A FASCINATING TRIO

AHIMSĀ 🟱 SATYA 🟱 ƚAUCA

In my yoga training that just ended the participants put forth some yoga philosophical topics they had been reflecting on and some questions about the state of awareness in the asana practice.

The first question was asked by Jenni. During the training she had concluded that I give the energy level the priority over the physical body when I adjust asanas. She wanted to be sure that she had understood me right. I first answered by admitting that that’s how I behave. But then I corrected my words by saying that everything always depends on the context. 

Usually when yoga practitioners practice asanas as if they were doing some sports, which means that they put a lot of effort both in the movement and the immobility of the asana, they can’t feel the energy level of their bodies. The power of the physical body overrules it. Whereas if you approach the practice through the energy level, you have a bigger field and a different awareness and you can do a much more subtle practice. You can listen to your different bodies. Therefore, if from this starting point you realize your body needs more energy, power or movement, you can add more energy to it. But it doesn’t work the other way around. 

As a yoga teacher and facilitator I have the same approach. I connect to the student in a bigger field to feel the whole. I listen to this to understand if our ”intentions” can connect too. If we are one on the energy level, it’s easy to bring the awareness to another element, i.e. to the reality of the physical body. When you are aware of these different fields, you can really support the student’s practice. For example, if the student has a very errant mind and her/his body feels unrooted, it’s essential to give rootedness with your own physical presence and clear touch. But if the student is very physical, it can be justified to have a lighter and more energetic presence to tune her/him to feel more than just the physicality and in a more sensitive and open way.

To teach yoga and to guide the students are both this kind of listening to me: Do we share the same awareness? Where are we? Are we on the physical, energetical, emotional, mental or spiritual level or on all of these? I can feel if the student is missing the awareness of one of these ”bodies”.  My response to the student’s unaware parts come from the level the lack of awareness is manifesting. I could give an imaginary example. If the student is emotionally restless, the antidote to this from the teacher’s part is to be at the same time peacefully in her/his own body and in this emotional field to recognize the emotions. 

Another student in this training, Emma, had been contemplating the principle of purity and cleanliness, ƛauca. She shared her insights of how ƛauca often comes close to the principle of non-violence, ahimsā. We talked about this for a while how ahimsā is also purity of thought and action. So, indeed, ƛauca and ahimsā are very close to each other. 

And then one student, Viivi, told us how she had had challenges to keep herself to ahimsā with a neighbor who had been treated her badly. This was the moment I could bring all these topics together. All these principles of yama and niyama are expressed as energies in and around the body. Therefore ahimsā is also about energy. It’s a certain kind of prāna. That means it’s not a fixed concept, but very vivid attitude, very vivid energy which adapts to the life’s situations. You shouldn’t’ think that someone who is committed to ahimsā, never gets angry or never says anything against to anybody. On the contrary! Namely ahimsā means that you protect your boundaries, you don’t make yourself suffer! Sometimes we meet people who don’t respect what we say when we say it in a friendly way. We need to put more energy to make this person understand where the boundaries lie.

I believe that one misunderstanding in interpreting the yoga philosophy’s prescriptions on how to behave, is that you can’t use your power. I’ve seen a lot of how some yoga practitioners try to control their real feelings and energies in the fear of not following the yoga principles. Aggression as energy can be used in a constructive way. Because pure aggression is pure. It doesn’t harm anybody. It purifies the air and the situation. There’s no hatred, attack or destruction. And that’s why no hatred is left after the situation either. 

If you try to hide your real feelings, if you try to be nice and understanding in front of some injustice, that’s when you’re not respecting the yogic principles, such as ahimsā, satya and ƛauca. Yoga doesn’t mean you deny yourself and you try to be something you’re not. Yoga means Life with a capital letter. We practice yoga on the energy level to be able to response to life with the most adequate energy. All energies are good when they are pure.

VAIKUTTAVA TRIO – AHIMSĀ 🟱 SATYA 🟱 ƚAUCA

Hetki sitten pÀÀttyneen joogakoulutuksen viimeisellÀ kerralla osallistujat ottivat poreilevasti esille sekÀ erilaisiin tietoisuudentiloihin liittyviÀ asanakysymyksiÀ ettÀ joogafilosofisia aiheita, joita olivat itsekseen pohtineet. 

Jenni oli tullut siihen johtopÀÀtökseen, ettÀ minÀ avustan asanaharjoituksessa lÀhinnÀ energiatasolla. HÀn halusi varmistua, onko niin, ettÀ energiataso on prioriteettini. KyllÀhÀn se oikeastaan nÀin on, mutta asiaa hetken pohdittuani vastasin, ettÀ kaikki riippuu aina tilanteesta.

YleensÀ on niin, ettÀ jos ihminen tekee asanaharjoitusta urheillen eli fyysisesti ponnistellen sekÀ liikkeiden ettÀ asanan liikkumattomuuden aikana, hÀneltÀ jÀÀ kokematta kehon energiataso. Se peittyy voimankÀytön alle. Kun taas, jos harjoitusta ja itseÀÀn lÀhestyy energiatason kautta, on saman tien laajemmassa kentÀssÀ ja tietoisuudessa ja voi harjoitusta tehdÀ selkeÀsti kuuntelevammin. Jos sitten havaitsee, ettÀ keho tarvitsee enemmÀn energiaa, voimaa tai liikettÀ, sitÀ on helppo siihen lisÀtÀ. ToisinpÀin se ei onnistu.

Ohjaajana toimin samoin sÀÀdöin. LĂ€hestyn oppilasta isommassa kentĂ€ssĂ€ ja tunnen ensin kokonaisuuden. Tunnustelen yhdistyvĂ€tkö meidĂ€n ”aikeet”. Jos energiatasolla yhteys on, on vaivatonta siirtyĂ€ toiseen elementtiin eli fyysisen kehon todellisuuteen. Useammassa eri kentĂ€ssĂ€ työskennellessÀÀn voi myös oikeasti tukea oppilaan tekemistĂ€. Jos esimerkiksi oppilas on jotenkin pÀÀ pilvissĂ€ ja juureton, on olennaista tuoda fyysistĂ€ juurevuutta omalla kehollisella lĂ€snĂ€ololla sekĂ€ tuntuvalla kosketuksella. Mutta sitten taas, jos oppilas on hyvin fyysinen, voi erilainen, kevyempi ja energeettinen lĂ€snĂ€olo, virittÀÀ hĂ€ntĂ€ tuntemaan joko muuta kuin pelkĂ€n fyysisen olemuksen tai sitten ylipÀÀtÀÀn herkemmin ja laajemmin. 

