true colors

In his Yoga Sutra text Patanjali mentions five different kind of relations of the mind with the reality. The second one of those five is called Viparyaya. It’s the knowledge we carry in our mind, but it doesn’t directly reflect the reality. We are usually unable to see this difference. We believe our mind instead of the reality, because we identify with our mind more strongly than we do with the reality. This means that the reality we see has a film on it, our mental projection.

It’s through my asana practice that I began to be more interested in how my childhood had affected me. And what kind of film it had put on the reality in my life. It was so relieving to have finally a tool to examine all the deep layers in me.  The pain I had accumulated in my body was my reality. My reality. I thought I’m like this because I had the childhood I had. The cause and effect.

Thanks to the asana practice I’ve got uncountable moments of awakening from the mental reality. Many times I was not even trying to see more clearly. To my own surprise I felt a layer in my body that was touched and shaken and came out from a coma and then suddenly I felt totally different and I saw things from a new standpoint.

I’ve dug deep to understand first the part my parents have in my suffering and then I went on with the other relatives.  I realized how much the destiny of some members of my family had hurt me, how much I carried it for them. The Family Constellation method has helped me enormously and I’ve been able to let people take care of their own destinies  – with a deep compassion of course.

Once I was studying the Yoga Sutra of Patanjali and especially Viparyaya, this idea popped up: What if I had lived in a loving family instead, where I’d been protected, encouraged and respected? Would it still be possible for me to be like this, to suffer like this? I was sure it would! 😀 I might be disgusted of the overcare, the pampering, the security, the attention, because inside of me, I would still be a rebel and a suffering person. And thus I would be as anxious about that kind of life that I’ve been because I was left alone, threatened and systematically punished. Life is suffering and I wouldn’t escape that in any family or in any conditions.

Nowadays I think that it’s nobody’s fault I’m like this. 😀

There’s certainly this psychological layer in me that is deeply connected with and rooted in my family. Behind that, there’s my karma, the energy I’m supplied with in this life no matter who my family is. Sure this energy level, guna, can be transformed also when we advance in our practice to that height and by making conscious choices in our life.

The real bliss, the ultimate happiness I’ve been looking for can be found but through meditation.

DU PAREIL AU MÊME

Dans le Yoga Sutra, Patanjali parle de cinq modalités différentes de notre mental pour être en relation avec la réalité. La deuxième de ces modalités s’appelle Viparyaya. Nous nous identifions en général avec ce contenu, même s’il n’est pas identique avec la réalité. Notre mental affiche un film au dessus de la réalité et c’est  à travers ce film personnel à nous que nous la percevons.

C’est par ma pratique des asanas que j’ai commencé à avoir plus d’intérêt pour comprendre combien mon enfance m’avait affecté. J’étais intriguée par ce film qu’elle projetais entre moi et la réalité. Je me sentais  soulagée d’avoir enfin un moyen de m’explorer pour comprendre ma souffrance. Parce que la souffrance que je vivais étais devenue ma réalité. Je pensais que je souffrais à cause de l’enfance que j’avais eue. La cause et l’effet.

Grâce à la pratique des asanas, j’ai pu avoir d’innombrables moments d’illumination où j’ai pu me rendre compte de cette couche qui m’empêchait de voir la réalité. Et c’était surtout une couche dans mon corps qui réagissait, qui s’éveillait d’un coma. C’est à ces moments-là que j’ai pu me sentir tout à fait autre et j’ai pu voir les choses sous un autre angle.

J’ai creusé et creusé pour saisir les effets que mes parents ont eu sur moi et puis j’ai commencé à creuser un peu plus loin. J’ai compris que le destin de certaines personnes dans ma famille un peu plus lointaine m’avaient tellement influencé que j’en étais restée petrifiée. Je portais leur destin dans mon corps. La méthode de Family Constellation  m’a aidé à accepter les destins des autres et j’ai pu leur permettre de les porter eux-mêmes tout en gardant une grande compassion pour ces gens-là.

Je me souviens d’une fois où je m’étais plongée dans la lecture du Yoga Sutra et surtout de celui de Viparyaya. Tout à coup, je me pose la question: Si j’avais vécu dans une famille qui m’aurait aimée, respectée, encouragée, est-ce que je serais une personne différente de celle que je suis maintenant? Est-ce que je souffrirais moins? Et bien, je me suis dit que non! Je souffrirais autant. 😀 J’étais sûre que ce genre de bonne famille m’aurait autant écoeuré avec le soin, l’attention, la tendresse et j’en passe qu’elle m’aurait accordé, parce qu’à l’intérieur de moi, il y aurait toujours eu cette personne rebelle et souffrante. Peu importe la famille, la souffrance aurait été là. Et parce que la famille n’auraient pas pu me donner ce que je cherchais.

