The return of the Karma

I’m always eager to watch how my mind finds the way to escape and how it has the capacity to manipulate the reality to please me. Sometimes I also admire other people’s intelligence. We have a tremendous capacity to bluff ourselves and to make it a fantastic art.

When it comes to Karma, our mind can simplify its content to fit the needs of each of us perfectly well. To put it very simple, Karma means the law of causality.  Superficially taken, it could be seen as our negative deeds and their effects. But is it really possible for us to know what is the effect of which cause and where and when it’s manifesting itself?  If we imagine we know exactly how this law functions in human life, I guess we’re putting ourselves too high on a pedestal.

The concept of Karma is multifaceted enough and at the same time popular enough to be used for our own purposes to punish those who disobey us.  In our minds only, of course. The misinterpretation of this concept has generated among some people the behaviour of doing good deeds in order to be rewarded. This can be an inner pattern, where the person has a constant stress to be good and it’s only strengthened by  yogic “rules” how one should behave. Any good fortune is a favorable sign coming from Karma. Some people act the same way only expecting the feedback from outside. They want to show off with their good deeds and  be loved by their calculated actions.  The way out of this vicious circle is through accepting oneself without any specially good deeds. Before you can relax to what you are, you need to become conscious what are the real motives behind your good action.

When we lack the courage to express ourselves, we will feel the pressure of expressing these feelings later in another situation. If we are not being honestly and totally what we are, we don’t know how others feel about us – we are faking and we know other people’s reaction to that. When we can’t face people directly, we talk behind their backs. We accuse others for our own problems. We judge someone and we delicately transfer our own bitterness and hatred to our friend Karma: Karma will take care of them.  I’m a good person. I just want KARMA to take revenge on you. You’ll see, you’ll suffer one day! Inside we accuse others, our bitterness grows while we think we accept others.

Anything that is now is the result of the past – but not only our own past! If we take a closer look, we are the emanation of the emotional patterns and the taboos of our family. For exemple, if somebody close to us would have been really sad when we were a child, we have probably absorbed this sadness. We can’t understand this sadness in us just by investigating our own person. When we go beyond ourselves, we begin to make research on our Karma. The real understanding of ourself is understanding us as a part of the whole, because we are not separate from the rest.

Personally, I feel that the moment I was born, I was only partly innocent. Meaning that my parents and my family have been part of me from that moment on and even before. All their expectations, hopes, and bans were put in me, into my subconscious mind. That’s the gift. That’s the Karma. My work in life is to grow in consciousness to see what do I carry from these projections and to get rid of it to discover who I really am. That’s the purification.

Karma doesn’t mean fate. You can purify your karma by becoming more conscious of all the layers of your mind-body. When we carry the darkness and the emotional burden inside, we will carry it on. If we repair inside what’s not in harmony with life, we carry that on.

 

LE RETOUR DU KARMA

 

 

Je suis toujours intriguée et curieuse de voir comment j’arrive à manipuler la réalité pour me la rendre telle que je la souhaite. J’ai  aussi beaucoup d’admiration pour l’intelligence des autres dans la matière. Nous avons une capacité époustouflante de nous tromper comme ça nous chante.

 

Quant au concept de Karma, nous pouvons en simplifier le contenu pour qu’il nous convienne mieux.  Le Karma, la loi de la causalité, est souvent interprété comme les causes négatives et leurs effets négatifs ou même les mauvaises actions et leurs effets.  Mais est-il vraiment possible pour nous de reconnaître et de relier ces causes et effets dans la vie humaine? Souvent nous imaginons que nous en sommes capables, nous tirons des conclusions des conséquances selon notre logique, et c’est tout.  La notion de Karma est suffisamment ambigüe et en même temps assez populaire pour représenter un juge que nous utilisons pour juger tous ceux qui n’obéissent pas à nos règles. Dans nos têtes, naturellement.

 

Pour ne pas être jugé par soi-même, il y a des gens qui suivent un modèle interne où leur bonheur dépend du nombre de bonnes actions mises en oeuvre. C’est un automatisme qui génère beaucoup de stress. On essaye continuellement de faire du bien et le stress est fortifié davantage par les “règles” yogiques. Tout signe positif est vu comme un signe de remerciement de la part du Karma. Il ne s’agit pas du tout de la vraie bonté de la personne, mais plutôt d’un cercle vicieux dans lequel la personne est captivée. Il y a aussi des gens qui s’attendent à être remerciés par les autres pour se sentir en paix. Ils “font du bien” et s’attendent à être vues comme quelqu’un de bien. Ils calculent, souvent inconsciemment, ce que les bonnes actions vont donner. Le seul moyen pour sortir de cela, c’est de s’accepter complètement tel qu’on est sans rien faire. Pour en arriver là, on doit être conscient de ses propres motifs derrières les bonnes actions.

