Returning to lightness

When I teach beginners in yoga, I start with the breath and immediately after with the excercices to feel how the mula bandha is actually part of the breathing and connected with our energy system. Gradually the students start to feel that the whole body is nourished from the center. At its best the energy expands in the body with the inhalation and comes back to the center with the exhalation. Mula bandha is part of the chakra system and thus it’s part of our everyday life emotions. If we are nervous, angry or excited, the center of the energy has moved away from the mula bandha. For the beginners the Ashtanga yoga practice is a real challenge, because things are not taught separately. How could they be? Finally everything is one and the system functions as one. We need to keep the wholeness of the system in mind as well as practitioners as teachers.

Very often I meet students telling me how much they try to do a good mula bandha. They put an enormous amount of power to keep it, to make it strong. I’m not sure it can work this way. If you create muscular tension, you obstruct the energy flow. The mula bandha is a natural and conscious orientation and control of our vital energy and it’s the center of it also. It helps us to feel the gravity and play with it and it guides us to find our best balance in any asana. It doesn’t feel the same all the time, because it changes according to what we do. Its presence is visible in the grace of the body posture, in the effortlessness of the movement and the justness of emotions. Our inner serenity is greatly due to the right placement of the body and energy balance.

First of all the mula bandha is life flowing and expressing itself freely in our body. Children are a perfect example of this. They have the power of mula bandha, but there’s no tension. Many adults have lost their contact to the earth through the mula bandha and that’s why they are heavy, tense and clumsy. It’s an inner force which manifests itself, when we are free from our past. We need just to tune ourselves to it, that’s all. But the tuning can take years. When we have purified all the negative intentions of our system, when we’ve learned to say no to the impulses that are destructive to ourself or others, what is left, is the mula bandha, natural rhythm and harmony of pure energy. We practice invisible. You practice and one day you will see how it will carry you.

LÉGÈRETÉ RETROUVÉE

Lorsque j’enseigne les débutants en yoga, j’initie les élèves d’abord à la respiration et j’enchaîne avec les exercices permettant de sentir comment le mula bandha fait partie de la respiration et comment il est connecté avec notre systême énergétique. Petit à petit, les élèves peuvent sentir que le corps entier est nourri à partir de son centre. Dans le meilleur des cas, l’énergie s’étend partout dans le corps à l’inspiration et retourne à la source, au centre, à l’expiration. Le mula bandha fait partie du systême des chakras et ainsi de nos émotions de la vie quotidienne aussi. Lorsque nous sommes nerveux, en colère ou excités, notre centre d’énergie s’est déplacé. Pour les débutants, la pratique de l’Ashtanga yoga est souvent un vrai défi, car les choses ne sont pas et ne peuvent pas être enseignées séparément. Finalement tout ne forme qu’un et le systême fonctionne comme une unité. Nous devons travailler vers l’unification du systême aussi bien en tant que pratitiens qu’enseignants.

Très souvent, il m’arrive de rencontrer des élèves qui me disent combien ils essayent de faire ou de tenir le mula bandha. Ils mettent beaucoup d’énergie et ils utilisent beaucoup de force pour être sûrs de l’avoir et de le rende plus fort. Je ne suis pas tout à fait convaincue que ça puisse marcher comme ça. Si nous créons de la tension musculaire, nous obstruons la fluidité de l’énergie et nous perdons notre sensibilité. Le mula bandha tout en étant le centre de notre vitalité veut dire l’orientation et le contrôle naturels et conscients de notre énergie vitale. Il nous aide à sentir la gravité et il nous guide comment jouer avec celle-là et c’est grâce à lui que nous trouvons notre équilibre dans toute asana. Il ne nous donne pas la même sensation continuellement, car il change selon nos actions. Nous pouvons le percevoir dans la grâce de la posture du corps, dans l’aisance du mouvement et la justesse des émotions. Notre sérénité interne dépend beaucoup du placement juste du corps et de l’équilibre énergétique.

À priori, le mula bandha égale la vie qui s’exprime librement dans notre corps. Les enfants en sont un exemple parfait. Ils ont la légèreté et la force du mula bandha, mais ils n’ont pas la tension. La majorité des adultes ont perdu leur contact au sol à travers le mula bandha et c’est pour ça qu’ils sont lourds, tendus et maladroits. Le mula bandha est une force interne qui se manifeste quand nous sommes libres de notre passé. Nous devons trouver comment nous accorder à lui, c’est tout. Mais cet accordage peut prendre des années. Dès que nous avons purifié toutes les intentions négatives de notre systême, dès que nous avons appris à dire non à tous les impulses déstructifs vers nous-mêmes ou les autres, ce qui reste, est le mula bandha, un rythme naturel et harmonieux de l’énergie vitale pure. Nous pratiquons l’invisible. Un jour, nous verrons comment l’invisible nous portera.

