Absurdity of selflessness

I regularly meet students, normal people, who tell me how they oscillate between what they want to do and the feeling of guilt of that wish. They often think that some choices would make them look selfish. For example, if they take time to practice yoga, they easily feel guilty. 

Is the guilt once more like many other negative feelings the result of being outside oneself and taking a look to oneself from outside? Or is it really a fear of not knowing when one is being selfish? It’s actually a big fear for many that others might see you as a selfish person. 

When we put ourselves in the position of others when it’s a question of our own life, we are in a wrong position. This is where our ego evaluates situations. The first step to correct the situation is to go inside and to feel what do we really feel. What does our heart really want?

Why want to be selfless? To have a reputation of being selfless? Why not just be natural and let the selfless actions unfold? It’s the outcome of a healthy person when (s)he’s feeling all right. You naturally take others into consideration. If you live in your heart, you would never be selfish. You would be free to give your time and love to yourself and to others.

Still if on the surface this looks simple, it’s usually a long way to find out where you thoughts end and your real self starts. That’s why we meditate.

OBSÉDÉS PAR ALTRUISME 

Je rencontre régulièrement des élèves à moi, des gens tout à fait ordinaires, qui s’oscillent entre leurs propres désirs et le sentiment de culpabilité de les mettre en exécution. Il n’y en a pas mal qui sont susceptibles d’avoir l’air égoïste juste en faisant quelconque choix. Par exemple, si ces personnes prennent du temps pour leur pratique du yoga, elles se sentent égoïstes et coupables.

Mais est-ce que le sentiment de culpabilité est entre autres sentiments négatifs le résultat d’être à l’extérieur de soi-même? Ou s’agit-il réellement de la peur de ne pas avoir la sensibilité d’apercevoir si nous sommes être égoïstes? En fait, beaucoup de gens craignent que les autres les trouvent égoïstes. 

Lorsque nous nous évaluons par le regard de quelqu’un d’autre, nous nous sommes en dehors de notre centre. Ce qui veut dire que la situation est vue par notre égo. La première chose à corriger c’est de retourner à l’intérieur de nous et de sentir ce que nous ressentons réellement. Que veut notre cœur?

Pourquoi voulons-nous être loin d’un égoïste? Aspirons-nous à la réputation d’un altruiste à tout prix? Pourquoi pas avoir confiance dans l’état naturel d’une personne saine qui va être altruiste, car c’est comme ça que notre cœur perçoit le monde? Si nous vivons dans notre cœur, nous ne pouvons pas être égoïstes.

Même si ce changement d’attitude semble simple, le chemin des contraintes de l’égo jusqu’à notre cœur peut prendre du temps. Ce chemin va être soutenu par la méditation.

SYYLLISYYDENTUNTOISTA EPÄITSEKKYYTTÄ

Tapaan säännöllisesti oppilaita, tavallisia ihmisiä, jotka heilahtelevat kahden vaiheilla omien toiveidensa ja niiden toteuttamiseen liittyvän syyllisyyden välillä. Monet ajattelevat, että jotkut valinnat saisivat heidät näyttämään itsekkäiltä. Jos he esimerkiksi ottavat aikaa joogaharjoitukselleen, he tuntevat siitä helposti syyllisyyttä. 

Johtuuko syyllisyydentunne muiden negatiivisten tunteiden lailla siitä, että olemme kerran taas siirtyneet itsemme ulkopuolelle ottamaan näkymää itsestämme? Vai onko kysymys siitä pelosta, ettemme todellisuudessa huomaisi olevamme itsekkäitä? Se, että muut pitäisivät meitä itsekkäinä, on itse asiassa monen ihmisen pelko.

Jos tarkastelemme elämäämme ja tunteitamme toisten katseen kautta, olemme väärässä paikassa. Silloin egomme arvioi tilannetta. Ensimmäinen korjausliike onkin se, että palaa oman itsensä sisälle ja tuntee, mitä todella tuntee. Mitä sydämemme haluaa?

Miksi haluamme olla epäitsekkäitä? Siksikö, että haluamme epäitsekkään ihmisen maineen? Miksi emme voisi luottaa siihen, että olemme luonnollisesti epäitsekkäitä, kun toimimme terveellä tavalla. Kun elämme sydämessämme, emme voi olla itsekkäitä. 

Silti, jos tämä asenteen muutos näyttääkin yksinkertaiselta, on joskus pitkä matka löytää ulospääsy egon otteesta sydämemme minuuteen. Siksipä meditoimme.