Blind expressions of love?

The world has been fallen apart once again. We try to understand the motives behind the barbarism while the media force-feeds us with its competent explanations for the terrorist attacks. We look for the guilty ones and we have succeeded in finding one that openly is behind the events of Charlie Hebdo and Boko Haram: Islam, islamism – simultaneously reading the reactions of the average muslims who condemn the crimes committed by their brothers. The groups behind the terrorist attacks are no doubt proud of their achievements. It’s self-clear that the Islam or no other religion creates these massacres, it’s the hatred behind the religions. Any ideology can inspire people to start a war and they can kill in the name of anything they want.

If we then make a transposition from the killing fields to a more every day kind of wars, we can take a closer look on the social media and we can see that the situation is horribly similar! I’ve been a member of feminist, vegan and yoga groups on Facebook, just to mention a few, and seen that even if the idea is to expand the freedom and the equality, these forums are for people’s egos and unfortunately for the dissemination of the hatred. Often in this kind of groups of activists people feel superior and that makes them build more solidarity inside the group than outside of it. This creates more distance between people than it builds connections. The words are used in a “civilized” way to hurt. And when people hurt each other, the result is more hate, bitterness and sometimes even terrorism.

When the integrists use their freedom of expression, we know it’s not about the freedom of expression. It’s something that goes beyond and is transformed in a fatal arm. The freedom is abused to propagate the hate. I wonder why the freedom of expression would be such a value in the West if it’s not to make something good to evolve? It should help the humanity to see more clearly the reality and to shake our numb minds. The provocation is certainly sometimes a great way to wake up some people, but is it the best way to change those it focuses on? The provocation should always be used with intelligence and love, because without these qualities it’s not going to achieve anything good.

Of course all these acts of terrorism are interweaved in the politics that is mostly invisible for our eyes. What I’m interested in is what can we do on an individual level and how could it influence the world. At this moment we can see that even if the world is not divided in good and bad, it’s divided. There are two sections, one is quite neutral and the other is full of hate and will to kill. Even if the union between the people after the massacre in Paris was touching, did it grow the desire for peace on the other side? I don’t believe it did. If we don’t want the bad to grow, we need to take a closer look on ourselves. We can’t leave people alone, we can’t make the fool out of others. Joking is fun, but to be the object of the jokes requires maturity. Otherwise the mockeries can make new wounds and inflame them quickly. One day these wounds will pour their pus on us. There’s only one arm which is stronger. Love. It should be present in our everyday lives and it should expand beyond our own families and friends, our opinions. This is what can stop the homicides and the genocides. A mature person can stand others’ different convictions without feeling threatened. She can receive critics. But many people are not mature and they have a lot of hate and a lot of power. That’s why the situation remains dangerous and explosive.

What I’m reflecting upon right now is the question of how the integrists have been treated until here. Have they ever been considered by anyone with love? With patience and presence? Or is it so that mostly the answers to their hate have been arrogant and hostile? Did the journalists of Charlie Hebdo try to soften the hearts of the criminals, did they try to create peace? Probably not. The Western values include tolerance and pluralism. What do we do when we can’t tolerate someone’s intolerance? How do we approach an intolerant person who’s hiding her fear and helplessness behind a mask of hate? The power of love means patience. Love means action for the whole humanity and compassion for the meanest people too. In every human being, there’s love. Not everybody has someone to reflect it, to prove it to them. These people are really lonely and desperate. They take any channel to express their life and power and the way is often destructive, because they don’t know another way. We can all help the world to heal by helping each other to find love inside. Now.

AVEUGLÉS PAR LA LIBERTÉ D’EXPRESSION?

Le monde a basculé. Nous sommes tous choqués. Nous cherchons à comprendre les motifs pour le barbarisme et la brutalité bien que le média nous propose ses explications compétantes. Quelques-uns cherchent le vrai coupable. Et une sorte de coupable a déjà été encerclé: celui qui se cache derrière les évènements de Charlie Hebdo et Boko Haram: Islam, intégrisme – en même temps qu’une grande partie de musulmans condamne les crimes qu’ont commis leurs confrères musulmans. Le coupable est sans doute fier de ses accomplissements. Cela va de soi que l’Islam ou aucune religion ne crée pas les massacres, la haine derrière la religion le fait. N’importe quelle idéologie peut inspirer quelqu’un à déclarer la guerre et on peut détruire ou tuer au nom de tout ce qu’on veut.