Joogan opettaminen ja ohjaaminen ovatkin minulle juuri tĂ€llaista kuuntelua: missĂ€ tietoisuudentilassa olen oppilaan kanssa? Olemmeko fyysisessĂ€, energeettisessĂ€, emotionaalisessa, mentaalisessa, spirituaalisessa kentĂ€ssĂ€ vai kaikissa nĂ€issĂ€ yhdessĂ€? Tunnen, kun oppilaalta puutuu yhteys johonkin nĂ€istĂ€ “kehoista”. Myös ohjaus oppilaan kehojen tiedostamattomiin kohtiin tulevat juuri sen kehon tietoisuuden tasolta, jossa tiedostamattomuus ilmenee. EsimerkkinĂ€ tĂ€stĂ€ voisi olla tilanne, jossa oppilas on tunnetasolla levoton. Siihen vastalÀÀke on olla ohjaajana rauhassa omassa kehossaan, ja samaan aikaan siinĂ€ energiakentĂ€ssĂ€, jossa emootiot liikkuvat, jotta ne voi tunnistaa. 

Toinen osallistuja, Emma, oli miettinyt puhtautta eli ƛaucaa ja miten lĂ€helle se lopulta tulee ahimsāa (elĂ€mĂ€n kunnioittamista). Puhuimme siitĂ€, miten nimenomaan ajatuksen ja teon puhtaus on ahimsāa. Toki myös fyysisen kehon puhdistaminen ja puhtaus liittyvĂ€t lĂ€heisesti ahimsāan, koska itsestĂ€mme huolehtiminen on elĂ€mĂ€stĂ€ huolehtimista.

Kolmas osallistuja, Viivi, taas kertoi haasteesta pysyÀ ahimsāssa tietyissÀ tilanteissa. HÀn oli halunnut noudattaa ahimsāa suhteessa naapuriinsa, joka oli jo pitkÀÀn kÀyttÀytynyt törkeÀsti. Otin tÀstÀ kiinni ja jatkoin ajatusta energiatason asiana, miten yama- ja niyama-periaatteet ovat erilaisia energian ilmentymiÀ. NimittÀin ahimsākaan ei ole mikÀÀn kiinteÀ kÀsite, vaan aina elÀvÀ tietoisuus, asenne ja elÀvÀ energia ja siten elÀviin tilanteisiin mukautuva. Siksi ei pidÀ ajatella, ettÀ ahimsāa noudattava ihminen ei koskaan suuttuisi tai sanoisi kenellekÀÀn vastaan. PÀinvastoin! NimittÀin ahimsā-periaate sulkee sisÀÀnsÀ tietenkin myös jokaisen itsensÀ ja niinpÀ meidÀn pitÀÀ pitÀÀ puoliamme ja kunnioittaa rajojamme. Joskus vastassa voi olla ihminen, jolle ei riitÀ se, ettÀ sanoo ystÀvÀllisesti. Laitamme ponnekkuutta mukaan sen verran, mitÀ tarvitaan, jotta tilanne tulee tasapainoon. 

Uskon, ettÀ yksi vÀÀrinkÀsitys joogafilosofian kÀyttÀytymiseen liittyvien kÀsitteiden tulkinnassa onkin se, ettei ihminen voisi hyödyntÀÀ aggressiota eli omaa voimaansa. Olennaista on se, ettÀ aggressio kÀytetÀÀn rakentavassa tarkoituksessa. Olen kyllÀ nÀhnyt sitÀ, miten joogaajat yrittÀvÀt pidÀttÀÀ todellisia tunteitaan ja energioitaan siinÀ pelossa, ettÀ he eivÀt sitten enÀÀ elÀisikÀÀn nÀiden periaatteiden mukaan. Kuitenkin puhdas aggressio on puhdasta. Se ei vahingoita ketÀÀn. Se puhdistaa ilman ja tilanteen. Se syntyy vastaukseksi johonkin energiaan. SiinÀ ei ole vihaa. NÀin se ei myöskÀÀn jÀtÀ jÀlkeensÀ mitÀÀn pahaa. 

Jos yritĂ€t peittÀÀ todelliset tunteesi, jos yritĂ€t olla kiva ja ymmĂ€rtĂ€vĂ€ loputtomiin jonkun epĂ€oikeudenmukaisuuden suhteen, silloin vasta rikotkin erilaisia joogan periaatteita, kuten ahimsāa, satyaa ja ƛaucaa. Joogassa ei ole kyse siitĂ€, ettĂ€ kieltÀÀ itsensĂ€ ja yrittÀÀ olla muuta kuin on. Jooga on ElĂ€mÀÀ isolla e:llĂ€, eikĂ€ elĂ€mĂ€n kieltĂ€mistĂ€ meissĂ€ tai muissa. Harjoittelemme asanoitakin energiatasolla voidaksemme vastata elĂ€mÀÀn oikealla energialla. MikĂ€ tahansa energia on hyvÀÀ, kun se on puhdasta.

Trains of thought

Am I proud of myself to take up the same subject in my blog time after time? Yes I am! đŸ€©

I often say that thinking creates problems. Of course not all kind of thinking. Thinking that is on repeat is harmful and stressful and makes you unhappy.

Creative thinking is different. If you are open and your mind functions like a child’s mind, it sees the beauty of the world and it gets involved in it in a loving way. 

But after all, a thought is always reduction of a moment. When you are really present, you feel. As soon as you think, you step either to the past or to the future. 

FIL DES PENSÉES

Suis-je fiĂšre de moi-mĂȘme en Ă©crivant sur le mĂȘme sujet dans mon blog Ă  rĂ©pĂ©tition? Et ben, oui, je le suis!Â đŸ€©

Je parle souvent du mental et comment c’est nĂ©faste pour notre bien-ĂȘtre de penser. Bien sĂ»r, toute pensĂ©e n’est pas nĂ©faste. C’est la pensĂ©e qui se rĂ©pĂšte qui est inutile et qui crĂ©e du stress et nous rend malheureux.

La pensĂ©e crĂ©ative est diffĂ©rente. Si vous ĂȘtes ouverts et votre mental fonctionne comme celui d’un enfant, c’est-Ă -dire vous voyez la beautĂ© du monde et vous y participez avec amour, ça change tout. 

Finalement, la pensĂ©e est toujours la rĂ©duction du moment. Quand vous ĂȘtes vraiment prĂ©sents, vous sentez. DĂšs que vous pensez, vous avez quittĂ© le moment et vous ĂȘtes soit dans le passĂ© soit dans l’avenir. 

