We create

Yesterday I started a yoga workshop where a friend of mine shared her experience how the practice had changed something in her life. She had realized she wasn’t pushing things in her life anymore. She had learned what was enough to reach her goals. Just start something and allow things evolve on their own rhythm. It didn’t feel important anymore to get things done immediately. That’s how you have more energy for yourself and you can enjoy life.

The practice has had the same kind of effect on me and on many others. You begin enjoying life when you understand what’s in your hands and what’s not. What matters is what you can do right now and that even if you are far away from your goal, you can take a step towards it. You don’t have to worry about the rest. You don’t have to do more than necessary. If you do too much, you lose your energy. You can also enjoy finding the right moment to act. We can trust life if we are friends with it and we don’t try to force it to accept our rhythm. Then life serves us as we serve it.

This reminds me when two years ago I travelled to India. When I bought my flight tickets six months earlier, I didn’t have a clue if I could really travel or not. I took a risk by putting almost all my money to what I felt was important for me knowing that I might not be able to use my ticket. On the departure day I had 40 € on my bank account. I thought that my wish to practice two months in Mysore was just a funny dream. 🙄 I knew anyhow that the only way to find out was to go as close as I could get to my goal. Maybe life would surprise me? And then I thought that even without the practice it would be lovely to spend two months in Mysore. I found a very cheap room and decided to ask a friend to lend me some tens of euros to pay it. Then I contacted a European yoga studio owner and asked if she could pay me some money beforehand for my workshops to come. She accepted. That’s how I could pay a month of practice with my teacher Sharath. I lived very simply, silently and happily. I ate basically porridge and rice emptying my bowl mornings and evenings feeling blessed. 😛

And then came the end of the month and another moment of truth. I didn’t have any money to continue neither could I ask the yoga studio for more. Then Tim, my friend, happened to ask me to have breakfast with him. We talked and I told him what happened with my yoga shala, why I was broke and that I couldn’t practice the next month. Tim said that of course he would give me that money. I didn’t know if I should accept. Anyway the last day of the month Tim handed me a thick envelop of rupees – enough to pay my second month. So I spent another month in Mysore practicing and eating also more varied than the previous month. When I returned home, I was richer. My heart was full of gratefulness. It had seemed that things didn’t go as I planned, but the last minute there was always a change. The important thing for me was to stick to the path, to accept all the possible outcomes and still not to give up.

CRÉATEURS

Hier était le premier jour d’un stage de yoga où une élève a partagé son expérience en racontant comment la pratique avait changé des choses dans sa vie personnelle. Elle s’est rendu compte qu’elle n’avait plus besoin de forcer les choses. Elle avait appris à reconnaître ce qui était suffisant pour aller vers ses buts. Il fallait souvent juste mettre des choses en route et les laisser évoluer à leur propre rythme. Il n’y avait plus de pression d’avoir les choses faites sur-le-champ. Comme ça, elle avait davantage d’énergie pour le moment présent et elle pouvait tout simplement apprécier la vie plus qu’avant.

La pratique a eu un effet semblable sur moi et sur beaucoup d’autres personnes. Je crois que nous trouvons le vrai bonheur lorsque nous comprenons ce qui est dans nos mains et ce qui ne l’est pas et lorsque nous arrêtons de nous battre. Ce qui compte, c’est comment nous agissons et même si nous sommes loin de notre but, nous pouvons prendre un premier pas vers lui. Nous n’avons pas à nous inquiéter sur le reste. Nous faisons le nécessaire. Faire trop d’efforts, c’est perdre son énergie. Nous pouvons compter sur la vie si nous sommes amis avec elle et si nous n’exigeons pas que les choses aillent à notre rythme à nous.

Ces discussions m’ont rappelé mon voyage en Inde il y a deux ans. Six mois auparavant, au moment de l’achat du billet d’avion, je n’avais aucune certitude si je pouvais partir ou pas. J’ai pris le risque en mettant presque tout mon argent dans le billet. Le jour de mon départ, j’avais 40 € sur mon compte. Je me disais que mon rêve de pratiquer à Mysore pendant deux mois resterait peut-être un rêve. 🙄 Mais, en même temps, je savais que la seule façon de connaître la réponse, c’était de me rendre sur place. Qui sait, si la vie me réservait une surprise? Et bien sûr, je me disais que même sans la possibilité de pratiquer avec mon professeur, Sharath, ça serait magnifique de pouvoir passer deux mois en Inde. J’ai trouvé une chambre modeste à un loyer modéré et je me suis dit que pour le payer je me débrouillerais et je demanderais des sous à une amie. Ensuite, j’ai contacté la directrice d’un centre de yoga européen pour lui demander une avance pour mes stages à venir. Elle a accepté. C’est comme ça, que j’ai pu payer le premier mois de pratique. En dehors de ça, je ne mangeais pratiquement rien d’autre que du porridge et du riz en vidant mon bol le matin et le soir avec beaucoup de gratitude. 😛

