Lokah samastah sukhino bhavantu

The studies in the field of Biodynamic Cranio-Sacral Therapy have given me the concept of fulcrums in human development which then has brought delightful clarity in many different situations and moments. The basic fulcrum in the body is the energetic midline from the embryonic stage which has become the spine and around which we continue to organize ourselves. It’s the perfect image of a natural fulcrum giving all the necessary support to all the rest.

In life we all have fulcrums as the result of our life experiences. Some we could call inertial fulcrums, because they take our energy from natural life, they hold it back. The fear is a perfect example of how a trauma or a frightening situation can have influence on our choices later in life. We have an energetic or emotional fulcrum organizing life according to them.

The function of a yoga practice is about coming back from the inertial fulcrums and let life organize itself anew. Once this has been done, starts another kind of yoga. The real growth as a human being. For this growth we need a fulcrum, a center in the body and a philosophy for the mind.

Even if today we see in the context of yoga a lot of declaration of how “I want to make the most out of life!”. But is the yoga practice really about making sure that we will be happy and get everything we want? The question is not “What do I need?” or “What do I want?” or “How can I be happy?”. The center of these questions is our own ego.

The question of a yoga practitioner is “What do I need to do to make the world a better place?” This is living in connection to one’s heart which is connected to the universe and thus serving a bigger purpose. The center of loving action is one’s own ❤️. Life is never healthy when it’s separated. After all nothing in this world is separated. Everything is in relation with the rest. That’s why we as yoga practitioners look for the connection with others and the Nature. Everything is one.

LOKAH SAMASTAH SUKHINO BHAVANTU

Dans le domaine de la Biodynamique crânio-sacrée, on utilise le concept de fulcrum dans le développement phyosologique de l’homme. Ce concept m’a permis de trouver une nouvelle clarté dans des situations diverses. Le fulcrum de base dans le corps humain est la ligne médiane énergétique datant du stage embryonnaire et qui s’est par la suite développé en colonne vertébrale autour de laquelle la vie continue à s’organiser. Ce fulcrum est l’image parfaite d’un fulcrum naturel donnant le soutien nécessaire pour le reste du système.

Nous avons tous des fulcrums différents résultant de nos expériences dans la vie. Certains sont appelés ”fulcrums inertiels”, parce qu’ils bloquent notre énergie et l’empêchent de s’exprimer librement. La peur est un exemple parfait pour montrer comment une situation terrifiante ou un traumatisme ont une influence dans nos choix dans la vie plus tard. Nous avons un fulcrum émotionnel ou énergétique de peur qui organise notre vie d’après lui. 

L’importance de la pratique du yoga est dans la possibilité de se débarrasser des fulcrums inertiels pour que la vie puisse se réorganiser. Une fois arrivé là, un autre genre de yoga commence. La vraie croissance en tant qu’être humain. Pour cette croissance, nous avons besoin des fulcrums, un centre dans le corps et une philosophie pour l’esprit. 

Même si aujourd’hui, nous pouvons voir dans le contexte du yoga des déclarations comme  ”Je veux profiter de la vie au max!” ou bien ”Je veux être heureux/heureuse!”, le yoga n’a rien à voir avec le bonheur individuel. La question n’est pas ”Qu’est-ce que je veux?”. Car dans le centre de cette question se trouve notre égo. 

La question que le praticien se pose, c’est: ”Qu’est-ce qu’il faut que je fasse pour donner à ce monde ce dont il a besoin?” Cela veut dire une connexion vivante avec notre cœur, lequel est connecté à l’univers entier. Le centre de l’action se trouve dans le ❤️ de chacun. La vie n’est jamais saine quand elle est séparée. Après tout, rien dans ce monde n’est séparé. Tout est en relation avec tout le reste. En tant que praticiens de yoga nous cherchons la connexion avec les autres et la Nature. Tout n’est qu’UN finalement.

LOKAH SAMASTAH SUKHINO BHAVANTU

Biodynaamisen kraniosakraaliterapian opiskelu toi tietoisuuteeni fulkrumin eli tukipisteen käsitteen ihmisen fyysisen kehon kehityksessä alkiosta lähtien. Sittemmin tuo käsite on tuntunut jäsentävän ja kirkastavan monia tilanteita ja asiaintiloja. Emme ole maailmassa yksin. Mikään kappale ei ole maailmankaikkeudessa yksin, vaan jokainen olio, niin eloton kuin elollinenkin, on suhteessa muihin ja saa siten voimaa aina myös itsensä ulkopuolelta. 

Kehon tärkein fulkrumi on näkymättömissä oleva energeettinen keskilinja, jonka suhteen selkäranka on rakentunut ja jonka suhteen kehomme edelleen järjestäytyy. Se on mainio esimerkki luonnollisesta tukipisteestä, jonka suhteen muu voi etsiä ja löytää paikkansa. 

Meillä kaikilla on erilaisia henkisiä, fyysisiä ja toiminnallisia tukipisteitä tuloksena eletystä elämästämme ja erilaisista kokemuksistamme. Kuolleiksi tukipisteiksi kutsutaan niitä kohtia, jotka pidättävät energiaamme ja estävät sen virtaamisen elämämme vahvistamiseksi. Pelko käyköön esimerkistä. Joku kokemamme pelottava tai traumatisoiva tilanne voi määrätä elämästämme vielä vuosia myöhemmin. Tapahtuma on jättänyt meihin energeettisen tai emotionaalisen kuolleen pisteen ja muu elämä järjestyy suhteessa tähän kohtaan. Terve energia on lakannut virtaamasta ja siten elämämme on kaventunut.

Joogaharjoittelun merkitys harjoittelun alkuvaiheessa onkin paljolti siinä, että ihminen saa työstettyä itsestään kuolleet kohdat pois ja saa näin energian takaisin käyttöönsä.  Kun tämä tehtävä on täytetty, alkaa erilainen joogatie. Todellinen kasvu ihmisenä. Sitä varten tarvitaan uudet terveemmät tukipisteet, joiden ympärille elämä järjestyy.

Vaikka nykyään näkee joogan ympärille tiivistyvän kaikenlaista itsekeskeistä materiaalia “Minulla on oikeus onneen!”, kenenkään ei pitäisi erehtyä luulemaan, että joogan tarkoitus on tehdä ketään onnelliseksi. Kysymys ei kuulu “Mitä minä haluan?” vaan “Mitä minun pitää tehdä, jotta maailma olisi parempi paikka kaikille?” Se taas tarkoittaa elävää yhteyttä omaan sydämeen, joka on yhteydessä muuhun maailmankaikkeuteen ja siten täyttää suurempaa tehtävää kuin yhden yksilön hyvinvointi. Elämä ei voi koskaan olla terveellä pohjalla, jos se on eristäytynyt muusta luomakunnasta. Siksi meidän tulee elämässä – ainakin joogaavina ihmisinä – etsiä yhteyttä muihin ihmisiin ja luontoon. Kaikki on yhtä.