Straight knees!

Any discipline and all spiritual traditions have a diverse tradition of transmitting the knowhow in addition to the actual practice. There’s an inherent understanding accumulated throughout the centuries of how to initiate and support the evolution of a disciple.

The communication in the practice situation is not equivalent to a communication within common social conventions. When you learn yoga, you also learn how it’s been transmitted until here and the way it’s now given to you.

In a yoga practice or in a dance class, you would hear from your teacher: “Straight knees!” Instead of hearing:  “If you don’t mind I would suggest that you kindly straighten your knees. That’s because, in my mind it would be useful right now. I can also give you some arguments, if you wish.”

I’ve always loved teachers who intervene directly during my practice. That’s how I can immediately merge the piece of advice to my practice. “Turn your head. Now!” Whatever it is, I prefer having this kind of presence than a verbal explanation afterwords from my teacher. My guru, Sharath, is a very delicate teacher who doesn’t talk much. Sometimes everything is compressed in one word and the word goes straight through into my body or the movement. If he explained things, it would mean that the student would first think about it, analyse it and then try to apply. But it’s too late then.

My beloved Parisian ballet teacher, Frédéric Lazzarelli, requires silence and concentration from the very first moment in his class. He himself is totally present when the class starts: “Quickly, quickly, find a spot,  let’s start. Be ready now!” In the middle of the class he might remind us: “Stop talking and put your energy in straightening your knees instead!” Or when he sees someone thinking about the dance: “No need to think, just dance!”

Dance and yoga are both something that happens right now. If you think about what you’re doing, you’re late. You should be open to receive any advice given at any moment and change what’s asked. Some students are stuck in the words or the way of expressing of the teacher: “Why are you telling me this? Why do you speak that way? Why are you giving me orders?” The words themselves are not important in the transmission of the tradition. The meaning of the words is beyond them or in the energy behind them.

When the teacher and the student share the energy, when they really connect in the energyfield,  there’s no need for words. The student understands from the teacher’s attention what’s needed and can correct what’s not right. The consciousness of the teacher wakes the student and remains a support for the student’s practice.

 

TENDEZ VOS GENOUX!

Toutes les traditions et les disciplines qui ont évolué pendant des centenaires ont, en plus la pratique, une tradition de l’enseignement permettant à l’élève d’apprendre ou d’avancer sur le chemin en harmonie et en sécurité. La communication pendant la pratique entre le professeur et l’élève n’est pas basée sur les mêmes principes que la communication de la vie courante. Lorsque nous apprenons une discipline, nous apprenons en même temps les règles de l’apprentissage et la façon dont la discipline a été transmise jusque-là.

Dans la pratique du yoga ou bien dans un cours de danse, on entend souvent des exclamations des professeurs dans ce genre: “Tendez vos genoux! ” Au lieu d’entendre: “Veuillez prendre la peine d’essayer de tendre vos genoux, s’il vous plaît. Je vous dis ça, parce que j’ai l’impression que cela pourrait vous être utile. Si vous avez besoin de connaître le bien-fondé de mon raisonnement, je vous le clarifierais, bien entendu!”

Moi, j’adore mes professeurs qui interviennent directement dans ma pratique ou ma danse en donnant une correction précise à un moment précis: “Tourne ta tête, relax, vas-y!” Mon guru, Sharath, est un professeur très délicat. Il parle à peine. Mais ce qu’il émet porte une énergie qui se transmet directement dans  le corps et dans l’action de l’élève. Une explication ferait un voyage trop long dans le systême et arriverait à destination bien trop tard.

Mon professeur parisien de danse classique, Frédéric Lazzarelli, exige un silence et une concentration absolus dès que la classe commence. Lui-même, il est là 100%. Quand les portes de la salle ouvrent, il se précipite, il prépare tout ce qu’il faut avec attention et il saute à la barre: “Vite, vite, vite, mes enfants! Dépêchez-vous! Installez-vous. On commence.” Il ne perd pas une seconde. À un moment donné s’il entend les gens parler entre eux, il réctifie: “Au lieu de parler, tendez vos genoux!” Ou bien, quand il voit quelqu’un de faire des efforts dans sa tête: “Ne pensez pas! Dansez!”

La danse, le yoga, c’est toujours et surtout: maintenant. Aussi les ordres et les corrections sont là la seconde même où il le faut. Parfois, les élèves les prennent mal: “Pour qui tu te prends de me parler sur ce ton? Pourquoi me donnes-tu des ordres? Pourquoi veux-tu me faire faire ces trucs-là?” Il vaut mieux éviter d’essayer d’analyser la parole. Ce que dit le professeur en mots, n’est pas aussi important que l’influence que sa parole aura. Si nous étudions les mots, nous ne pouvons pas comprendre l’essentiel. Cette communication n’est pas équivalente de la communication conventionelle sociale. Elle est spéciale.

