Jet lagged

Some years ago I could witness a peculiar domino effect in my life. I had opened a yoga shala in Helsinki, Finland, and even if it was a kind of dream come true, from the very beginning I felt that the meaning of it in my life would be something else than yoga and steadiness. Financially it didn’t work and that was the reason I had to close it. I was so heavily in debt that I had to give up my appartment and everything material I got. I could really experience what I was teaching: detachment. I could feel what it means when the detachment is not your own choice, but things are taken away from you just like that. At the same time as it was painful to go through these events, I was feeling I had had a gift from life and I was even convinced that that process would take me to the right place. I didn’t fight against anything. I new that my yoga shala was a stepping stone to something new.

Then I got an invitation to go to Mexico to teach for three months. The door opened on the other side of the world and all I had “lost” began to have a new meaning. I had started to study Spanish some months before, so I felt this was also an answer to my energy and action. I made a contract with the studio owner and had the feeling that I can let go of everything in Finland. When I left to Mexico via Paris, I had no place to come back to. Already that made me feel enormously happy. Just leave. Be homeless and light. After a few days in Mexico, the studio owner told me he had decided not to go to his three month trip and that he would like me to go back home the next day. O_o

In my jetlag I prepared myself for the return flight and then started my trip towards Paris. I had magical time up in the skies. Time to feel my situation and laugh about it. I had no home, no money, no job anymore. Instead there was a feeling of great density, emptiness and fullness all at the same time. And I had a destination. It’s one of the most joyful and fantastic moments of my life. For so long I had dreamed of going back to Paris to live there. I could clearly see that I had created the obstacles myself. Now they were gone. The last piece of the puzzle fell into place.

DÉCALAGES

Il y a quelques années j’ai changé de cap dans ma vie d’une manière bien singulière. J’avais ouvert un studio de yoga en Finlande, à Helsinki, et même si c’était un rêve qui se réalisait, j’avais l’intuition dès le début que la signification de ce studio dans ma vie personnelle ne serait pas l’enseignement approfondi du yoga, mais quelque chose de complètement différent. Financièrement, le studio n’a pas marché si bien que j’ai dû le fermer arrivée au bout de mes moyens. Je m’étais endettée avec les investissements nécessaires du studio et pour m’en sortir, il fallait vendre tout ce que j’avais. C’était l’occasion de vivre ce que j’enseignais depuis longtemps: le détachement. Je pouvais mieux comprendre ce que ça voulait dire quand on ne choisit pas de se débarrasser des choses, mais on est obligé de le faire. En même temps que c’était pénible quelque part, je savais que la vie me faisait un cadeau et j’étais convaincue que ce processus allait finir par m’emmener au bon endroit sans savoir bien sûr où c’était. Je ne me battais pas contre les circonstances.

Après avoir fermé mon yoga shala, j’ai reçu une invitation pour aller enseigner au Méxique pour trois mois. La porte s’ouvrait à l’autre bout du monde pour moi et tout ce que j’avais “perdu”, commençait à avoir une autre signification. J’avais entrepris des études d’espagnol quelques mois auparavant, dont je me félicitais maintenant et que je voyais comme une belle coïncidence. Quand j’ai reçu le contrat de la part du directeur du studio, ça me donnait la sécurité pour arranger ma vie en Finlande de la sorte que je n’y aie plus rien du tout. Je partais pour le Méxique via Paris sans avoir un endroit où retourner. Ça me rendait tellement heureuse! J’étais une SDF et je me sentais légère. Après quelques jours au Méxique, le directeur me fait part du changement de ces projets. Il annulait son voyage de trois mois prévu. Il souhaitait que je rentre chez moi le lendemain. O_o

Sous l’effet du décalage horaire, je me préparais pour retourner en Europe et le voyage à destination de Paris commençait. Je vivais des moments magiques dans le ciel! J’avais le temps et l’espace de voir ma situation globale et d’en rire. Je n’avais pas de maison, pas d’argent, pas de travail. J’avais une destination: Paris. J’avais une sensation de densité, de vide et de complétude en même temps. C’était un des moments des plus fantastiques de ma vie. Car ça faisait déjà tellement longtemps que je rêvais d’aller vivre à Paris. Là, je pouvais voir clairement que les obstacles, je les avais créés moi-mêmes, ils n’existaient pas. Au moins là, ils avaient disparu. Il ne manquait plus aucune pièce dans le puzzle.

JETLAGISSÄ

Iso pyörä pyöräytti joitakin vuosia sitten elämäni uuteen vauhtiin. Olin avannut Helsinkiin joogasalin ja vaikka se oli monella tavalla vuosien unelmien täyttymys, tunsin sisimmässäni alusta saakka, että se toisi omaan elämääni jotain ihan muuta kuin joogaa ja pysyvyyttä. Taloudellisesti sali ei menestynyt, joten jossain vaiheessa se oli pakko sulkea. Sen synnyttämistä veloista johtuen, luovuin kodistani ja kaikesta vähäisestä omaisuudestani. Sain kokea sen mitä opetan: takertumattomuuden tarpeellisuuden ja miltä tuntuu, kun luopuminen ei ole oma valinta. Tietystä kivuliaisuudesta huolimatta kaikki tämä tuntui syvällä sisimmässäni lahjalta ja vieläpä niin, että olin vakuuttunut siitä miten kaikki luopuminen veisi minut oikeaan paikkaan. En siis hangoitellut vastaan. Tunsin, että joogasalini toimii ponnahduslautana uuteen.

Sitten kun sain kutsun opettamaan Meksikoon kolmeksi kuukaudeksi, se toi merkitystä omien suunnitelmien kariutumiselle ja avasi oven toiselle puolelle maailmaa. Samalla se oli kuin vastaus omaan hämmästykseeni miksi olin alkanut hieman aiemmin opiskella tarmokkaasti espanjaa. Tein sitten salin omistajan kanssa työsopimuksen ja sen turvin tein järjestelyjä niin, että luovuin viimeisistäkin tavaroistani ja kiinnikkeistäni kotimaahan. Kun lähdin Pariisin kautta Meksikoon, minulla ei ollut mitään mihin palata. Jo se tuntui autuaalta. Lähteä vain. Olla koditon ja kevyt. Oltuani muutaman päivän Meksikossa, joogasalin omistaja kertoi päätyneensä uuteen ratkaisuun, ettei lähtisikään suunnittelemalleen pitkälle reissulle. Niinpä minä saisin lähteä jo seuraavana päivänä takaisin. O_o

Vielä aikaero-oireissani istuin koneeseen, joka lähti viemään minua kohti Pariisiia. Ilmassa oli aikaa ja taikaa. Aikaa katsoa tilannetta ja nauraa sille. Minulla ei ollut kotia, ei työtä, ei rahaa. Minulla oli vain tieto määränpäästä: Pariisi. Hetki oli tiheä, täysi ja tyhjä. Se on yksi elämäni järisyttävimmistä ja iloisimmista hetkistä. Suuri silmänisku elämältä. Olinhan vuosien ajan kaivannut rakkaaseen Pariisiin ja unelmoinut siellä asumisesta. Sain nähdä kirkkaasti sen miten olin itse kerännyt haaveeni eteen kaikki esteet ja nyt sain huomata, ettei mitään todellisia esteitä koskaan ollutkaan. Palapelin viimeinen pala asettui paikalleen.

IMG_3448

Photo by Anne

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s