PALUU KEVEYTEEN

Kun opetan alkeisoppilaita, aloitan aina hengityksestä ja siirryn siitä havaintoesimerkkeihin, jotka auttavat tuntemaan miten mula bandha on oikeastaan osa hengitystämme ja yhteydessä energiakiertoomme. Vähitellen oppilaat alkavat tuntea miten koko keho saa ravintonsa omasta keskuksestaan. Parhaimmillaan energia laajenee sisäänhengityksessä ja palaa keskukseensa uloshengityksessä. Mula bandha on osa chakra-systeemiämme ja siten se liittyy myös jokapäiväisiin tunteisiimme. Jos olemme hermostuneita, vihaisia tai kiihtyneitä, energian keskus on siirtynyt pois mula bandhasta. Aloittelijoille ashtangajooga on yleensä haasteellista, koska asioita ei opeteta erillisinä. Eikä niitä oikein voisikaan opettaa palasina. Kaikki erilliset osat ja toiminnot meissä muodostavat kuitenkin saumattoman kokonaisuuden ja kokonaisuus toimii lopulta yhtenä yksikkönä. Meidän tulisi pitää se mielessämme niin harjoittelijoina kuin opettajinakin.

Tapaan usein harjoittelijoita jotka kertovat minulle miten he yrittävät pitää mula bandhan sisukkaasti. He laittavat siihen hirmuisesti voimaa saadakseen sen vahvaksi. Itse en ole lainkaan vakuuttunut siitä, että se toimii tuolla tavalla. Jos lisäämme lihasjännitystä, katkaisemme energian virtauksen ja menetämme herkkyyden tuntea. Mula bandha on luonnollista ja tietoista elinvoiman suuntausta ja hallintaa ja se on myös elinvoimamme keskus. Sen avulla osaamme hyödyntää painovoimaa kehossamme ja saamme luontevimman tasapainon asanassa kuin asanassa. Tunne mula bandhasta muuttuu aina sen mukaan mitä teemme. Sen läsnäolon voi tunnistaa siitä, että kehon asento on ryhdikäs, liikkeet ovat sulavia ja tunteemme tilanteisiin sopivia. Mielenrauhammekin juontaa juurensa sekä kehon fyysisestä että energeettisestä tasapainosta.

Mula bandha on ennen muuta elämän vapaata virtausta kehossamme. Lapset ovat tästä täydellinen esimerkki. Heillä on mula bandhasta lähtevä voima, mutta ei jännitystä. Monet aikuiset ovat menettäneet tietoisen yhteyden mula bandhan kautta maahan ja ovat siksi raskaita, jännittyneitä ja kömpelöitä. Mula bandha on sisäinen voimamme, joka ilmenee parhaiten, kun olemme vapaita menneisyydestä. Jotta voisimme ymmärtää sitä kehollisesti, meidän tulee vain pitää fokus siinä ja virittäytyä sitä kohti. Tämä virittäytyminen voi kuitenkin vaatia vuosien harjoittelun. Kun olemme puhdistaneet itsestämme kaikki piilevätkin negatiiviset reaktiomallit, kun olemme oppineet kieltäytymään kaikista tuhoisista tavoista suhtautua itseemme tai muihin, jäljellä on mula bandha, puhtaan energian luonnollinen rytmi ja harmonia. Harjoittelumme on koko ajan näkymättömän kanssa työskentelyä. Emme tarkalleen voi tietää miten ja milloin mula bandha löytyy, mutta yhtenä päivänä se kirkastuu ja voimme tuntea miten se kannattelee meitä.

Off shore

Throughout the years my practice has allowed me different experiences of me, of the world, of many situations in parallel to my mind’s perspective. One feeling the practice has strengthened is the sacredness of every moment. In yoga I’ve found a tool to savour life with love instead of thinking of it.

I’ve been aware that my mind can show me things from any angle and for exemple mystify my experiences. I never wasn’t interested in mystifying yoga, but still I’ve had some mystical moments. I wasn’t interested in explaining them to myself or in talking about them. My attitude has been neutral and down to earth. But.

As I just wrote a post on the asanas and how it’s possible to experience being the asana (https://annenuotio.wordpress.com/2015/07/12/experiencing-asana/) instead of doing them, I got a more blissful experience I want to share. Some days ago I was practicing in a friend’s yoga room, in a really beautiful space dedicated to yoga and meditation. From the very beginning of my practice I had a feeling “there’s something in the air”, I was sensing something that I couldn’t really sense. I pushed these feelings away and just practiced without expecting anything.

