Settling healthy itineraries

When I introduce beginners to yoga, I regularly talk about how yoga is about self-observation, self-listening and getting to know oneself better. But how do we listen to ourselves? And which self do we listen to? If we only observe what we already are familiar with, it might be pretty uninteresting in the long run. Actually, what we should attune ourselves to is the unknown, our healthier and purer self of the future. How can we find the space where we are free, where we don’t lead the action and where we start to feel we are guided? It’s getting into a space in which we can “hear” what we don’t know, in which we can feel something we are not aware of yet. Where we anticipate, awaken, are born again.

The years I’ve been teaching yoga I’ve seen a lot yoga practices where this kind of sensitivity and awareness are missing. Some practitioners have strengthened their conditionings and inner patterns by listening actually themselves, i.e. their existing patterns. When we have patterns in our body, it feels very natural for us to follow them even if they are detrimental. This is how we make them stronger. One example could be illustrated by a situation in which one part of the body is strong. We let this part do the work. We are maybe not even able to recognize where the weaknesses are to work with them. The most important thing is not to strengthen the weak area, but to integrate all the parts to serve the whole. The health can exist only in these conditions.

One specifique energy block that I’ve noticed with my eyes and felt with my hands is the area of the lower abdomen and lower back of the women who’ve had a caesarean section. I guess they all had a proper convalescence and rehabilitation period, but as the energy flow was destroyed, the energy couldn’t found its healthy paths again. It has been distorted and continue to follow the distorted paths. Little by little the body integrates this distortion and puts the whole body out of balance for one part’s sake. You can imagine what happens when the body organizes itself around a spot like this or when you have many of this kind of energy “necrosis”.

Some people’s yoga practice seems suffering to me. The practice feels really difficult. The reason is certainly these black holes in the energy system and the itineraries they follow blindly. They stretch where the body feels stretchy, they avoid using the parts that hurt. Some people have only strengthened the unbalances in their body and seem to be even more stuck after years of practice than they were before they started. Or they might even be stuck deeper inside. That’s of course not the reason to quit, but the perfect moment to start a new adventure practicing with a greater sensitivity and openness.

ITINÉRAIRES HARMONIEUX

En introduisant le yoga aux débutants, j’en parle souvent comme une étude de soi, une écoute de soi et une façon de se connaître profondément. Mais comment écoutons-nous nous-mêmes? Et quel “nous” écoutons-nous? Si nous observons ce que nous connaissons déjà, nous allons nous ennuyer tôt ou tard. Ce que nous cherchons, c’est plutôt notre “nous” de l’avenir, celui ou celle qui soit plus pur(e) et en meilleur santé. Comment trouver un espace où nous soyons libres, où nous ne dirigions pas l’action, mais où, au contraire, nous commençions à nous sentir guidés. C’est un espace où nous pouvons entendre ce que nous connaissons pas encore et où nous pouvons sentir quelque chose s’éveiller en nous. C’est un état où nous pouvons anticiper des choses et où nous renaissons.

Pendant les années que j’ai enseigné le yoga, j’ai pu voir un grand nombre de pratiquants sans ce genre de sensibilité et conscience. Certains, en écoutant justement eux-mêmes, ont pu renforcer leur patterns internes. Lorsque nous avons des patterns dans notre systême, il nous semble tout à fait naturel de les suivre, même s’ils sont néfastes pour notre équilibre et santé. Par exemple, quand une partie du corps est forte, nous avons tendance à l’utiliser au détriment des endroits moins forts. Nous sommes probablement très souvent incapables de reconnaître nos faiblesses énergétiques pour les travailler. La chose la plus importante est de ne pas laisser un endroit s’isoler, et pour cela, il faut chercher à intégrer tous les endroits du corps. La santé n’existe que quand toutes les parties sont en harmonie et fonctionnent à l’unisson.

Un blockage d’énergie spécifique que j’ai noté avec mes yeux et senti avec mes mains, se trouve au niveau du bas du dos et des abdominaux chez les femmes ayant accouché par une césarienne. Je pense qu’elles ont toutes eu un temps de convalescence et de réhabilitation à l’époque et elles ont pu travailler les muscles de cet endroit. Mais, comme le flux de l’énergie a été coupée et sa fluidité détruite, l’énergie n’a pas pu retrouver ses chemins de nouveau. Peu à peu, cette anomalie dans le réseau a été intégrée dans le corps comme si elle en faisait partie. Que se passe-t-il quand nous avons plusieurs “gangrènes” énergétiques de ce genre? Quand le corps s’organise autour d’une dissonance pareille?