Si on se transpose de véritables champs de guerre dans les champs des médias sociaux, on peut constater que la situation est étonnamment semblable. Personnellement, j’ai fait parti des groupes de féministes, de végétaliens et de yoga sur Facebook pour constater que ces groupes, quoiqu’en principe créés pour une action basée sur Liberté, Égalité (des espèces) et Fraternité, étaient des forums pour des égos et des canaux pour faire circuler la haine. Beaucoup de ce genre de groupes incitent leurs membres à une solidarité entre les uns et les autres pour mépriser ceux qui ne partagent pas les mêmes idées. Et pour renforcer l’orgueil et la supériorité qui ne fait que créer de plus en plus de distance entre les gens. Une idéologie au détriment de beaucoup d’autres valeurs. La parole fouette d’une manière impertinante et grossière. Quand les gens abusent de la liberté d’expression en camouflant leur haine et mépris sous une forme cultivée, il en résulte plus de haine, d’amertume et parfois même de terrorisme.

Lorsque les intégristes se servent de leur liberté d’expression, nous comprenons que cette liberté s’est transformée en une arme fatale. Cette liberté est utilisée pour propager la haine. Pourquoi la liberté d’expression serait une valeur importante en Occident si ce n’était pour mettre en avant quelque chose de bien? Elle devrait aider l’humanité à voir plus large en faisant ébranler notre matière grise engourdie. La provocation contribue certes parfois à réveiller certaines personnes, mais est-ce qu’elle va favoriser la transformation de ceux qu’elle critique? La provocation doit être utilisée avec intelligence et amour, car sans ces qualités elle ne va pas éliminer les conséquences désavantageuses, mais agrandit la distance entre les gens représentant de différents points de vue.

Bien entendu, tous ces actes de terrorisme sont multidimensionnels et entrelacés dans la politique qui se serpente pour disparaître à nos yeux. Ce qui m’intéresse, c’est ce qu’on pourrait faire au niveau individuel et comment ça pourrait influencer. En ce moment, on voit clairement que si le monde n’est pas partagé entre le bien et le mal, il est partagé en deux champs. D’un côté, c’est plutôt neutre, de l’autre, c’est la haine indiscriminée qui se manifeste dans une volonté de détruire et de tuer. Même si l’union des gens au nom de la paix après les évènements à Paris était très touchante, augmentait-elle la volonté pour la paix de l’autre côté? Je pense que la réponse est non. Si nous voulons empêcher le mal d’évoluer, nous devons regarder autour de nous. Nous devons pas laisser les gens se débrouiller seuls, nous devons arrêter de nous moquer des autres. Les moqueries sont souvent vues comme quelque chose de comique, mais l’objet de moquerie peut subir une inflammation des plaies. Un jour, ces plaies-là vont faire couler leur pus sur nous. Il n’y a que l’amour, présent quotidiennement dans notre vie à nous et qui s’étend en dehors de notre propre famille, nos propres points de vue, qui peut arrêter les actes de violence, les meurtres, les tueries, les génocides. Une personne mature psychiquement ne se sent pas menacé par les convictions des autres, sait recevoir de la critique, mais le problème est que le monde est plein de gens qui ne sont pas matures, qui sont même malades, nourris par la haine et en plus de ça, qui ont un pouvoir. C’est pour cela que la situation est tout le temps dangereuse et explosive.