Then there I was in Navasana. I didn’t feel I was doing the asana, neither that I was the asana (Nava = boat). I felt there was a boat and I was in it. I was like a recipient and I was in that recipient. Carried by something. Sailing in softness, in blissfulness, in love. What makes these moments mystical is the lightness of the body and the feeling of being beyond gravity. The body totally surrenders to the spirit. That’s why it’s mystical. ❤

AU LARGE

À travers les années, la pratique de yoga m’a permis d’avoir de différentes expériences de moi-même, du monde externe et des situations variées en parallèle de ma propre perspective mentale. La pratique m’a doté du sentiment du sacré qui s’est répandu de plus en plus sur les moments de ma vie quotidienne. En yoga, j’ai découvert un outil pour savourer la vie au lieu de penser à elle. J’ai été consciente que mon mental est capable de me montrer le monde sous n’importe quel angle et mystifier mes expériences dans le yoga. Malgré les moments mystiques que j’ai vécus, je n’ai jamais voulu mystifier le yoga.

Je venais d’écrire un poste sur les asanas et comment sentir que nous sommes l’asana au lieu de la faire (https://annenuotio.wordpress.com/2015/07/12/experiencing-asana/) et tout de suite après, j’ai eu une expérience frappante. Il y a quelques jours, j’ai pratiqué chez des amis dans une belle pièce consacrée au yoga et à la méditation. Dés que je commençais ma pratique, je sentais qu’il y avait “quelque chose dans l’air”, je sentais quelque chose que je ne comprenais pas tout à fait. Je mettais ces sensations de côté et je pratiquais sans aucune attente particulière.

Dans Navasana, je ne sentais pas que je l’exécutais ni que je la devenais. Je sentais qu’il y a avait un bateau (Nava = bateau) et que j’étais dedans. J’étais à la fois le récipient et j’étais portée par celui-ci. Je naviguais dans la douceur, le bonheur, l’amour. Ce qui rend les moments pareils mystiques, c’est la légèreté du corps et la sensation d’apesanteur. Le corps qui s’abandonne complètement à l’esprit. L’esprit qui porte le corps. Mystique tout court.

AIROT LEVOSSA

Kautta vuosien joogaharjoittelu on tuonut minulle erilaisia kokemuksia itsestäni, maailmasta ja monista tilanteista mieleni viritysten rinnalle. Harjoitus on voimistanut elämässäni pyhyyden tunnetta ja ulottanut sen kaikkiin hetkiin. Olen löytänyt joogasta välineen, joka on opettanut minulle miten elämää maistellaan onnellisena.

Olen ollut tietoinen siitä, että mieleni voi näyttää minulle maailman ihan mistä kulmasta vain ja vaikkapa mystifioida kokemuksiani. Joogan mystifiointi ei ole ollut minulle päämäärä, mutta silti minulla on ollut siinä mystisiä kokemuksia. En ole ollut myöskään kiinnostunut selittämään niitä itselleni tai edes puhumaan niistä juurikaan. Asenteeni on ollut pikemminkin neutraali ja maanläheinen. Mutta.

Olin juuri kirjoittanut blogipostauksen asanakokemuksista ja siitä miten voimme kokea asanassa olemisen sen tekemisen sijaan (https://annenuotio.wordpress.com/2015/07/12/experiencing-asana/) kun sitten sain harjoituksessa erilaisen autuaan kokemuksen. Muutama päivä sitten harjoittelin ystäväni kotona joogalle ja meditaatiolle omistetussa kauniissa tilassa. Aivan harjoituksen alusta minulla oli tunne että “jotain on ilmassa”. Tunsin jotain tietämättä kuitenkaan tarkalleen mitä se oli. Harjoittelin odottamatta mitään erityistä.

Sitten olin Navasanassa. En tuntenut tekeväni asanaa, en myöskään tuntenut olevani se. Tunsin, että olin siinä veneessä (Nava=vene). Olin oikeastaan sekä astia että astian sisältö. Seilasin pehmeästi jonkun kannatellessa minua. Se mikä tekee tällaisista hetkistä mystisiä on kehon painottomuuden kokemus. Kun henki kantaa kehoa ja kun keho antautuu kokonaan hengelle, se on mystinen kokemus. ❤

Photo by Neletta Venturi

In between

Even if the philosophy of Patanjali doesn’t emphasize the death, it still reminds us as any other yoga philosophy the secret of a meaningful life: remembering the death. Keeping it in mind every moment and in any action we take. Only when we truly remember and emotionally go through the inevitability of death even daily, we are freed from fear. Then life guides us and we can cease looking for answers in our mind.

The body becomes younger through the asana practice and at the same time it ages. This is how life and death are present in the asana practice. We need intelligence to interprete our body’s changing responses. The answers we got in yesterday’s practice are not valid today. We also need to distinguish between the signs of life and the signs of death and give respect to both sides of existence in us.

