Paw

The asana pratice is usually altering between searching for the balance and finding it. Both conditions are important, because this is how we learn the inner reality of our body. The willpower has no role. No matter how hard we try to reach balance, we can’t have it, if we don’t have it. During the practice we can examine the factors that are hindering the balance, physically or psychically.

I feel it’s fundamental to get psychically to the center and then build the practice onto this base in the depth. With the depth I mean the silence in us where we can detach from our mental conditionings – be separate from our ego. When we are able to recognize what is true and what are our conditionings and reactions, we can build our life on the reality and not on our past – even if  there’s often a voice in us telling us to repeat the old patterns.

Once you get in connection with your silence, with your center and once you know where you want to go, you can navigate in peace even when it’s stormy. Because when this connection becomes gradually permanent, your action will be reflection of your inner peace. This kind of peace is not possible by a practice in which you remain on the surface, i.e. you keep thinking of what you do and you base your action on your willpower. Sometimes you get an insight by working on your physical weaknesses, tensions and inbalances. You understand clearly what’s the emotional reason behind them.

As important as it is to get into the inner center, it is to start to work physically from a right place. For a real transformation we need more than an asana. We need to be able to breath in it. The breath should be the source of power and the base for everything we do. The asana shouldn’t stop the breath or the energy to move! If you practice without a deep connection with your breath, it’s more than probable that your body will get stuck sooner or later and it will stop cooperating.

In the standing position, the base for the body is the plant of the feet. The connection of the whole body to the earth is made by the plant of the foot. Without this connection, no natural positive transformation in the upper body is possible. For example, if your toes are constantly contracted or the plant is tense, it’s hard even keep the balance without compensating the missing root by an action of another muscle in the body.

It’s good to pay attention to your feet and the way you walk outside the practice too. Some people instead of really walking, they sneak, they tiptoe. Some people shamble, drag their feet and some others might hit the ground with their heels and still not transferring their weight on their feet completely. Some people lean on the inner side of the feet. When years go by, they can see their body collapse, the joints are all giving up to the same direction (toes, ankles, knees, hips). Very few people put their weight on the outer side of the feet. Some walk swinging their weight from side to side which also means that their weight is not vertically balanced, it’s oblique all the time. It’s essential to feel thoroughly the ground with every step and put the weight on the feet completely. In the end it’s very simple: Stand on your own feet.

Everything that is out of balance in the body will find balance gradually through the practice in relation to the center and the source of power. If the center is weak, the problems won’t go away, they get worse. We have multiple curves in the body structure and the asanas will enhance them, if the body doesn’t find how to erect naturally from the ground. The practice of asanas can help to understand how to be in an asana without any pain, in balance even with these tricky human curves. 😀

In an ideally balanced body the weight goes towards the ground by the gravity and this force becomes the natural support for anything you do upwards. If you feel you don’t have this kind of natural balance yet, you can do a very intense practice even by doing only Surya Namaskaars (Sun salutations). You start in Samasthiti where you feel the weight and power of your pelvis going through your legs to the ground and by feeling this, your upper body will erect and open effortlessly upwards and outwards. In a way, it’s a feeling your feet pushing the ground, but there’s no effort still. It’s by the help of the interaction of the Mula Bandha and the breath you can get the strength of your pelvis connect with the strength of the earth. When you feel it, you don’t have to do anything with your upper body and you feel a great energy filling the whole body without any tension. Upwards and downwards. Between them the Mula Bandha. The soft, deep breath giving life to this structure. Take time to feel.

LES PATTES

La pratique du yoga, c’est plus ou moins l’alternance entre la recherche de l’équilibre et la présence de celui-ci. C’est par ces différentes conditions que nous apprenons les subtilités de notre systême psychosomatique. Notre volonté n’a pas de rôle là-dedans. Peu importe combien nous nous efforçons pour avoir l’équilibre, s’il est inexistant à un moment, il n’y a pas grand chose à faire. Néanmoins, nous pouvons toujours étudier les facteurs qui créent ou qui ont créé le déséquilibre.

Il est préférable de construire la pratique autour des principes éthiques universelles dont les racines s’atteignent chez tout le monde dans le silence du coeur. Nous trouvons le silence et le calme  lorsque nous arrivons à prendre de la distance avec nos pensées – notre égo. Dès que nous pouvons distinguer ce qui est vrai de ce qui est notre propre projection, nous pouvons  baser nos choix sur la réalité  et non l’imaginaire. Lorsque nous sommes en connection avec ce silence, nous pouvons naviguer même dans les tempêtes de la vie avec un coeur paisible. Cette connection va devenir permanente au fur et à mesure que nous pratiquons et ainsi notre action sera la réflection de cette paix intérieure. Ce genre de paix profonde n’est pas possible si on reste sur la surface dans la pratique, c’est-à-dire, si on reste dans le mental et on s’efforce à répéter des asanas.