Mes réflexions m’ont amené à poser la question de savoir si les personnes ayant critiqué l’Islam ainsi que ceux qui ont craint la montée de l’intégrisme, ont su répondre avec de la sagesse et de l’amour dans les situations conflictuels. Est-ce qu’il y eu une seule personne qui ait cru en l’amour? En la patience et l’écoute? Ou est-ce que les réponses à des problèmes interculturels ont pour la plupart été arrogantes, orgueilleuses? Est-ce que les dessinateurs et les journalistes de Charlie Hebdo avait pour but d’attendrir les cœurs des islamistes et d’atteindre à la paix? Probablement non. Les valeurs occidentales englobent les idéaux de tolérance et de pluralisme. Que faisons-nous lorsque nous ne tolérons pas l’intolérance des autres? Avec quels moyens nous approchons-nous de quelqu’un qui se cache derrière le masque d’intolérance par peur, par déséquilibre émotionnel? La force de l’amour est dans la patience. L’amour veut dire l’action pour le bien de toute l’humanité et la compassion vers des gens les plus impassibles. Dans chaque être humain, il y a l’amour. Tout le monde n’a pas quelqu’un pour le prouver, pour le refléter et ces gens-là sont souvent totalement seuls et ils cherchent désespérément des moyens d’exprimer leur vie et utilisent souvent des moyens destructifs. Ils expriment l’opposé de l’amour n’étant pas connectés à l’amour. Nous tous, nous pouvons nous entraider les uns les autres. Maintenant.

SANANVAPAUDEN SOKEUTTAMAT

Maailmamme on taas kerran järkkynyt ja me etsimme syytä ja syitä hirveyksille median tarjoillessa meille omia päteviä selityksiään. Monet etsivät syyllistä. Yksi syyllinen on jo piiritettynä Charlie Hebdon ja Boko Haramin barbarismin taakse: Islam, islamismi, ääri-islamistit, jihadismi – samalla kun monet muslimit ilmaisevat oman vastakkaisen kantansa uskonveljiensä tekoihin. Syyllinen on ylpeä aikaansaannoksistaan, se on kaikille selvää. Kaikille lienee myös selvää, että islam tai mikään muukaan uskonto ei synnytä verilöylyjä, viha niiden takana sen sijaan synnyttää.  Mikä tahansa ideologia voi antaa inspiraation sotakirveen esiin riuhtaisemiseksi ja sen nimissä voi alkaa tuhoamaan ja tappamaan.

Jos siirrytään varsinaisilta sotanäyttämöiltä sosiaaliseen mediaan, tilanne on kutakuinkin samankaltainen. Olen saanut todeta pidemmällä aikavälillä muutamassa joogaryhmässä sekä feministi- ja vegaaniryhmissä, että ne ovat monesti vähintään oman egon pönkittämisfoorumeja, mutta suureksi osaksi vihanpurkuväyliä. Vaikka ne pohjimmiltaan ovat syntyneet tasa-arvon edistämistä varten ja heikommassa asemassa olevien oikeuksien puolustamiseksi, en ole saanut todistaa niissä edistettävän oikeasti tasa-arvoasiaa. Niissä lujitetaan keskinäistä solidaarisuutta, halveksitaan ryhmän ulkopuolisia ja kasvatetaan yhteisen ylemmyyden turvin vihaa ja välimatkaa muihin. Niissä viedään yhtä ideologiaa “eteenpäin” muiden arvojen kustannuksella. Sanan säilä viuhuu lavein ja julkein vedoin. Kun ihmiset käyttävät sananvapautta piilevän vihan sivistyneeseen julkituomiseen, seurauksena on vihaa, katkeruutta ja jopa terrorismia.

Kun ihmiset äärillikkeissä käyttävät sananvapauttaan lietsoakseen vihaa ja terrorismia, me ymmärrämme, että kyse ei ole enää sananvapaudesta. Missä vaiheessa sananvapaus muuttuu kohtalokkaan vaaralliseksi aseeksi? Silloin kun sananvapautta käytetään vihan edistämiseen.  Miksi se muuten edes olisi arvo, jos ei siksi, että sitä pitäisi käyttää edistämään jotain hyvää? Sen pitäisi auttaa ihmisiä näkemään laajemmin ja moniulotteisemmin ravistelemalla puutuneita aivosolujamme. Provokaatio auttaa varmasti joskus joitakin nukahtaneita näkemään asioiden todellisen laidan, mutta kritiikin kohteita se harvemmin auttaa muuttumaan. Provokaatiota täytyy osata käyttää älykkäästi ja sydämellä, sillä muuten se ei oikeasti poista epäkohtia, vaan kasvattaa juopaa eri näkemystä edustavien leirien välillä.

