Intuition is always there

Recently I had two of my students telling me they don’t know what to do, because they lost the contact with their intuition. They had a decision to make and they felt they couldn’t find the answer inside. They were confused.

The first question is, what is the intuition reflection of? The reality? Or the mind and it’s conditionings? The intuition means our reflection of the reality and it’s inner understanding there where the mind doesn’t interfere. Sometimes there’s nothing to do. That’s following your intuition too – not to make a move when it’s not the right moment.

If you feel guilty about not doing enough or about not doing something all the time, that’s a conditioning you can explore within you. Feeling guilty makes the intuition disappear. The guilt is one of our mind’s conditionings and hinders us from seeing the truth.

The confusion comes when you hear your intuition telling you not to make a move, but you don’t accept it.  Because you are identified with your mind, you keep on wanting what your mind says and you keep on asking your “intuition” why doesn’t it tell you to do what your mind wants you to do. 😀

Intuition is always silent and can be heard in silence. So, just relax when life gives you moments like that! Enjoy not doing, just being.

INTUITION EST TOUJOURS PRÉSENTE

Récemment, il y a eu deux de mes élèves, qui m’ont contactée pour me poser la même question. Ils avaient une décision à prendre et ils m’ont dit qu’ils étaient confus ayant perdu le contact avec leur intuition.

La question qui se pose premièrement, c’est: Qu’est-ce que l’intuition, qu’est-ce qu’elle reflète. La réalité? Ou bien, les citta vrtti, c’est-à-dire, les mouvements du mental et ainsi notre façon de penser conditionnée? L’intuition peut très bien se manifester par la pression inexistante pour faire quelque chose. Pour suivre l’intuition, parfois, on ne fait rien. On saura quand il faudra agir.

Souvent, au premier abord, nous entendons bien notre intuition, mais nous commençons à nous poser des questions parce que nous n’obtenons pas la réponse souhaitée. Ce n’est donc pas un moment où nous avons perdu notre intuition. C’est juste le mental qui parle à sa place.

Ce qui nous empêche parfois d’entendre la voix silencieuse de l’intuition, c’est le sentiment de culpabilité. On se sent coupable de ne pas faire assez ou assez vite ou pas tout le temps. Le sentiment de culpabilité fait disparaître l’intuition. Elle est une manifestation des citta vrtti (Viparyaya, Vikalpa), des conditionnements du mental qui nous empêche de voir directement la réalité.

Nous entendons notre intuition nous dire de ne pas agir, mais nous la croyons pas, parce que nous voudrions qu’elle obéisse à notre mental. Nous nous identifions tellement à nos pensées, que “nous” voulons ce qu’elles veulent. Et nous continuons à interroger notre intuition: pourquoi elle ne veut pas refléter la même chose que le mental? Justement, ce sont deux choses bien distinctes.

Lorsque la vie nous accorde de tels moments tranquilles, nous pourrions les recevoir avec joie sans nous poser trop de questions. 😀 Être au lieu de faire.

INTUITIO ODOTTAA KUUNTELEVAA

Lyhyen ajan sisällä kaksi oppilastani on ottanut yhteyttä minuun kertoen intuition olevan hukassa. Molemmilla oli mielessään päätös, joka olisi pitänyt tehdä, mutta tunnelma oli sisäisesti sekava ja siksi se oli vaikeaa.

Mitä intuitio oikeastaan on? Mistä se on heijastusta? Onko se todellisuudesta vai mielestämme kumpuavaa? Intuitio tarkoittaa sitä, että meissä on puhdas osa, joka on yhteydessä todellisuuteen. Monesti saamme syvältä kumpuavia impulsseja ja tuntemuksia. Usein käy kuitenkin niin, että se kallisarvoinen tieto tuhoutuu mielen analyysirattaassa. Yritämme löytää perusteluja sille miksi intuition tuoma ratkaisu voisi toimia ja jos emme löydä, ehkä jätämme sen omaan arvoonsa. Emme uskalla elää sen mukaan, koska emme ymmärrä sitä.

Mieli tuo intuition kylkeen usein stressin siitä, että jotain pitäisi tehdä. Jos tiedän mitä minun pitää tehdä, voin olla rauhassa. Kuitenkaan meidän ei aina pidä toimia tai tehdä yhtään mitään. On hetkiä, kun emme tee valintoja, vaikka tiedämme niiden olevan lähellä. Intuitiotaan voi siis seurata myös tekemättä asioita.

Joskus syyllisyydentunne on estämässä intuition varassa elämistä. Esimerkiksi siten, että jos emme tee päätöksiä ja toteuta aikeitamme heti kun ne päähän pälkähtävät tai jos emme koko ajan ole touhuamassa, asetamme itsemme alttiiksi arvostelulle ja tuomitsevuudelle. Ehkä muut pitävät meitä laiskoina? Syyllisyys on voimakas citta vrtti eli mielen ehdollistuma, joka estää merkittävästi intuition esiinpääsyä.

Mistä hämmennys sitten johtuu? Ehkäpä siitä, että vaikka kuuletkin intuition äänen ja suunnan, et hyväksy sitä. Koska olet tiukemmin kiinni mielesi ajoneuvossa, yrität vielä kääntää intuitiota mielen suuntaan. Olet mahdottoman tehtävän edessä. Intuitio on oma tiedonkanavansa eikä se välitä mielen ponnisteluista, vaan pysyy samana hiljaisena äänenä sisälläsi. Sieltä se on aina kaivettavissa esiin. 😀

Elämässä on erilaisia syklejä ja virtauksia. Helposti yritämme toistaa niitä, jotka jo tunnemme. Silloinkin olemme taas mielemme vankeja. Oikeasti voimme levätä intuitiomme varassa.

Wait until it’s ripe! 😀