Finally I’m free!

Every now and then I hear about “illuminations” from people who stopped practicing yoga. They ask themselves what went wrong, why did they want to control and torture themselves by going early to bed, stop drinking alcohol and stop other enjoyable things in life. Why not enjoy life? You only live once!

Yoga itself being a method doesn’t have any requirements towards anybody. All the requirements there can be are those people bring in themselves. It’s interesting to see how people break free from a jail they themselves built and locked themselves in. Then they scold yoga.  Gosh, good I got finally rid of it!

Sometimes I thought I had a position I could free people from their own prisons just by telling them that they don’t have to do all they imagine they have to do practicing yoga. But it doesn’t work, when people are stuck in their own ideas that yoga means forcing, struggling and following some directions from outside. Then it’s only a question of time when the pressure becomes unbearable and the person quits yoga.

I believe that this kind of understanding we call yoga can be there from the very beginning of the yoga path. If you realize you’re fighting with yourself, you face the fact that we are a sum of two opposite forces. And if we can give up the inner struggle in the practice, we understand that all the fights are always inside of us.

There’s no yoga, if we don’t do it. And when we do it, it’s us making things happen. Maybe it’s a bit pity that this great opportunity is lost just because of some moments of big confusion. Because it’s actually these inner fights that can be the turning points in our lives.

ENFIN LIBRE!

Il m’arrive d’entendre parler de ces illuminations que les gens ont eu quand ils ont arrêté de pratiquer le yoga. Il se demandent ce qu’il leur était arrivé, pourquoi ils voulaient contrôler les choses et rendre leur vie misérable en se couchant tôt, en s’abstenant de boire de l’alcool et en ne faisant plus ce qu’ils aimaient faire dans la vie. Pourquoi pas croquer à la vie à pleines dents? On ne vit qu’une fois!

Le yoga est une méthode et en tant que tel, il ne peut avoir aucune attente à l’égard de personne. Toutes les attentes qui existent sont celles que les pratiquants emmènent eux-mêmes dans la pratique. C’est intéressant de voir comment les gens se libèrent des prisons qu’ils ont construites eux-mêmes et dans lesquelles ils se sont enfermés. Et après, ils insultent le yoga. Bon débarras!

Il y avait un temps où je pensais avoir une position telle que je pourrais libérer les gens de leurs prisons juste en leur disant qu’ils sont toujours libres et qu’ils ne doivent pas forcer les choses dans le yoga. Mais ça ne marche pas, quand les gens sont convaincus que le yoga veut dire une lutte, un contrôle et obéissance aux instructions venant de l’extérieur. C’est juste une question de temps quand la pression devient insupportable. L’explosion en perspective, la personne va arrêter complètement de pratiquer.

Je pense que la compréhension qu’on appelle yoga peut être là dès les premiers pas sur le chemin de la pratique. Si nous comprenons que nous sommes en train de lutter avec nous-mêmes, nous pouvons sentir que nous portons deux forces opposées à l’intérieur de nous. Et que si nous pouvons arrêter la lutte interne dans la pratique, nous comprenons que toutes les luttes sont créées par nous-mêmes à l’intérieur de nous.

Il n’y a aucun yoga, si nous en faisons pas. Et lorsque nous en faisons, c’est nous qui générons les choses. C’est peut-être un peu dommage que cette incroyable opportunité de se connaître en profondeur est perdue à cause d’une grande confusion, car c’est en fait ces luttes perdues qui peuvent être des moments décisifs vers une nouvelle vie.

VIHDOINKIN VAPAA!

Aina silloin tällöin tulee vastaan semmoiset “valaistumiset”, kun ihmiset ovat lopettaneet joogan ja miettivät mikä heihin meni kun he halusivat itseään kontrolloida tai rääkätä, mennä aikaisin nukkumaan, lopettaa alkoholin käytön ja rajoittaa muita elämän nautintoja. Miksei nauttia elämästä täysillä? Kerranhan sitä vain eletään!

Itse joogassa, joka on metodi, ei ole mitään vaatimuksia. Kaikki vaatimukset jokainen tuo itse harjoitukseen. On mielenkiintoista katsoa miten ihmiset vapauttavat itsensä vankilasta, johon itse itsensä lukitsivat ja sitten parjaavat joogaa. Huh vaan, pääsinpäs siitä eroon!

Joskus olen kuvitellut, että minulla on sellainen asema, että voin vapauttaa ihmisiä näistä vankiloista kertomalla siitä, että ei ole pakko. Mutta ei sekään toimi, kun ihminen on tarpeeksi vahvasti lukittautunut omaan ajatukseensa, että jooga on jonkinlaista pakottamista ja joidenkin itsen ulkopuolelta tulevien ohjeiden noudattamista. Silloin on usein vain ajan kysymys, koska paine kasvaa sietämättömäksi ja ihminen löytää tiensä ulos joogasta.

Uskon, että tällainen ymmärrys, jota joogaksi kutsutaan, voi tulla jo harjoittelun alussa. Jos tajuaa taistelevansa itseään vastaan, on vastatusten sen tosiasian kanssa, että meissä on kaksi eri suuntiin vetävää voimaa. Ja jos pääsemme harjoituksen suhteen pois taistelusta, voimme ymmärtää miten taistelemme loppujen lopuksi kaikissa tilanteissa aina itseämme vastaan.

Mitään joogaa ei ole, jos emme sitä itse tee. Ja kun itse teemme, saamme aikaan jotain aivan itse. Ehkä harmi, että niin hieno mahdollisuus menetetään oman hämmennyksen vuoksi. Juuri näissä tiukimmissa sisäisen taistelun paikoissa on nimittäin käänteentekevän muutoksen mahdollisuus.IMG_6230

Advertisements

2 thoughts on “Finally I’m free!

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s