The door is open…

KNOWN AND UNKNOWN

I had a yoga class in Paris this spring. I asked people what yoga represented for them. There was a man who said that yoga is like an open door. Behind the door there’s an unknown world to him.

This is also my personal experience. The door is open every morning, but it’s always a surprise what’s behind it. I never know what will come up, how will I feel, even if I’m familiar with the practice. The yoga practice is an indispensable tool for me to celebrate life. It doesn’t mean that life is easy. It’s full of challenges for all of us!  I want to live all these challenges fully with my heart open. I think that to really live totally the emotions, we need a sensitive body to feel their intensity, shades and accents. The practice takes care of that. When we are aware of our breath and energy, we start to live in a deeply in the body.

I feel that today’s Ashtanga world  some students are looking for the emotional and physical pleasure they can repeat in the practice and some others are searching something that is unknown for them – no matter how it feels. You can’t really search what you don’t know, but you can always relax more and by relaxing, create more space to the unknown to be revealed. We need to get out of our heads, we need to calm our mind and energy and then it’s possible to be open to something new. When we are stressed, all we can see usually is our own projections and ideas.

Some students want to learn more and more yoga techniques to feel more competent. It’s of course very human, but this way doesn’t really make us strong to meet those emotions that are unconfortable and an inevitable part of life. The public image of Ashtanga Yoga is  to achieve some kind of technical level and beautiful asanas seen from outside. Still the real balance of a human being can’t be built from outside. Nobody can find a balance by imititating another person doing asanas.

Any field can provide us with a path to meet with our deeper selves. It can be art, science, meditation, but they can also be used as escape routes to avoid some problematic emotions in us. For me, the reason to practice is to study myself, to study life – with no end at all. Behind any feeling, idea, reaction, there’s always something else. These paths and connections can be discovered. We all are much more than just individuals. Our families, our culture and other vibrations have created a big part of us! To feel the origins of our energies and emotional structures, we have to learn to read our body.

I can see that those people who are not really living their bodies consciously are often frustrated. They live more in there heads which means living in expectations. Only expectations lead to frustration. When we live mostly in our heads, we start to repeat things and become cold and mechanical. The yoga practice helps us to preserve the freshness in life and in our actions. That makes us really content and happy. Happy with just the normal life we can live with courage and passion.

SUR LE CHEMIN INCONNU?

Ce printemps, j’ai demandé au début d’un cours de yoga débutant à Paris ce que le yoga représentait à ceux qui étaient présents. Il y avait un homme qui a répondu que le yoga pour lui était comme une porte ouverte. Une porte qui s’ouvre sur l’inconnu.

Je peux partager ce point de vue entièrement. Tous les matins, la porte s’ouvre différemment pour moi. Il y a des rayons de lumière que je peux sentir, mais dont je connais pas encore la signification. Je connais la pratique, mais pas où elle va m’amener . Cette attitude se transpose dans la vie quotidienne aussi. Ou est-ce que c’est le contraire? Parce que dans la vie, j’ai cette attitude, je l’emmène dans ma pratique? La pratique pour moi est un outil indispensable pour avoir une vie épanouie, ce qui ne veut pas du tout dire une vie facile. Que ce soit des leçons que la vie veuille me donner, je veux les recevoir à coeur ouvert, en entier, en ressentent tout ce que ça peut toucher en moi. Pour vivre pleinement les émotions, nous avons besoin d’un corps sensible. La pratique transforme le corps en un appareil fonctionnel et émotionnel quand la respiration est consciente et quand nous sommes connectés à l’énergie vitale dans notre corps. Le corps est comme une énorme antenne qui reçoit des informations, même de loin.

J’ai l’impression qu’aujourd’hui les gens pratiquant le yoga, se divisent en deux par le fait qu’il y en a ceux qui cherchent ce qu’ils ne connaissent pas encore et ceux qui veulent toujours trouver la même chose. Peut-on chercher l’inconnu? Peut-être pas. On peut lui faire de la place et y faire face. Lorsque nous arrivons à calmer notre mental et notre prana totalement, nous sommes dans un espace où l’inconnu se révèle plus facilement. Nous devons atteindre le niveau sans pensées en nous. Stressés, nous nous identifions dans notre mental et là, nous sommes tous plus ou moins aveugles. Nous ne voyons que nos propres projections.

Il y en a qui veulent apprendre des techniques et par ces techniques avoir le sentiment de réussir constamment. C’est très humain, mais ne fortifie pas nos capacités à faire face à des émotions plus compliquées et plus desagréables que nous rencontrons tous dans la vie. L’image publique actuelle de l’Ashtanga yoga est plutôt de construire des capacités techniques et la beauté extérieure des asanas qu’un vrai équilibre physique et psychique de tout un chacun. Je crois que personne ne trouvera son équilibre en imitant les photos des autres et en apprenant des techniques. Pour moi, il ne s’agit pas de yoga du tout.

N’importe quel domaine peut nous offrir le chemin vers nos dimensions secrètes et profondes, ça peut être l’art, les sciences ou la méditation – à moins qu’on les utilise pour s’échapper à quelque chose d’autre. Parfois, nous sommes tentés à plonger dans un sens parce que nous voulons éviter des choses. Pour moi, la pratique du yoga, c’est  de m’étudier moi-même et d’étudier la vie – sans fin. Derrière chaque idée, chaque émotion et réaction, il y a une raison, des influences que nous pouvons suivre afin de trouver plus de connections à l’intérieur de nous. Nous sommes tous beaucoup plus que des individus. Nos familles, nos cultures et plein d’autres vibrations vivent en nous. Pour discerner tout ce que notre systême a accumulé, il faut savoir lire son corps et son énergie.

