Take it along

In most of the cases when people feel pain in the yoga practice, the conclusion is that there’s something wrong in the practice. Sometimes of course people realize that their way of practicing caused the pain and not the practice itself. Some see the opportunity to learn and change something about themselves. Some people take rest, some quit for good.

Some go on. From these people the majority practices putting the pain part aside. They avoid some movements, they rush to “protect” the area that hurts. When you isolate one part of the body from the whole, you’re excluding that part completely from your consciuosness. The aching part becomes a problem, sometimes even an enemy that prevents us from feeling fulfilled. What follows is that as the part that doesn’t get our loving attention, but hate, it’s transformed energetically. It becomes hard, insensitive and full of fear and goes on isolating itself from the rest. Usually before the concrete pain there’s already been an underlying weakened or emotionally charged connection to this part.

When it comes to emotional pain, the situation is quite the same. The practice allows us to connect to all the emotions that we might avoid in life in a more neutral space. When the breathing and energy are harmonized, all the latent negativity rises. If we don’t then connect to our real feelings, the practice becomes tension against the reality not to feel the rising emotions. Then tension grows and anxiety expands.

Until here I’ve had a life with very few health issues and I haven’t injured myself with my yoga practice either. Maybe one of the main reasons for that is that every time I feel some pain, I want to include it to anything I do. I’ve always wanted to understand what’s wrong in me and why is it visible in a certain part of the body. This is how the pain has melted away, because that area relaxed and the pain part started to follow the healthy whole. In my emotional pain, I’ve understood I was given a ⭐ gift :star:, even if I need to admit that when I was unwrapping the gift, I wished I could return it. It was never possible. I feel it’s very important not to build an energy body full of holes. We need to carry the weakest part to every asana and we need to give it our full support. This is how we orient ourselves to real health.

2013-10-07 16.09.57
Photo by Anne

EMMENONS TOUT

Dans la plupart des cas où les gens ont de la peine physique dans la pratique du yoga, la conclusion est que, c’est la pratique qui est mal conçue. Bien entendu, quelquefois les gens comprennent que c’est surtout leur façon de pratiquer et non la pratique elle-même qui cause la douleur. Il y en a qui voient là une oppurtunite d’apprendre quelque chose sur eux-mêmes et éventuellement de changer quelque chose. Beaucoup prennent un temps de repos, quelques-uns arrêtent pour de bon.

Et certains continuent. La majorité de ces gens font leur pratique en mettant la partie douloureuse de côté. Ils évitent certains mouvements, ils se précipitent pour sauter l’endroit qui fait mal, pour ne pas sentir la douleur ou bien pour le “protéger”. Quand nous isolons une partie du corps ainsi, nous excluons cette partie complètement de notre conscience. La partie qui fait mal devient un problème, parfois même un ennemi qui nous empêche de nous sentir épanouis. Cette partie qui ne reçoit pas notre amour, mais notre haine, se transforme énergétiquement. Elle devient dure, insensible et peureuse et continue à s’isoler du reste. En général, avant qu’il y ait une peine concrète, il y a déjà eu une connection faible ou surchargée avec cette partie du corps.

Quant à la peine émotionnelle, la situation est assez similaire. La pratique nous permet de nous connecter avec toutes les émotions dans un espace plutôt neutre. Lorsque la respiration et l’énergie s’harmonisent, la négativité latente fait surface. Si nous ne nous connectons pas à ce moment-là à nos émotions réelles, la pratique devient une tension contre la réalité pour que nous ne sentions pas les émotions surgissantes. La tension monte et l’anxiété se généralise.

Jusqu’ici, j’ai personnellement eu une vie où il y a eu très peu de problèmes de santé. Je n’ai pas réussi à me faire mal avec ma pratique du yoga non plus. Probablement, une des raisons principales pour cela, est qu’à chaque fois que je sens une douleur, j’ai envie de l’inclure dans le moment. J’ai toujours voulu comprendre s’il y a eu quelque chose qui n’allait pas en moi et j’ai voulu savoir pourquoi le problème se manifestait dans un certain endroit du corps. De cette façon, la douleur s’est toujours dissipé, car l’endroit en question s’est détendu et la partie en douleur a commencé à s’unifier avec le reste en santé. Dans les moments de peine émotionnelle, j’ai compris que je tenais dans mes mains un vrai ⭐ cadeau ⭐ , même si je dois admettre qu’en le déballant, j’ai souvent souhaité pouvoir le rendre à l’expéditeur. Ça n’a jamais été possible. Il est essentiel de ne pas se construire un corps énergétique plein de trous et de faiblesses. Nous devons porter la partie la plus faible dans chaque asana et lui donner tout notre support aimant. C’est comme ça que nous nous orientons vers une santé véritable.

