Not so long ago, a friend of mine asked me a question about my literary preferencies and my reading habits. As this person is also practicing yoga, I could answer her by linking the influence of my practice on my reading, because they are closely connected.
For any practitioner of yoga, there will be a moment – and sometimes it’s right away after the introductory workshop to yoga – when the practice has an unexpected influence and stops something in the system. It might be about food: you don’t want to eat something, you can’t eat something you were accustomed to. It might be a habit, like listening to the radio without actually listening to it while driving. And suddenly you choose to switch the radio off and concentrate on what you’re doing or wait until you arrive to your destination and then attentively listen to the music. It can also be the people you choose to be with or not to be with. Anyway, you wake up in a brighter world and your old habits seem a bit strange and sometimes even repugnant to you.
The difference between the changes you are familiar with already and these changes, is that these are not mental. It’s not about a decision to follow a principle or a path. It’s more like a question of prana, of your energy that clearly rejects something that it accepted earlier. The mind is maybe even worried: What?? I’ve always loved this..What’s happening? Do I not love what I used to love? We are worried because we loose our landmarks.
All this is due to the purification of our vital energy. This purification is possible through a thorough breathing which is enhanced by the movements of the body and refined with our consciousness. This fresh vital energy needs to express itself without limits and it breaks our usual limits no matter what is our will.
I used to be a book lover and a student in literature. I just devoured books until about ten years ago when I stopped. I was stopped. I just couldn’t read fiction, because I felt it didn’t give me anything and I was even more or less disgusted by it, no matter how fantastic the book could have been. But I kept on reading yoga books, because I avidly wanted to understand and learn about this tradition. Afterwards I could say that the feeling was something like “fiction canal” closed, “yoga knowledge canal” open. So I had a ten year pause in my fiction reading and a year ago I started to read again. Not at all in the same way or with the same attitude I used to have, because now it’s not a necessity or a way of escaping the reality.
One thing yoga means is the evolution in detachment towards everything. I guess this is the way it works. Before there’s a pranic (energy) purification and transformation, we are not so conscious of our mental and emotional attachments. We know our preferences, what we like and what we dislike, but we don’t always really know the attachments behind these inclinations. I know that the literature gave me something that was missing in my real life. My energy was kind of fullfilled by the fictive itinerary – until it wasn’t anymore.
This is very common I guess that when we read a book, we identify ourselves with the characters and their stories. We want to escape and be somewhere else, have an extraordinary life. As far as I’m concerned, this was the thing that I couldn’t take anymore. I wanted to be present in my life all the time and no matter what was going on, I wanted to face it, feel it and find deeper connections in me to understand why I used to escape before.
My reading today is different. I choose carefully what I read. I’m not so identified and it still feels good. Especially when there’s a great wisdom, a life behind the story, I can feel it and I enjoy enormously. I assume that good literature opens new canals in us as does the practice – in a different way.
When the yoga practice is done with concentration and devotion (Patanjali, Yoga Sutra, I.14.) it concentrates our vital energy and contributes to our mind to be centered as well. The mental energy is not spread in our periphery. The things don’t disturb us, but we are more conscious about their disturbing quality. The distractions like TV, radio, small talk, consume our energy and make us unhappy. Unhappy in a yogic sense: diffused, attached to things, absent-minded and diverted.
To be able to be re-born constantly, we need to get rid of our attachments and have the courage to go to new deserts. I’ve lived this in respect of many differents things. I’ve detached myself when the moment was there and then much later I’ve seen things coming back to me richer, subtler and finer.
DÉSERT LITTÉRAIRE
Il n’y a pas longtemps, une amie m’a posé la question sur ma lecture préférée, et si je lisais beaucoup, moyennement ou peu. Comme c’était quelqu’un qui pratique le yoga, j’ai pu lui répondre en liant ma pratique et les changements dans mes habitudes littéraires, car ils sont fortement connectés.
Pour tout pratiquant, à un moment donné, et ça peut même être tout de suite lors d’un stage d’introduction au yoga, la pratique a une influence inattendue et fait arrêter quelque chose. Ça peut être un aliment: on n’a plus envie, on ne peut pas. Ça peut être une habitude, comme écouter la radio sans l’écouter en conduisant la voiture: soit on se concentre plus sur ce qu’on est train de faire en arrêtant la musique, soit on écoute plus attentivement la musique après être arrivé à destination. Ça peut être la compagnie qu’on choisit. À un moment donné, on se réveille dans un monde plus clair et le monde où on vivait avant nous semble obscure, parfois même répugnant.