AJATUSKETJUT

Olenko ylpeĂ€ itsestĂ€ni ottaessani esiin saman aiheen blogissani kerta toisensa jĂ€lkeen? No olen!Â đŸ€©

Usein puhun siitÀ, ettÀ ajattelu synnyttÀÀ vain ongelmia. Mutta ei tietenkÀÀn kaikki ajattelu. Sellainen ajattelu, joka on saman toistoa, on vahingollista ja stressaavaa ja tekee meistÀ onnettomia.

Luova ajattelu on erilaista. Jos olet avoin ja mielesi toimii kuin pienen lapsen mieli eli nÀkee maailman kauneuden ja yhdistyy siihen omalla rakkaudellaan, se muuttaa kaiken. 

Lopulta ajatus on kuitenkin aina hetken kutistamista. Kun olet todella lÀsnÀ, olet tunteva. Heti kun siirryt hetken kokemisesta ajatuksiisi, siirryt myös joko menneisyyteen tai tulevaisuuteen eli pois tÀstÀ hetkestÀ. 

Birth is a medical event

Yes, it is. And so is death. But these moments and many others are also very special psychic, energetic and personal experiences of a human being! Birth as a beginning of a life outside the mother’s womb is a huge moment of change. It’s huge and overwhelming, but quickly forgotten. And still, as nothing ever really fades away, that experience will remain in our system forever. Our mind just can’t remember.

Sometimes medicine is seen as something very opposed to a meditator’s perspective to life. Often it is. However science and spiritual life can complete each other perfectly well. Yoga philosophy and a meditative approach enrich biological life with emotional depth and spiritual content in regard to any event. Science is the means of explaining life rationally, whereas spirituality is a way of experiencing life profoundly. We can explain ourselves rationally, but for many people it’s not enough. They can’t identify themselves as a mass of cells and some functions of the body. That’s why they practice yoga.

Imagine your life as a succession of medical events and nothing more. From that perspective, it’s not anything more. When today people are seen as opposed whether they believe in science or not, I guess it’s more about whether you see yourself as a biological being or as a spiritual being. You are both. Even if you feel your are a divine creature, you can still believe in science.

What does it mean to be spiritual? How do you live your life spiritually? You have a feeling of your soul which is not visible or tangible, but perceivable through some laws that guide it. If you go against these laws, you suffer. Spirit is what animates the soul. It’s the power behind everything. If you live in connection to that power, you are spiritual. If you live disconnected to it, you certainly live in a more materialistic reality and probably suffer from a meaninglessness of life – at least from time to time.

Was Patañjali a Stillness Guy or an Action Guy?

There are some spiritual teachers who claim that as soon as we name something, we have already stepped out of the reality we are naming. For example when we have an experience and we then tell about it, the experience has become a story. What’s left has not much to do with what really happened. It’s a mental construct uttered with words. Naming is the faculty of the mind to figure out and to control and it will always be something else than the actual experience. Language is and remains outside the experience. 

The scientific world continuously take care of accurate terminology and coherence within the scientific terms. That’s how the scientific language is built. It’s different in yogic texts. In yoga field a yogi/yogini has written (or spoken) about his/her own spiritual experience often with great preciseness. But sometimes they have used symbolical language and sometimes just some more or less ambiguous words that have many significations. Later someone else reads the text in a more rational way and with an everyday logic. It doesn’t make sense, but still one can try to make sense out of it. With poor results. 

Let’s see a term from Patañjali, my inextinguishable source of inspiration! All terms and names he uses, talk about experiences in meditation or in inner research. The term Dhāranā is the first step in meditative state. It’s usually translated as ”concentration”. And it’s not about concentration at all! It’s about a state in which the mind has arrived to naturally and without effort to be one with an object. There are no thoughts. The mind is present and open. On one hand, we could also say Dhāranā means presence, but the word doesn’t sound right. Why? Because it’s been corrupted in our everyday language. It means many different things. On the other hand, Dhāranā is stillness, but stillness too is too general. And now we need something specific. So, let’s not translate it! Dhāranā means concentration in every day language, but it means something specific in yoga. It’s a specific inner experience.

The terms in the Yoga SĆ«tra of Patañjali have been translated so often as an effort to do something or an action, even everything in this text is about different inner states. Dhāranā is not something you can DO. You can’t concentrate, because that’s mind’s effort and yoga is not about that. But the mind persist: How can I do it? Can I concentrate? No, it’s not an action. You come to this state through many hundreds of hours of sitting and purification of your mind. When your mind and body are still, you are in Dhāranā state. It’s a gift from the Heaven. Nothing to do. Just open yourself (with daily practice).

DHĀRANĀ, QUIÉTUDE OU ACTION?

Il y a des enseignants spirituels qui disent que dĂšs que nous nommons quelque chose, nous avons dĂ©jĂ  pris un pas en dehors de la rĂ©alitĂ© que nous sommes en train de nommer. Par exemple, quand nous racontons une de nos expĂ©riences, elle se transforme en histoire pendant notre rĂ©cit. Ce qui en reste n’a pas beaucoup Ă  voir avec ce qui s’est rĂ©ellement passĂ©. Il s’agit d’une construction mentale que nous exprimons par la parole. Nommer est une aptitude mentale pour comprendre et pour contrĂŽler. Le langage restera toujours en dehors de toute expĂ©rience et ainsi ne rendra jamais aucune expĂ©rience comme elle Ă©tait.

Le monde scientifique s’occupe continuellement de l’exactitude et de la cohĂ©rence de la terminologie dans les termes scientifiques. C’est comme ça que se construit le langage scientifique. En ce qui concerne les textes du yoga, c’est diffĂ©rent. Dans les diverses lignĂ©es du yoga, le yogi/la yogini a Ă©crit ou parlĂ© de sa propre expĂ©rience spirituelle souvent avec une belle prĂ©cision et dans un langage soignĂ©. Mais parfois les yogis/yoginis ont utilisĂ© un langage symbolique et parfois des mots plus ou moins ambigus qui peuvent donc ĂȘtre interprĂ©tĂ©s de plusieurs maniĂšres. Plus tard, l’adepte du yoga lit le texte avec un regard plus rationnel et peut-ĂȘtre avec une logique de tous les jours. Le contenu profond du texte ne s’ouvre pas vraiment, mĂȘme si on peut toujours essayer de comprendre la spiritualitĂ© avec le mental. Toutefois, les rĂ©sultats ne seront pas satisfaisants. 

