Infinite yoga space

In the West we are pushed towards different goals from the very beginning of our lives. We learn that life is about making efforts to achieve the goals. Gradually we lose the art of being, of not making efforts. Through a regular yoga practice we can renew our relation with life and find peace. We re-learn how not to make any effort when no effort is needed. Many people come to yoga with the internalized society’s values. This means once again setting goals, competition, learning how to make it right, how to manage all quickly. The majority is self-satisfied with the bigger amount of practices than the quality of it. How many will go on with this set up for years? Doing a lot, making it harder than it is and with just a little consciousness? Showing off their achievements in asanas? Many. If to a life which is already full of obligations, you add a new yoga system with a lots of demands, you add more stress. Some know intuitively that yoga is a very delicate energetic practice and that almost the only effort you do is to diminish effort, to let go.

From the very beginning of my yogic life, I’ve wanted to give myself the freedom to feel, to experiment. To do my practice without any judgments from myself or anybody else. Instead of doing a performance I wanted to go deeper. That’s also the reason why I’ve very rarely been going to yoga classes. As a student I was mostly given advice to complete a program perfectly and not encouraged to be me, to discover what is real in me and what’s superfluous. I didn’t feel I wanted to become a perfect performer. That’s why I still go on practicing mostly on omy own. My teacher, Sharath, has always offered me a space to go deeper by his presence and by helping me just when needed.

As I’ve found bliss in working in non-judgmental silence, it’s been something I’ve been willing to share with my students too. Now that I give two-year programs where participants are whether already yoga teachers or might one day become ones, I face more concrete questions about teaching yoga. How does one teach yoga? Why does one teach yoga? I feel there’s nothing to teach when the student is deeply in his/her practice. The teacher is just fully present. When it comes to beginners, I’m sure that the teacher’s attitude and approach count enormously. We can point out the “mistakes” or we can allow him/her to explore without intervening straight away. An experienced teacher sees those “mistakes”, but puts the emphasis on the integration of the breath and the body. What is meaningful during this time-consuming integration process, is that the teacher is alert to see what goes on on the energy level. Where are the imbalances in the body and what feels connected inside. If the student is deeply concentrated on the energy work, the adjustment of a physical posture is just meaningless. The deeper inner imbalance can’t be changed in one moment. The student has to grow. It will take time and space to clear up all the imbalances and to get a bigger picture.

If you first get rid of the mental conditionings about how the practice should be done, you also get rid of the fear of making mistakes. After this you are closer to a peaceful state of yoga and you can start to build your practice with the help of the tradition. If this process of purification is successful, the practitioner automatically applies the experience to the emotional world. He or she wants to get in contact with all the spectrum of his or her emotions and past without any judgement.

Sometimes it’s possible that while the student is capable of having a silent and concentrated state of mind, the teacher is not. Sometimes the student has a higher level of consciousness than the teacher and in this case the hustle of the teacher can disturb his/her practice. Now that we see the yoga industrialized in the West, the teachers that don’t have a strong practice and long experience are unsure of their teaching and this can be seen in their neurotic way of adjusting the students. Teachers who are there to teach every moment – even when there’s nothing to teach. They talk, explain, point out the mistakes. The student is a customer and the customers need to get something in exchange for their money. Of course, you can adjust and align postures, but it’s only worth of doing when the student is free of stress. Otherwise you create more stress. If the student gets the stress of the teacher in addition, it’s possible he or she never reaches a calm state.

I’ve noticed that my practice suffers if:

ūüėĮ The teacher gives me advice and instructions before I even get to the pose. He or she tells what to concentrate on without ever seeing me before in that asana and without understanding my practice right now. The approach is teacher-centered, not student-centered. The teacher’s mind is in the past, in the “knowledge” and not present here and now.

ūüėĮ The teacher is mental and verbal. He or she bursts to talk in the middle of my practice to give some details and explanations. This brings me up to the surface from a concentrated, meditative physical state.