Il se peut qu’en travaillant d’une manière bien vigilante sur nos faiblesses, nos tensions et nos déséquilibres physiques, nous ayons une illumination sur la raison émotionnelle derrière ces problèmes. Il est important aussi de savoir quoi exactement travailler dans la pratique des asanas. Pour une vraie transformation, même physique, on a besoin plus que de l’exécution des asanas. Au moins, nous devons pouvoir respirer à l’aise. La respiration est la source de l’énergie et de la force et la base pour tout mouvement. L’asana ne devrait jamais être une raison pour que l’énergie s’arrête! Si nous pratiquons sans la connection avec la respiration, un jour le corps va très probablement se coincer et refuser la coopération.

Dans la position debout, la base pour le corps est le pied. Si les orteils sont crispés, si la plante du pied est tendu, nous avons du mal à tenir debout à moins d’aller chercher du soutien ailleurs dans le corps. Le corps doit compenser ce manque de support quelque part. C’est pour cela qu’un bon nombre de gens ont les muscles fatigués après la pratique, année après année, le poids du corps n’étant pas réparti sur les pieds.

Aussi en dehors de la pratique, les pieds ont une importance à ne pas sous-estimer. Surtout la position du pied dans la marche. Il y a des gens qui marchent sur la pointe de pieds, qui ne posent pas les talons. Il y en a qui poussent les talons au sol mais qui ne mettent pas leur poids sur le pied. Et il y en a qui trainent les pieds. Il est essentiel pour le bien-être du corps entier qu’on place le poids du corps sur les pieds à chaque pas.

Les problèmes du corps peuvent être guéris ou même éliminés par la pratique si le centre à partir duquel nous travaillons est correcte. Si le centre est déplacé, les problèmes ne font que s’aggraver comme le corps humain a beaucoup de courbures et cambrures. Comment faire les postures sans avoir mal et comment trouver un équilibre malgré ces courbures? Dans un corps équilibré, le poids descend vers le sol naturellement par la gravité et le support pour le haut du corps viens de là. Le corps s’érige vers le haut quand il y a une base solide.

Si tu n’a pas encore un bon équilibre naturel dans le corps, tu peux faire une pratique très intense même n’en faisant que des Surya Namaskaars. En Samasthiti, prends le temps de sentir comment le corps s’ouvre dans les deux directions, vers le bas et vers le haut. La force centrale, c’est le Mula Bandha. Il sert à diriger la force du bassin vers les plantes du pied. Si tu arrives à sentir ça, le haut du corps trouve son placement tout seul. Le corps est énergique, mais pas tendu. Après, suffit de respirer profondément et doucement pour se vitaliser.

TASSUT

Harjoitus on vaihdellen tasapainon etsimistä ja sen löytymistä. Molemmat ovat tärkeitä olotiloja, koska siten opimme ymmärtämään kehon sisäisiä virityksiä. Tahdollamme ei siinä ole sijaa. Vaikka miten yritämme tasapainoa, sitä ei synny, jos sitä ei ole. Harjoituksessa voimme tutkia niitä tekijöitä, jotka estävät tasapainon fyysisesti tai henkisesti.

Minusta on  tärkeää mennä henkisesti niin tiiviisti keskipisteeseen kuin mahdollista ja  lähteä syvyydestä käsin rakentamaan omaa harjoitustaan ja siten myös elämäänsä puhtaalle pohjalle. Syvyydellä tarkoitan sitä, että pääsee hiljaisuuteen, etäisyyden päähän omista ehdollistumista – irti egosta. Siten tunnistaa paremmin mikä on totta ja mikä omia ehdollistuneita reaktioita ja voi jättää vähemmälle huomiolle sen mille ei mitään halua rakentaa, vaikka siis osa itsestä vaatiikiin vanhojen kuvioiden toistamista. Kun saa kosketuksen omaan hiljaisuuteensa ja tietää suunnan, voi navigoida elämän karikoissakin rauhallisella sydämellä. Kun yhteys omaan syvyyteen muuttuu pysyväksi,  pintakin alkaa heijastella syvyyden rauhaa. Jos sen sijaan harjoituksessakin pysyy pinnalla eli ajatuksissaan, pinta ei muutu syvyyden heijastumaksi mikä on kuitenkin pitkälti joogaharjoittelun tarkoitus.