Prenons un terme de Patañjali, ma source d’inspiration inĂ©puisable. Les termes qu’il utilise parlent tous des expĂ©riences dans la mĂ©ditation ou dans la recherche du Vrai Soi. Le Dhāranā est le premier pas dans l’état mĂ©ditatif. TrĂšs souvent, on l’a traduit par ’concentration’. Et finalement, ça a peu Ă  voir avec la concentration. Il s’agit d’un Ă©tat dans lequel le mental est arrivĂ© sans effort et dans lequel il ne fait qu’un avec l’objet de contemplation. Il n’y a pas de pensĂ©es. Le mental est prĂ©sent et ouvert. D’une part, nous pourrions dire que le Dhāranā est prĂ©sence, mais c’est pas juste. Pourquoi? Parce que le mot ’prĂ©sence’ est banalisĂ© dans notre langage de tous les jours. Il n’est pas assez prĂ©cis. D’autre part, le Dhāranā est silence, mais ’silence’ aussi est trop gĂ©nĂ©rique. Nous avons besoin de quelque chose de spĂ©cifique. Ne traduisons donc pas ce mot du tout, puisqu’il n’a pas d’équivalent! Le Dhāranā veut dire concentration dans le langage de tous les jours, mais il a une signification spĂ©cifique dans le yoga. Il s’agit d’une expĂ©rience spĂ©cifique Ă  l’intĂ©rieur de nous.

Les termes qu’utilise Patañjali ont souvent Ă©tĂ© traduits comme s’il s’agissait d’un effort ou d’une action Ă  accomplir, mĂȘme si tout dans le Yoga SĆ«tra parle des Ă©tats intĂ©rieurs qui naissent sans action. Le Dhāranā n’est pas quelque chose Ă  faire. Vous ne pouvez pas vous concentrer dans la mĂ©ditation, parce que c’est un effort mental et le yoga n’est pas un effort. Mais le mental persiste: Comment vais-je pouvoir le faire? Puis-je me concentrer? Non. Ce n’est pas une action. Vous arriverez en Dhāranā par les centaines d’heures d’assise dans le silence oĂč le mental est purifiĂ©. Quand votre mental et corps sont silencieux, vous ĂȘtes en Dhāranā. C’est le cadeau des Cieux. Rien Ă  faire. Rien d’autre que de s’ouvrir au moment prĂ©sent (Ă  l’aide de la pratique quotidienne).

DHĀRANĀ, LIIKETTÄ VAI LIIKKUMATTOMUUTTA?

Jotkut henkiset opettajat ovat siinĂ€ nĂ€kemyksessĂ€, ettĂ€ heti, kun nimeĂ€mme jotain, olemme jo erkaantuneet siitĂ€ todellisuudesta, jonka nimeĂ€mme. Otetaan esimerkki. Kun meillĂ€ on jokin tunnekokemus, ja kun kerromme siitĂ€, on alkuperĂ€inen kokemus jo haihtunut taivaan tuuliin. JĂ€ljellĂ€ on tarina, mielen rakennelma. NimeĂ€minen on mielemme pyrkimys ensin hahmottaa ja sitten ottaa haltuun ja kontrolloida. Mielen kopio tilanteesta jÀÀ aina vajaaksi suhteessa todellisuuteen. 

Tieteen saralla pyritÀÀn jatkuvasti tarkkaan terminologiaan ja termien keskinĂ€iseen yhteensopivuuteen. Tieteen kieltĂ€ rakennetaan sovitusti niin. Joogatekstien suhteen on toisin. Joogassa joku on kirjoittanut (tai puhunut) omasta henkisestĂ€ kokemuksestaan usein hyvin huolellisin ja tarkoin sanakÀÀntein. Kuitenkin tuo ihminen on joissain yhteyksissĂ€ kĂ€yttĂ€nyt symbolista kieltĂ€ ja joissain toisissa vain jotain mieleen sopivasti juolahtanutta arkista sanaa, jolla voi olla monia merkityksiĂ€. Myöhemmin lukija saattaa lukea tekstiĂ€ rationaalisesti ja arkipĂ€ivĂ€n logiikalla. Teksti ei oikein aukea, mutta silti lukija yrittÀÀ ymmĂ€rtÀÀ. Heikoin tuloksin. 

Otan esimerkiksi loputtoman inspiraationlĂ€hteeni, Patañjalin. Kaikki kĂ€sitteet, jotka hĂ€n mainitsee, kertovat kokemuksesta meditaatiossa tai muussa sisĂ€isessĂ€ etsinnĂ€ssĂ€. Dhāranā, joka on ensimmĂ€inen meditaation vaihe, kÀÀnnetÀÀn usein ”keskittyminen”. Kuitenkaan kyse ei ole keskittymisestĂ€, vaan siitĂ€, ettĂ€ mieli on tullut keskittyneeseen tilaan, jossa se luonnollisesti ja vaivattomasti yhdistyy yhteen kohteeseen. SiinĂ€ ei siis ole ajatuksia. Mieli on lĂ€snĂ€oleva. NĂ€in voisimme kÀÀntÀÀkin Dhāranān lĂ€snĂ€oloksi, mutta lĂ€snĂ€olokaan ei sanana kĂ€y. Miksi? Koska se on jo pilaantunut arkisanastossamme. Se tarkoittaa monia asioita, eikĂ€ mitÀÀn erityisesti. Dhāranā on myös hiljaisuutta, mutta myös hiljaisuus on liian epĂ€mÀÀrĂ€inen sana. Nyt tarvitaan spesifi termi, joten jĂ€tetÀÀnkin sana kÀÀntĂ€mĂ€ttĂ€. Dhāranā tarkoittaa jokapĂ€ivĂ€isessĂ€ merkityksessÀÀn keskittymistĂ€, mutta sillĂ€ on aivan erityinen merkitys joogassa. Kyse on erityisestĂ€ sisĂ€isestĂ€ kokemuksesta.

Patañjalin tekstiĂ€ on kÀÀnnetty lukuisat kerrat toiminnan kautta, vaikka kyse on olotiloista. Kun puhutaan Dhāranāsta, ei kyse ole siitĂ€, ettĂ€ sen voisi SUORITTAA tai TEHDÄ. Et voi keskittyĂ€ Dhāranāssa, koska silloin mieli ponnistelee eikĂ€ joogassa ole kyse siitĂ€. Mieli kuitenkin miettii, miten tĂ€mĂ€ tehdÀÀn. SitĂ€ ei voi tehdĂ€. Kyse on siitĂ€, ettĂ€ ihminen on saapunut tĂ€hĂ€n olotilaan satojen hiljaisuudessa istuttujen tuntien jĂ€lkeen. Kun mieli ja keho ovat hiljentyneet, olet Dhāranāssa. Se on Taivaan lahja. MitÀÀn ei tarvitse tehdĂ€. Ainoastaan avata itsensĂ€ (pĂ€ivittĂ€isellĂ€ harjoituksella).