La différence par rapport les changements qu’on a connu antérieurement, c’est que ce n’est pas mental: il ne s’agit pas d’une décision consciente de suivre un chemin. C’est plutôt dans notre prana, notre énergie que se manifeste le rejet de quelque chose et le mental se pose des questions: mais, je suis comme ça, j’ai toujours aimé ça, qu’est-ce qui se passe, je n’aime plus ce que j’aime? On est confus, parce qu’on n’est tout d’un coup plus celui ou celle qu’on était et on a l’impression de perdre ses repères. Normalement, tout cela, c’est dû à la purification de l’énergie. Cette purification se fait par la respiration – fortifiée encore plus par le mouvement et raffinée par la conscience. Et c’est cette nouvelle énergie qui veut se manifester sans limites.
Grande amatrice de la lecture que j’étais, étudiante en littérature dans ma jeunesse, moi, qui dévorais des livres, il y a à peu près dix ans, que cette soif a été plus qu’étanchée. Je ne pouvais plus lire les livres de fiction. Ça ne me donnait rien et d’une certaine façon, ça m’écoeurait même. Je lisais des livres de yoga, ça oui, parce que je voulais approfondir mes connaissances sur le yoga. C’est comme si un “canal fiction” s’était refermé en moi et un “canal connaissance yoga” se serait ouvert en même temps. Pendant dix ans, je ne lisais pas la fiction. Et puis, j’ai repris, il y a un an. Mais je vois, que j’ai une toute autre approche et attitude, parce que la littérature n’est plus une nécessité ni une fuite de la réalité.
Si la pratique du yoga signifie l’évolution dans le détachement envers tout, c’est que c’est comme ça que ça marche. Avant la transformation énergétique, il y a un attachement mental ou émotionnel dont on est pas forcément toujours conscient. On sait qu’on aime une chose, mais on comprend pas la raison plus profonde de cette inclination. Moi, je voulais compenser par la lecture certaines choses qui me manquaient dans la vie réelle. Mon énergie vivait les histoires comme si c’était les miennes.
C’est ce qui se passe, en général, quand on lit un livre. On s’identifie aux personnages, aux histoires. On veut s’évader, on veut être ailleurs. Et bien, pour moi, dans mon chemin, il y avait ce moment, ou ça m’intéressait absolument plus. Je voulais être présente à tout prix, à tous moments quoi qu’il se passe, vraiment vivre ma vie à chaque seconde. Et je sentais aussi, qu’aux moments difficiles, dans moi, il n’y avait pas cette envie de m’échapper, mais au contraire rester, sentir, prendre conscience des connections de plus en plus profondes et lointaines.
Ma lecture maintenant, est un choix plus conscient. Et l’identification est considérablement plus faible. Je prends du plaisir quand je sens que dans une histoire il y a une énergie, une sagesse qui me donne un morceau de vie, un vécu. La bonne littérature enrichit et ouvre de nouveaux caneaux un peu comme la pratique.
La pratique du yoga, concentrée et faite avec dévotion (Patanjali, Yoga Sutra, I.14.), fait que notre énergie vitale se concentre et notre mental a moins tendance de vouloir partir vers la périphérie. Les choses nous distraient moins qu’avant, mais on en est de plus en plus conscient et on comprend que les distractions – radio, télé, papotages – dispersent notre énergie et nous rendent malheureux. Malheureux dans un sens yogique: diffus, attachés, déconcentrés, absents.
Pour pouvoir renaître constamment, il faut nous débarrasser de nos attachments, lâcher prise et oser aller dans de nouveaux déserts. Moi, j’ai vécu ça par rapport à beaucoup de choses. Je me suis détachée, quand c’était le moment et puis les choses sont revenues, plus fines, plus subtiles, plus riches.
Bon courage à nous tous!
SANATTOMUUDESSA
Jokin aika sitten ystäväni kysyi minulta lukutottumuksistani ja suhteestani kaunokirjallisuuteen. Koska hän joogaa päivittäin ja on harjoittelunsa myötä kokenut radikaaleja muutoksia elämäntavoissaan, vastasinkin hänelle vähän laajemmin linkittämällä oman harjoitteluni ja suhteeni lukemiseen.
Uskon, että jokainen joogan harjoittaja kokee hetkiä, jolloin harjoitus yhtäkkiä vaikuttaa siten, että jokin asia vain lakkaa olemasta tärkeä. Kyse voi olla ruokailutottumuksista: et haluakaan syödä enää sitä mitä olet syönyt iät ajat tai haluat jotain mitä et ennen halunnut. Tai joku muu tapa, vaikkapa autoradion epäkeskittynyt kuuntelu ajaessa ja muutatkin tilanteen: ehkä suljet radion ja keskityt ajamiseen. Kuuntelet musiikkia keskittyneesti saavuttuasi määränpäähän. Tai sitten voi olla, että jonkun ihmisen seura ei tunnu istuvan tämänhetkiseen elämääsi. Niin tai näin, heräät uuteen maailmaan, josta katsoen entiset tapasi tuntuvat urautuneilta ja sameilta.
