Disappointed?

Whenever I catch myself sipping the potion of disappointment, I turn it into the laughter as soon as possible: Ha-ha, why are you living in the fool’s paradise?! Once  I had realized that I was the only one responsible for my own disappointing feelings, I began to stop to feel what it really was I was feeling.

Sometimes there are moments when an unexpected event or someone’s behaviour is quite near to make me feel frustrated. Before it happens, I just relax and feel the disappointment to take over me and let my energy go down from the joy of controlling to the feeling of helplessness.

The disappointment means that we’ve imagined people behaving in a certain way, things going according to our plans. When they don’t, the joy we already had because of the illusion, disappears and easily gets transformed in its opposite, hatred. And we feel that someone else is guilty for our resentment. If we understand how blind we were, we can quickly get ourselves back together and go on with a greater awareness. Of course,  if  the majority of the time we live in our own head, in our illusions, we take these moments more as frustrating obstacles than moments of awakening.

When we are on the edge of the disappointement, we can choose between two directions:  in or out. Whether we let the reality take place in us and we take the responsibility for that moment: we face the illusion and say goodbye to it. Or we get frustrated and think that someone else is responsible for our feelings.

Instead of choosing disappointment or frustration, we can choose light.  We can always find our way out from the depressive net of disappointment. We can even stop being disappointed for good! Every disappointment has another side: the one of laughter and joy of being back to reality! Feel free to start to live in the reality anew every day!

MIEUX VAUT EN RIRE

Si jamais je me surprend en train de m’empoisonner le coeur d’amertume ou de frustration, parce que je me sens décue, très vite je me pointe de doigt en me riant dessus et je me dis: Réveille-toi! Arrête de vivre dans tes rêves!

Une fois que je m’étais rendu compte que j’étais la seule personne responsable de mes émotions, j’ai commencé à étudier ce que ressentais à chaque fois que je me sentais déçue.

Il y a des moments où je sens qu’une personne ou le déroulement des choses ne suivent pas le chemin que je leur ai indiqué, moi. 😀 Rien ne va comme prévu. Toute proche de la frustration, je me détends autant que possible, je m’adonne au sentiment de déception – ce qui veut dire que je laisse tomber la joie d’être celle qui commande et j’accepte de sentir cette incapacité dans la situation. Juste pour un petit moment.

Et c’est toujours comme ça. On imagine que les autres vont se comporter d’une telle manière et que les choses vont se passer d’une telle autre manière. Lorsque la réalité se révèle, on va perdre la joie générée par l’illusion et c’est là, que c’est décisif! Cette fausse joie va se transformer facilement en haine et frustration. Si c’est le cas, on trouve très aisément un coupable qui est quelqu’un d’autre que nous-mêmes. Naturellement, si pour la majorité de temps nous vivons dans notre tête, c’est-à-dire dans l’illusion, ce genre de moments sont vécus plutôt comme des obstacles frustrants au lieu d’être des moments d’illumination.

On peut toujours faire un choix au moment où la frustration est imminente. Ce qu’on choisit, c’est la direction: vers l’intérieur ou vers l’extérieur. Si on va vers l’intérieur, c’est la voix de l’acceptance de ce qui est, la réalité. Si on va vers l’extérieur, on perd son énergie, non seulement à ce moment-là, mais on perd en même temps la confiance en sa propre patience et capacité de vivre pleinement tout ce à quoi on est confronté dans la vie. A chaque fois, qu’on résiste à la tentation d’exploser, on se rend plus fort.

Au lieu  d’exprimer la frustration, on peut toujours se débattre, se frayer un chemin parmi les noeuds d’une toile d’araignée vers la lumière et la liberté. On peut se débarrasser de la frustration pour de bon, si on veut! Parce que le revers de la frustration, c’est le rire et la joie de revenir dans la réalité.

KARVASTA KALKKIA?

Aina kun saan itseni kiinni kulauttamasta sisuksiini pientäkin siemausta pettymyksen myrkkyjuomaa, nauran päälle makeasti: Ha-haa, taas olit omassa maailmassasi!

200418_1007340716947_4985_n

Joskus tajusin, että on parasta pysähtyä kynnykselle. Olla vain ja antaa pettymyksen valua kaikkiin soluihin ja energian valahtaa. Pettyminenhän on sitä, että olemme kuvitelleet, että ihmiset käyttäytyvät tietyllä tavalla ja  asiat menevät suunnitelmiemme mukaan. Kun ne eivät sitten sujukaan suunnitellusti, illuusiostamme pintaan ehtinyt ilo heilauttaa  tunteen helposti toiselle laidalle, vihaksi. Sen lisäksi joku muu on syypää kiukkuumme.

Se miten suuri pilvilinna romahtaa riippuu siitä miten tietoisia olemme. Jos tiedämme olleemme sokeita, nopeasti keräämme itsemme kasaan ja matka jatkuu entistä valppaampana. Jos elämme enimmäkseen omassa päässämme, saatamme kokea nämä hetket vastoinkäymisinä.

Siitä hetken hengityksenpidätyksestä missä pettymys vaanii, on kaksi suuntaa mihin liikahtaa: sisään tai  ulos. Joko päästämme todellisuuden sisään eli otamme hetkestä vastuun,  katsomme illuusiotamme ja sanomme sille hyvästit.  Tai sitten työnnämme vastuun muualle ja puramme turhautumistamme ulospäin. Joistakin ihmisistä unesta herääminen tuntuu ahdistavalta ja joistakin taas vapauttavalta. Joku haluaakin mieluummin jatkaa leppoisaa kuvitelmaansa ja pudota todellisuuteen vain hetkittäin sen sijaan, että eläisi todellisuudessa.

Pettymys ja turhautuminen ovat valintoja. Näistä valinnoista  riippuu elämämme valon voimakkuus. Voimme aina pyristellä pois pettymyksen lamauttavasta verkosta. Voimme lopettaa pettymisen jopa kokonaan! Kaikki mikä pettymisestä kumpuaa on käännettävissä helpottavaksi nauruksi ja iloiseksi paluuksi todellisuuteen.

Advertisements

One thought on “Disappointed?

  1. Pettymyksen kynnykseltä
    pilvilinnan tiilet
    kolisevat portaikkoon,
    suunnitelmasta irtoavat ruuvit,
    syyllistä voi etsiä ulkoa
    tai vastuuta omista käytävistään,
    viha ja masennus
    ajavat edestakaisin mielen hissillä
    ja ilo kilisee pala kerrallaan
    vitutuksen kovaan betoniin,
    jos soittaa todellisuuden ovikelloa,
    niin aina lukon avauduttua
    kohtaa ovella itsensä.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s