Saxo

Just a moment ago I was penetrating the soul of a saxo player in the Paris underground.  I was listening him, contemplating him and admiring his dedication. Feeling how it is when you play with all your heart, your body, your life in a place where people just pass by with nonchalance and coldness.

I wonder how great we are in controlling our love in this kind of situations. Is there anything more delightful when you’re getting back from work than receiving the musician’s love and happiness through vibrating rocky walls. People’s faces: been there, seen that and pff.

I’m sure that the one who sees the indifference on the outside of people, and day after day still goes on playing La Cumparsita with twinkling eyes and waving his body is an amazing person. He believes his love goes through anyway.

I dropped my coin to thank the blower. I got a deep, beautiful glance and could feel our souls say hello. ❤

AUTANT EN EMPORTE LE VENT

Je viens d’avoir un beau moment avec l’âme d’un saxophoniste dans le métro parisien. Au fait, dans mon âme, j’ai écouté  sa musique et je me suis demandé ce que ça fait quand on se donne avec tout son coeur et son corps dans un endroit où les gens ne font  souvent que passer avec froideur et indifférence.

J’étais épatée de voir aussi combien les gens veulent contrôler leur amour dans ce genre de situations. Qu’est-ce qui pourrait mieux remonter le moral de qui que ce soit qui rentre du travail que l’amour d’un musicien qui résonne dans tous les murs et couloirs. Mais malgré cette beauté musicale, que des visages maussades.

Je suis convaincue que la personne qui malgré cette réception indifférente continue à jouer La Cumparsita avec les yeux scintillants et le corps ondulant, doit être quelqu’un de grand. Il est l’amour pur.

J’ai posé la monnaie dans le chapeau du musicien à vent. J’ai rencontré un regard chaleureux et nos coeurs se sont salués.

FONIFANI

Juuri äsken Pariisin metrokäytävässä tunkeuduin saksofonistin sieluun. Tai omalla sielullani eläydyin siihen miltä tuntuu soittaa koko sydämellään, kehollaan, elämällään paikassa, jossa ihmiset kulkevat ohi välinpitämättöminä, ylpeinä, nirppanokkaisina.

Outoa miten pitkälle pystymme kontrolloimaan rakkautta tällaisissakin tilanteissa. Ei kai voi olla mitään ihanampaa töistä palatessa, kun joku antautuneena soittamaan musiikkiaan niin että seinät sykkivät ja rakkaus täyttää kiviset käytävät. Ihmisillä ilme, että onhan noita nähty ja kuultu, pyh.

Jos päivä toisensa jälkeen näissä vastaanottotunnelmissa yhä vain soittaa La Cumparsitaa huojuen ja silmät leimuten, niin on suuri ja ihmeellinen.

Oman lantinannon ajan sain puhaltelijan syvän katseen ja yhtäkkiä sydämetkin olivat yhtä!

blog-saxo

A singer-saxophone by the sea. Photo by Minna Nuotio

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s