Parfois il me semble qu’il y a plein de pratiquants de yoga qui souffrent en faisant leur pratique. Leurs efforts me paraissent immenses, disproportionnés. Il s’agit des efforts pour éviter des choses et sensations. Il y a beaucoup qui étirent leur corps là où le corps est flexible et sautent les endroits plus problématiques pour ne jamais vraiment sentir ce qui ne va pas. Il y en a qui n’ont fait que renforcer les deséquilibres de leurs corps et qui sont plus tendus après des années de pratiques qu’ils l’étaient avant de connaître le yoga. Ou bien, ils sont bloqués encore plus profondément. Ce n’est bien sûr pas une raison d’arrêter la pratique, mais un moment parfait de recommencer l’aventure avec une pratique plus sensible et ouverte à la magie.

REITIT KUNTOON

Kun tutustutan ihmisiä ensimmäisiä kertoja joogaan, tulen puhuneeksi siitä miten jooga on itseensä tutustumista, itsensä havainnointia ja itsensä kuuntelua. Mutta miten itseä sitten kuunnellaan? Ja mitä itseä? Jos vain havainnoimme sitä minkä jo tiedämme, se voi käydä vähän pitkästyttäväksi. Tavallaanhan pitäisikin kuunnella sitä tuntematonta, terveempää ja puhtaampaa tulevaisuuden itseä, jota ei vielä ole. Siksi jooga onkin niin jännittävää. Miten osata asettua siihen tilaan, joka on vapaa ja jossa ei ala ohjailla mieltään, ei tekojaan, vaan tulee ohjatuksi? Jossa siis “kuulee” sen mitä ei vielä tiedä, tuntee jotain mikä ei vielä ole tullut tietoisuuteen. Aavistaa, herää, syntyy uudelleen.

Joogaa opettaessani olen nähnyt huomattavan paljon sellaista harjoittelua, josta tällainen herkkyys ja tietoisuus on kaukana. Juuri kuuntelemalla “itseään” eli sisäistyneitä mallejaan, ihmiset ovatkin pahentaneet omia ehdollistumiaan ja vahvistaneet niitä. Kun tietyt suunnat ja tendenssit ovat asettuneet kehoomme, meistä tuntuu luonnolliselta seurata niitä, vaikka ne olisivat haitallisia. Toistamalla päivittäin näitä reittejä tulemme vahvistaneeksi niitä. Esimerkkinä voisi olla sellainen tilanne, että kun joku kohta kehosta on vahva, me annamme sen tehdä työn myös joogassa. Emme ehkä edes osaa hakea heikkoa kohtaa ja ottaa sitä harjoitukseen mukaan. Heikon kohdan vahvistaminen olisi olennaista siksi, että kokonaisuus voisi toimia harmonisesti. Tasapainoon tarvitaan kaikkien kehon kohtien osallistumista.

Eräs tällainen energiatukos, joka on omiin silmiini pistänyt ja käsiini osunut, on naisilla, jotka ovat synnyttäneet sektiolla. Luultavasti vatsan alue on aikanaan saanut toipumisaikaa ja sitä on ehkä jopa kuntoutettu lihastyöllä. Kuitenkin alueen energiakierto on päässyt vaurioitumaan siten, että energia ei enää kulje luonnollisesti sen läpi, vaan joillain keinoin kiertää sen. Vähitellen keho integroi lamaantuneen alueen kokonaisuuteen ja koko keho joutuu jatkuvaan epätasapainotilaan – tämän yhden kohdan vuoksi. Keho siis rakentuu tällaisen kuolleen kohdan ympärille. Millainen epätasapaino kehossa onkaan, kun tällaisia energiakuolioita on enemmän? 

Joidenkin ihmisten harjoittelu näyttää raskaalta vääntämiseltä ja usein syynä on juuri se, että keho on täynnä energia-aukkoja ja ihminen tottelee totuttuja reittejä sokeasti. Antaa periksi siellä mistä keho eniten venyy ja samalla välttää niitä kohtia, jotka eivät anna periksi. Jotkut ihmiset ovat vahvistaneet kaikkia epätasapainokohtia kehossaan ja näyttävät olevan vuosien joogaamisen jälkeen enemmän lukossa kuin aloittaessaan. Tai ainakin syvemmältä jumissa. Silloin ei ole sopiva hetki lopettaa, vaan aloittaa seikkailu alusta uusin eväin ja suuremmalla sensitiivisyydellä ja avoimuudella.

Photo by Anne ~

Detaching every second

For me the yoga practice and the dance have both been a way of deep self-reflection all along the years. They’ve also been the way to learn how to purify my energy and how to express my life in a more sublime way. In dance contrary to the yoga practices I’ve appreciated the speed of succession of movements. When you don’t have time to manipulate anything, the truth is immediately visible. The truth which shows the amount of freedom or restrictions in the energy of the body.

