Panda’s Adventures in Paris

SAMSUNG

A PANDA IN PARIS

In March I had the opportunity to visit an Osho meditation center in Paris. The atmosphere was really beautiful, down to earth and light. I’ve practice the Osho Kundalini meditation for about ten years, but until recently, I didn’t really get the point. I knew it was there, but this meditation didn’t touch me deeply. It’s like in any meditation, you have to practice for years to make it a brilliant tool for you.

In this meditation, the first part is shaking your body, your energy, your emotions, the second part is moving freely to the music and two last parts are in immobility, first standing and then lying on the floor. This time the second part touched me immediately. I didn’t feel like crying, but I could feel teardrops falling abundantly for the whole 15 minutes. It felt relieving and smoothing and soft inside.

After the meditation I could just fly, but  took the underground to go home. 😀 Inside I felt a strong emanation of light and strength. I was still surprised to see people turn their heads to see me again. Some were smiling at me. I was convinced that the meditation would heal the whole world, because I could see the immeadiate corollary of my meditation. I was bringing light to the people. 😀

When I was back at home, I realized there was a panda looking at me from the mirrow. My mascara had drawn circles around my eyes and I was looking like a crazy. Add a really happy smile to that..

EN PANDA À PARIS

Ce printemps, je suis allée faire des méditations Osho avec Albert Fedida à Paris XXe. L’atmosphère était fine et saine. Je connaissais déjà la méditation Kundalini de Osho qui a mis du temps pour s’ouvrir à moi ou bien, c’est moi, qui ai mis du temps pour lui donner une place en moi. Et puis, maintenant, ça va très loin en moi, en silence.

Dans la première partie de la méditation il s’agit de se secouer, dans la deuxième, le mouvement libre en musique et les deux dernières parties, immobile, debout et allongé. Cette-fois-ci, la deuxième partie a immédiatement touché le fond..les larmes se sont mises à couler et n’ont pas cessé pendant ces 15 minutes. Je ne l’appellerais même pas pleurer, j’ai senti quelque chose fondre en moi et sortir doucement. Je me sentais vraiment bien.

Après la séance, je suis rentré chez moi en métro Parisien. Je me sentais au dessus de tout dans mon bonheur et je sentais que je rayonnais à l’intérieur. J’étais pourtant très étonnée de voir les gens tourner la tête pour me fixer de regard. Les gens me souriaient. Je me disais que la méditation est vraiment quelque chose de spécial..quand on la pratique, ça change même nos entourages et même dans le métro. Illuminais-je  tout ce que je rencontrais?

Une fois rentrée chez moi, j’ai vu dans le miroir un panda. Mon mascara s’était répandu autour de mes yeux d’une façon bien expressive. J’ai dû faire rire les gens..avec ce maquillage et ce sourire d’une folle.

PANDAN SEIKKAILUT PARIISISSA

Kävin keväällä Pariisissa Albert Fedidan ohjaamissa meditaatioissa. Tunnelma oli hienovireinen. Oshon Kundalini-meditaatio oli minulle ennestään tuttu. Se on avautunut minulle pikkuhiljaa  vuosien mittaan ja  tunnen sen vaikuttavan jotenkin hiljaa ja silti syvälle.

Meditaation ensimmäinen osa on kehon ravistelua, toinen osa vapaata liikettä musiikissa. Kaksi viimeistä osaa ollaan paikallaan, ensin seisten ja sitten makuulla. Toinen osa avasi välittömästi kyynelkanavani. En tuntenut itkeväni. Tunsin vain vapauttavani jotain pehmeästi sisuksistani. Oli riemullista antaa kaiken sulaa.

Lähdin sitten myöhäiseen iltaan Pariisin metroon. Olin sisältä onnentäyttämä ja säteilevä. Tunsin kaiken menneen kauniisti paikoilleen. Ihmettelin miten paljon katseita vedin puoleeni. Ihmiset hymyilivät minulle siellä täällä, käänsivät jopa päätään katsoakseen pidempään. Ehdin ajatella, että kylläpä meditaatio todella vaikuttaa ympäristöönkin. Minusta lähtee ilmeisesti häikäisevää valoa.