Lorsque le professeur et l’élève se trouvent dans la même énergie, à l’écoute l’un de l’autre, un seule mot suffira! Et parfois, même le silence transmet le message lorsque l’attention du professeur est là et l’élève en est conscient. La conscience du professeur éveille l’élève et donne le support indispensable pour sa pratique, que ce soit une pratique corporelle, spirituelle ou artistique.

POLVET SUORIKS!

Kaikissa pitkälle kehittyneissä perinteissä ja lajeissa on itse harjoituksen lisäksi muhkeat ja moniulotteiset opetusperinteet, jotka ovat monesti muotoutuneet tarkoituksenmukaisiksi oppilaan suotuisaa kehitystä ajatellen. Opetus- ja harjoitustilanteen kommunikaatio myös joogassa on asetuksiltaan eri kuin arkitilanteiden kommunikaatio. Yksi asia mitä opitaankin ymmärtämään uutta lajia opiskellessa, on lajin opettamisen perinne.

Joogaharjoituksessa tai tanssitunnilla saatetaan puhua tähän tyyliin: “Suorat polvet!” Sen sijaan, että opettaja selittäisi ja maanittelisi: “Voisitkohan mitenkään ajatella, että suoristaisit polvesi? Jos sinulla ei ole mitään sitä vastaan, tee niin, koska siitä on sinulle minun näkemykseni mukaan hyötyä tässä kohtaa. Voin tietenkin perustella kantani, jos se tuntuu sinusta tarpeelliselta.”

Minulle on ollut ilo napata lennosta ohjeet sekä joogassa että tanssissa: “Suorat polvet!” “Katse eteen!”, jne. Guruni Sharath toimii minusta tässä hienovaraisesti. Sanoo sanan silloin, toisen tällöin. Ei puhu liikaa. Yksi sana voi hyvin kantaa monikerroksisen viestin ja sen tarkoitus voi välittyä suoraan kehoon sen sijaan, että pitkä lause matkustaa oppilaan mielessä, jossa sitä  ensin analysoidaan ja sitten yritetään soveltaa. Hetki menee silloin ohi.

Pariisilainen balettiopettajani Frédéric Lazzarelli vaatii oppilailtaan hiljaisuuden ja keskittyneisyyden. Hän on itse sataprosenttisesti läsnä heti tunnin alussa: “Äkkiä, äkkiä, aloitetaan! Olkaa heti valmiina!” Ja kesken tunnin hän voi muistuttaa: “Lopettakaa puhe. Käyttäkää energianne polvien suoristamiseen!” Nähdessään pohtimisen rypyt otsassa, hän ojentaa: “Tanssikaa, älkääkä miettikö!”

Tanssi ja jooga tapahtuvat tässä ja nyt. Ohjeet tulevat siksi samalla sekunnilla. Joskus ihmiset ottavat tällaisen ohjeistamistavan henkilökohtaisesti ja loukkaantuvat opettajalle: “Mikä sinä olet minua neuvomaan?” “Miksi puhut epäystävälliseen sävyyn?” “Miksi komentelet minua?” Oppilaan ei tarvitse välttämättä juuttua sanatasolle pohtimaan miksi opettaja käytti juuri tiettyjä sanoja, vaan kokea se mikä vaikutus sanoilla on. Jos jäämme tutkimaan sanojen sisältöä ja vaadimme kommunikaatiolta sosiaalisten konventioiden täyttämistä, emme ehkä koe hetkeen liittynyttä olennaisinta viestiä. Jälkeenpäin se on miltei mahdotonta.

Kun opettaja ja oppilas pääsevät samaan energiayhteyteen, yksi sana tai usein myös sanaton kommunikaatio riittää. Oppilas herkistyy huomaamaan sen, mihin opettajan huomio on suunnattu. Opettajan tietoisuus herättää oppilaan ja on koko ajan tukena tämän harjoitukselle.

ImageSharath and me in Santiago de Chile, 1999. Connected. No talking.

Advertisements

One thought on “Straight knees!

  1. Jos pystyt
    ottamaan ohjeet vastaan
    henkiset saumat suorana
    asettamatta opettajan asemaa
    kyseenalaiseksi,
    pystyt myös tunnustamaan
    hyvän opettajan arvon, olemaan
    hänen tietotaitonsa edessä
    polvet suorina
    polvillaan.

    Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s