Building on the Rock

Pranayama is a collective noun that comprehends many different practices with which we can sublimate our prana, i.e. our vital energy. Usually Pranayama is not recommended for the beginners in yoga or even experienced practitioners, if their energy is stuck. According to the Ashtanga yoga tradition the Pranayama can not be added to the asana practice until the Intermediate series is steady. Sometimes not even then.

The breathing reflects our emotions and its restrictions mirror directly our mental conditionings. We have adapted our breathing to many challenging situations in our past and sometimes deep down the prana has remained in that distress mode and thus keeps us attached to the past. Generally we feel home in our breath no matter how disturbed it is. All the yoga practices have the same aim: getting rid of our conditionings and thus losing the identification with our ego. If this occurs abruptly and we suddenly lose the grounded feeling and connection to what we “know”, we get lost – unless we have been well prepared. This happens to many people already in the asana practice. If you have unconsciously controlled your energy for years or maybe even all your life and you start to move and free it, you might feel totally homeless or you might get the fear of losing your mind.

Pranayama‘s main goal is actually breaking our breathing pattern. The real  Pranayama practice doesn’t mean that you just breathe for some minutes differently from your habitual way. If the path hasn’t been elaborated enough, the outcome of the practices will not be fruitful at all or they don’t have the effect they could have, because your nerveous system is not ready.  For example you can manipulate your breathing rhythm, but it doesn’t change anything in your prana. So it’s not really Pranayama, it’s just superficial manipulation of the breath. If you do deep practices without preparing yourself properly and you get affected, it can also lead to severe nervous problems. We need years of conscious asana practice to really get us used to this state of losing our mind (the identification with the mind) and to feel comfortable and safe in that state. Then we can gradually start to practice Pranayama without getting lost.

BÂTIR SUR LE ROC

Le pranayama est un nom collectif par lequel on désigne les différentes pratiques avec qui nous pouvons raffiner notre prana, notre énergie vitale. En général, les pratiques de pranayama ne sont pas recommandées pour les débutants en yoga ni même pour les pratiquants plus expérimentés si des blockages énergétiques subsistent dans le corps. Dans la tradition de l’Ashtanga Yoga, l’enseignement du pranayama ne peut commencer que lorsque la deuxième série (La série intermédiaire) est déjà stable. Pourquoi en est-il ainsi?

La respiration reflète nos émotions. Toutes les restrictions qu’elle représente correspondent aux conditionnements de notre mental. Nous avons dû adapter inconsciemment notre respiration à plusieures reprises à des expériences souvent pénibles dans notre passé et le prana en est resté définitivement perturbé dans les couches plus profondes en nous. C’est par ces attaches énergétiques qu’une partie de nous vit encore dans le passé. Quoi qu’il en soit, normalement nous sommes tranquilles même avec une respiration dérangée, mais habituelle. Toutes les pratiques yoguiques partagent le même but: de se débarrasser de ces conditionnements et d’affaiblir ainsi l’identification à notre égo. Si le but est atteint d’une manière trop brutale et que nous perdons le sentiment de sécurité et la connection avec notre moi égotique, nous nous sentons perdus – à moins que nous nous soyons bien préparés à cela. La même chose peut arriver pour ceux qui pratiquent les asanas. Si nous avons inconsciemment retenu notre prana pendant des années et que nous commençons à faire bouger les énergies et à les libérer, nous pouvons nous trouver brusquement sur un terrain inconnu qui suscite des peurs.

