On the repeat mode?

My flamenco teacher, Patricio Martin, says: “Don’t repeat the rhythm. Give the rhythm.” Whether it’s your hands, your feet, your body. Give your rhythm. Put your life into your dance, put your love into it. When we have to repeat the same things even in dance, it easily makes us do it mechanically because the human mind works like that. The same step is just the same step. The mind doesn’t make the difference if we are not aware. The body can make the difference.  Dance is about surrendering and participating with your body. It’s not about being an observer or analyser. More we participate, more graceful it is.

In Ashtanga yoga we practice how to inhabit our body, how to allow our energy to fill it. But even the yoga practitioners start to follow the mental schemas and that’s how the practice loses its vibration and life. I tell my students to expand their lives through their bodies before they start to control anything. That’s how they can be directly in touch with their life force, with the whole capacity they have. This is how the movement becomes the reflection of their uniquity and the energy vibrates their life force. 

How fully can you do a rhythm? A step? A sound? Anything you do in your life? How much do you participate and how much do you stay at distance from your action? Any moment and any movement becomes deep and pleasurable when we participate fully to it. In dance and in yoga a teacher is usually needed – not only because of the expertise – but the vibration in his/her body that can inspire directly the student’s body.

EN MODE REPEAT

Mon professeur de flamenco, Patricio Martin, nous arrête et dit: “Ne faites pas le rythme. Donnez du rythme. ” Que ça soit les mains, les pieds ou le corps entier, il faut donner le rythme et l’assaissonner avec ses propres épices. Y mettre sa vie, son amour. Mais dès qu’on se met à répéter les pas, le mental ne fait pas tellement la différence. Un pas n’est qu’un pas. La dance ne veut pas dire observer ou analyser, mais participer, donner. Plus on a de la présence dans nos gestes, plus notre danse est grâcieuse.

En Ashtanga yoga, nous pratiquons cette présence physique quotidiennement. Nous nous forçons d’être dans le corps même quand nous avons envie d’y échapper par le mental. Mais même la pratique du yoga peut devenir une routine sans vie. Nous ne faisons que répéter les mouvements et les asanas. Je rappelle toujours à mes élèves qu’ils peuvent vraiment permettre à leur vie de s’étendre dans leur corps avant de se dépêcher de la contrôler. De cette manière, ils sont directement connectés à des forces de la vie et à toute leur capacité. À force de pratiquer, ils peuvent en découvrir davantage. Chaque mouvement devient la réflexion de leur unicité.

Es-tu capable d’être totalement présent dans un pas? Dans un geste? Dans un son? Ou y-a-t-il une distance entre toi et la vie? C’est la présence dans le corps qui donne de la profondeur et de la joie à la vie. Dans la danse ainsi que dans le yoga nous avons besoin d’un professeur – non seulement pour cause de son expertise – mais la vibration et la présence qu’il/elle porte dans son corps physique. Parfois l’enseignement verbal n’est pas nécessaire, car le corps du professeur peut inspirer celui de l’élève par sa vibration et faire comprendre tout ce qu’il faut.

RIPIITILLÄ?

Flamenco-opettajani Patricio Martin pysäyttää tanssimme: “Älkää toistako rytmiä, antakaa tanssiin rytmi.” On sitten kyse käsistä, jaloista tai koko kehosta, jokaisen on tärkeää antaa rytmi itsensä kautta. Tuoda siihen oma elämä ja rakkaus. Koska ihmismieli on hyvin konemainen, se saa meidät tekemään monia asioita mekaanisesti, varsinkin silloin kun toistamme jotain samaa asiaa. Tanssi syntyy osallistumisesta ja antautumisesta eikä sitä voi jäädä analysoimaan tai havainnoimaan ulkopuolisena. Mitä suuremmalla panoksella olemme läsnä, sitä hehkuvampaa tanssimme.

Ashtangajoogassa harjoitetaan läsnäoloa päivittäin tulemalla tiiviisti kehoon ja opetellaan miten kehon saa täyttymään elämänvoimasta, vaikka mieli yrittääkin monesti viedä huomiomme muualle. Kuitenkin myös joogasta voi tulla rutinoitunutta ja kuollutta. Toistamme liikkeitä ja asentoja. Seuraamme tuttuja mielen polkuja ja muutumme kaavamaisiksi. Henki valuu pois harjoituksesta. Muistutan itse oppilaitani siitä, että he voivat antaa koko elämänsä tuntua kehossaan ennen kuin alkavat kontrolloida sitä. Näin he ovat suorassa yhteydessä omaan elämänvoimaansa ja koko kapasiteettiinsa. Harjoittelun myötä he voivat vain löytää lisää. Näin myös jokainen liike on heijastumaa heidän ainutlaatuisuudestaan ja värähtelee heidän elämäänsä.

Kuinka täysillä voit olla tekemisessäsi sisällä? Kuinka hyvin yhdessä askeleessa, yhdessä eleessä? Tai ylipäänsä kaikessa mitä elämässäsi teet. Pysytteletkö etäisyyden päässä itsestäsi? Tästä laadusta riippuu myös elämän syvyys ja ilo. Läsnäolosta. Tanssissa ja joogassa tarvitsemme yleensä opettajaa -emme ainoastaan hänen erityisosaamisensa vuoksi – vaan sen värähtelyn ja läsnäolon, joka hänellä on kehossaan. Opettajan keho voi saada oppilaan kehon inspiroitumaan ilmaan minkäänlaista sanallista selitystä.

* Photo by Anne *