La frustration est commune parmi les gens qui ne sont pas présents dans leurs corps, mais qui vivent dans leur mental. Cela veut dire qu’on répète les choses sans avoir la sensation de nouveauté: tout devient mécanique. La pratique nous aide à préserver la fraîcheur dans la vie et dans nos actions. D’où un vrai sens et le bonheur dans la vie. La pratique nous donne le courage de vivre la vie sans nous y préparer.

TUTTUA JA TUNTEMATONTA

Pariisissa kysyin keväällä alkeistunnin alussa mitä jooga tarkoitti kullekin oppilaalle. Yksi miehistä sanoi, että hänelle jooga on avoin ovi, joka aukeaa jonnekin mitä hän ei vielä tunne.

Itse olen kokenut täsmälleen näin. Ovi on joka aamu auki eri tavalla. En tiedä mitä sen takana on, vaikka harjoitus on tuttu. Tämä asenne siirtyy harjoituksesta muuhun elämään. Vai onko sittenkin toisinpäin? Koska elämässä on tällainen asenne, se kulkee mukana joogamatolle? Joogaharjoitus on minulle elämän apuväline.  Mitä kohtaankin seuraavassa hetkessä, haluan ottaa sen vastaan avoimena, kokonaisena ja syvästi tuntevana. Siihen herkkä keho on tarpeellinen. Joogalla keho muuttuukin ihan uudenlaiseksi apparaatiksi, jos mukana on tietoinen hengitys ja sen myötä yhteys kehossamme liikkuvaan energiaan. Keho on kuin valtava tuntosarvi, joka ottaa vastaan tietoa ja tunnelmia matkojenkin päästä.

Näyttää siltä, että joogassa ihmiset jakautuvat niin, että jotkut etsivät tuttua, jotkut vielä tuntematonta. Ehkei tuntematonta voi etsiä, mutta sille voi antaa mahdollisuuden, sen voi kohdata. Aito, syvä hiljaisuus mielessä ja energiassa on aina mahdollisuus uuteen oivallukseen. Energiamme rauhoittuminen antaa tilaa todelliselle itsellemme, jolloin olemme yhteydessä siihen tietoon, johon mieli ei voi koskaan yltää. Stressaantuneina olemme samastuneita mieleemme ja siksi sokeita näkemään muuta kuin oman tulkintamme tilanteesta koskee se sitten itseämme tai muita.

Näen, että jotkut haluavat oppia tekniikoita ja saada jatkuvasti onnistumisen kokemuksia joogassa. Se on inhimillistä, mutta ei vahvista sietokykyämme hankalampien tunteiden suhteen: elämäkään ei ole kenellekään pelkkää voittokulkua. Jos tarkastelee ashtangajoogan julkista kuvaa, vallalla on selkeästi enemmän tekniikan ja ulkoisen kuvan hiominen sen sijaan, että harjoittelussa korostuisi ihmisen kyky löytää oma sisäinen tasapainonsa sekä fyysisesti että henkisesti. Harvan ihmisen tasapaino löytyy kuvia matkimalla ja suorittamalla täydellisen näköisiä asentoja tekniikan avulla.

Mikä tahansa ala, taide, tiede, meditaatio voi olla tie omaan syvyyteen ja maailman tuntemiseen, jos sitä ei käytetä pakoreittinä. Voimme nimittäin tuntea halua sukeltaa yhtä kanavaa kauas syvyyksiin, koska haluamme torjua ja vältellä muita elämän alueita. Minulle jooga on elämän ja itseni tutkimista – loputtomiin.  Etsijän tie ei lopu mihinkään. Jokaisen ajatuksen, tunteen ja reaktion takana on syy, vaikutteita. Voimme seurata näitä reittejä ja löytää enemmän yhteyksiä sisällämme. Olemme kaikki paljon enemmän kuin yksilöitä. Meissä elää sukumme, kulttuurimme ja paljon muitakin värähtelyjä.

Yleinen syy turhautumiseen on se, että emme elä tuoreesti, emme ole läsnä, vaan mielemme hakeutuu tutuille urille ja siksi toistamme mekaanisesti asioita. Joogaharjoittelu voi auttaa säilyttämään tuoreuden elämässä. Siitä taas seuraa merkityksellisyys ja onni.  Pinnallisesti katsottuna elämä voi ollakin samojen asioiden toistoa, mutta jos meillä on syvyyttä tunteille ja laajuutta kasvaa lisää, kaikki muuttuu laadullisesti. Kun syvyydessä asiat ovat harmoniassa, myös pinta on tyyni. Tai jos vaikka pinta sitten hetkittäin rikkoutuu, syvyys antaa silloinkin rauhaa ja voimaa. Jooga vahvistaa meitä niin, että uskallamme elää valmistautumattomina seuraavaan hetkeen.

Image

Advertisements

One thought on “The door is open…

  1. Käytävän varrella
    on rivi ovia,
    jotka tarjoavat
    uusia mahdollisuuksia
    sekä yhteisen ajattoman tason
    toimia, avata ja sulkea
    ovia hengityksen tahdissa
    syvältä tyynenä,
    vaikka käytävä jatkuu
    halki ulkoisten
    ja sisäisten muutosten.

    Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s