Kotona peilin edessä näin mitä muutkin olivat nähneet: pandakarhun. Ripsivärini olivat levinneet silmien ympärille isoiksi mustiksi renkaiksi. Näytin varmaan hassulta niissä meikeissä ja autuaasti hymyilevänä. Lähinnä siis ihan tärähtäneeltä.

Advertisements

9 thoughts on “Panda’s Adventures in Paris

  1. Kiinnostuin tuosta tekstissä mainitsemastasi kundaliinimeditaatiosta ja sen tiimoilta heräsi muutamia kysymyksiä.

    Kundaliinimeditaatio on Oshon “Meditaatio – ainoa tie vapauteen” -kirjan mukaan seuraavanlainen:

    Vaihe I: 15 minuuttia
    Ole aivan irtonainen ja anna koko kehosi täristä. Tunne energian nouseminen jaloista ylöspäin. Anna kaiken irtaantua ja muutu itse värähtelyksi. Silmät voivat olla auki tai kiinni.

    Vaihe II: 15 minuuttia
    Tanssi… aivan niin kuin mielesi tekee ja anna koko kehosi liikkua niin kuin se haluaa.

    Vaihe III: 15 minuuttia
    Sulje silmäsi ja ole aivan hiljaa. Voit istua tai seistä. Tarkkaile todistajana kaikkea, mitä sisälläsi ja ulkopuolellasi tapahtuu.

    Vaihe IV: 15 minuuttia
    Pidä silmäsi kiinni. Käy makuulle ja ole aivan hiljaa.

    Tuosta I vaiheesta sanotaan vielä, että värinää/tärinää ei pitäisi tehdä, vaan sen pitäisi antaa syntyä itsestään. Sinä puhut blogissasi tärinän sijaan kehon ravistelusta. Youtuben videoclipeissä ykkösvaihe näyttää myös enemmän ravistelulta. Olisiko siis tärinän sijaan pyrittävä jonkinlaiseen rentouttavaan ravisteluun ja unohdettava tuo tärinä pelkkänä käännöskukkasena?

    Kakkosvaiheen ohjeissa puhutaan vain tanssista eikä mainita musiikista mitään. Sinä kuitenkin määrittelet toisen osan “vapaaksi liikkeeksi musiikissa”. Vaatiiko tuo osa taustalle musiikkia (ainakin se helpottaisi tanssimista) ja jos, niin millaista? Rauhallista, räväkkää?

    Kolmos- ja nelosvaihe ovat aika selkeitä. Lähinnä esiin nousee vielä yksi ongelma ja se on aika. Millä nuo vartit mitataan, jos ei ole ketään kumistamassa kongia? On olemassa vaara, että meditaatio muuttuu kokonaan kellon vilkuiluksi. Olisiko hyvä käyttää esim. jonkinlaista ajastinta/munakelloa?

    Youtubessa kohdalle sattuneista englanninkielisistä ohjevideoista tämä vaikutti parhaalta:

  2. Risto hei,

    jokainen meditoija voisi varmaan kertoa erilaisesta maailmasta ja kokemuksesta. minusta liike voi olla molempia. ravisteluliike saa aikaan värinää ja tärinää kehossa. itsestäni on tuntunut parhaimmalta se kun alussa synnytetty liike jatkuu tavallaan itsestään ja muuttuu yhä vain vaivattomammaksi. tunne on tosiaan se, että ei tee mitään.

    tanssi voisi hyvin kuvata toista vaihetta. siihen sanaan tulee kuitenkin monelle mielleyhtymä esteettisestä liikkumisesta. kyse on tässäkin osassa siitä, että löytää itsestään sen liikkeen ja antaa sen ilmetä kontrolloimatta. musiikki on toisaalta tausta ja toisaalta impulssin antaja. sitä ikään kuin vastaa musiikkiin samalla kun on osa sitä.

    olennaista tässäkin meditaatiossa on muistaa, että jokainen yksittäinen meditaatio auttaa ymmärtämään enemmän mistä on kyse. emme siis voi ensin ymmärtää ja sitten toteuttaa. ravistelu voi vaikka olla liian voimakasta ja yhtenä päivänä, kun olemme väsyneitä, emme jaksakaan samalla tavalla hytkyä ja näin löytyykin “oikea tapa” – joka on “oikea” hetken aikaa. sitten tulee taas uusi “oikea”.