In order to dance with art, flow and beauty, what counts is that the muscles we don’t need to move or to hold a position, relax. This is how the energy gets concentrated in the center of the movement and all the rest is built around and from this center. Easily we try to carry the same center of gravity from one moment to another even when all the coordinates have already completely changed, because these moves and moments last sometimes only a fraction of a second. The next moment we need immediately a new center to support the body. Usually it’s not easy to detach from the previous moment. Even our body expresses attachment. It can’t let go, but identifies with something that doesn’t even exist anymore.

If we are not against the natural movement of the body, the body adapts to the situation and finds a new balance. When we don’t trust our body can do things without our mental control, we create a balance on our own, one with tension. We create a center that is in a wrong place and we create more obstacles against the natural flow. We think our head knows better than our body. I feel it’s worth allowing the body to find new ways of being and doing with no control of mind – just the witnessing awareness.

DÉTACHMENT À CHAQUE SECONDE

Le long des années, la pratique du yoga et la danse ont été pour moi deux outils pour une auto-réflexion profonde. Ils m’ont permis de purifier mon énergie et ils m’ont appris comment exprimer ma vie d’une façon fine et exquise. Dans la danse, j’ai apprécié la rapidité dont s’exécutent les pas et se déroulent les chorégraphies. Lorsque nous n’avons pas le temps de manipuler quoi que ce soit, la vérité est visible sur le champ. La vérité qui montre soit la liberté soit les restrictions de l’énergie dans le corps.

Pour pouvoir danser avec élégance, fluidité et beauté, ce qui compte, c’est la détente dans tous les muscles et tissus qui ne sont pas engagés pour faire un mouvement ou pour tenir une posture. De cette manière, l’énergie se condense au centre du mouvement et le reste s’organise autour de ce centre. Facilement, nous essayons de transposer le même centre de gravité d’un moment à l’autre même quand les coordonnées ont déjà complètement changé. Souvent, tout change du point de vue de gravité en une fraction de seconde et notre mental ne suit plus. Nous avons besoin d’un nouveau centre pour retrouver l’équilibre dans une autre position. En général, il nous est difficile de nous détacher du moment précédent. Même notre corps s’attache continuellement. Il ne peut pas lâcher prise, mais s’identifie avec quelque chose qui n’existe même plus.

Si nous ne sommes pas contre le mouvement naturel du corps, le corps s’adaptera à la situation et trouvera un nouvel équilibre. Mais lorsque nous n’avons pas confiance en notre corps, qu’il se débrouille tout seul et sans notre côntrole mental, nous créons un équilibre à nous, celui avec de la tension. Ainsi nous créons un centre qui est forcé qui forme plus d’obstacles contre un flow naturel. Nous sommes convaincus que notre mental sait mieux que notre corps. Ça vaut pourtant le coup d’essayer de trouver des moyens d’être et de faire physiques sans le côntrole mental – avec juste l’observation et la conscience.

IRROTTELUA

Minulle joogaharjoittelu ja tanssi edustavat molemmat syvää itsetutkiskelua ja elämänvoiman ilmaisemista jalostetusti sekä myös tämän energian jalostamisen opettelua. Tanssissa olen kokenut arvokkaksi itsetutkiskelun kannalta muun muassa sen, että tapahtumat etenevät vauhdilla – toisin kuin joogaharjoituksissa. Ei ole aikaa manipuloida mitään. Totuus tulee esiin heti. Totuus, joka näkyy ja tuntuu joko energian ja liikkeen vapautena tai rajoittuneisuutena.

Tanssin ergonomian ja estetiikan kannalta on aina merkitystä sillä, että kaikki, todellakin kaikki se rentoutuu, mitä ei liikkeen luomiseen tai ylläpitoon tarvita. Energia keskittyy johonkin kohtaan kehoa ja muu rakentuu energiakeskittymän ympärille ja suhteessa siihen. Nämä liikahdukset ja hetket voivat toisinaan sisältyä sekunnin murto-osaan ja siksi yhden asennon tai liikkeen energiakeskittymä siirtyy huomaamatta usein seuraavaan hetkeen, jolloin kaikki onkin jo aivan toisin. Tarvitaan välittömästi uusi painovoiman keskus, joka toimii tukena ja josta kaikki liike voi syntyä. Mutta meidän on vaikeaa päästää irti. Kehommekin ilmaisee tätä takertumista eikä pääse irti edellisestä hetkestä, vaan samastuu johonkin, jota ei enää edes ole.  