How to keep death in mind then? As life and death are tangible in our breath all the time, we can listen to our breathing. When we are open to life, the inhalation is free. When we are ready to let go, to face the emotions related to our own death, the exhalation is free. Between the breaths there is a space which quality is totally different before/after the inhalation and exhalation. We need to connect to that space of silence in the asana practice, in our daily life and include it, the “death”, to our life to feel complete.

EXITUS

Bien que la philosophie de Patanjali ne mette pas l’accent sur la mort, elle parle – comme toute philosophie du yoga d’ailleurs – de la signification profonde que la prise de conscience de la mort donne à la vie. Elle parle de l’évocation de l’inévitabilité de la mort. Quand nous accordons à la mort sa place émotionnellement aussi et même tous les jours, nous faisons automatiquement de justes choix dans la vie. C’est la vie qui nous indique le chemin et nous pouvons cesser de chercher les réponses dans notre mental.

Par la pratique des asanas notre corps rajeunit en même temps qu’il vieliit. C’est de cette manière que la vie et la mort sont présentes dans la pratique aussi. Nous sommes censés savoir interprèter les réponses changeantes de notre corps. Les réponses d’hier ne peuvent pas être celles d’aujourd’hui. Par la pratique nous pouvons distinguer plus clairement les signes de vie et de mort dans notre corps et respecter l’existance avec ces différentes dimensions en nous.

Comment garder la conscience continuelle de la mort? C’est dans notre respiration que la vie et la mort sont bien tangibles et c’est en écoutant notre respiration que nous nous comprenons. Lorsque nous sommes ouverts à la vie, notre inspiration devient aisée. Lorsque nous sommes prêts à lâcher prise et à vivre les émotions connectées à notre propre mort, c’est l’expiration qui devient libre. Entre les deux respirations, il y a un espace silencieux qui a une qualité complètement différente avant l’inhalation et avant l’exhalation. Si nous sommes connectés à cet espace dans notre pratique des asanas ainsi que dans la vie quotidienne, nous pouvons inclure ce “vide”, cette “mort”, dans notre vie et nous sentir complets par cette union.

ELÄMÄ ON KUOLEMISTA

Vaikka Patanjalin filosofia ei painotu selkeästi kuoleman korostamiseen, on siinäkin – kuten kaikessa joogafilosofiassa – tuotu esiin se mistä elämä ammentaa syvimmän merkityksensä: kuoleman tiedostamisesta. Sen vääjämättömyyden tunnustamisesta jokaisessa hetkessä ja kaikessa toiminnassamme. Vain silloin kun pidämme muistissa ja tunnetasollakin käymme läpi päivittäin kuoleman todellisuuden osaamme tehdä oikeita valintoja. Elämä ohjaa meitä ja voimme lopettaa vastausten etsimisen mielestämme.

Asanaharjoittelun myötä kehomme nuortuu samalla kun se vanhenee. Näin elämä ja kuolema ovat läsnä asanaharjoituksessa. Meidän pitäisi tietää miten tulkita kehomme vaihtelevia vastauksia. Siksipä myöskään asanaharjoittelussa eilisen vastaukset eivät kelpaa tänään. Asanaharjoittelun avulla voimme oppia erottamaan toisistaan elämän ja kuoleman merkit kehossamme ja kunnioittaa näitä olemassaolon molempia puolia itsessämme.

Miten sitten voimme pitää kuoleman mielessämme? Elämä ja kuolema ovat käsillä hengityksessämme koko ajan ja sitä kuuntelemalla ymmärrämme paljon. Kun olemme auki elämälle, sisäänhengitys tuntuu vapaalta. Kun olemme valmiita päästämään irti ja kokemaan omaan kuolemaamme liittyvät tunteet, uloshengitys tuntuu vapaalta. Hengitysten välillä on hiljainen tila. Ennen sisäänhengitystä se on laadultaan täysin erilainen kuin ennen uloshengitystä ja päinvastoin. Jos olemme yhteydessä tähän hiljaiseen tilaan asanaharjoittelussa ja päivittäisessä elämässämme, voimme saada tämän “kuoleman” osaksi elämäämme. Silloin tunnemme todellista eheyttä.

Photo by Anne

Experiencing asana

There’s a lot of teaching available about how to do asanas. How to do them correctly, i.e. how to make your body aligned with some outer standards. Sometimes I find it very weird, because I think everybody knows naturally what is correct for oneself. How can someone else teach you how to be in your body? A teacher might be able to make you more aware of the parts you’re not aware of.

