You’re not you

Who am i?

I’m not my mind, I’m not my soul. I’m not even me.

A very old revelation from Upanishads says: Tat Tvam Asi: You are that. So I am THAT.

What is this that? In yogic terms, it’s puruṣa. In mystic terms, spirit. When we are connected to That, we don’t feel anything about “me”. We experience the spirit. We are spirit.

You are not you. You are that.

TU N’ES PAS TOI

Qui suis-je?

Je ne suis pas mon mental. Je ne suis pas mon âme non plus. Je ne suis même pas moi.

Une ancienne révélation dans les Upanishads dit: Tat Tvam Asi: Tu es Cela. Je suis donc Cela.

Qu’est-ce que ce Cela? En termes yoguiques, on parle de puruṣa. En termes mystiques, de l’esprit. Lorsque nous sommes connectés à Cela, nous ne percevons aucun “moi”. Nous sommes un avec l’esprit. Nous sommes l’esprit.

Tu n’es pas toi. Tu es Cela.

KUKA MINÄ OLEN?

En ole mieleni, enkä sieluni. En ole edes minä.

Vanha viisaus Upanishadeista sanoo: Tat Tvam Asi: Sinä olet se. Minä olen siis Se.

Mikä on tämä Se? Joogatermein puruṣa. Mystiikan kielellä henki. Kun saamme yhteyden siihen, emme enää koe minuutta. Koemme hengen. Olemme henkeä.

Sinä et siis ole sinä. Sinä olet se.

13119821_10206069101075912_348545136793599831_oPhoto Mari Jannela
Advertisements

Ask the right person for help!

Patanjali talks in Samadhi pada of his Yoga Sutra about how in meditation our consciousness gradually fuses with the object of attention so that the mental coloring disappears. This is one stage in the evolution of the consciousness towards Samadhi.

When we watch any object with our everyday mind, whether it’s a concrete object, another human being, a landscape, we have difficulties to see it objectively. Actually, it’s even impossible. No matter which image we deal with, it will create associations and flashes of remembrance in our mind.

However, if we take a more meditative look at any image, we can distinguish the coloring of our mind from it. We can also notice the feelings the image creates in us. Our body talks about that. Let’s take an example. We can think about a color and ask ourselves whether we like it or not. To take a closer look, this kind of question feels a bit strange. Can’t we find a perfect acceptance in regard to colors just as they are? Usually not. We have preferences. Our earlier experiences intervene with the new situations and our mind evaluates things in relation to the past. The mind constantly makes comparisons. That’s how it’s supposed to function.

Once I was studying the philosophy of yoga I got inspired to start to watch my mind in relation to somehow meaningless things. I wanted to find out whether I like them or not and why was that. I was wondering if I could change a negative impression or state of mind to a more neutral one just by looking at the image. Yes I could! I could see the “ugly” color not ugly. I realized that every time I felt something negative or when I saw a situation negatively, it was my mind turning it into negative. The reality is never negative.

My life changed. I started to enjoy more. I knew who I was to ask help for when something felt bad. 😉 I knew I could transform anything – first to neutral and then even to something I can enjoy. It happens by itself, when we give time. Maybe you want to give it a try? Take something very simple like a color and just watch. See everything your mind adds to it. Everything that is actually not there. Then give time to your mind to relax. The color will be just the color and you can enjoy it. Then use this skill in any situation in life!

13453610_10208097716313833_1589355975_n

À QUI S’ADRESSER?

Dans le Samadhi Pada du Yoga Sutra, Patanjali explique comment dans la méditation il y a la fusion de notre conscience avec l’objet d’attention, ce qui résulte en la disparition de la coloration mentale. Cela est une étape dans la transformation de la conscience vers le Samadhi.

Quand nous regardons un objet à travers de notre mental dans son état ordinaire, que ce soit un objet concret, un être humain, un paysage, nous avons des difficultés de le voir d’une façon objective. En fait, c’est même impossible. Car, peu importe l’objet auquel nous avons affaire, il va multiplier les associations et les mémoires dans notre mental.