đŸ”„ Ahimsa alive đŸ”„

The formulation of spiritual growth – 10 precepts named Yama and Niyama – that Patanjali gives in his Yoga Sutra maybe just words and empty concepts for the yoga practitioners until the day the real substance of these living principles touches your heart. From that moment they can bring you to totally new depths where unvisited landscapes open to you.

At times as a yoga teacher I wonder if I should go “forward” in yoga philosophy with my students instead of studying the same subjects over and over again. However, today, when I prepared the very familiar topic – ahimsa – for a training in which people started their third year with me, a great warmth settled in my heart. I knew that the subject was perfect once again! Because how these students understood ahimsa two years ago is completely different from their understanding of ahimsa the last year. Not to mention today, when we are far away from the starting point. How ahimsa is experienced, always depends on the ground it has been sown and how the soil has been taken care of.

This weekend our larger theme was the family. When you look at your family, you are always in the crux of your life, because the childhood family and the large family are deeply in us, they are us. But even in a very loving family the children got to take certain things as given which means that as you grow up, you want to clean the family field at least on the energy level. Just to give you an example of a fact we often accept as a self-evidence is our place in our family. For example, somebody can be a caretaker and the responsible one as a child, because the parent is uncapable of being fully present as a parent. Where as another child of the same family would have an easier place just because the other place is already taken. This place is often carried from the childhood family to the family we create. We feel good in a place that’s familiar to us.

The mind is expert in evaluating things. It does its job also concerning our family. Who deserves to be loved and who doesn’t? Who was right and who was wrong? Who did the right thing and who did wrong? Add to your way of perceiving your family ahimsa, the non-violence toward life which is actually synonyme to unconditional love for everything, and you’ve started a great inner adventure. When we reside in our heart, we open our consciousness and we see more largely why somebody did what (s)he did, because (s)he couldn’t do otherwise from his/her position. Let’s say one of the parents is distant, because his/her childhood family encountered a tragedy and it was silenced. The parent’s energy is still directed to that event and that’s why (s)he can’t be present for his/her children.

When we see the whole picture, our heart softens. We don’t see our parent from our point of view, but from the point of view of that parent. When our mind is not analyzing, we can see how much love we are surrounded by. We see that people often express their love in a clumsy or implicit way. We learn to interpret that. This is AHIMSA ALIVE. We are in the world with ahimsa in our heart. We feel love in others even if it’s not visible on the surface.

đŸ”„ AHIMSA VIVANT đŸ”„

Les prĂ©ceptes pour une Ă©volution spirituelle – les 10 domaines nommĂ©s Yama et Niyama – que Patanjali donne dans son texte, Yoga Sutra, peuvent paraĂźtre n’ĂȘtre que des mots et des concepts aux pratiquants de yoga jusqu’au jour oĂč l’essentielle de ces principes vivants vous touche le cƓur. À partir de ce moment-lĂ , cette sagesse peut vous emmener dans les profondeurs tout Ă  fait nouvelles et lĂ , vous posez vos pieds sur un terrain abondamment fertile.

Il y a des moments dans ma vie d’enseignante de yoga oĂč je me demande si je ne devrais pas ”avancer” avec mes Ă©lĂšves dans l’étude du philosophie du yoga au lieu d’approfondir les mĂȘmes sujets. Et pourtant, aujourd’hui, lorsque je prĂ©parais un sujet trĂšs familier – ahimsa – pour une formation oĂč les Ă©lĂšves commençait leur troisiĂšme annĂ©e avec moi, une chaleur se faisait sentir dans mon cƓur. Je savais que le sujet Ă©tait parfait – encore une fois! Parce que les Ă©lĂšves comprenaient ahimsa d’une certaine façon il y a deux ans et qui Ă©tait diffĂ©rente de l’annĂ©e derniĂšre. Sans parler de leur façon de percevoir la mĂȘme chose maintenant oĂč nous sommes loin du point de dĂ©part. La façon dont ahimsa est vĂ©cu, dĂ©pend toujours du terrain oĂč le grain a Ă©tĂ© semĂ© et de la façon dont on s’est occupĂ© du terrain.

Ce week-end, notre plus large thĂšme Ă©tait la famille. Quand nous regardons notre famille, nous sommes toujours dans le cƓur de nous-mĂȘmes Ă©tant donnĂ© que notre famille d’enfance et la famille plus large font partie de nous, en fait, ils sont nous et nous sommes eux. Mais mĂȘme dans une famille aimante, les enfants prennent toujours certaines choses comme donnĂ©es ce qui veut dire qu’adulte, nous devons rĂ©-examiner le champ familial au moins au niveau Ă©nergĂ©tique. Juste pour vous donner un exemple d’une rĂ©alitĂ© que nous acceptons comme Ă©vidente, c’est notre place dans la famille. Par exemple, un enfant peut adapter le rĂŽle d’une personne responsable si le parent n’est pas capable d’ĂȘtre complĂštement prĂ©sent en tant que parent. Tandis qu’un autre enfant dans la mĂȘme famille aurait une place plus facile parce que celle-lĂ  est dĂ©jĂ  prise. Cette position de la famille d’enfance est souvent transportĂ©e dans la famille que nous crĂ©ons plus tard. Nous nous sentons bien dans une position qui nous est familiĂšre.

Le mental est expert dans l’évaluation des choses. Il assume son rĂŽle aussi en ce qui concerne la famille. Il se pose des questions pour savoir qui mĂ©rite d’ĂȘtre aimĂ©, et qui ne le mĂ©rite pas. Qui a eu raison et qui a eu tort? Qui a agi juste et qui ne l’a pas fait? Si on ajoute Ă  notre perception de la famille, ahimsa, la non-violence envers la vie – synonyme de l’amour inconditionnel envers tout – nous commençons une aventure interne fabuleuse. Lorsque nous rĂ©sidons dans notre cƓur, notre conscience s’élargit et nous voyons plus grand pourquoi quelqu’un a fait ce qu’il/elle a fait, parce que cette personne ne pouvait pas faire autrement dans sa position. Par exemple, si un des parents est distant, car la tragĂ©die de son enfance a Ă©tĂ© tue, l’énergie de ce parent est encore orientĂ©e vers cet Ă©vĂ©nement et c’est ce qui l’empĂȘche d’ĂȘtre prĂ©sent pour son enfant.