 

Lorsque il nous manque du courage de nous exprimer ce que nous ressentons, nous allons sentir la pression d’exprimer ces émotions plus tard dans une autre situation. Si nous ne sommes pas totalement nous-mêmes, nous ne saurons jamais quelle est notre vraie relation avec les autres. Nous ne sommes pas honnêtes, et tout ce que nous connaissons, c’est la réaction des autres à l’égard de cette personne que nous jouons. Quand nous ne pouvons pas faire face aux gens directement, nous nous mettons facilement à parler derrière leurs dos. Comme si notre faiblesse était de leur faute. Nous accusons les autres pour nos problèmes. Nous jugeons quelqu’un d’autre et délicatement, nous transférons notre amertume à notre ami le Karma. Le Karma va s’en occuper. Je suis une bonne personne qui ne souhaite mal à personne. Je veux juste que le Karma se venge de toi! Tu va voir, un jour, tu souffriras! À l’intérieur, ces personnes accusent les autres et même si elles croient accepter les autres en laissant le travail pour le Karma, l’amertume grandit en elles. C’est juste une solution pratique dans la tête.

 

Tout ce qui existe dans notre vie maintenant, est sans faute le résultat du passé – mais pas seulement du nôtre! Quand nous examinons de plus près, nous comprenons que nous sommes l’émanation des structures émotionnelles et des taboos de nos familles. Par exemple, si quelqu’un de proche était très triste dans notre enfance, nous portons probablement cette tristesse en nous par l’amour et la loyauté. Nous pouvons pas comprendre cette tristesse en étudiant juste notre propre personne. Nous devons aller au-delà de nous-même et c’est là que nous commençons à étudier notre Karma. La vraie compréhension de nous-mêmes, est une compréhension de nous-mêmes en tant qu’une partie de ce tout qu’est la famille dans un sens large. Nous ne sommes pas séparés des autres même si on le souhaite parfois.

 

Personnellement, je pense que même au moment où j’étais née, je n’étais innocente qu’en partie. Je veux dire que mes parents, ma famille étaient déjà une partie de moi, à ce moment-là et même avant. Leurs attentes, leurs peurs et leurs espérances s’étaient installés dans mon sous-conscient. C’est le cadeau que j’ai eu. C’est mon Karma. Mon travail dans la vie, c’est de distinguer ce que je porte d’eux et de comprendre qui je suis sans ces projections.

 

Le Karma ne veut pas dire le destin. Nous pouvons purifier notre Karma en devenant plus conscients de ces différentes couches dans notre système. Lorsque nous portons des ombres et un fardeau émotionnel en nous, nous les transmettons à nos enfants et nous vivons encore dans le passé dans chaque nouvelle relation. Si nous réparons ce qui n’est pas en harmonie avec la vie, si nous voyons ce qui est le fardeau de quelqu’un d’autre de notre famille, nous allons transmettre quelque chose de plus pur, de plus authentique et nous vivons des rapports plus sains avec les autres.

KARMAN KARMIVA PALUU

Tutkin aina mielenkiinnolla oman mieleni pakoreittejä ja sen todellisuuden manipulointiyrityksiä. Pakoreitin tuttuus saattaa tasoittaa tietä silloinkin, kun en tunne tarvitsevani helpotusta todellisuuden kohtaamiseen. Joskus myös ilahdun nähdessäni muiden älyn leiskuntaa. Se miten voimme huijata itseämme, on välillä todellista taidetta. Mitä Karmaan tulee, mieli onnistuu yksinkertaistamaan senkin loistavasti itse kunkin tarkoitusperiin sopivaksi instrumentiksi.

Yksinkertaisimmillaan Karman käsitteessä on kyse syyn ja seurauksen laista. Sen popularisointi on ulottanut lonkeronsa myös sinne missä käsitteelle voisi kuvitella löytyvän henkistä kaikupohjaa eli joogaavien ja meditoivien ihmisten keskuuteen.  Pinnallisesti käsitettynä karma ymmärretään usein pelkästään negatiivisina tekoina ja niiden seurauksina. Voimmeko koskaan tietää mikä seuraus mistäkin teosta koituu ja milloin ja missä se ilmenee näkyvästi? Emme. Jos kuvittelemme tietävämme miten tämä laki elämässä toimii, asetamme itsemme kaikkitietävään asemaan.

Karman käsite on tarpeeksi moniulotteisen vaikea ja samalla niin yleistajuinen, jotta sillä voi huitoa eri suuntiin jakaen tuomioita niille, jotka eivät tottele omia toiveitamme: Karma hoitaa homman. Minä en hyvänä ihmisenä nyt voi antaa sinulle ansiosi mukaan, mutta Karrrrrma tulee kostamaan puolestani. Saatpa nähdä!