Si toutefois, nous prenons un regard plus méditatif devant n’importe quel objet, nous pouvons distinguer les couleurs que notre mental y projette de celui-ci. Nous nous rendons compte aussi des émotions qu’il produit. Notre corps nous en parle. Prenons un exemple. Si nous prenons une couleur, notre mental va nous dire assez vite si nous l’aimons ou pas. Ne pouvons-nous pas prendre les couleurs comme elles sont? Eh bien, en général, non. Nous avons des préférences. Nos expériences antérieures interviennent dans de nouvelles situations et notre mental évalue les choses en relation avec du passé. Le mental fait des comparaisons constamment. C’est comme ça qu’il fonctionne.

Un jour la philosophie du yoga m’a donné l’inspiration d’observer mon mental par rapport à des choses de moindre importance. Je voulais connaître mes préférences et savoir pourquoi j’en avais par rapport à tout. Je me demandais si je pouvais changer une impression négative en une impression plus neutre juste en continuant à regarder une couleur. Et oui, je pouvais! J’étais capable de voir la couleur “laide” en couleur tout court. Je me suis rendu compte qu’à chaque fois que je sentais quelque chose de négatif ou quand je voyais une situation d’un point de vue négatif, c’était mon mental qui le rendait négatif. La réalité n’est jamais négative.

KYSY NEUVONANTAJALTA

Patanjali käsittelee Joogasutran Samadhi-luvussa sitä, miten meditaatiossa ihmisen tietoisuus sulautuu vähitellen huomionsa kohteeseen niin, että kokemuksesta puuttuu kaikki mielen väritys. Tämä on yksi etappi meditatiivisen mielen kehityksessä Samadhia kohti.

Kun arkitilassa katsomme mitä vain kohdetta, ihmistä, esinettä, maisemaa, meidän on vaikeaa nähdä sitä objektiivisesti. Se on jopa mahdotonta. Mikä tahansa kuva eteemme tuleekin, herättää se mielessämme välittömästi assosiaatioita ja muistikuvia.

Kuitenkin jos annamme kuvan olla edessämme ja päätämme suuntautua meditatiiviseen tapaan katsoa sitä, voimme tulla tietoisiksi näistä mielen värityksistä. Huomaamme kuvan herättävän meissä myös tunteita. Kehossammekin siis tapahtuu jotain. Esimerkiksi voimme sanoa jostain väristä, että pidämme siitä tai emme pidä. Tarkemmin ajateltuna se on aika outoa. Eikö jokainen värisävy voi olla sellainen kuin on ja eikö meissä voisi ilmetä pelkästään täydellinen hyväksyntä sille? Yleensä ei. Meidän aiemmat kokemuksemme yhdistyvät kaikkiin uusiin tilanteisiin ja mielemme arvottaa asioita suhteessa menneeseen. Mieli vertailee alati kaikkea mahdollista keskenään. Se on sen tapa olla olemassa.

Joskus joogafilosofiasta inspiroituneena aloin tutkia omaa mieltäni suhteessa hyvin merkityksettömiltä tuntuviin asioihin. Mietin mistä en tykkää ja miksi en. Pohdiskelin sitä voinko pelkästään kuvaa tai kohdetta katsomalla saada negatiivisen vaikutelman tai olotilan muuttumaan neutraaliksi. Kyllä vain! Pystyin näkemään esimerkiksi “ruman” värin ilman rumuutta. Sen jälkeen ymmärsin myös, että joka kerta kun tunnen jotain negatiivista tai näen tilanteen negatiivisena, se on itse aiheutettua ja oman mieleni aikaansaamaa. Todellisuus on aina neutraali.

Elämäni muuttui. Iloisemmaksi. Tiesin aina kenen puoleen kääntyä, jos joku asia tuntui ikävältä. 😉 Tiesin saavani muutettua kaiken ensin neutraaliksi ja sitten vielä ilon aiheeksi! Se tapahtuu itsestään, kun sille antaa aikaa. Ehkä haluat kokeilla? Ota esimerkiksi joku väri, jota katsoa ja ihmettele mielesi kykyä liittää siihen kaikenlaista mikä siihen ei kuulu. Anna mielesi sitten rentoutua ja värin muuttua pelkäksi väriksi ja nauti väristä täysin rinnoin. Siirrä sitten tämä taito kaikkiin elämäsi tilanteisiin.

13443990_10208097716113828_1282799901_n