The other current way of teaching is how to work the body with the asanas. The most attractive yoga workshop theme must be “Hip opening”. You try to make a change by applying the asanas on your body and get rid of a problem which is much deeper than your hip. By struggling against yourself you can forget the real problem. And nothing really happens.

There’s another way. We do the asanas and they have an effect on us. When you are really inside of what you’re doing, you can’t separate yourself from the asana. Your mind, your energy, your body, everything comes together in that moment in the asana. You are not in the asana. You’re not doing the asana. You become the asana. You are the asana.

FONDRE DANS L’ASANA

Aujourd’hui, il y a une grande offre d’enseignment de yoga disponible surtout en ce qui concerne les asanas. Nous pouvons apprendre comment exécuter les asanas correctement et comment aligner notre corps selon les standards externes. Parfois, je trouve ce genre d’enseignement un peu bizarre, parce que je pense que nous devons tous savoir naturellement ce qui est correcte pour nous. Comment quelqu’un d’autre pourrait savoir quelle est la meilleure façon pour nous d’être dans notre propre corps? Ce qu’un enseignant peut faire, c’est probablement nous rendre plus conscient par rapport à notre corps.

Une autre approche d’enseigner les asanas est celle où notre focus est de changer le corps. Le thème le plus populaire parmi les thèmes dans les stages de yoga est certainement “l’ouverture du bassin”. Nous appliquons les asanas sur le corps et nous essayons de nous débarrasser du problème qui est beaucoup plus profond qu’une tension au niveau du bassin. En luttant contre la réalité présente dans le corps nous pouvons échapper au vrai problème. Et rien ne se passe. Aucun changement n’a lieu.

Et puis il y a aussi une possibilité de faire des asanas qui est un peu différente. C’est de les exécuter avec sérénité et présence et de voir les effets plus tard. Lorsque nous sommes complètement absorbés par ce que nous faisons, nous pouvons pas nous sentir séparés de l’asana. Notre mental, notre énergie et notre corps, tout ne forme qu’un dans une asana. Nous ne sommes pas dans l’asana. Nous ne la faisons pas. Nous sommes immergés dans l’asana. Nous la sommes.

ASANAKOKEMUKSIA

Nykyään on tarjolla runsaasti asanaopetusta. Opetuksen sisältö on pääasiallisesti se miten asanat tehdään oikein eli miten saadaan keho linjautumaan ulkoisten standardien mukaisesti. Joskus se tuntuu minusta kummalliselta, koska kuvittelen, että jokainen välttämättä tietää mikä on itselle paras tapa tehdä. Kuinka joku muu voisi opettaa meille miten olla omassa kehossamme? Opettaja voi ehkä osoittaa meille mihin kehon kohtaan voimme tuoda lisää tietoisuutta.

Toinen tapa suhtautua asanoiden opettamiseen on se miten niillä muutetaan kehoa. Varmasti suosituin joogakurssien teema on lantion avaaminen. Asanoiden avulla yritetään päästä eroon ongelmasta, joka on paljon syvemmällä. Halutaan taistelemalla sivuuttaa todellinen ongelma. Eikä mikään oikeasti muutu.

On sellainenkin tapa, että vain tekee asanoita tietoisesti ja antaa niiden vaikuttaa. Kun olemme todella tekemisessämme sisällä ja keskittyneinä, emme oikeastaan enää kykene erottamaan itseämme asanasta. Mielemme, energiamme, kehomme, kaikki on yhdessä hetkessä yhtä. Emme enää koe olevamme asanassa tai tekevämme sitä. Meistä tulee se asana. Me olemme asana.

Photo by Pauliina Kapanen

Keeping the balance

As we all know, the asana practice takes care of the body, makes it healthier. It also prepairs us for the meditation as it shifts our focus from our head to our body. When we work with the body, we can’t think so much. We become more sensitive to our own feelings but also towards others and the Nature. Usually to learn any body-mind practice and to get it into our system takes around 10 years. Such a big amount of things needs to fall into place before the basic quality in the body and in the mind is transformed into dynamic stillness. Then starts a new phase.

This process and the time of apprenticeship can't be accelerated or forced. Instead we can slow the process considerably if our work is against life’s natural flow. The most effective way to be against life, is to believe your thoughts, not your body, and to try to make your body function your mind’s way.

Let’s take for example the idea of balance. Many people try to be in balance. They want balance from the yoga practice. It’s actually quite absurd, no matter which balance we talk about. It doesn’t change anything to try to be emotionally in balance, if you’re not. You are just controlling something. And if you physically need to keep your balance through an effort, it means you haven’t found it. You’re keeping the balance and growing the tension and actually are off balance all the time. It also proves your approach is mental. When the body is placed and settled in the best way, you can relax. The asana is easy and dynamic. You can breathe, you can enjoy the balance. In order for this to happen, you need to surrender to your body.