ūüėĮ The teacher shrinks my energy by his or her adjustments. When the teacher works on the basis of his/her mind, he or she doesn’t feel the response of my body. He maybe stops my energy from growing and can even conduct it to a wrong direction trying to stretch it the way he/she sees it. The body can open in so many different ways.

ūüėĮ The teacher accelerates his/her counting towards the end of an asana and changes the atmosphere in stress. It doesn’t help me to feel that there’s only “two more breaths left”. I would like to do my asanas with steady counts and “suffer” every moment in a calm atmosphere.

ūüėĮ The teacher is not in connection with my breath, my central axis and my Mula bandha. The adjustments are not connected either. Then it’s possible that he or she takes me out of my vertical axis, my center and makes it impossible for me to relax and do my work. Doing the asana for me, taking it away from me and making my body tense.

A student can naturally share his/her feelings and ask the teacher to be more present to the elements he/she is working on right now. It’s just not so easy, I guess. Fortunately some teachers are open and willing to communicate whatever it is about.


√Ä l’Occident, nous sommes d√®s l’enfance pouss√©s √† nous orienter vers des objectifs. Nous apprenons que dans la vie, il s’agit d’atteindre ses objectifs. Petit √† petit, nous perdons le naturel d’√™tre nous-m√™mes, nous faisons des efforts √† tout moment – m√™me quand ce n’est pas n√©cessaire. Une pratique de yoga r√©guli√®re nous aide √† rafra√ģchir notre relation avec la vie et retrouver ainsi la paix int√©rieure. Cela veut dire que nous pouvons acc√©der √† cette dimension parfaitement d√©tendue de notre √™tre, lorsqu’aucun effort nous est demand√©.

La majorit√© des gens qui viennent vers le yoga arrivent avec les valeurs int√©rioris√©es de la soci√©t√©. Cela veut dire les objectifs, la comp√©tition, apprendre comment bien faire et comment tout vite acqu√©rir. Beaucoup sont concern√©s seulement par le nombre de pratiques au lieu de leur qualit√©. Et combien de personnes vont continuer de la m√™me fa√ßon des ann√©es durant? En s’effor√ßant √† faire plus, en transformant la pratique en quelque chose de compliqu√© et avec tr√®s peu de conscience sur ce qui se passe pendant les pratiques? Et m√™me en se vantant de leurs asanas? Elles sont nombreuses. Mais lorsqu’on ajoute √† une vie d√©j√† pleine d’exigences un nouveau syst√™me avec ses exigences, nous ajoutons du stress. Il y a toujours quelques-uns qui intuitivement savent que le yoga tout en √©tant une pratique physique aussi, est surtout une pratique √©nerg√©tique d√©licate et que le seul effort qu’on fasse est orient√© √† diminuer les efforts, √† l√Ęcher prise.

√Ä partir de mes premi√®res pratiques yoguiques, j’ai tenu √† cr√©er une espace pour mes sensations et exp√©rimentations pour faire ma pratique sans aucun jugement de ma part ou de la part de quelqu’un d’autre. Au lieu de faire une performance, j’ai voulu approfondir. C’est aussi la raison pour laquelle, je n’ai pas fr√©quent√© les cours de yoga. En tant qu’√©l√®ve, j’ai souvent re√ßu des conseils pour faire la s√©rie d’une mani√®re parfaite √† des d√©tails pr√®s plut√īt que d’avoir √©t√© encourag√©e √† √™tre moi-m√™me et √† d√©couvrir ce que je suis. Comme je n’√©tais pas int√©ress√©e √† faire des performances, j’ai pr√©f√©r√© pratiquer seule chez moi. Mon professeur, Sharath, par contre, m’a toujours donn√© une espace silencieuse prot√©g√©e par sa pr√©sence et ses corrections rares et remarquables.

