Center of Attention

In my previous post (https://annenuotio.wordpress.com/2015/02/10/on-engineering-and-injuring/ ) I made an assumption that because of the commercial influence the Ashtanga yoga teachers exhaust the students by giving them abundant ajustments. The commercialization doesn’t necessarily distort the content of yoga, but its harmful effect is seen in the tendency to turn the yoga teachers into celebrities. Through their celebrity the yoga studios sell. Some teachers want themselves to be famous through yoga and they might make more efforts to reach that goal instead of taking a profound interest in the practice of the students. It’s clear that in this situation the teacher’s skills are the center of attention and the students are playing the role of admirers. I feel it would be more appropriate if the center of the student’s attention was his/her own practice.

Because the teacher has a significant and central role in some moments in the student’s practice, it’s is not easy to distinguish different qualities of this central position. Is it because the teacher wants attention or because it’s necessary? During the classes students watch and listen to the teacher, that’s very natural. It’s well known that in any teacher-student relationship there comes a moment when the teacher’s competence is measured by how well (s)he’s been able to make her/himself useless. I believe this process of detachment can start from the very beginning within the student if the teacher accepts to be the center of attention only when needed.

Personally I’ve had the chance to have teachers who were almost invisible. Their help was nevertheless available when the moment was right. I wasn’t supposed to put my energy to admire them or to give them the nourishment for their ego. That’s why their influence has been huge and enriching. They have seen life’s expressions in me and nurtured that. They have been part of the whole, not the center of it. That’s what a deep presence is like. Dynamic silence. That can be the biggest gift from a teacher; the transmission of silence and concentration to the student.

CENTRE D’ATTENTION

Dans mon poste précédent (https://annenuotio.wordpress.com/2015/02/10/on-engineering-and-injuring/ ), j’ai fait part de quelques-unes de mes réflections sur les ajustements dans la pratique de l’Ashtanga yoga et je me suis posé la question si c’était l’influence commerciale qui faisait qu’on en submerge les élèves. Même si je ne vois pas comment la commercialisation pourrait distordre le contenu du yoga, ses effets plutôt néfastes se voient dans les efforts de faire des enseignants de yoga des célébrités. Et à cause de leur célébrité les studios de yoga peuvent gagner plus d’argent. Ou est-ce que ce sont les enseignants eux-mêmes qui désirent l’attention du public et qui mettent leur énergie à l’obtenir au lieu de la diriger à leur enseignement? Quoi qu’il en soit, il est évident que dans cette situation, les élèves jouent le rôle d’admirateurs et ce sont les capacités physiques de l’enseignant qui forment le centre d’attention de tout le monde. Je crois qu’il serait plus approprié pour l’élève de mettre son attention à sa propre pratique.

Le professeur a un rôle significatif et central dans certains moments de l’enseignement. Mais sait-on voir l’essentiel qui est derrière cette disposition? En général, nous savons que la compétence d’un professeur spirituel est mesurée par sa capacité de se faire inutile à son élève à un moment donné. Je suis convaincue que ce processus de détachement chez l’élève peut se mettre en route dès le début si le professeur n’a pas un besoin d’être le centre d’attention qu’aux moments spécifiques professionnels.

Personnellement, j’ai eu de la chance d’avoir eu des professeurs de yoga qui m’ont semblé presque invisibles. Ils était pourtant toujours là au bon moment. Je n’ai pas dû mettre mon énergie à les admirer ou à nourrir leurs égos. C’est pour ça que leur influence a été énorme et enrichissant. Ils ont perçu les expressions de la vie en moi et ils les ont nourries. Ils ont fait partie d’un tout, ils n’en ont pas été le centre. C’est comme ça une présence profonde. Un silence dynamique, imperturbable. Et c’est cela qui peut être le plus grand cadeau de la part d’un professeur; la transmission de son silence et de sa concentration.

HUOMION KESKIPISTE

Pohdin edellisessä postauksessani (https://annenuotio.wordpress.com/2015/02/10/on-engineering-and-injuring/ ) joogaharjoituksessa annettavia avustuksia ja mietin olisiko niiden pakkosyötön takana kaupallisia paineita. Vaikka en näe kaupallisuutta välttämättä mitenkään joogan sisältöä vääristävänä, sen haitallinen vaikutus tulee nykyisin mieleen silloin kun opettajista halutaan tehdä tähtiä. Heidän tähteydellään halutaan myydä joogakursseja. Vai onko niin, että jotkut opettajat haluavat itse tulla kuuluisiksi joogan avulla ja panostavat enemmän tähän tavoitteeseensa kuin opetukseensa? Kuka taustavaikuttaja onkin, on selvää, että oppilaat ovat tässä asetelmassa saaneet ihailijan roolin ja opettajan fyysisistä taidoista on tullut huomion keskipiste. Tarkoituksenmukaisempaa olisi, että oppilaan huomio olisi hänen omassa harjoituksessaan opettajan sijaan.

Opettajalla on merkittävä ja keskeinen rooli oppilaan harjoituksessa. Opetustilanteissa häntä kuunnellaan ja katsotaan. Olennaista on näkevätkö sekä opettaja että oppilas tämän välttämättömän asetelman taakse. On yleisesti tunnettua, että missä tahansa oppilas-opettaja -suhteessa tulee hetki, jolloin opettajan pätevyys mitataan sillä miten hän on onnistunut tekemään itsensä tarpeettomaksi. Uskon, että tämä prosessi voi olla oppilaissa käynnissä alusta asti, jos opettaja suostuu olemaan huomion kohde ainoastaan silloin kun se on tarpeen.

Minulla itselläni on sellainen kokemus, että parhaat joogaopettajani ovat jollain tavalla kyenneet olemaan miltei näkymättömiä. Heidän apunsa on ollut saatavilla oikealla hetkellä, mutta minun ei ole siis tarvinnut laittaa omaa energiaani opettajieni huomioimiseen tai heidän ihailuunsa. Heidän vaikutuksensa on ollut valtava, koska he ovat kuulleet elämän isommat virtaukset minussa ja ovat antaneet niille tilaa. He ovat sulautuneet kokonaisuuteen eivätkä ole tehneet itsestään numeroa millään tavalla. Sellaista on syvä läsnäolo. Dynaamista hiljaisuutta ja häiriöttömyyttä. Se voi olla opettajan suurin anti; hiljaisuuden ja keskittyneisyyden siirtyminen oppilaaseen.

2013-10-07 16.07.12

Photo by Anne

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s