Peace.

DANS LA BALANÇOIRE

Nous savons tous que la pratique des asanas est une merveilleuse façon de prendre bien soin de son corps physique. Elle augmente la flexibilité et la circulation de l’énergie qui sont nécessaires pour la bonne santé. La pratique des asanas nous prépare aussi pour la méditation par l’effort que nous faisons pour ramener l’attention au corps physique et de calmer notre mental. Nous devenons plus sensibles à nos sensations et à notre ressenti ainsi qu’aux sensations des autres. En général, il faut à peu près une dizaine d’années de préparation pour intégrer la pratique dans notre systême nerveux. Il y a tellement de choses qui doivent se trouver en harmonie avant que le corps et le mental puissent s’installer dans un état de calme dynamique. Là, commencera une nouvelle phase de pratique.

Ce processus et le temps d’apprentissage ne peuvent pas être accélérés ou forcés. Par contre, nous pouvons ralentir l’évolution considérablement si nous travaillons contre le naturel. La façon la plus efficace d’être contre la vie, c’est de travailler le corps à partir du mental et de prendre les pensées pour la réalité du corps.

Prenons l’équilibre comme exemple. Beaucoup de gens font des efforts pour être en équilibre. Ils désirent trouver l’équilibre aussi par leur pratique. C’est quand même un peu absurde, peu importe quel est l’équilibre en question. Car si nous ne sommes pas, par exemple, en équilibre émotionnel, nous avons beau le forcer: nous ne le sommes pas. Nous pouvons bien entendu contrôler les choses et imaginer l’équilibre. Mais, là, il s’agit du contrôle. Si nous devons faire un effort pour un équilibre physique, cela veut dire que nous ne l’avons pas. Nous le gardons et en même temps nous faisons croître la tension – ce qui veut dire qu’en réalité nous sommes en déséquilibre. Ceci nous prouve aussi que notre approche est mental. Lorsque le corps est naturellement placé, nous pouvons nous détendre. L’asana devient aisée et dynamique. Nous pouvons respirer à l’aise. Afin que cela puisse arriver, nous devons lâcher prise, nous détendre dans notre corps physique et nous laisser guider par celui-ci.

TASAPAINOON

Kaikki joogaajat tietävät, että asanaharjoittelu pitää hyvää huolta kehosta, jäykkyyden, velttouden ja sairaudet poissa. Asanaharjoittelu myös valmistaa meitä meditaatioon pakottaen jatkuvasti huomiomme takaisin mielestä kehoon. Jos teemme todella työtä kehossa, emme voi ajatella kovinkaan paljon. Meistä tulee herkempiä tuntemaan asioita kehossamme ja myös tunnistamaan muiden tunteita ja tuntemuksia kehollamme. Yleensä vaaditaan kymmenisen vuotta harjoittelua, jotta mikä tahansa keho-mieli -harjoitusperinne tulee osaksi meitä. Niin monien asioiden täytyy asettua kohdilleen ennen kuin sekä kehossa että mielessä vallitsee dynaaminen rauhan tila. Sitten on uuden harjoitteluvaiheen aika.

Tätä prosessia tai opetteluaikaa ei voi nopeuttaa eikä pakottaa. Sen sijaan voimme kyllä pitkittää molempia huomattavasti, jos oma tapamme työskennellä on elämän luonnollista virtausta vastaan. Tehokkain tapa olla elämää vastaan, on uskoa omat ajatuksensa kehon viestien sijaan ja yrittää saada keho tottelemaan mielen kokemusta siitä.

Otetaan esimerkkinä vaikkapa tasapaino. Monet ihmiset yrittävät saavuttaa tasapainon. He etsivät sitä myös joogaharjoittelusta. Tietyllä tavalla tasapainon yrittäminen on aika absurdia mistä tasapainosta sitten onkin kyse. Mikään ei tasapainoitu esimerkiksi tunne-elämässämme vaikka kuinka sitä yritämme, jos emme todella ole tasapainossa. Me voimme ainoastaan kontrolloida tunteitamme ja kuvitella tasapainon. Jos meidän täytyy ponnistellen pitää tasapaino fyysisessä kehossa, se tarkoittaa, ettemme ole löytäneet sitä. Pidämme tasapainoa kasvattamalla jännitystä mikä tarkoittaa, että emme ole tasapainossa lainkaan. Se myös kertoo siitä, että lähestymistapamme on mentaalinen. Kun olemme asettuneet oikein kehoon, voimme rentoutua. Asanat ovat vaivattomia ja dynaamisia. Voimme hengittää helposti ja nauttia tasapainosta. Jotta tämä voisi tapahtua, meidän täytyy antautua kehollemme.

