Who cares?

The feeling that someone else suffers more than me has always turned my compassion flame on. I admit to having had much less compassion for those who were complaining while in my eyes they had almost everything.

When I see people living in the street in Europe, I can’t ignore them even if they say that there’s a system behind this – at least behind the Romanian gypsy beggers. There’s also a great racism against these people everywhere. They are poor and you can see in their eyes that they’ve lost all trust and all hope.

And still sometimes you can see a sparkle of joy or a moment of presence when you give a small coin. It’s not because of the coin, it’s because of the gesture. And maybe it’s more the hunger for acceptance and human support than the real hunger they’re suffering from?

When I put myself to their position, where I have no place to wash myself, nor my clothes, when I have not all my teeth,  I’m hungry, I have no energy left to do something about my situation or to smile: I have nothing to please people, to have their sympathy, no energy to sing or danse to get something to get somewhere, I feel I’m more than lucky! I have my teeth, I have my smile and I have energy to get infinite opportunities.

How does it feel to have no value for hundreds of thousands of people who pass by?  I can’t even imagine what it feels like. To give some love to these people, we can at least look them into the eyes and share a moment with them. See them. See ourselves in them.

NOUS SOMMES EUX

Depuis toujours, quand je vois des gens qui souffrent, la flamme de compassion se ranime en moi! Je dois admettre que ma compassion a été moins extensible, quand j’ai rencontré des gens – de mon point de vue – gâtés par la vie et qui se plaignent.

Lorsque je rencontre des gens qui vivent dans la rue en Europe, je suis incapable de leur tourner le dos. J’entends qu’il y a la mafia derrière eux – surtout les mendiants roumains – mais quoi qu’il en soit, eux, ils sont pauvres, exploités et sans espoir.

J’ai pu voir des étincelles dans leur regard sombre au jet de ma monnaie, j’ai pu deviner une joie mince dans leur visage que j’attribue plus à la présence humaine qu’à la petite pièce de monnaie. Tout le monde a besoin de la chaleur humaine des gens inconnus!

Je me mets à leur place: pas où se laver, pas où se laver les vêtements déchirés, les dents qui font mal et qui tombent, la faim qui apathise, le manque de courage et d’énergie de lutter pour sa vie, rien pour avoir la sympathie des autres.. Je me sens incroyablement chanceuse! J’ai toutes mes dents, je peux faire un joli sourire et je peux avoir presque tout ce que je veux, je n’ai que des possibilités.

Ces gens-là ont besoin de notre énergie que nous pouvons leur donner dans un regard empathique, dans notre attention sincère. Si nous pouvons nous voir en eux, nous pourrions les voir réellement.

KOLIKON KÄÄNTÖPUOLI

Aina kun olen kokenut, että joku kärsii enemmän kuin minä itse, sisintäni on kärventänyt myötätunnon liekki. Täytyy myöntää, että myötätuntoni ei ole ollut riittävän venyvää silloin, kun olen nähnyt valitusta siellä missä minun mielestäni kaikki on ollut hyvin.

Kun näen ihmisten elävän kadulla Euroopassa, en kykene kääntämään selkääni, vaikka kuulen, että kerjäläisten takana on järjestäytynyt rikollisuus. Romanikerjäläisiä kohtaan on myös paljon rasismia. He ovat köyhiä ja heidän kuivat  katseensa kertovat toivon menneen jo kauan sitten.

Olen kuitenkin saanut yllättyä kolikkoni sytyttämästä valppaudesta ja ilon häiveestä jonkun kerjäläisen apaattisessa olemuksessa. Enkä usko kolikon tuoneen onnea, vaan sen hetken, kun joku on läsnä. Jokainen tarvitsee lämmintä huomiota – myös tuntemattomilta.

Kun samastun heidän tilanteeseensa, jossa ei ole paikkaa peseytyä tai pestä vaatteita, jossa hampaat särkevät ja irtoilevat, jossa nälkä riepoo päivästä toiseen eikä ole voimaa taistella uudenlaista elämää, ei energiaa yrittää saada toisten ihmisten hyväksyntää ja apua, minä tunnen itseni onnekkaaksi. Minulla on hampaat ja voin hymyillä ja voin saada melkein mitä vain haluan. Minut on ympäröity mahdollisuuksilla.

Nämä ihmiset tarvitsevat meidän energiaamme. Sitä voi antaa katseella, huomiolla. Että oikeasti näkee ihmisen. Näkee itsensä heissä.

SAMSUNG

A single bed in Parisian metro

Advertisements

One thought on “Who cares?

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s