Magical appearance of YOU

Many yoga practitioners are familiar with the situation that they don’t feel like practicing even if they want to. They know that in a way they would like to do the practice because it’s good for them, but they feel lazy. The practitioners usually also know that this kind of moments are about the dialogue between mind and soul. We hear two different voices inside. Less you’ve practiced, more you usually listen to your mind. The mind simply is stronger and finds a way to justify why it’s better to practice another day. More you practice, more often you find yourself involved in this hesitation and you clearly understand that the mind’s function is to keep you in a safe place, in your comfort zone, in your past. Little by little you learn not to listen to it and you stick to what you really want. This is how the physical yoga exercise gets another dimension through which we learn a lot about our dual-faceted nature. One day the mind will be tamed, it won’t disturb us at all and we’ll feel whole and complete.

When you’ve understood the mechanical mind, then you could think about how you handle these situations by reading the messages of the body. The laziness can be neural: the body doesn’t want to move. A movement would feel too violent towards oneself and you feel you just want to be in peace. This kind of physical and physiological feeling is deeper than thoughts. We feel our whole being is against the practice. We feel that now we’re really listening to ourselves and we skip the practice.

Whether you listen to your mind or your body, it’s actually almost the same. Both want to get back to the old, to the usual. Neither one can be changed with force, but both can be given a new direction when they are stuck. Neither one can be our trustworthy guide. When we learn to take distance also with the body’s conditioned messages and we see a bigger picture, we will find something deeper in ourselves. That ethereal beauty underneath all the explanations is the voice to listen to. In any moment of our lives.

ÉCLOSION

Je suppose que beaucoup de praticiens de yoga connaissent cette situation où on voudrait pratiquer connaissant les bénéfices de la pratique, mais on n’a pas envie. Et beaucoup savent aussi qu’il s’agit de cette division entre le mental et le Soi. Nous discernons deux voix différentes à l’intérieur de nous. Moins nous avons pratiqué, plus fort est le mental et plus on a tendance à l’écouter. Nous trouvons une façon de raisonner pourquoi pas pratiquer maintenant. Plus on pratique et plus on voit soi-même dans cette hésitation où le mental essaie de prendre le dessus par sa nature qui est de nous maintenir dans le passé et dans l’habitude. Petit à petit, nous commencons à ignorer cette voix, car nous savons ce que nous voulons malgré la force du mental et nous agissons selon notre propre volonté. C’est ainsi que par la pratique physique nous acquérons une dimension plus spirituelle laquelle va nous apprendre énormément sur cette dichotomie inhérente intérieure. Un jour le mental se sera apaisé pour de bon, il ne nous perturbera plus et nous nous sentirons bien complets et paisibles.

Alors, nous comprenons assez vite comment fonctionne le mental, mais il n’est pas si fréquent que les gens mettent en question les sensations physiques, les messages du systême nerveux. Quand on se sent fatigués, quand on n’a pas envie, le corps est lourd et on se dit qu’il n’est pas bon de bouger le corps. Le repos semble évident et on se dit peut-être que ça serait aller contre soi-même si on pratiquait. Les sensations physiques et physiologiques sont plus profondes que les pensées et nous avons probablement l’impression que si on n’écoutait pas ces signes, on ferait quelque chose contre soi-même.

Lorsque nous travaillons le mental et le corps, il est essentiel de se rappeler que les deux nous tiennent dans le passé. Nous pouvons pas les changer du jour au lendemain, nous ne pouvons pas forcer les choses, mais nous pouvons toujours donner une direction, accompagner une énergie même quand on se sent bloqué. Ni le mental ni le corps peut nous servir de vrai guide. En prenant plus de distance avec le corps, nous aurons une perspective plus large. Cette perspective nous permet de trouver quelque chose de plus précieux derrière le mental et le corps: la beauté éthérée de notre âme. C’est là la lumière à suivre à chaque moment.

SIELUN VALO

Monille joogaajille on tuttu sellainen tilanne, kun ei huvita joogata, vaikka haluaisi. Kun tietää sen olevan hyväksi, mutta ei vaan huvita. Moni myös on selvillä siitä, että usein on kyse mielen ja sielun vastakkaisista toiveista. Ihminen kuulee kaksi ääntä sisällään ja on hajaantuneessa tilassa. Kokemattomammalla harjoittelijalla mieli vie yleensä voiton tarttumalla johonkin selitykseen miksi nyt ei ole hyvä joogata. Kun kertyy enemmän kokemusta ja näkemystä itsestään tässä ristiriitatilanteessa, käsittää sen, että mieli yrittää tulla muutoksen väliin, sen mekanismit pitävät ihmisen totutussa. Vähitellen siitä oppii olemaan välittämättä, kun tietää mitä oikeasti haluaa. Tällä tavalla joogan fyysinen harjoittelu saa uuden ulottuvuuden ja opettaa meille valtavasti tästä kahtiajakautuneisuudestamme. Eräänä päivänä mieli on talttunut siten, että se ei enää häiritse meitä ja olemme asettuneet sisältämme löytyvään rauhaan.

Harvemmin puhutaan siitä, että se huvittamattomuus voisi olla hermostollista. Joskus ihmisistä nimittäin tuntuu, että kehoa ei huvita.  Liike ja liikkuminen tuntuisivat väkivaltaiselta omaa oloa kohtaan. Ihminen haluaa olla rauhassa. Fyysiset ja fysiologiset tuntemukset ovat usein paljon syvempiä kuin ajatukset. Suhtaudumme niihin vielä vakavammin kuin mieleemme. Tuntuu todella siltä, että nyt ei pidä tehdä, kun olo on niin sitä vastaan. Ajatus voi olla se, että nyt kuuntelee itseään, tietää mikä itselle on parasta.

Sekä mieltä että kehoa harjoitettaessa, on kuitenkin hyvä muistaa, että molemmat haluavat palata tuttuun olotilaan. Kumpaakaan ei pitäisi väkivalloin muuttaa, mutta molemmille voi antaa suuntaa silloinkin kun ne pyrkivät jämähtämään paikoilleen. Kumpikaan näistä ei siis voi toimia todellisena oppaanamme. Kun saamme kehonkin viesteihin etäisyyttä ja opimme ottamaan laajemman perspektiivin, niin löydämme tuntemusten takaa todellisen itsemme, oman valomme. Tätä valoa voimme kuunnella kaikissa tilanteissa.

1394784_863100273746499_6188229116189803388_n

Photo Johanna Viitanen / johanna@kaarne.net

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s