Rauhaa harjoitteluusi.

Photo by Anne

River flowing

We all know that yoga is a lifelong practice and a practice for life. Today it’s often repeated even in yoga slogans that what happens off the mat is more important than what happens on the mat. However what happens on the mat, comes first. The ethical fruit of that conscious bodywork might be collected many years afterwords as it’s the result of several processes in the nervous system. The change in us is not something we can force.

In the beginning Ashtanga yoga is a physical practice. It gradually leads to spiritual results when we learn how to work our mind, emotions and energy through the body. We are listening and discovering the connections between an immense amount of things. We’re tuning ourselves to be open and getting used not to manipulate anything. We learn to recognize life’s flow through us. A river inside. Our nerveous system is purified which means our body will remember more and more vividly the experiences of the past, release the tensions it created and make us receptive to life again.

Dance has been part of my life for 30 years now and it’s something that intensely reminds me as well of my mortality than my potential of now. I practice mostly classical ballet and flamenco, two quite opposite styles. What I see in common to all these three traditions is the possibility of learning how to use our muscles in the best way, of course, but progressively and above all it’s about how to control the energy in our body. These different practices make it possible to experience the gravity and to understand the importance of the Mula bandha in a very particular way – with our body.  To put it in a very simple way: energetically flamenco is about experiencing and showing your strength, ballet about experiencing and showing your lightness and yoga about experiencing the neutrality and not showing (off) anything. All of them offer a different playground, a place where I can enjoy my body’s intelligence in motion or stillness.

The different ways of using the body and its energy not only give constantly access to new facets of our mind and emotions, but extends the experiential field of the whole person. When you feel heavy and you go to a ballet class, it’s a challenge. If you feel vulnerable or weak, flamenco is hard. And when you feel life around you is far toooooooo great, it’s hard to sit down and do the yoga practice. You would like to DO so much and participate in action. You practice to be able to change your mood, your direction, your energy totally and rapidly whenever it’s needed. Yoga shows you the way to come back to neutrality. Perseverance in any practice makes you more flexible in front of a change.   How to contain energy and how to release it? That’s the key to pranic bliss.

LA RIVIÈRE DE NOTRE ENFANCE

Il est bien connu que le yoga est une pratique qui peut durer toute une vie et il est également une pratique pour la vie. Aujourd’hui, même dans les slogans de yoga, nous trouvons souligné le fait que ce qui se passe hors du tapis est plus important que ce qui se passe sur celui-ci. Néanmois, ce qui se passe sur le tapis, est la première chose dans l’ordre. Le fruit éthique qui suit le travail conscient physique peut être collecté des années après, car il s’agit du résultat de plusieurs processus dans le systême nerveux. Ce changement dans notre esprit est quelque chose que nous pouvons pas forcer.

Quand nous débutons la pratique de l’Ashtanga yoga, nous l’apprenons en tant qu’une pratique physique. Petit à petit, nous apprenons à travailler notre mental, nos émotions ainsi que notre énergie dans notre corps et lorsque le corps est purifié pour être un parfait outil, la pratique va donner des résultats spirituels. Nous nous mettons à l’écoute de notre corps et nous découvrons des connections entre d’innombrables choses innommables. Nous apprenons à reconnaître la vie en nous et à nous accorder à elle. Une rivière à l’intérieur de nous. Notre systême nerveux va être purifié, ce qui veut dire que le corps va se souvenir de plus en plus vivement des évènements du passé, il pourra défaire les tensions qu’il a créées auparavant et nous rendre plus disponible à la vie de nouveau.

La danse a fait partie de ma vie plus de 30 ans maintenant. Elle me rappelle toujours aussi bien ma mortalité que mon potentiel du moment présent. Je pratique la danse classique et le flamenco, deux styles assez opposés l’un à l’autre. Je vois que ces trois traditions ont en commun la possibilité d’apprendre comment utiliser nos muscles, bien entendu, mais progressivement et par dessus tout comment contrôler l’énergie dans notre corps. Ces pratiques différentes nous permettent d’expérimenter la gravité et de comprendre l’importance du Mula bandha d’une façon vraiment particulière – avec notre corps. Pour simplifier: sur le plan énergétique, le flamenco est une expérience et une performance de la force du danseur tandis que la danse classique et celle de la légèreté et le yoga celle de la neutralité. Toutes ces disciplines offrent un terrain différent où nous pouvons nous éverveiller devant l’intelligence de notre corps en mouvement ou en immobilité.

