SO VERY EXTRAORDINARY

My father used to beat me when I was a child. My mother didn’t say anything to stop him. I knew I was not guilty what I was accused of. I wasn’t bad. All I could conclude was that I must be ugly that they hate me so much. So I lived an ugly girl’s life.

But then one day at school my friend Tiina told me I was pretty. I couldn’t believe my ears! She made me very happy. I ran home to call my mother to share the joy: Mom, Tiina said I’m pretty! My mother replied: No, Anne, you look just very ordinary. 🙂

Nobody looks ordinary. Nobody is ordinary. We are all extraordinary! But we differ in what we are capable of seeing in others.

FILLETTE ET SA FIGURE

Mon père me punissait souvent en me tapant dessus avec des ceintures, des batôns, des branches d’arbres. Ma mère ne disait rien pour l’arrêter. Moi, je savais que je n’avais rien fait de mal et que je n’étais pas vilaine. Je tirais la conclusion de leur comportement que je devais être laide parce qu’ils me détestaient tant.

Je vivais la vie d’une petite fille laide. Un jour, à l’école, ma copine Tiina m’a dit qu’à son avis, j’étais très mignonne! Moi, mignonne!? Je ne pouvais pas en croire mes oreilles, même si je voulais. Je suis rentrée en courant pour appeler ma mère et je lui déclarai: Tiina m’a dit que j’étais mignonne! Ma mère m’a répondu: Non, Anne, tu n’es pas mignonne. Tu as une figure tout à fait ordinaire.

Aujourd’hui, je sais que personne n’a une figure ordinaire, parce que personne n’est ordinaire. Nous sommes tous vraiment extraordinaires! Tout le monde ne peut pas le percevoir, c’est tout.

RUMA TYTTÖ

Kun olin lapsi, sain usein isältäni selkäsaunoja. Äiti ei puuttunut näihin rangaistusmenetelmiin. Tiesin kyllä, että en ole paha. Mietin pääni puhki miksi sain sellaista kohtelua. Päädyin sisälläni siihen lopputulokseen, että olin ruma, kun he vihasivat minua.

Sitten yhtenä päivänä koulussa ystäväni Tiina yllätti minut sanomalla, että olen hänen mielestään nätti. Sydämeni pompahti ilosta. Juoksin kotiin soittamaan äidilleni kertoakseni että joku piti minua nättinä. Voisiko se olla totta? Äiti vastasi: Ei, Anne, olet ihan tavallisen näköinen.

Kukaan ei voi olla tavallisen näköinen, koska kukaan ei ole tavallinen.  Olemme kaikki niin ihmeellisiä ja erilaisia! Kaikki eivät vain kykene näkemään sitä ihmeellisyyttä.

– Tiina and me –