Comme j’ai trouv√© le bonheur de travailler en silence et bienveillance, √ßa a √©t√© quelque chose que j’ai voulu partager avec mes √©l√®ves. Actuellement que je donne des formations de yoga o√Ļ les participants sont soit des professeurs de yoga soit ils le deviennent √©ventuellement un jour, les questions pertinentes se posent: Comment enseigner le yoga? Pourquoi enseigner le yoga? Personnellement, je vois que l’enseignement proprement dit n’est pas n√©cessaire quand l’√©l√®ve a d√©j√† compris de quoi il s’agit. Dans ces situations-l√†, il suffit que le professeur soit pr√©sent. Quant aux d√©butants, je pense que l’attitude et l’approche de l’enseignant compte √©norm√©ment. Nous pouvons indiquer les fautes sur le champ ou bien, nous pouvons accorder plus de temps √† l’√©l√®ve √† explorer sans intervenir. Un enseignant avec beaucoup d’exp√©rience s’aper√ßoit bien entendu de ces “fautes”, mais s’int√©resse plus √† l’int√©gration de la respiration et du corps. Ce qui compte pendant ce processus d’int√©gration est la pr√©sence et la vigilance de l’enseignant pour voir ce qui se passe dans l’√©l√®ve au niveau √©nerg√©tique. O√Ļ se trouvent les d√©s√©quilibres physiques et comment se d√©roulent les connections √† l’int√©rieur du corps. Si l’√©l√®ve est concentr√© sur le travail √©nerg√©tique, l’ajustement de la posture devient superflu. Car un d√©s√©quilibre profond ne peut pas √™tre chang√© ou √īt√© d’un moment √† l’autre. L’√©l√®ve a besoin du temps pour purifier ces d√©s√©quilibres et pour comprendre les connections entre le corps bloqu√© et les √©motions bloqu√©es.

Si nous pouvons nous d√©barrasser d’abord des conditionnements mentaux par rapport √† l’ex√©cution juste de la pratique, nous nous d√©barrassons en m√™me temps de la crainte de ne pas bien faire. Apr√®s, nous sommes plus pr√®s de l’√©tat paisible de yoga et nous pouvons pratiquer en toute tranquillit√© et avec l’aide des piliers de la tradition. Si le processus de purification mental s’av√®re efficace, le pratiquant va automatiquement appliquer ses connaissances et exp√©riences √† sa vie √©motionnelle. Il veut vivre toutes ses √©motions sinc√®rement et les reconna√ģtre enti√®rement.

Il est tout √† fait possible que l’√©l√®ve a la capacit√© de s’int√©rioriser et de rester dans la concentration tandis que l’enseignant n’en est pas capable. L’√©l√®ve peut avoir un niveau de conscience plus √©lev√© que l’enseignant et dans ces situations-l√†, le professeur apporte un facteur perturbant avec sa pr√©sence tumultueuse. √Ä l’heure actuelle o√Ļ nous voyons le yoga industrialis√© √† l’Occident, les professeurs ont des comportements particuliers d√Ľ √† une exp√©rience faible en tant que pratiquant et au business o√Ļ l’√©l√®ve est vu en tant que client. Les professeurs n’arr√™tent pas de parler, d’expliquer, de corriger. Les clients veulent √ßa en √©change de leur argent. Bien s√Ľr, on peut toujours aligner les postures, mais √ßa n’aboutit que si l’√©l√®ve n’est pas stress√©. Sinon, on arrive √† cr√©er encore plus de stress. Et si l’√©l√®ve re√ßoit le stress de l’enseignant en surplus, il est probable qu’il n’atteint jamais √† un √©tat serein par sa pratique.

J’ai remarqu√© que ces choses g√™nent ma pratique:

ūüėĮ Si l’enseignant me bourre d’instructions avant que je ne me sois install√©e dans la posture. S’il me dit sur quoi je dois me concentrer sans m’avoir jamais vu dans cette asana et sans comprendre ma pratique du moment. L’approche est centr√©e sur l’enseignant, non sur l’√©l√®ve. Les pens√©es de l’enseignant sont orient√©es vers le pass√©, dans le “savoir” et non ici et maintenant.

