Towards Biodynamics

Twenty years ago I was given a huge gift. Its content changed my life completely. The unwrapping is still going on and I think I won’t be able to finish before my life ends. I found the Ashtanga yoga practice which gave me access to many unknown layers in me. I could examine my muscles, but also the tendons, the bones and the fasciae and I learned to feel the essential energy of these tissues and the relation between them. The different tissues made me gradually understand how my physical body and my thinking, emotions and attitudes were reflecting each other and how I could work my emotional issues through my body and in it.

After ten years of intensive practice of yoga I became familiar with two other traditions. I was introduced to Osho’s active meditations and to Osho‘s work which brilliantly emphasize how the identification with the mind separates us from life and how the meditative katharsis is the best way to renew the experience of being. That same year I also started to work with the Family Constellation method (see e.g. http://www.family-constellation.net/) which helped me to accept myself as a member of my childhood family – the reality I had fighted against for a long time. It also made me see that as souls we are part of our greater family and this is how we are defined as individuals. The essential thing is to realize the place we are given within our family without being confused of how it looks on the surface. Do we feel we’re supposed to take care of somebody else’s life or even the whole family’s life? Are we putting our energy to repair other people’s mistakes? Do we take the responsibility for something we are not responsible for? Are we really living our own life? Very often we bring on the roles we had in our childhood family to our own families as adults and we continue to suffer not even realizing why.

The yoga practice opened my wounds, but these blocked energies were not released before I could express them through Dynamic meditation. My asana practice didn’t heal me from my family issues either, I needed something more specific. These three meditative practices started to melt together into one tool and to heal me. Ten years passed and then it was time to turn the page again – not leaving anything out, but taking something new in. Earlier this year I started to study Craniosacral Biodynamics (see e.g. http://craniotraining.com/), which made me dive deeper in the silent human rhythms and life forces. Now I’m learning to listen to life in a different way, in the cerebrospinal fluid of my own body and other peoples’ bodies and to decipher its precious messages. In this practice the therapist must be in a neutral, meditative state to hear, to feel, to give more space to life of the patient.

All this wisdom is of course also inherent in Ashtanga yoga, but sometimes this kind of practice which is so centered around the individual can be narrowing and blinding. Even when practicing and teaching yoga, it’s important to keep in mind and heart, that we are not separate and alone. We are not supposed to escape anybody or anything. We are not supposed to control life. Yoga has always been about the individual as a part of the whole and about the deep listening of life energy as well. When your family and all the people you know are present in your practice, then it’s about reality, real life, life forces. Everything is included. It’s biodynamic, because you’re cooperating with life. All these practices and traditions have evolved from this kind of biodynamics, a deep experience of life itself of some individuals who have then given a method to follow. It’s however good to keep in mind that no method is enough. What counts is the understanding of how the method works and its application. Even that takes time and a lot of practice. When you’re working on the life level, your teaching becomes different. You see life through the method and you give a quiet space and your presence for the students to connect with their own life force.

ÉCOUTONS LA VIE

Il y a vingt ans, la vie m’a doté d’un cadeau précieux. Le contenu de ce paquet m’a complètement changé la vie. Le déballage est toujours en cours et il me semble que je serais incapable de le finir avant la fin de mes jours. Il s’agit de la pratique d’Ashtanga yoga qui m’a donné accès à des couches que je ne connaissais pas avant en moi. À l’aide de cette pratique, j’ai pu examiner bien sûr mes muscles, mais aussi, les tendons, les os et le fascia et j’ai appris à sentir l’énergie propre à ces différents tissus et la relation entre eux. Le ressenti de ces différents tissus m’a permis petit à petit de voir comment mon corps physique, mes pensées, mes émotions et mes attitudes étaient tous liés les uns aux autres et comment ils se reflètaient. Ensuite j’ai découvert des possibilités de travailler mes émotions dans mon corps.