Joskus voi omaa heikkoutta, jännitystä tai epätasapainoa fyysisesti työstämällä oivaltaa myös näiden ilmentymien taustalla vaikuttavan henkisen syyn. Kuitenkin yhtä olennaista kuin on päästä sisäisesti ytimeen on, että fyysisesti lähtee oikeasta kohdasta liikkeelle. Todelliseen muutokseen ei siis riitä, että pystyy tekemään asanan, jos ei samanaikaisesti kykene hengittämään. Hengityksen tulisi olla kaiken tekemisen voimanlähde ja tuki. Jos harjoittelee ilman todellista hengitysyhteyttä, luultavasti keho menee ennemmin tai myöhemmin lukkoon, tukkoon ja lopettaa yhteistyön.

Seistessä kaiken perusta on  jalkapohjat ja niiden kautta koko kehon yhteys maahan. Ilman oikeanlaista kontaktia maahan, ei harjoittelemallakaan voi tapahtua mitään ratkaisevaa, myönteistä muutosta ylempänä kehossa. Esimerkiksi jos varpaat ovat kippurassa ja jalkapohjat kutistuneet tai jännittyneet, on vaikeaa pysyä ylipäätään edes pystyssä jännittämättä kehoa. Monien lihakset kipeytyvät harjoituksesta juuri siksi, että paino ei asetu oikein jaloille ja kompensaatio tulee muualta kehosta.

Jalkapohjiin ja jalan asentoon voi harjoituksen ulkopuolellakin kiinnittää huomiota. Joillain on tapana kävellä hipsutellen, hiipien ja enimmäkseen varpailla. Jotkut taas laahaavat jalkojaan, jotkut iskevät kantapään maahan laskematta kuitenkaan painoaan jalkapohjille. Joillain paino tulee jalan sisäsyrjälle ja siten koko keho alkaa painaa niveliä (varpaat, nilkat, polvet ja lonkat) samaan suuntaan vinoon. Keho tavallaan romahtaa. Harvalla paino on jalan ulkosyrjällä, mutta sekin on mahdollista. Jotkut kävelevät siirtäen koko painonsa keinuvasti puolelta toiselle, jolloin keho ei myöskään asetu suoraan jalan päälle, vaan vinosti suhteessa maahan. Koko kehon hyvinvoinnin kannalta on todella olennaista painaa jalat kantapäitä myöten maahan ja tuoda kehon paino jalkojen päälle. Tämä pätee myös henkisesti: seiso omilla jaloillasi.

Kehon vinoutumat korjaantuvat harjoituksen avulla vähitellen suhteessa siihen missä on harjoituksen keskus. Jos perusta on heikko, vinoumat eivät korjaannu, vaan ehkä pahenevat. Kehossa on monenlaista mutkaa, kaarta ja asanat vielä korostavat niitä, jos keho ei lähde ojentumaan maasta käsin luonnollisesti. Asanaharjoittelu voi auttaa nimenomaan ymmärtämään miten osata erilaisissa asennoissa asettua niin, ettei mihinkään satu ja että keho on tasapainossa – mutkistaan huolimatta. Jokaisen asanan rakentaminen lähtee maasta ylöspäin.

Tasapainoisessa kehossa paino laskeutuu oikein kohti maata ja näin tuki, josta keho myös ojentuu ylöspäin, tulee maasta ihan itsestään. Jos tasapainosi on kadoksissa, voit tehdä erittäin intensiivistä harjoitusta vaikka pelkästään Surya Namaskaarilla (Auringontervehdys). Tunnet jo Samasthitissa, että päästät lantion painon alas ja ojennut sen seurauksena ylös. Jalat tavallaan työntävät maata allaan, mutta tähän ei tule mitään ponnistelua mukaan. Mula Bandhan ja hengityksen yhteistoiminta on se keskusvoima, joka auttaa suuntaamaan lantion voimaa jalkapohjiin. Jos tämä toimii, ylävartalo asettuu itsestään oikein. Keho on silloin energinen, mutta ei lainkaan jännittynyt. Alas ja ylös. Välissä Mula Bandha. Ja kaiken kokoavana voimana pehmeä, syvä hengitys.

Image

Photo Minna Nuotio

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s