Le but principal du pranayama est de rompre nos schémas respiratoires. Il ne s’agit pas de respirer différemment de notre façon habituelle pendant quelques minutes, mais d’influencer la couche pranique avec adresse et délicatesse pour avoir des résultats durables. Le pranayama n’a pas forcément d’effet si le terrain n’est pas préparé, c’est-à-dire, le systême nerveux n’est pas prêt à porter une énergie plus subtile. Nous pouvons, par exemple, manipuler le rythme de notre respiration, mais cela ne change nécessairement rien dans notre prana. Je n’appellerai pas cela pranayama, comme il ne s’agit que d’une manipulation superficielle de la respiration.  Mais il est aussi possible de travailler profondément sans y être préparé et avoir de graves ennuis. Une longue préparation avec la pratique des asanas nous donne des expériences où nous perdons le contact avec notre moi égotique et nous commençons à nous sentir à l’aise avec cela. Après, il n’y a pas de problème de commencer à pratiquer le pranayama aussi.

RAKENTAMINEN KANNATTAA

Pranayama on kollektiivinen sana, jolla käsitetään monia erilaisia sellaisia joogaharjoituksia, joilla voimme  jalostaa pranaamme eli vitaalienergiaamme. Yleensä pranayamaa ei suositella lainkaan aloittelijoille, mutta ei myöskään kokeneemmille asanaharjoittelijoille, jos kehossa on tukkeutunutta energiaa. Ashtangajoogaperinteessä pranayaman harjoittelu aloitetaan aikaisintaan vasta kun harjoittelijan kakkossarja (Intermediate series) on vakaa.

Hengitys heijastelee suoraan tunteitamme ja sen puuttellisuudet ja häiriöt ovat yksi yhteen mielemme ehdollistumien kanssa. Menneisyydessämme olemme kaikki joutuneet mukauttamaan hengityksemme joihinkin haastaviin tilanteisiin. Usein tästä seuraa se, että pranamme jää jonkunlaiseen hätätilaan syvälle meissä ja se pitää meidät kiinni menneisyydessämme. Kuitenkin meillä on kotoisa olo omassa hengityksessämme oli se sitten miten horjuvaa tahansa. Kaikki joogaharjoitukset tähtäävät samaan: että pääsisimme irti ehdollistumistamme ja samastumisestamme egoomme. Jos tämä tapahtuu äkkiarvaamatta ja meiltä häviää perusturvallisuuden tunne ja yhteys siihen minkä olemme kokeneet minuudeksemme, joudumme pulaan – paitsi jos olemme huolellisesti valmistautuneet tähän. Näin käy monille jo asanaharjoittelussa. Jos olemme vuosikaudet pidättäneet tiedostamattamme energiaa ja kun alamme liikuttaa ja vapauttaa sitä, meille voi tulla hyvinkin koditon ja eksynyt olo. Meistä voi tuntua, että sekoamme, kun kaikki tuntemamme hajoaa.

Pranayaman päätarkoitus on murtaa meidän hengitysmallimme. Pranayamassa kysymys ei siis ole siitä, että hengitys muutettaisiin erilaiseksi vain harjoituksen ajaksi. Sillä muutetaan energiankulku pysyvästi erilaiseksi. Jos tietä ei ole tarpeeksi kauan tasoitettu, voi hyvinkin käydä niin, että harjoitukset eivät vaikuta, koska hermosto ei ole valmis vastaanottamaan tätä haastetta. Harjoittelija voi hyvinkin manipuloida vaikkapa hengitysrytmiään ja pidättää hengitystään, mutta se ei vaikuta välttämättä myönteisesti pranan virtaukseen, vaan on pelkästään pinnallista hengityksen kontrollia. Jos taas  harjaantumattomina teemme syvälle meneviä harjoituksia ja ne pääsevät vaikuttamaan, siitä voi seurata vakavia hermostollisia ongelmia ja vaurioita. Juuri tästä syystä tarvitsemme vuosien säännöllisen asanaharjoittelun valmistamaan meitä pranayamaan ja siihen, että osaamme olla rauhallisin mielin tuntiessamme, kun tuttu minuutemme hajoaa. Sitten kun siirrymme pranayama-harjoitteluun, meitä ei pelota emmekä eksy kohtalokkaasti.

IMG_1261Tiriang Mukha Eka Pada Paschimattanasana – Mysore style 😀

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s