Quand nous voyons l’ensemble des Ă©vĂšnements et des interactions, nous ne voyons plus notre parent de notre point de vue, mais du point de vue de ce parent. Lorsque notre mental s’arrĂȘte l’analyse, nous sentons l’amour qui nous entoure. Nous comprenons que les gens expriment leur amour parfois d’une maniĂšre implicite et mĂȘme maladroite. Nous apprenons Ă  dĂ©coder ça. Cela s’appelle AHIMSA VIVANT. Nous sommes dans le monde avec ahimsa dans notre cƓur. Nous percevons l’amour dans les autres mĂȘme quand l’amour n’est pas visible sur la surface.

đŸ”„ ELÄVÄ AHIMSA đŸ”„

Patanjalin joogafilosofiassa esitetyt henkisen kasvun tukipuut -Yama- ja Niyama-periaatteet – ovat kenties vain sanoja ja tyhjiĂ€ kĂ€sitteitĂ€ aina siihen asti kunnes niiden todellinen substanssi aukeaa meille sisĂ€isesti. Sitten ne voivat viedĂ€ meitĂ€ joogan harjoittajia uusiin syvyyksiin, jossa meille avautuu ennenkokemattoman koskettavia maisemia.

Toisinaan joogaopettajana mietin, olisiko tĂ€rkeÀÀ mennĂ€ joogafilosofiassa “eteenpĂ€in”, eikĂ€ kĂ€ydĂ€ aina lĂ€pi samoja asioita samojen oppilaiden kanssa. Kuitenkin, kun tĂ€nÀÀn kolmatta vuotta joogakoulutuksessani olevalla ryhmĂ€llĂ€ oli joogafilosofisena aiheena ahimsa, syvĂ€ lĂ€mpö laskeutui sydĂ€meeni. Tiesin, ettĂ€ tuttu aihe on tĂ€ydellinen jĂ€lleen kerran! NimittĂ€in se, miten nĂ€mĂ€ oppilaat kĂ€sittivĂ€t ahimsan kaksi vuotta sitten on eri kuin se, miten he ymmĂ€rsivĂ€t sen vuosi sitten. Ja niin se on eri myös tĂ€nÀÀn. Kaikki riippuu aina maaperĂ€stĂ€, johon ahimsa on uponnut ja miten tuota maaperÀÀ on hoidettu.

TÀnÀ viikonloppuna laajempana teemana oli perhe ja suku. Kun kÀsitellÀÀn perhettÀ, ollaan aina omassa ytimessÀ, koska perhe ja suku ovat meissÀ ja meitÀ. Rakastavassakin perheessÀ ihmiset joutuvat lapsina ottamaan tietyt asiat annettuina ja nÀitÀ asioita sitten saa selvitellÀ myöhemmin vÀhintÀÀnkin energiatasolla, sillÀ ne vaikuttavat meissÀ alitajuisesti. TÀllainen itsestÀÀnselvyys, jota ei aina kyseenalaisteta, on oma paikka perheessÀ. Esimerkiksi, joku voi lapsena olla huolehtija ja vastuunkantaja, jos vaikka vanhemman on mahdotonta olla lÀsnÀ vanhempana. TÀllöin jollekin toiselle lapselle voi taas siunaantua tÀssÀ roolijaossa huolettomampi paikka. TÀmÀ paikka usein siirtyy lapsuudenperheestÀ myöhempÀÀn perheeseenkin. Olo on kotoisa, kun meitÀ kohdellaan samoin kuin on kohdeltu lapsena.

Mieli jÀrjestÀÀ asiat arvottaen myös perheen ollessa kyseessÀ. Kuka ansaitsee tulla rakastetuksi ja kuka ei. Kuka oli oikeassa ja kuka vÀÀrÀssÀ. Kuka teki oikein ja kuka vÀÀrin. Kun sitten liitÀt omaan tarkastelutapaasi perheen suhteen ahimsan, elÀmÀn kunnioittamisen eli ehdottoman rakkauden periaatteen, on suuri seikkailu alkanut. Kun pÀÀsemme sydÀmemme viisauteen ja tiedostamme laajemmin, nÀemme, miten joku kÀyttÀytyi jollain tietyllÀ tavalla, koska ei omista lÀhtökohdistaan muuta voinut. Esimerkiksi jos yksi vanhemmista on etÀinen, koska hÀnen lapsuudenperhettÀÀn oli kohdannut tragedia ja siitÀ vaiettiin, on vanhemman energia edelleen suuntautunut selvittÀmÀttömÀÀn asiaan eikÀ voi olla lÀsnÀ lapselle.

Kun nĂ€emme koko kuvan, sydĂ€memme pehmenee. Emme nĂ€e vanhempaa omista lĂ€htökohdistamme, vaan nĂ€emme hĂ€net juuri vanhemman itsensĂ€ lĂ€htökohdista. Ja kun mielemme ei arvioi, nĂ€emme miten paljon rakkautta ympĂ€rillĂ€mme onkaan. NĂ€emme, ettĂ€ ihmiset ilmaisevat toisinaan omaa rakkauttaan kömpelösti ja kiertoteitse. Me opettelemme lukemaan sitĂ€. Se on ELÄVÄÄ AHIMSAA. Olemme maailmassa ahimsa sydĂ€messĂ€mme ja kohtaamme tilanteet sen pitĂ€essĂ€ meissĂ€ kurssia. Koemme rakkauden muissa, vaikka emme sitĂ€ ei pinnalta katsottuna nĂ€kisi.

Moving into immobility

Nowadays when people talk about yoga, they usually refer to the asana practice. The physical yoga practice has become synonym to ’yoga’. However yoga is an enormous and diverse spiritual heritage that has been carried to us through many centuries. Today it’s also common to see Patanjali’s Yoga Sutra extended to cover the asana practice even if he didn’t say anything about it. He mentions asana though, but from another perspective. Asana is the position and the state of the body in meditation.

For Patanjali the meaning of the asana (the only one = seated position) is to give the meditator stability and comfort in regard to meditation or even more precisely, in regard to samadhi. Without these qualities together the deepening of the meditation is not possible. In addition to this combination of relaxed and dynamic state the immobility is essential. Patanjali doesn’t mention the immobility, but it becomes very clear from the sutras talking about breath and prana and how they become even. This can happen only when the body is completely still.