Joogaajien keskuudessa  yksi variaatio on ihminen, joka suorittaa elämässään hyviä tekoja ja odottaa saavansa palkintoja siitä. Tämä voi olla ihmisen sisäinen malli, jossa hän  kiertää kehää omassa palkintoympyrässään. Mieli saa kaikki onnistumiset ja palkinnot näyttämään Karman ojentamalta kiitokselta. Kierre ei katkea ennen kuin ihminen löytää rauhan itsestään ilman näitä suorituksia. Ensin tarvitaan kuitenkin tietoisuus siitä mitkä ovat omat sisäiset motivaattorit millekin sinänsä hyvälle teolle.

Jotkut ihmiset elävät tätä samaa ulkoisesti ja odottavat palautetta muilta. Kertovat  hyvistä teoistaan ja levittävät sivulauseissa tietoa omasta hyvyydestään. Tosiasiassa teoilla haetaan  muiden hyväksyntää. Todellisuudesta vieraantumisen lisäksi myös omahyväisyys kasvaa todellisen hyvyyden kustannuksella.

Kun emme rohkene elää niin,  että ilmaisemme tunteemme ja ajatuksemme suoraan ja siinä hetkessä, kun ne ilmenevät, ilmaisemme ne jossain muussa tilanteessa, jolloin ne eivät ole enää relevantteja.  Emme aina ole valmiita ottamaan vastaan mitä seuraa siitä, että olemme omia itsejämme. Vaihtoehto on puhua ihmisten selän takana ja syyttää heitä omista ongelmistamme. Kun olemme katkeria jostain, tuomitsemme katkeruuden “aiheuttajan” ja siirrämme vihan ja kostonhalun näppärästi ystävällemme Karmalle: Enhän minä sinua tuomitse, mutta jonain päivänä, ikävä kyllä, kosto tulee Karmalta.  Sisäisesti elämme syyllistämisen ja syyttämisen maailmassa ja kasvatamme katkeruutta itsessämme luullen olevamme hyväksyviä muita kohtaan.

Nykyhetki ja -tila ovat maalaisjärjelläkin nähtynä seurausta menneisyydessä tehdyistä teoista – mutta eivät vain omistamme! Voimme tulla lähemmäksi omaa sukutaustaamme ja sitä miten tiedostamattamme jatkamme suvussamme eläviä tabuja ja tunnemalleja. Jos vaikka lapsuudessamme joku läheisistämme on ollut syvästi surullinen,  se on voinut  siirtyä meihinkin, emmekä ymmärrä suruamme pelkästään itseämme tutkimalla. Silloin alamme oikeasti siirtyä tutkimaan Karmaamme. Voimme ymmärtää itseämme ainoastaan osana kokonaisuutta, osana Karmaa, koska emme ole erillisiä yksiköitä.

Henkilökohtaisesti tunnen, että olin syntyessänikin vain osittain viaton. Tarkoitan, että vanhemmat ja sukuni ovat olleet osa minua viimeistään elämäni ensihetkistä lähtien ja muut ihmissuhteet ovat kulkeneet lävitseni ja tuoneet erilaisia karmallisia haasteita. Minussa oli jo muiden näkemys ennen kuin synnyin, se mitä voisin olla, mitä minun pitäisi olla, mitä en saisi olla. Sen kaiken olen alitajuntaani imenyt. Elämäntehtäväni tällä saralla on ollut tulla tietoiseksi mikä minussa on muista, muiden projektiota ja erottaa se itsestäni. Jos täältä lähtiessäni minussa on jäljellä vain minä, olen tehtäväni (itselleni) täyttänyt.

Karma ei siis ole kohtalo. Päinvastoin. Karmaa puhdistetaan tietoisuudella, ymmärtämällä millainen energia meitä liikuttaa, miten se meissä vaikuttaa ja miten se muunnetaan ja puhdistetaan.

Jos minä kannan sisälläni pimeyttä ja muiden siirtämää tunnetaakkaa, siirrän sitä eteenpäin ja levitän sitä kaikkialle. Jos minä korjaan sisäisiä nyrjähdyksiäni, koska minä ainoana voin sen tehdä, muutkin hyötyvät. Maailma muuttuu. Karman valtameressä olemme yhtä. Emme siis toivo Karma-herran kostoa kanssaihmisille, emmehän?

281893_2061691475057_2387452_n

Advertisements

One thought on “The return of the Karma

  1. Olemme tekojemme seuraus, syy,
    hyvä ja paha, hyväksyntä,
    syyttäminen sekä ajatus kostosta,
    että jokainen saa ansionsa mukaan,
    myös se, joka niin toivoo,
    olemme osa sukua, kokonaisuutta,
    toisten odotukset,
    pyörä pyörii, on juostava,
    pääsemme kehästä,
    jos tiedostamme ja ymmärrämme,
    mikä meitä liikuttaa, näin
    voimme puhdistua, keventää
    karman kenkien painaumia
    pehmeässä sammaleessa, itsessämme.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s