ego care

Nowadays the word ‘ego’ is used not only in yoga, but in many different contexts – usually to describe the other’s problematic behaviour, seldom our own. 😈 Sometimes yoga practitioners are obsessed by this and spend their energy observing their fellow beings from this point of view. The others are on the ego level and it’s important to remind them they react from their egos. This can provide our ego a feeling of superiority, but actually it doesn’t lead anywhere.

Interestingly, the ego can grow in volume parallel to spritual practices, because it can grow wherever there’s fear. It can also decrease in volume, when people face their fears. In yoga, the change in ego happens usually because the yoga practitioners become more meditative in general. The practitioners spend less time thinking and thus become more able to relax into their being. Once they return to their mind, they might realize again how the dominance of thinking wipe off the beauty of the soul in their lives. However they might have got more distance to the mental side of their being and have a fresh experience of being fully present. They see the fluctuation of their mind between the reality and themselves.

As long as we are part of the society and interact with other people the ego is necessary for all of us. We need our mind in many different ways to communicate with others. We don’t have to avoid our ego, but it’s good if we can discern it from our spiritual being.

The ego can grow bigger, it can grow smaller and it can also be purified. Very rare are those practitioners who really get enlightened during this lifetime, i.e. who can completely get rid of their ego. But if our ego is positive, constructive and loving, we have had a great transformation already. This is why it’s also a good thing to pamper and to nourish it in a judicious way. Enjoy your ego, if you can.

EXCELLENTS ÉCHOS DE L’ÉGO

Aujourd’hui, le mot ‘ego’ est souvent utilisé non seulement dans le yoga, mais dans des contextes différents, en général, pour décrire le comportement problématique de quelqu’un, rarement le nôtre. 😈 Parfois les pratiquants de yoga deviennent obsessives par cette idée d’égo; ils perdent leur énergie en observant les autres de cette perspective. Les autres sont dans leur égo et il est important de le leur signaler. Ceci peut donner un sentiment de supériorité à l’observateur, mais ne mène nulle part.

Il est intéressant de constater que l’égo peut bien croître en parallèle avec les pratiques spirituelles, car il croît là où il y a de la peur. Il peut aussi bien décroître, lorsque nous faisons face à nos peurs. Dans le yoga, le changement dans le niveau de l’égo est habituellement le résultat des pratiques qui rendent le pratiquant plus méditatif. Celui-ci passe moins de temps à réfléchir et plus de temps dans la quiétude. Une fois retourné à son mental, il voit comment la dominance du mental a vite fait d’effacer la beauté de l’âme. Mais en même temps, comme il a eu plus de distance par rapport à son mental et une expérience toute fraîche d’une présence vive, il se rend compte de la fluctuation du mental entre lui-même et la réalité.

Aussi longtemps que nous vivons dans la société et que nous interagissions avec les autres, l’égo nous est indispensable. Nous avons besoin de notre mental de plusieurs manières pour communiquer avec les autres. Nous ne sommes pas censés éviter notre égo, mais il est important de savoir le séparer de notre moi sprituel.

L’égo peut grandir, il peut diminuer et il peut aussi être purifié. Les personnes dont les pratiques mènent à l’illumination, c’-est-à-dire, qui peuvent se débarrasser complètement de leur égo, sont vraiment rares. Mais si notre égo devient positif, constructif et aimant, nous avons déjà parvenu à une transformation importante. C’est pour ça qu’il est tout à fait acceptable de prendre soin de notre égo d’une façon judicieuse. Nous pouvons l’aimer. Si nous savons comment faire.

HOIDA EGOASI HELLYYDELLÄ

Ego on sanana muuallakin kuin joogapiireissä hyvin voimakas ja reippaasti käytetty – yleensä muista kuin itsestä puhuttaessa. 😈  Joillekin siitä tulee melkein pakkomielle ja energia kuluu siihen, että seuraa muita tästä näkökulmasta ja muistaa aina huomauttaa, jos toinen ihminen on egossaan. Se voi tietenkin tarjota elämälle (ja omalle egolle) sisältöä samalla kun se on loputon suo.

Mielenkiintoista kyllä, ego voi henkisten harjoitusten myötä kasvaa, koska se voi kasvaa missä vain missä on käsittelemätöntä pelkoa. Se voi toki myös pienentyä, kun ihminen kohtaa pelkojaan.  Joogassa tämä muutos tapahtuu yleensä siksi kun ihmisestä tulee harjoitusten myötä meditatiivisempi. Hän harjoittelee mielen liikkeiden pysäyttämistä ja on pidempiä aikoja ajattelematta. Voi kuitenkin olla, että taas palattuaan omaan mieleensä, joogaaja saa huomata miten samat kuviot jylläävät entisellä mahdilla ja pyyhkivät mennessään sielun kokemuksen kauneuden. Silti hän on saanut etäisyyttä mekaaniseen ajatusmasiinaan ja katsoo itseään kenties eri tavalla. Hän erottaa oman mielensä liikkeet todellisuuden ja itsensä välissä ja muistaa elävästi aiemmin koetun läsnäolon tunteen.

Ego on meille välttämätön niin kauan kuin olemme osa yhteiskuntaa ja tekemisissä muiden ihmisten kanssa. Tarvitsemme mieltämme monilla tavoilla ollaksemme kanssakäymisissä muiden kanssa. Egoa ei tarvitse eikä sitä voi välttää, mutta on hyvä oppia erottamaan se henkisistä ominaisuuksistamme.

Ego voi siis kasvaa, se voi pienentyä ja se voi myös puhdistua. Hyvinpä harva meistä harjoittelijoista valaistuu tämän elämän aikana eli kokonaan pystyy irrottautumaan egostaan, mutta jos egomme tuottamat ajatukset ovat positiivisia, rakentavia, rakkaudellisia, olemme saaneet jo valtavan muutoksen aikaan. Egoa pitää helliä ja ravita viisaalla tavalla. Voit myös nauttia siitä, jos osaat.

IMG_1063

❤ It’s empty. It can still be sweet. ❤

Advertisements

2 thoughts on “ego care

  1. Ihana ja inspiroiva kirjoitus Anne! Itsekin olen ajatellut, että omaa egoaan voi lähestyä sillä samalla lempeydellä millä esimerkiksi koettaa lähestyä toisia ihmisiä. Meissä on sisimmässämme aina tuntemattomia (ja uusia) osia/puolia/ominaisuuksia eli koko ihmisyyden kirjo, joten jos olemme ystävällisiä toisille ihmisille elämän arjessa, miksi emme ohjaisi samaa ystävällisyyttä ja kärsivällisyyttä egoamme kohti. Omalla kohdallani olen kokenut paljon häpeää juurikin itserankaisun ja -sättimisen kautta eikä se ole minua ihmisenä “kasvattanut” eikä viisastanutkaan. Joskus tuntuu, että avain tähänkin on rakkaus, lempeys ja hyväntahoisuus. Joissain tapauksissa myös itsereflektiivinen huumori. Joogan edessä minusta tuntuu siltä, että mitä kauemmin joogaa opiskelen sitä enemmän ymmärrän kuinka vähän itseasiassa ymmärrän. Se on lohdullista, sillä aina voin oppia lisää ja aina on toivoa. Todella insipiroivaa!

    Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s