ūüėĮ Si l’enseignant est mental et verbal. S’il commence √† parler en coupant ma concentration pour donner quelques d√©tails et explications. Ceci me fait quitter mon √©tat physique m√©ditatif et m’oblige √† redevenir mentale.

ūüėĮ Si l’enseignant par ses ajustements diminue mon √©nergie. Si l’enseignant travaille √† partir du mental, il y a peu de connection √©nerg√©tique et compr√©hension du corps. Il arr√™te mon √©nergie, l’emp√™che de l’√©tendre et m√™me parfois la conduit dans une direction o√Ļ elle ne va pas naturellement. Le corps et l’√©nergie peuvent s’ouvrir de multiples fa√ßons.

ūüėĮ Si l’enseignant acc√©l√®re ses comptes pour me donner l’impression que √ßa ne va plus durer trop longtemps. Je pr√©f√®re “subir” le temps total dans l’asana, je n’ai pas besoin de sentir mon professeur me porter en trichant.

ūüėĮ Si l’enseignant n’est pas en connection avec ma respiration, mon axe central et mon Mula bandha. Les ajustements ne peuvent pas servir √† grand chose. Il est possible que l’enseignant me d√©place de mon axe, de mon centre et ainsi faisant, rend impossible un travail d√©tendu. En prenant l’asana de l’√©l√®ve, il emp√™che l’√©l√®ve de travailler et impose une tension musculaire pour que l’√©l√®ve puisse garder un √©quilibre quelconque.

Naturellement, l’√©l√®ve a bien le droit de faire part de ses probl√®mes dans l’enseignement, mais √ßa ne doit pas √™tre facile. Heureusement, il y a des enseignants qui sont ouverts √† la discussion et √† la critique de leur travail.


L√§nsimaisessa yhteiskunnassa meit√§ ohjataan lapsesta asti tavoitteita kohti. Opimme, ett√§ el√§m√§ on ponnistelua tavoitteiden saavuttamiseksi. Pikkuhiljaa menet√§mme taidon olla ponnistelematta. S√§√§nn√∂llisen joogaharjoittelun my√∂t√§ voimme kuitenkin l√∂yt√§√§ rennomman suhteen el√§m√§√§n eli taidon olla ponnistelematta silloin kun se on tarpeetonta. Moni tulee joogaan yhteiskunnasta sis√§istetyll√§ asenteella: asettamaan tavoitteita, kilpailemaan muiden kanssa, ottamaan haltuun, opettelemaan miten harjoitus suoritetaan oikein. Monen itsetyytyv√§isyydelle harjoituksen m√§√§r√§ll√§ on suurempi merkitys kuin laadulla. Kuinka moni jatkaa n√§ill√§ samoilla linjoilla vuosikaudet? Suorittaen paljon, kovaa ja p√§√§tt√∂m√§sti ja ylpeillen “treeneill√§√§n”. Moni. Kun ennest√§√§n suoritus- ja kilpailuorientoituneeseen el√§m√§√§n lis√§t√§√§n uusi joogan suoritussysteemi, stressi kasvaa entisest√§√§n. Jotkut ymm√§rt√§v√§t intuitiivisesti, ett√§ joogassa on kyse energian keskitt√§misesn taidosta ja ett√§ ponnistelu suunnataan ponnistelua vastaan, irtip√§√§st√§miseen.