Keho tietenkin mukautuu ja löytää uuden tasapainon, ellemme ole jotenkin luonnollista kehon liikettä vastaan. Silloin kun emme luota siihen, että kehomme osaa, luomme omilla keinoillamme tasapainon,  jännittyneen tasapainon. Näin tulemme luonnon esteeksi omalla kontrollillamme. Luulemme päämme olevan viisaamman kuin kehomme. Kannattaa kokeilla mitä tapahtuu, kun antaa kehon viedä ja löytää ja tietoisuuden vain seurata tapahtumia.

Open to the unknown

Some time ago during my piano lesson I suddenly felt a pinch in my heart, because the piece of music felt far too difficult for me. I watched the irritation pop up: Why can’t I already play this? Why does it have to be so difficult? I could swiftly rectify this feeling with a thought I’m familiar with through my yoga practice. That I don’t practice to be good in asanas or in order to be able to do something later. I practice because the practice itself is important.

For millenia in spiritual traditions the emphasis has been on the studenthood. To be a teacher or a master, you need to remain student. In that piano lesson, I realized something more about this. How important it is to constantly stick to the process of learning and not to look forward in enjoying our skills. When we want to connect to what we can’t do yet instead of striving for a goal, we open ourselves to the unknown.  That state is called humbleness. It’s the state of mind in which things can happen. Not what we want, but what needs to happen.

We don’t improve our skills. They improve by themselves when we practice. The practice and the openness allow the deepest things move in us.

AU SEUIL

Il y a quelque temps, au cours de ma leçon de piano, j’ai senti un pincement dans le cœur dû au fait que la pièce que je jouais, me paraissait beaucoup trop dure. J’ai pu sentir une petite irritation monter en moi: Pourquoi je suis incapable de jouer ça bien? Pourquoi ça doit être tellement difficile? Rapidement, j’ai pu rectifier la situation en alignant ces sentiments avec mon expérience dans la pratique du yoga. La pratique ne sert pas forcément à pouvoir faire quelque chose maintenant ou plus tard. La pratique est importante en tant que telle.

Pendant des millénaires, les diverses traditions spirituelles ont mis l’accent sur l’importance de rester l’élève. Pour être professeur ou maître, nous devons avant tout être élèves. Je pense que dans ma leçon de piano, j’ai compris quelque chose de plus sur ce sujet. Il est primordial d’être dans le cœur du processus d’apprendre au lieu de se réjouir de ses capacités actuelles ou futures. Lorsque nous connectons avec ce que nous ne connaissons pas encore et que nous laissons tomber les buts, nous nous ouvrons à l’inconnu. Cet état s’appelle l’humilité. Et c’est dans cet état d’esprit que les choses les plus importantes se manifestent. Ce n’est pas forcément ce que nous désirons, mais ce que la vie veut exprimer par nous.

Nous n’avons pas à améliorer nos habilités. Nos habilités s’améliorent. La pratique et l’ouverture d’esprit permettent aux choses les plus profondes se mettre en mouvement en nous.

SYDÄMEN PORTEILLA

Joku aika sitten koin pienen nykäyksen rinnassani pianotunnillani, kun soittaminen tuntui ylitsepääsemättömän hankalalta. Jostain uumenistani pomppasi esiin kiukku: Miksi en osaa jo? Miksi soittamisen pitää olla niin vaikeaa? Pääsin kuitenkin vinhasti oikaisemaan tunnelmaa joogaharjoittelusta tutuksi tulleen olon kautta. En harjoittele osatakseni jotain. Harjoittelen, koska itse harjoittelu on tärkeää.

Henkisissä traditioissa on kautta aikojen puhuttu siitä miten mestarit ja parhaat opettajat ovat ikuisia oppilaita. Tuolla pianotunnilla minulle kirkastui tästä jotain lisää. Miten tärkeää on pysyä siinä opettelun ytimessä kaikessa mitä teemme eikä pyrkiä ensisijaisesti nauttimaan taidoistaan. Jos haluamme olla kosketuksissa siihen mitä emme osaa sen sijaan että keskittyisimme tavoitteisiimme, se avaa meidät tuntemattomalle. Sitä voi kutsua nöyryydeksi. Siinä tilassa ei tapahdu sitä mitä haluamme, vaan jotain minkä pitää tapahtua.

Harjoituksessa ei ole kyse siitä, että parannamme taitojamme. Ne kyllä paranevat, kun vain harjoittelemme. Syvimmät liikahtelut meissä tapahtuvat avoimuuden tilassa ja näkymättömissä harjoituksen alla.

Photo by Anne.