Aujourd’hui, je me dis que je suis comme ça et c’est n’est la faute à personne. 😀

Psychologiquement, je suis et je serai toujours connectée à ma famille biologique où mes racines se sont nourries des aliments bien spéciaux. Mais plus fort que cela, il y a l’énergie avec laquelle je suis née, mon karma. Elle est là malgré les circonstances et je peux la reconnaître. Bien sûr, cette couche énergétique, les gunas, peut également être transformée au fur et à mesure qu’on avance dans la pratique et que les énergies basses sont remplacées par les énergies plus vibrantes et lumineuses – ce qui est possible par notre propre contribution à nous, par les choix conscients dans la vie.

La vraie félicité que j’ai toujours cherchée est là et je la découvre par le yoga et la méditation.

NYYH, MIKSI EN KASVANUT PUMPULISSA?

Patanjalin Yoga Sutra -tekstissä mainitaan viisi erilaista suhdetta miten mieli yhdistyy tai on yhdistymättä todellisuuteen. Toisena on mainittu Viparyaya. Se on mielemme sisältämää tietoa, joka ei perustu todellisuuteen, mutta johon itse uskomme ja tukeudumme. Emme siis tällöin näe maailmaa oikein, vaan oman kokemuksemme värittämänä. Mielessämme olemme tulleet loogiseen johtopäätökseen ja siksi meidän on joskus vaikea kyseenalaistaa sisäisesti vedenpitäviä näkemyksiämme.

Itselläni on ollut runsaasti hetkiä, jolloin olen herännyt näkemään omia itsestäänselvinä pitämiäni asioita uudesta tulokulmasta. En useinkaan pohdittuani asiaa, vaan ihan yllättäen. Hetket ovat olleet oikeastaan kehon heräämisiä jostain horroksesta ja se on mahdollistanut maailman näyttäytymisen uudenlaisena. Asanaharjoittelun kautta olen käynyt mielessäni läpi lapsuutta, sen vaikutusta kehoon ja kehon tunnereaktioihin. Joitakin piintyneitä ehdollistumia olen vuosien työllä saanut herkeämään.

Kaiken aikaa taustalla on ollut ajatus siitä, että koska minulla oli tietynlainen lapsuus ja tietyt vanhemmat, olen tällainen. Syy ja seuraus. Olen tutkinut itsessäni paljon vanhempien osuutta ja edennyt vanhemmistani muuhun sukuun. Se on ollut antoisaa, raskasta ja onneksi myös hedelmällistä. Erittäin armolliseksi olen kokenut ne ymmärryksen hetket mitä Family Constellation -metodi on joskus avannut energiatasolla. Miten sukuni jonkun toisen jäsenen kohtalo on painanut minua tiedostamattani ja tavallaan elänyt minun kehossani. Ja sitten tulemalla siitä kivuliaankin tietoiseksi, olenkin voinut päästää sen itsestäni pois.

Joskus Patanjalin joogafilosofiaan paneutuessani minulle välähti sellainen ajatus, että mitäs jos olisinkin elänyt todella rakastavassa perheessä, jossa minua olisi kuunneltu ja suojeltu ja kannustettu, niin olisiko mahdollista, että olisin silti tällainen? Ja olisihan se. 😀 Ehkä olisin yököttynyt siitä ylihuolehtimisesta, pumpulista, turvasta ja järjestyksestä, koska sisälläni oli kapinallinen ja villi olento? Ja olisin ollut yhtä ahdistunut siitä kuin olen ollut siitä, että minut on jätetty yksin ja kuritettu systemaattisesti.

Nykyään lähden usein siitä, että olen tällainen eikä se ole kenenkään vika. 😀

Minussa on siis se psykologinen kerros, joka on yhteydessä sukuuni. Sen alla vaikuttaa karma eli se millaisella energialla olen varustettu tässä elämässä oli perheeni sitten mikä tahansa. Toki sitä omaa perusenergiaakin eli guna-tasoa pääsee työstämään ja muuttamaan, jos joogaharjoittelu etenee pitkälle.

Se täyteys ja totuus, jota olen aina etsinyt on mahdollista vain joogan, meditaation tai armon kautta.

1116230_10151750400019061_541477234_o

The absolutely fabulous pic by Minna Nuotio, please click to open the magical world inside it!

Learn about Family Constellation: http://www.family-constellation.net/?page_id=2

Advertisements

One thought on “true colors

  1. Mieli ja todellisuus
    kohtaavat pisteessä, missä on
    vaikea kyseenalaistaa
    näkemyksiään, yllättäen
    uusi näkökulma
    muuttaa kaiken, syy
    ja seuraus, vanhemmat
    sekä suku, myös kuolleet
    elävät syvällä, on päästettävä
    irti, päästävä, astuttava karmaansa
    tietoisuuden kolmen viivan yli,
    että totuus täyttyisi
    minussa, olen
    tuhkalla piirretty, tällainen.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s