kirkas eli pyrkimätön (Yin).Tasapaino saavutetaan nimenomaan ymmärtämällä, että  tekemisen energian vastapainoksi tarvitaan syvää rentoutta. Näin  pääsemme lähemmäksi Sattvaa eli kirkkaan energian laatua.  Jos ponnistelu jatkuu vuosikaudet ilman että tämä sisäinen, energiatason harjoitus integroituu fyysiseen kokonaisuuteen,  harjoituksella on myös hyvin mahdollista uuvuttaa ja rikkoa itsensä.

Voimakas fyysinen harjoittelu ei lisää mitään olennaista laatuun, eikä tasapainota energioita.  Jotkut ihmiset ponnistelevat monesti silloinkin kun ei tarvitsisi. Ashtangajoogan ympärillä  on runsaasti tällaista urheilullista ponnistelua ja myös sen ihailua. Minä olen haltioitunut useita kertoja oman opettajani, Sharathin, täydellisen “rennosta” harjoituksesta, jossa energian hallinta on ihan omaa luokkaansa.  Hän on minulle esimerkkinä siitä miten viisaasti energiaa voi oppia käyttämään. Läsnäolo on tiivistä, ulkoinen ponnistelu pientä. Voima on rentouden tulosta.