Après dix ans de pratique intensive de yoga, j’ai plongé dans deux autres traditions spirituelles. D’abord, j’étais introduite aux méditations actives d’Osho ainsi qu’à son travail qui met l’accent sur notre désidentification avec notre mental – qui nous sépare de la vie elle-même. Osho soulignait comment le katharsis dans la méditation est la meilleure façon de rafraîchir notre expérience d’être. La même année, je faisais connaissance avec la méthode de Family Constellation (voir p. ex. http://www.family-constellation.net/) qui m’a aidé à m’accepter en tant que membre de ma famille d’enfance – ce qui m’avait été difficile. Cette méthode m’a aussi permis de comprendre comment nous tous faisons toujours partie de notre famille au sens large et c’est exactement comme ça que nous acquérons notre individualité. L’essentiel est de voir clairement la place que nous occupons réellement dans notre famille sans être confondu par la surface et notre propre intellectualisation de la situation. Perdons-nous notre énergie en essayant de réparer les dégâts commis par quelqu’un d’autre? Nous sentons-nous responsables pour quelqu’un d’autre? Devons-nous nous occuper de la vie d’un membre de la famille ou peut-être même de toute la famille? Ou bien, pouvons-nous prendre la responsabilité de vivre notre vie à nous? Très souvent nous reprenons les rôles ou les places dans nos familles d’adultes que nous avons eu enfants et nous continuons à souffrir sans savoir pourquoi.

La pratique du yoga m’a ouvert les plaies psychiques, mais les énergies qu’elles contenaient ne pouvaient pas être relâchées avant que je ne me mette à pratiquer la Méditation dynamique d’Osho. La pratique des asanas ne m’a pas guérie non plus par rapport à ma famille, j’avais besoin à la fois de quelque chose de plus costaud et de spirituel pour cela. Et finalement, ces trois pratiques méditatives ont fusionné pour former un outil guérisseur pour moi. Dix ans se sont écoulés et je me vois tourner la page encore une fois – sans laisser rien dehors, mais pour intégrer quelque chose de plus profond dans tout cela. En début de cette année, je me suis mise à étudier la Biodynamique Crânio-sacrée (voir p. ex. http://www.craniosacre-biodyn.fr/cranio-sacre-biodynamique.htm) qui m’a amenée à écouter les rythmes silencieux et les forces vitales dans l’être humain. J’apprends à écouter la vie d’une autre manière, dans le liquide céphalo-rachidien de mon propre systême et dans celui des autres et je commence à déchiffrer des messages sur une nouvelle longueur d’onde. Dans cette pratique, le thérapeute doit être dans un état neutre et méditatif pour entendre, ressentir et pour orienter le patient vers ses propres ressources.

Toute cette sagesse est bien entendu présente et inhérante dans l’Ashtanga yoga, mais parfois ce genre de pratique qui est tellement centrée autour de l’individu peut rétrécir la vie au lieu de créer une expansion de vie. Même quand nous pratiquons ou enseignons le yoga, il est essentiel d’être conscient de la réalité: nous ne sommes pas seuls, isolés des autres. Nous ne devrions échapper à rien, à personne. Nous ne devrions pas contrôler la vie. Le yoga a toujours vu l’individu comme une partie du tout et le yoga a toujours été synonyme d’écouter la vie profondément. Lorsque nous avons notre famille et les gens que nous connaissons tous présents dans notre pratique, nous pratiquons dans la réalité et nous sommes un avec la vie. Tout est inclu. C’est biodynamique, car nous coopérons avec la vie. Toutes ces pratiques et traditions ont évolué à partir d’une expérience profonde de la vie de quelqu’un qui par la suite a présenté une méthode à suivre. Et bien sûr, la méthode ne garantit rien elle seule. Ce qui compte, c’est la compréhension et l’application de la méthode. Et cela prend beaucoup de temps déjà. Mais lorsque nous coopérons avec la vie, notre enseignement change. Ce n’est pas la méthode qui est au focus, mais la vie – par la méthode. Notre quiétude et présence va aider nos élèves à se connecter avec les forces de la vie.

ELÄMÄÄ KOHTI

Sain kaksikymmentä vuotta sitten tuhdin paketin, jonka sisältö muutti elämässäni kaiken kiehtovaksi ja jonka aukikäärimiseen elämä ei näköjään tule riittämäänkään. Löysin ashtangajoogaharjoituksen, jonka avulla pääsin itsessäni uusiin kerroksiin. Saatoin sillä tutkia ja tunnustella lihaksiani, mutta pääsin sen avulla tutustumaan myös jänteisiini, luihini ja lihaskalvoihini sekä kaikkien näiden kudoskerrosten omimpaan olemukseen ja niiden keskinäisiin suhteisiin. Kudokset kätkivät yhteyksiä myös ajatteluuni, tunteisiini ja asenteisiini ja kun nämä säikeet alkoivat kirkastua, ymmärsin miten voin kehossani työstää tunne-elämäni solmuja.