Nämä muutokset ovat kuitenkin erilaisia kuin ne, joihin olemme tottuneet, kun olemme itse kontrolloineet impulssejamme ja antaneet suunnitelmillemme konkreettista suuntaa. Joogasta lähtevissä muutoksissa kyse ei ole omista päätöksistämme, vaan siitä, että pranamme, energiamme selkeästi torjuu jotain minkä se aiemmin hyväksyi. Mielessämme voi hurruutella paljonkin kysymyksiä: Mitä ihmettä? Enkö enää tykkääkään siitä mistä tykkään? Olemme vähän pihalla, kun normaalit koordinaatit vaihtavat paikkaa ja tunnemme usein myös epävarmuutta, koska olemme tottuneet luottamaan mielemme sisältöön. Kaikki tämä tapahtuu koska pranamme, vitaalienergiamme puhdistuu. Puhdistuminen tapahtuu syvällä hengityksellä, jota harjoituksessa voimistetaan entisestään kehon liikkeiden avulla ja hienosäädetään omalla tietoisuudellamme. Kun prana pääsee liikkumaan vapaammin, se rikkoo vanhat rajamme ja rajoituksemme eikä välitä myöskään siitä miten mielemme haluaisi meitä ohjata.
Minä olin suuri lukutoukka ja kirjallisuuden rakastaja ja myös opiskelin sitä yliopistossa intohimoisesti. Välillä suorastaan ahmin kirjoja. Kymmenen vuotta sitten tälle tuli stoppi. Tunsin, etten voinut lukea fiktiota lainkaan. Fiktio ei tuntunut missään tai jos jotain, niin lähinnä se oli vastenmielistä. Joogakirjallisuutta luin kuitenkin, koska olin suunnattoman kiinnostunut joogaperinteestä ja siitä viisaudesta. Ihan kuin fiktiokanava minussa olisi vain sulkeutunut kokonaan samalla kuin joogatietokanava osoitti nälkänsä. Niinpä olin kymmenen vuotta kokonaan lukematta kaunokirjallisuutta ja vuosi sitten havahduin sen olemassaoloon jälleen!
Jooga vääjäämättä kehittää suhdettamme muihin ihmisiin ja asioihin riippumattomammaksi ja vapaammaksi. Se tapahtuu käytännössä juuri näin. Ensin on energiatason puhdistautuminen ja muutos ja silloin emme itse vielä koe haitallisia sidoksiamme. Tiedämme toki mistä pidämme ja mistä emme, mutta emme aina pääse käsiksi syvempiin kiinnikkeisiin. Itsestäni tiedän, että kirjallisuus antoi paljon sellaista värinää, jota omasta elämästäni puuttui. Saatoin elää muiden kautta niin kauan kunnes en enää voinutkaan. Luultavasti monille kirjallisuus edustaa pakoa, koska mielellämme samastumme kirjan henkilöihin ja heidän tarinoihinsa. Haluamme olla jonkun toisen nahoissa. Itselleni tämä oli energiatasolla se olennainen asia. Halusinkin olla koko ajan omissa nahoissani ja elää omaa elämääni. Myös silloin kun tuntui pahalta, halusin ymmärtää sitä ja sitä miksi olin sitä aimmin vältellyt.
Nyt lukukokemukseni on täysin uusi. Valitsen tarkkaan mitä haluan lukea. En samastu voimakkaasti henkilöihin ja silti nautin kirjoista. Nautin niistä kirjoista, joiden takana on viisautta, voimaa ja elämää. Uskon, että parhaimmillaan kirjallisuuskin avaa meissä kanavia kuten joogaharjoittelu – se tapahtuu vain eri tavalla.
Kun joogaa harjoitetaan keskittyneesti ja antaumuksella (Patanjali, Yoga Sutra, I.14.) se keskittää elinvoimamme ja auttaa myös mieltämme keskittymään luonnollisesti. Mieli ei harhaile. Asiat eivät häiritse meitä, vaikka toki näemme miten joillain asioilla on negatiivisempi vaikutus kuin toisilla. Energian hajottajat, kuten televisio, turha päivittely, jossittelu, tekevät meistä onnettomia, ainakin joogamielessä: jämähdämme kiinni tilanteisiin, olemme poissaolevia ja energiamme on hajallaan.
Jotta voimme syntyä jatkuvasti uudelleen, meidän tulee irrottaa otteemme juuri sieltä missä olemme kiinni ja uskaltaa käydä uuteen autiomaahan. Olen käynyt henkilökohtaisesti tämän läpi monen asian suhteen. Olen irrottautunut, kun hetki on ollut käsillä ja sitten yhtenä päivänä huomannut, että asiat ovat tulleet takaisin. Tuoreina, rikkaampina ja monikerroksisempina.
Photo: Minna Nuotio
annenuotio.wordpress.com 