The asana practice is a great way to adapt the body to sitting which is necessary in meditation. The asanas function the best when they feel comfortable and like they are yours, not something you accomplish. You are relatively relaxed and energetic at the same time. There’s no reason to force your body to remain immobile, because then you mind is in a controlling mood and your body becomes rigid. The same qualities are important in the asana practice as in the meditation.

When you watch beginner practitioners, their bodies have quite much of different little movements. You can also detect the discrepancy in the awareness: when one body part is moving, another one is easily forgotten. The body has these movements, because it’s not yet in balance. Due to tension and some sluggish parts of the body, the body’s protesting the asana. When a practitioner has a long way behind him/her, it means solid connections between different parts of the body and a dynamic harmony in the body. The practitioner becomes naturally still having a very vivid and energetic body.

What should a beginner prioritize in the asana practice? The task of a beginner is to listen to the body. What does it tell? What does it like and what does it not like? How does it protest? The most precious quality for a beginner is to be open and aware. Not to do so much not to silence the body’s messages. The body knows how to do it, it’s looking for a harmonious state. The beginners might want to try to do something else that what the body naturally does. The role and the importance of the yoga teacher is to bring some magical meaning in ease and effortlessness for a Western mind looking for an obstacle to fight with. The beginner also feels the balance when the movements have ceased. The natural immobility is a sign of a harmonious nervous system in a peaceful body.

IMMOBILITÉ DANS L’ASANA

Aujourd’hui quand les gens parlent du yoga, ils rĂ©fĂšrent souvent Ă  la pratique des asanas. La pratique physique du yoga est devenue synonyme au yoga qui en rĂ©alitĂ© est un packet inĂ©puisable d’expĂ©riences spirituelles transportĂ© jusqu’à nous Ă  travers des centaines d’annĂ©es et mĂȘme plus. Ce qui est Ă©tonnant Ă  mon avis, c’est comment dans certaines situations, le Yoga Sutra de Patanjali a Ă©tĂ© Ă©tendu pour couvrir aussi la pratique des asanas, mĂȘme si le texte n’en parle absolument pas. Le Yoga Sutra mentionne l’asana en tant que la position du corps et l’état de celui-ci dans la mĂ©ditation.

Pour Patanjali la signification de l’asana (la seule = l’assise) est dans ce en quoi elle donne la stabilitĂ© et l’aise pour la mĂ©ditation, ou encore plus prĂ©cisĂ©ment, pour le samadhi. Sans ces qualitĂ©s ensemble, l’approfondissement de la mĂ©ditation n’est pas possible. À la combination d’un Ă©tat stable et aisĂ© s’ajoute l’importance de l’immobilitĂ© dynamique. Patanjali ne parle pas de l’immobilitĂ©, mais cela devient trĂšs clair par certains sutras parlant de la respiration et du prana qui s’immobilisent. Cela peut arriver seulement quand le corps est complĂštement immobile.

La pratique des asanas est un trĂšs bon moyen d’adapter le corps Ă  l’assise, qui sera nĂ©cessaire dans la mĂ©ditation. Les asanas de leur part fonctionnent quand on se sent bien dedans et quand on sent comme si elles faisaient partie de nous au lieu d’ĂȘtre quelque chose Ă  accomplir. Le pratiquant est relativement dĂ©tendu et Ă©nergĂ©tique en mĂȘme temps. Il n’y a pas de raison de forcer le corps Ă  rester immobile, car ça voudrait dire un mental qui contrĂŽle et ça rendrait le corps rigide. Les qualitĂ©s qui sont importantes dans la pratique des asanas le sont aussi dans la mĂ©ditation.

Lorsqu’on regarde un dĂ©butant pratiquer des asanas, le corps a souvent pas mal de petits mouvements dĂ» Ă  des ajustements constants. On peut aussi percevoir l’incohĂ©rance dans la conscience: lorsqu’une partie du corps bouge, une autre en est oubliĂ©. Les mouvements sont le signe d’un dĂ©sĂ©quilibre. Le corps proteste les asanas par une tension ou bien par des parties lĂ©thargiques. Et le jour oĂč un pratiquant de yoga aura un long chemin derriĂšre lui, il y aura les connexions solides entres les diffĂ©rentes parties du corps et une harmonie dynamique dans le corps entier. Le pratiquant devient naturellement paisible tout en ayant un corps vif et Ă©nergĂ©tique.

À quoi devrait un dĂ©butant donner la prioritĂ© dans la pratique des asanas? La tĂąche d’un dĂ©butant, c’est surtout d’ĂȘtre Ă  l’écoute du corps. Qu’est-ce qu’il rĂ©vĂšle? Qu’est-ce qu’il aime et qu’est qu’il n’aime pas? Comment proteste-t-il et pourquoi? La qualitĂ© la plus prĂ©cieuse pour le dĂ©butant, c’est de rester ouvert et conscient. Pas faire beaucoup pour ne pas taire les messages du corps. Le corps sait comment retrouver l’harmonie. Le dĂ©butant veut souvent faire plus que ce que le corps permet naturellement pour sentir quelque chose, comme un Ă©tirement. Le rĂŽle d’un enseignant du yoga et d’apporter une signification magique dans l’aise et le non-effort au mental occidental cherchant un obstacle pour le vaincre. Le dĂ©butant sent l’équilibre lorsque les mouvements ont cessĂ©. L’immobilitĂ© naturelle est un signe d’un systĂšme nerveux harmonieux dans un corps apaisĂ©.

PAIKALLAAN

NykyÀÀn, kun ihmiset puhuvat joogasta, he puhuvat itse asiassa useimmiten asanaharjoituksesta. FyysisestÀ joogaharjoituksesta on tullut synonyymi joogalle, joka vuosisatojen ajan on kuljettanut ytimessÀÀn nimenomaan henkistÀ ja hengellistÀ perintöÀ. TÀnÀ pÀivÀnÀ nÀkee myös joissain yhteyksissÀ Patanjalin joogasutra-tekstiÀ venytettÀvÀn kattamaan asanaharjoittelun. Patanjali ei kuitenkaan kuvaa asanaharjoittelua mitenkÀÀn, vaikka mainitsee asanan. Asanalla tarkoitetaan tuossa yhteydessÀ kehon asentoa ja olotilaa meditaatiotilassa.