Kymmenenen intensiivisen harjoitteluvuoden jälkeen sukelsin kahteen muuhun henkiseen perinteeseen. Sain ensikosketukseni Oshon aktiivisiin meditaatioihin ja Oshon filosofiaan, joka loistavasti tuo esiin sen miten mieleen samastuminen erottaa meidät elämästä ja miten meditaatiossa koettu katharsis on paras tapa uudistua ja tuoda takaisin olemisen kokemus. Tuona samana vuonna aloin työskennellä myös Family Constellation -menetelmällä (ks. esim. http://www.family-constellation.net/), joka puolestaan auttoi minua näkemään ja hyväksymään paikkani lapsuudenperheessäni. Family Constellation -metodin kautta koin sen miten minä ja kaikki muutkin ihmiset olemme aina osa isompaa systeemiä, sukuamme ja saamme siitä myös merkityksemme halusimmepa sitä tai emme. Olennaista on nähdä minkä paikan ja tehtävän olemme saaneet miltä pinnalla sitten näyttääkin. Pidämmekö jotain toista ihmistä tai kenties koko perhettä pystyssä? Korjaammeko muiden jälkiä, huolehdimmeko muiden elämästä ja vastuista vai olemmeko juurtuneet nimenomaan omaan elämäämme? Usein tuomme lapsuudenperheen mallit omaan aikuisiän perheeseemme ja otamme saman paikan uudessa perheessämme. Kärsimme samoista asioista tietämättä edes miksi.

Joogaharjoittelu repi auki haavani, mutta niihin lukkiutuneet energiat eivät vapautuneet täysin ennen kuin pääsin harjoittamaan Dynaamista meditaatiota. Asanaharjoittelu ei myöskään parantanut lapsuudenperheestäni johtuvaa vereslihaa, tarvitsin siihen sielullista lähestymistapaa. Nämä kolme meditatiivista harjoitusta alkoivat jossain vaiheessa sulaa yhteen ja ne muuntuivat työvälineeksi, jolla saatoin parantaa itseni. Kymmenen vuotta vierähti ennen kuin oli aika kääntää lehteä – ei niin, että näistä mikään olisi kuitenkaan jäänyt taakseni. Tämän vuoden alussa aloin opiskella biodynaamista kraniosakraaliterapiaa (ks. esim. http://craniotraining.com/), joka vei minut syvemmälle ihmiskehon äänettömiin rytmeihin ja virtauksiin. Opettelen kuuntelemaan elämää ihan uudella tavalla, aivo-selkäydinnesteen kulkua sekä omassa että muiden kehossa ja virittäydyn purkamaan auki sen viestejä. Tässä praktiikassa terapeutin tulee olla neutraalissa, meditatiivisessa tilassa kuullakseen, tunteakseen ja luodakseen tilan, jossa hoidettavan elämä saa uutta tilaa ilmetä.

Kaikki tämä viisaus on toki sisällytettynä myös ashtangajoogaan, mutta joskus yksilöön keskittyvä harjoitus voi sokeuttaa ihmisen suhteessa muihin ja kaventaa kokemusmaailmaa. Joogaa harjoitettaessa ja opetettaessa on tärkeää tiedostaa se, että emme ole erillisiä. Meidän ei tule piiloutua miltään eikä keltään. Meidän ei ole tarkoitus kontrolloida elämää. Jooga on kautta aikojen tuonut esiin ihmisen paikkaa osana kokonaisuutta ja se on aina tarkoittanut syvää elämän kuuntelua meissä itsessämme. Kun perhe ja kaikki tuntemamme ihmiset ovat läsnä harjoituksessamme, silloin olemme todellisuudessa, silloin liikumme elämän energiavirroissa. Kaikki on sisällytteynä harjoitukseemme. Harjoitus muuttuu biodynaamiseksi, sillä teemme sitä yhteistyössä elämän kanssa emmekä siitä erillisinä. Kaikki nämä yllämainitut henkiset perinteet ovat kehittyneet tällaisesta biodynamiikasta, joidenkin yksilöiden syvästä elämän kokemisesta. He ovat antaneet oman menetelmänsä, jotta muutkin voisivat päästä tähän yhteyteen elämän kanssa. On kuitenkin muistettava, että mikään metodi ei itsessään riitä. Meidän tulee oivaltaa miten se toimii ja miten sitä sovelletaan. Jo se vaatii paljon aikaa ja harjoittelua. Kun olemme suoraan yhteydessä elämään, myös opetuksestamme tulee ravitsevaa. Näemme menetelmän läpi ja osaamme antaa oppilaalle hiljaisen tilan oman läsnäolomme kautta ja näin oppilas pääsee yhteyteen oman elämänvoimansa kanssa.

IMG_3332

Photo by Anne

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s