Kaikki nämä terroristiteot ovat toki monikerroksisia ja näkymättömiin lonkeroituvaa politiikkaa. Minua kiinnostaa mitä voimme tehdä yksilötasolla ja miten se voisi vaikuttaa. Juuri nyt on selkeästi nähtävissä, että jos maailma ei jakaudu suorastaan hyvään ja pahaan, se jakautuu kuitenkin kahtia. Yhdellä puolella on neutraalia ja toisella puolella silmitöntä vihaa. On niitä, joiden elämäntehtävä on tappaa. Vaikka siis rauhan puolesta olevien kansalaisten rivit vahvistuivat Pariisin tapahtumien jälkeen liikuttavuuteen asti, lisäsikö se rauhantahtoa toisella puolella? Nähdäkseni ei. Jos haluamme estää pahan etenemisen, sen pitää lähteä lähipiiristämme. Siitä, ettemme jätä ketään yksin, emme pilkkaa ketään. Pilkka katsotaan usein harmittomaksi, mutta pilkan kohteeksi joutuvaan se viiltää yleensä syvät haavat.  Jonain päivänä ne haavat märkivät kaikkien meidän päällemme.  Ainoastaan rakkaus joka on läsnä jokapäiväisessä elämässämme ja joka ulottuu oman perheemme ja omien näkemystemme ulkopuolelle voi estää yksittäiset väkivallan teot ja tapot, joukkomurhat, kansanmurhat. Psyykkisesti kypsä ihminen toki osaa toimia muut huomioonottaen ja muiden vakaumusta kunnioittaen eikä koe muiden edustamia asioita uhkana tai hurjistu joutuessaan kritiikin kohteeksi, mutta kun maailmassa on myös runsaasti epäkypsiä ja mieleltään sairaita ihmisiä, joilla on sekä paljon vihaa taakkaanaan että valtaa, tilanne onkin tulenarka ja vaarallinen.

Minua mietityttää onko näistä islamia ruotineista ja sen nousua pelänneistä kukaan koskaan vastannut ristiriitatilanteisiin viisaudella ja rakkaudella. Onko kukaan uskonut rakkauden voimaan? Kärsivällisyyteen ja kuunteluun? Vai ovatko vastaukset ongelmiin olleet aina ylimielisiä ja ylemmyydentuntoisia? Oliko Charlie Hebdon toimittajilla ja pilapiirtäjillä joskus tähtäimenään islamistien sydänten pehmentäminen, rauhan aikaansaaminen? Luultavasti ei. Kun länsimaisiin arvoihin kuuluu suvaitsevaisuus ja moniarvoisuus, niin suvaitsemmeko siis kuitenkin vain joitain ryhmittymiä ja vain tietynlaista moniarvoisuutta, johon uskonnot eivät kuulu? Entä kun emme suvaitse suvaitsemattomuutta, mitä teemme? Millä keinoilla lähestymme suvaitsemattomuutta, jonka takana on pelokas, rikkinäinen tai sairas ihminen? Rakkauden voima on kärsivällisyyttä. Se on toimintaa hyvän eteen koko ihmiskunnan puolesta ja myötätuntoa paatuneimpiakin ihmisiä kohtaan. Jokaisessa ihmisessä elää rakkaus. Ne ihmiset, joissa sitä ei kukaan muu tunnista ja elävöitä, jäävät todella yksin ja he etsivät monesti tuhoisia tapoja ilmaista elämäntuntoaan. He ilmaisevat rakkauden vastakohtaa, koska eivät löydä yhteyttä rakkauteen. Me kaikki voimme tässä olla myös tuntemattomille avuksi. Nyt.

IMG_1952

Advertisements