Omassa harjoittelussani olen aivan alusta asti halunnut antaa itselleni vapauden kokea. Tehdä harjoitusta niin, ettei tarvitse katsella heristelevää sormea Рei omaani eikä toisten. Ei suorittaa jotain ohjelmaa, vaan löytää itsestäni aina vain lisää syvyyttä. Olen hyvin harvakseltaan käynyt eri ohjaajien tunneilla ja monesti saanut oppilaana kokea sen, ettei minulla olekaan oikeutta olla minä, eikä mennä syvemmälle siinä mikä on juuri nyt käsillä. Sen sijaan minua on korjattu johonkin systeemin suuntaan, jotta minusta tulisi hyvä systeemin suorittaja. Siksi olen pitänyt parhaana yleensä harjoitella itsekseni, kun en ole saanut syventyä rauhassa siihen mitä kulloinkin koen. Oma opettajani Sharath on aina suonut minulle rauhan ollen läsnä ja auttaen minua fyysisesti vain harkitusti.

Kun olen saanut itse onnen ty√∂skentelyst√§ hyv√§ksyv√§ss√§ hiljaisuudessa, olen halunnut suoda my√∂s oppilailleni tilaa kokea. Nyt kun pid√§n joogakoulutuksia, joiden osallistujissa on kenties joskus tulevaisuudessa muita ohjaavia, esille tulee konkreettisia kysymyksi√§: Miten joogaa ohjataan? Miksi joogaa ohjataan? Minusta sit√§ ei tarvitse ohjata lainkaan, jos ihminen tiet√§√§ mit√§ h√§n tekee, jos h√§n on saanut jonkun langan p√§√§st√§ kiinni. Silloin ohjaaja voi antaa tukensa olemalla l√§sn√§ pikemminkin kuin puuttumalla johonkin linjaukseen. Mit√§ tulee aloittelijoihin, uskon, ett√§ on suuri merkitys sill√§ annetaanko ihmisen etsi√§ ja kokea rauhassa vai puututaanko heti “virheisiin”. Kokenut harjoittelija tai ohjaaja n√§kee my√∂s “virheet”, mutta olennaisempaa on integroida hengitys ja keho. Siihen tarvitaan harmoninen ja h√§iri√∂t√∂n ymp√§rist√∂. T√§ss√§ integraatioprosessissa on merkityst√§ sill√§ pystyyk√∂ opettaja n√§kem√§√§n mit√§ energiatasolla tapahtuu. Mik√§ on yhdistym√§ss√§, miss√§ energia on ep√§tasapainossa? Jos silloin puuttuu vain asanan muotoon, voi pilata t√§rke√§n hetken. Sis√§ist√§ ep√§tasapainoa kun ei voi mitenk√§√§n korjata kerralla. Siihen pit√§√§ kasvaa ymm√§rt√§m√§ll√§ ep√§tasapainon syy. Ja siihen taas tarvitaan aikaa ja tilaa tutkia ja selvitell√§ isompaa kokonaisuutta.

Jos poistetaan ajatusehdollistumat siitä miten harjoitusta pitää tehdä, päästään vähitellen eroon pelosta tehdä väärin. Vasta sen jälkeen perinteen tukipilarien avulla voidaan päästä stressittömään tilaan ja siten lähemmäksi joogaa. Jos tämä mielen puhdistumisvaihe harjoituksen sisäänajossa onnistuu, harjoittelija luultavasti automaattisesti soveltaa kokemaansa henkisesti. Hän haluaa löytää myös emotionaalisen laajuutensa ilman mitään arvioita tai arvostelua.

Joskushan sattuu olemaan niin, että oppilas on tietoisempi kuin opettajansa. Voi olla, että harjoittelija itse pääsisi hyvinkin hiljaiseen ja keskittyneeseen olotilaan, mutta ohjaaja ei pääsekään ja silloin opettajan touhu voi olla oppilaasta jopa häiritsevää. Nykyään joogan teollistuessa länsimaissa näkee paljon sitä, että joogaopettajat eivät uskalla olla ohjaamatta ja se näkyy neuroottisena korjaamisena. He puhuvat, selittävät, opettavat, korjaavat virheitä. Harjoittelija on asiakas ja asiakkaiden pitää saada vastinetta rahoilleen. En tarkoita, etteikö asentoja voisi linjata, mutta vasta sitten kun vapaus ja rauha on löytynyt. Muuten mennään koko ajan kohti isompaa stressiä. Jos harjoittelija saa ohjaajan stressin niskaansa omansa lisäksi, voi olla vaikeaa päästä koskaan oikeaan olotilaan.