KAIKKI MUKAAN

Kun ihmisille tulee joogaharjoituksessa vastaan fyysistä kipua, johtopäätös on usein se, että harjoitus on jotenkin vääränlainen. Joskus toki ihmiset havahtuvat huomaamaan tehneensä harjoitusta niin, että syy kipuun onkin omassa tavassa tehdä sitä eikä itse harjoituksessa. Heistä osa näkee miten juuri siinä hetkessä on mahdollisuus oivaltaa jotain ja oppia harjoituksen kautta itsestään. Jotkut kuitenkin ottavat etäisyyttä, pitävät taukoa. Jotkut lopettavat harjoittelun kokonaan.

Jotkut jatkavat. Näistä suurin osa jatkaa kuitenkin eristämällä kipukohdan harjoituksesta. Pomppaavat sen yli, välttävät sitä “säästääkseensä” sitä. Kun ihminen eristää yhden kehon kohdan kokonaisuudesta, hän yleensä myös henkisesti irrottaa sen itsestään. Kipukohdasta tulee jonkinlainen kurja kohta, joskus jopa jonkinasteinen vihollinen, joka estää täydellisen olon. Ja mitä tästä sitten seuraa: Kohta joka ei saa rakkaudellista huomiota, vaan vihaa, muuttuu energialtaan jäykäksi ja pelokkaaksi ja eristäytyy vielä voimakkaammin. Taustalla on melkein aina jo jollain tavalla joko heikentynyt tai emotionaalisesti kuormittunut yhteys tähän kehon kohtaan.

Henkisen kivun suhteen tilanne on aika samankaltainen.  Harjoitus suo mahdollisuuden kohdata itsessään keskittyneessä ja neutraalimmassa tilassa kaikki ne tunteet, joita on kenties vaikea kohdata muuten omassa elämässään. Hengityksen ja energian harmonisoitumisen myötä kaikki piilevä negatiivisuus tulee näkyväksi ja tuntuvaksi. Mutta jos todellisten tunteiden kohtaamattomuus jatkuu, tulee harjoituksesta sinnittelyä sen suhteen, ettei näitä esiin pyrkiviä tunteita tuntisikaan. Jännitys lisääntyy ja ahdistus kasvaa.

Olen saanut elää hyvin terveenä koko elämäni eikä joogaharjoittelukaan ole minua kivulla kiusannut. Ehkä yksi syy on siinä, että kipua kokiessani olen aina ottanut kipukohdan mukaan, tunnustellut mikä minulla on hätänä ja miksi se tulee esiin juuri tietyssä kehon kohdassa. Olen saanut nähdä miten kipukohta alkaa välittömästi rentoutua ja parantua tulemalla mukaan terveeseen kokonaisuuteen. Henkisessä tuskassani olen ymmärtänyt saaneeni ⭐ lahjan :star:, vaikka myönnän, että lahjapaperin kuoriutuessa olen monet kerrat toivonut, että lahjan palauttaminen olisi ollut mahdollista. Ei se koskaan ole ollut. Minusta kehon energiaan ei kannata antaa syntyä vajavaisia kohtia, vaan jokaiseen asanaan on hyvä ottaa heikoin kohta mukaan ja antaa täysi tukensa sille. Näin kulkee kohti terveyttä kokonaisena. 

Advertisements

3 thoughts on “Take it along

  1. Kun kohtaan kivun
    enkä irrota sitä
    itsestäni, kierrä
    tai koteloi
    vaan kuljen kohti,
    hengitän. Kipu
    ei koskaan ole
    ulkopuolella, ulkoista.
    Jos huomaan syyn,
    näen seurauksen,
    kaiken, mitä ei
    voi paketin avattuaan
    palauttaa. Ei
    kipua tarvitse rakastaa,
    riittää,
    kun pidän arasta
    alueesta siinä ympärillä,
    itsestäni.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s