    tähän meditaatioon on olemassa 60 minuuttia kestävä cd. sen voi myös ladata täältä: http://www.oshorajneesh.com/osho-kundalini-meditation-music-download.htm

  3. Anne,
    kiitos pitkästä ja selkeästä vastauksesta. Se selvitti paljon perusasioita. Oli helpottava tieto, ettei yhtä ainoaa oikeaa tapaa hytkyä välttämättä olekaan:)

    Ja erityiskiitos tuosta latauslinkistä! En olisi mokomaa tajunnut etsiä. Latasin mp3:n ja poltan sen cd-levylle. Se ratkaisee musiikkiongelman ja ajastusongelman. Lopetusääntä tuossa ei ole, mutta luulen, että noista minun stereoistani kuuluu rapsahtelua, kun levy loppuu. Ja ehkä kongin ääni olisikin liian raju tapa lopettaa meditaatio:)

    Nyt tarvitaan vain sitkeää meditaatioharjoituksen tekemistä. Tekosyiden ohittaminen on kai kotimeditoinnissa se vaikein osa…

    • Risto,

      hytkymistyylejä on tosiaan loputon variaatio! tärkeintä on vaan lähteä liikkeelle, kyllä meditaatioharjoitus itsessään sitten ohjaa.

      ai ei oo tossa lopetusääntä? se on kyllä olennainen osa meditaatiota. kongin ääni on pehmeä eikä se minusta ole lainkaan raju. voit kuvitella millainen ero on siinä, että kuuluu ehkä epämääräistä rapsahtelua tai selkeä kumaus..

      olisko tässä myös lopetusääni: http://www.4shared.com/mp3/pnHHGdEY/osho_-_kundalini_meditation__a.html

      • Äh, tuo 4sharedin ilmainen lataus vaatii kirjautumisen tai oikeudet fb-profiilin tietoihin, joten vierastan sitä.

        Kuuntelin sen sijaan vielä ensiksi lataamani mp3:n lopun huolellisesti. Siinä on kuin onkin sen loppukongi ja peräti kolmena kolautuksena:) Se vain on sijoitettu reilusti ennen loppua. Lopussa on puoli minuuttia tyhjää. Eli jos joku muu on joskus lataamassa mp3:sta, niin tämä Annen ensin ehdottama “virallinen” latauslinkki on siinä mielessä helpompi, ettei se vaadi minkäänlaista kirjautumista:
        http://www.oshorajneesh.com/osho-kundalini-meditation-music-download.htm

        Poltan tänään mp3:n cd:lle ja kokeilen meditointia sen kanssa. Kiitos vaivannäöstä, Anne! Pahoittelen sekoiluani tuon loppukongin suhteen.

  4. Vielä lisäys. Laskin konginkumahdukset väärästä tiedostosta:) Tuossa oshorajneesh.comin mp3:ssa on lopetusäänenä vain yksi kongin kolautus.

    Toivotaan, että meditaatio auttaa rauhoittumaan ja pääsemään turhista tiedostosekoiluista eroon:D

  5. Cd tukee meditaatiota hyvin. Ensimmäisellä kerralla musiikki tosin vei vähän liikaakin huomiota, mutta siltä osin tilanne varmaan tasoittuu ajan ja harjoituskertojen myötä.

    Jos kolmosvaiheen on seisoma-asennossa, onko sillä väliä, miten jalat ovat? Yhdessä vai kevyessä haara-asennossa?

    • Risto,

      voi hyvin myös olla, että tilanne ei tasoitu. ei ole tarkoituskaan. tämä musiikki on todella jännä ja nerokas. en tiedä ketään, joka ei olisi siihen reagoinut. se nostaa varmasti tunteita pintaan. ajan myötä erilaisia. samalla se halkoo tiensä sitkeiden ajatusmalliemme läpi ja siten puhdistaa ja valaisee.

      en tiedä onko jalkojen asennolle jotain suositusta. minä ajattelen, että paras on sellainen asento, jossa tuntee olevansa tasapainossa. jalat ihan yhdessä tuo luultavasti jännitystä kehoon. minusta itsestäni tuntuu oikealta asento, jossa jalkapohjat tuntuvat työntävän maasta voimaa lantion kautta ylöspäin. helpoiten se varmasti onnistuu melkolailla lantion levyisessä asennossa.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s