Et puis la fin du premier mois est arrivée et avec lui un autre moment de vérité. Je n’avais plus de sous pour continuer la pratique. Mais, à ce moment-là, Tim, un ami, m’a demandé de prendre le petit déjeuner avec lui. En lui donnant de mes nouvelles, comment mon studio de yoga avait ruiné mes finances et que pour ça je me trouvais dans cette situation où je ne pouvais pas pratiquer même si j’étais à Mysore. Immédiatement, Tim m’a dit qu’il pourrait me donner cet argent. J’hésitais. Mais le dernier jour du mois, Tim m’a tendu une enveloppe lourde de roupies – assez pour payer le deuxième mois. Alors, épatée, j’ai continué à pratiquer avec mon professeur, j’ai mangé un peu plus varié que le premier mois. Quand je suis retournée en Europe, j’étais riche. Mon cœur était un organe qui battait de reconnaissance. J’ai pu constater que les choses n’allaient point au départ comme je souhaitais, mais il y avait toujours un changement au dernier moment. L’essentiel pour moi, c’était de rester fidèle à mon cœur et en même temps d’accepter tous les aboutissements possibles.

ME LUOMME ELÄMÄMME

Eräs ystäväni kertoi eilen alkaneella joogakurssilla miten harjoittelun myötä häneen oli tullut uusi piirre. Hän huomasi päästäneensä irti pakottamisesta ja hän oli oppinut viemään asioita toivomaansa suuntaan tekemällä vain sen mitä kulloinkin tarvittiin. Enää ei tuntunut tarpeelliselta yrittää saada lopputulosta välittömästi aikaan. Asiat saavat lähteä liikkeelle ja kehittyä omaan tahtiinsa. Itselle jää energiaa elämiseen ja siitä nauttimiseen.

Olen huomannut harjoituksen vaikuttaneen itseeni ja moniin muihin samankaltaisesti. Elämästä alkaa nauttia, kun ymmärtää, että omissa käsissämme on vain se mitä voimme tehdä juuri tällä hetkellä ja että vaikka olisimme kaukana päämäärästämme, voimme ottaa askeleen siihen suuntaan. Muusta ei tarvitse huolehtia eikä liikaa tekeminen edistä asioita. Voimme iloita myös saadessamme väijyä oikeaa hetkeä toimia. Voimme uskoa siihen, että kun olemme elämän kanssa kavereita, emmekä vaadi sitä mukautumaan tahtiimme, elämä osallistuu parhaalla tavalla meidän tekemiseemme.

Pari vuotta sitten lähdin Intiaan. Kun ostin lentolipun puoli vuotta aiemmin, en tiennyt voisinko oikeasti lähteä matkaan. Otin riskin laittamalla lähestulkoon kaikki rahani siihen minkä koin tärkeäksi. Tiesin asioiden voivan mennä niin, etten koskaan lentolippua käyttäisi. Kun lähtöpäivä koitti, tililläni oli 40€. Siitä päättelin, että toiveeni voida joogata kaksi kuukautta Mysoressa oli ehkä ollut turha. 🙄 Tiesin, että vain suuntaamalla kulkuni sinne missä halusin joogata oli ainoa tapa antaa oma panokseni tähän ja että perille päästyäni olisin taas vähän lähempänä päämäärääni. Ehkä elämä yllättäisi? Ajattelin, että on mahtavaa kuitenkin voida olla Intiassa kaksi kuukautta. Sain vuokrattua todella edullisen huoneen ja päätin lainata siihen tarvittavat muutamat kympit ystävältä. Otin yhteyttä eurooppalaisen joogastudion pitäjään josko hän voisi maksaa minulle etukäteen joitain palkkioita kursseistani. Hän suostui ja niinpä sain myös kuukaudeksi harjoittelurahaa. Elin yksinkertaisesti, hiljaisesti ja onnellisena kuukauden päivät. Söin pääasiassa puuroa ja riisiä ja tyhjensin suurella hartaudella kipponi aamuin illoin. 😛

Sitten tulikin ensimmäinen harjoittelukuukausi päätökseen. Toiseen kuukauteen minulla ei ollut rahaa enkä voinut enempää saada työnantajaltanikaan. Silloin sattui ystäväni Tim pyytämään minua aamiaiselle kanssaan. Vaihdoimme kuulumisia ja kertoilin myös miten joogasalini kanssa oli käynyt ja siksi olin rahaton ja etten voisi enää harjoitella toista kuukautta. Siihen Tim totesi, että kyllähän hän voi minulle antaa tarvittavan rahan harjoitteluun. En oikein tiennyt voisinko suostua lainaamaan häneltä, kun en tiennyt voisinko maksaa takaisin. Kuitenkin kuun viimeisenä harjoittelupäivänä hän ojensi minulle rupioista paksun kirjekuoren – riittävä summa kuukauden harjoitteluun. Niin vietin toisenkin kuukauden Mysoressa harjoitellen ja syöden muutakin kuin puuroa. Kun palasin, olin rikastunut. Sydämeni oli täynnä kiitollisuutta. Viimeiseen asti näytti aina, että asiat menevät toisin kuin toivon, mutta sitten tuli joku käänne. Olennaista oli itse pysyä tiellä eli hyväksyä kaikki vaihtoehdot eikä silti luovuttaa.

mysore-chezmoi

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s