Mitkä asiat opettaja sitten tekee niin, että ohjattavan jooga kärsii? Minä olen huomannut, että nämä asiat rikkovat harjoituksen:

ūüėĮ Jos mekaanisesti tuo neuvonsa asanaa varten jo ennen kuin ohjattava edes on asanassa. Sanoo mihin pit√§√§ keskitty√§ n√§kem√§tt√§ mik√§ on juuri t√§m√§n harjoittelijan t√§m√§nhetkinen tilanne. Suhtautuminen on siis ohjaajal√§ht√∂inen eik√§ harjoittelijal√§ht√∂inen. Ohjaajan mieli on kiinni menneess√§ kokemuksessa ja “tiedossa” eik√§ siis l√§sn√§ t√§ss√§ ja nyt.

ūüėĮ Jos on mentaalinen ja verbaalinen. Jos kesken harjoituksen puhkeaa puhumaan ja selitt√§√§ asioita yksityiskohtaisesti. T√§m√§ tuo ohjattavan keskittyneest√§ kehollisesta tilasta pintaan.

ūüėĮ Jos avustuksellaan supistaa ohjattavan energiaa kutistamalla kehoa. Yleens√§ liian voimakkaat avustuksen pakottavat ohjattavan puolustautumaan. Kun ohjaaja on mieless√§√§n eik√§ kuuntele kehon vastauksia, saattaa k√§yd√§ niin, ett√§ energia ei p√§√§se avautumaan, vaikka harjoittelija olisikin jo valmis. Ohjaaja ei siis koe harjoittelijan potentiaalia ja vie ehk√§ asanassa ihan v√§√§r√§√§n suuntaan. Keho kun voi avautua niin monella tavalla.

ūüėĮ Jos kiirehtii ohjattavaa kiihdytt√§m√§ll√§ laskuja asanassa loppua kohti. Sen sijaan, ett√§ t√§m√§ helpottaisi harjoittelijaa, se luultavasti nostaa stressi√§. Ohjaajan ei tarvitse kantaa harjoittelijaa henkisesti, vaan h√§nen tulisi antaa harjoittelijan kasvaa harjoituksen mittaiseksi ja sitten sen yli.

ūüėĮ Jos menee asioiden edelle. Kun v√§√§nt√§√§ tai venytt√§√§ ennen kuin ohjattava on edes l√§sn√§ t√§ss√§ hetkess√§. Kun l√§ht√∂kohta on pieless√§, ei asanassa tilanne parane. Ohjaajat toimivat useimmiten n√§in omassa innossaan tavatessaan notkeakehoisen oppilaan.

ūüėĮ Kun ei p√§√§se yhteyteen ohjattavan hengityksen, Mula bandhan ja keskusakselin kanssa ja toimi suhteessa niihin. Silloin mahdollisesti siirt√§√§ ohjattavan painon juuri sen verran pois akselilta, ett√§ ohjattava menett√§√§ oman voimansa ja tasapainonsa ja sen vuoksi j√§nnittyy. T√§ll√∂in ohjaaja tekee asanan tavallaan oppilaan puolesta, ottaa sen oppilaalta pois.

Toki oppilaskin voi kertoa tuntemuksistaan ja pyytää ohjaajaa kuuntelemaan tarkemmin. Se ei vaan taida olla kovin yksinkertaista. Jotkut ohjaajat ovat onneksi kuitenkin avoimia tällaiselle kommunikaatiolle.


Photo by Mari Jannela

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in: Logo

You are commenting using your account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s