Les différentes façons de faire bouger le corps et son énergie non seulement ouvrent de nouvelles voies dans le mental et les émotions, mais elles permettent une extension de toutes les couches de la personne. Lorsque nous nous sentons lourds dans un cours de danse classique, nous devons faire des efforts vers la légèreté. Si nous nous sentons faibles ou vulnérables pendant le cours de flamenco, c’est le contraire. Et lorsque nous sentons que la vie autour de nous est troooooop bien, il est difficile de s’assoir pour faire son yoga parce que nous voudrions tellement participer à la vie à l’extérieur de nous à ce moment-là. Nous pratiquons afin de pouvoir changer notre émotion, notre direction, notre énergie totalement et avec la rapidité quand il le faut. Le yoga nous montrent comment revenir au neutre. La persévérence dans n’importe quelle pratique nous rend flexibles devant les changements de la vie. Comment contenir l’énergie et comment la relâcher? Là, réside la clé de la félicité.

VIERIVÄ VIRTA

Joogaharjoittelu on harjoittelua elämää varten ja siten se voi pysyä työvälineenämme itsemme syvälliseen ymmärtämiseen koko elämän ajan. Tänä päivänä joogasloganit usein toistavat, että se mitä tapahtuu harjoituksen ulkopuolella on joogan kannalta olennaisempaa kuin se mitä tapahtuu joogamatolla. Kuitenkin se mitä matolla tapahtuu on todella olennaista, koska sen laatu määrää siitä mitä muutoksia harjoituksen seurauksena tapahtuu. Eettiset hedelmät korjataan ehkä vuosien tietoisen fyysisen harjoittelun jälkeen, koska kypsyvät monenlaisten hermostollisten prosessien tuloksena. Tätä henkistä muutosta emme voi pakottaa.

Alussa Ashtangajooga on fyysinen harjoitus, joka vähitellen muuttuu henkiseksi, kun opimme miten työstämme ajatuksiamme, tunteitamme ja energiaamme kehomme avulla. Me kuuntelemme kehoamme ja oivallamme valtavia määriä erilaisia yhteyksiä itsessämme. Virittäydymme olemaan auki ja totuttelemme olemaan manipuloimatta mitään. Näin pääsemme syvään yhteyteen suonissamme sykkivän elämän kanssa. Hermostomme puhdistuu eli keho muistaa tuoreemmin ja elävämmin menneisyyden tapahtumia, päästää jännityksiä, joita se on luonut ja näin tekee meistä taas elämälle avoimia.

Tanssi on ollut osa minun elämääni yli kolmenkymmenen vuoden ajan. Se muistuttaa minua tehokkaasti aina omasta kuolevaisuudestani, mutta myös omasta potentiaalistani juuri nyt. Enimmäkseen harjoittelen klassista balettia ja flamencoa, kahta energeettisesti melko vastakkaista tyyliä. Näen, että näissä kolmessa perinteessä on kaikissa mahdollisuus oppia käyttämään tietenkin lihaksia parhaalla mahdollisella tavalla, mutta kehittyessään oppia säätelemään energian käyttöä kehossa. Nämä erilaiset harjoitusperinteet antavat mahdollisuuden kokea painovoima ja ymmärtää Mula bandhan merkitys aivan erityisellä tavalla – keholla. Jos nämä kolme lajia pelkistäisi energeettisesti, flamencossa on kyse voiman kokemisesta ja sen näyttämisestä, baletissa keveyden kokemisesta ja näyttämisestä ja joogassa neutraaliuden kokemisesta. Kaikki tarjoavat omanlaisensa pelikentän, jossa voi nauttia kehon älykkyydestä liikkeessä tai paikallaan.

Erilaiset tavat käyttää kehoa ja sen energiaa eivät pelkästään takaa jatkuvaa uutta näkökulmaa ajatuksiimme ja tunteisiimme, vaan ne laajentavat ihmisen koko kokemuskenttää. Kun tunnet itsesi painavaksi balettitunnilla, on ponnistelut tehtävä keveyden aikaansaamiseksi. Jos taas flamencossa olo hauras ja haavoittuvainen, on työskenneltävä voiman eteen. Ja kun sitten tunnet, että elämä ympärilläsi on aivan liiiiiiian mahtavaa, on vaikeaa istua alas ja aloittaa joogaharjoitus. Haluaisit niin osallistua elämään juuri nyt tekemällä jotain. Mutta me harjoittelemme voidaksemme vaihtaa mielialaa, suuntaa, energiatasoamme totaalisesti ja vauhdilla milloin ikinä se elämässä on tarpeen. Jooga opettaa miten palataan takaisin neutraaliin tilaan. Sinnikkyys missä tahansa harjoituksessa tekee meistä joustavia muutosten edessä. Miten pidättää energiaa ja miten vapauttaa se? Siinä on avain energeettiseen autuuteen.

Rapids by Mari Jannela