Patanjalille asanan merkitys on siinÀ, ettÀ se antaa meditoijalle vakauden ja hÀiriöttömÀn olon nimenomaan meditaatiota ja vielÀ tarkemmin samadhia ajatellen. Ilman vakauden ja rentouden yhdistelmÀÀ meditaatioon syventyminen ei olekaan mahdollista. NÀiden ominaisuuksien lisÀksi olennaista asanassa on liikkumattomuus. Patanjali ei suoraan puhu tÀstÀ ominaisuudesta, mutta se kÀy ilmi monista yksittÀisistÀ sutrista. NiissÀ kerrotaan hengityksen ja pranan tasaantumisesta ja nÀmÀ asiat voivat tapahtua vain kehon hiljentyessÀ kokonaan.

Asanaharjoitteluhan on mahdollisuus sopeuttaa keho istumiseen, joka on vÀlttÀmÀtöntÀ meditaatiossa. Asanat kuitenkin toimivat parhaiten, kun ne tuntuvat omilta. Silloin ihminen on vÀistÀmÀttÀ suhteellisen rento ja samalla energinen. Liikkumattomuutta ei kannata pakottaa, sillÀ silloin mieli muuttuu kontrolloivaksi keho jÀykÀksi. NÀmÀ meditaation laadulliset tekijÀt ovat luonnollisesti pyrkimyksenÀ myös asanaharjoittelussa.

YleensÀ aloittelijoiden asanoissa nÀkyy paljon erilaista, pientÀ liikettÀ. Myös tietoisuudessa on sellaista hajontaa, ettÀ kun yhtÀ kehon kohtaa liikutetaan, niin toinen kohtaa jÀÀ varjoon, se jopa unohtuu. Erilaiset ja erikokoiset liikkeet ja liikehdinnÀt ovat merkkejÀ siitÀ, ettÀ keho ei vielÀ asetu tasapainoon. Se tavallaan vastustelee asanaan asettumista, koska siinÀ on erilaisia jÀnnityksiÀ ja kohtia, jotka ovat pudonneet kokonaisuudesta pois. Sitten kun asanoita on tehty sÀÀnnöllisesti ja niin kauan, ettÀ ne ovat rakentaneet jÀmÀkÀt yhteydet eri kehon osien vÀlille, alkaa tasainen olotila laskeutua koko kehoon. Ihminen muuttuu yhÀ liikkumattomammaksi kehon pysyessÀ silti hyvin elÀvÀnÀ.

Mille asioille aloittelijan olisi hyvÀ panna paino? Aloittelijan pitÀisi antaa kehon kertoa asioita. MikÀ sille sopii, mikÀ ei. HÀnen pitÀisi kuunnella, miksi se pistÀÀ hanttiin. Aloittelijalle kullanarvoisia ominaisuuksia on avoimuus ja tietoisuus. MitÀ vÀhemmÀn suorittaa, sitÀ vÀhemmÀn estÀÀ kehon luonnollista liikettÀ. On hyvÀ oppia kuuntelemaan tarkkaan kehoaan ja antaa kaiken rakentua omalla painollaan. Silloin pysyy itsekin kÀrryillÀ sen suhteen, milloin keho alkaa olla tasapainossa. Se on tasapainossa, kun sen liikkeet ovat hiljentyneet. Aloittelijat saattavat kuitenkin haluta tehdÀ jotain muuta kuin mitÀ keho luonnostaan tekisi. TÀssÀ onkin opettajan osuudella merkitystÀ. HÀn voi taikoa jokaiseen harjoitukseen mielekkyyttÀ ilman lÀnsimaiselle ihmiselle tyypillistÀ ponnistelua pÀÀmÀÀrÀÀ kohti. Aloittelijakin tuntee tasapainon, kun kaikenlainen liike lakkaa. Luonnollinen liikkumattomuus on merkki tyynestÀ hermostosta tasapainoisessa kehossa.

Receiving

Next weekend I’m giving a training in which the theme is about letting go and receiving. I discussed this subject with my students beforehand. One student said that it’s more complicated for her to receive than to let go. I asked if she was sure it wasn’t the other way around. Maybe the letting go was actually harder. Because in order to receive, one must first let go. The obstacle to receive is not necessarily in receiving, but in letting go.

And I think we all can ask ourselves the same question. Whether we think we’re good in letting go or in receiving and not so good in the opposite feature, it’s probably what we think our problem is not, it’s exactly that! 😄 Anyway, the balance is found only when both directions are open! The inner work has to be done that way too.

We have sometimes periods in which life seems to give us a lot. We don’t even ask for something, we are given. We live in abundance. The reaction to that can be threefold. Either you dive into the illusion that life has changed. There will be no losses anymore. You’re filled with energy. Or you live in the fear, not being able to enjoy the abundance and ease, because you live in the inner non-abundance and feel that it’s just a short passage and everything will return to “normal” littleness soon again. And if you are a meditator, you are neutral. In your neutral presence you enjoy the receiving phase with gratitude knowing that later there will be losses, small and big.

When you come to the period of loss, you shouldn’t lose the feeling of receiving! You shouldn’t think that what you got was just a weird luck. How to understand that this kind of period of losses is actually life’s way to make you human? This is how you learn to let go. It’s not about what you are ready to let go, but what life asks you to let go. When you are there, remember, you can’t receive all the good things, all that life wants to give you abundantly unless you first let go!

ENVIE DE RÉCEVOIR

Le week-end prochain, je vais donner une formation dans laquelle nous avons le lĂącher-prise et la rĂ©ception comme thĂšmes. On a partagĂ© certaines choses avec mes Ă©lĂšves dĂ©jĂ  avant notre rĂ©union. L’une des participants disait que pour elle, c’était plus compliquĂ© d’accueillir que de lĂącher prise. Je lui ai posĂ© la question de savoir si c’était pas exactement le contraire. Peut-ĂȘtre le lĂącher-prise Ă©tait plus difficile. Car pour accueillir, nous devons d’abord lĂącher prise. L’obstacle pour recevoir n’est pas nĂ©cessairement dans la rĂ©ception, mais dans le lĂącher-prise.

Je crois que nous pouvons tous nous poser la mĂȘme question. Quoi qu’on pense de nos qualitĂ©s, que par exemple il nous est plus naturel de lĂącher prise ou bien de accueillir et ainsi moins naturel son contraire, lĂ  oĂč on a reconnu notre problĂšme, il n’y est peut-ĂȘtre pas! 😅 De toute façon, l’équilibre est le rĂ©sultat des deux directions fonctionnelles et ouvertes. Aussi le travail interne se fait dans les deux extrĂ©mitĂ©s.

Parfois, il y a des phases oĂč il nous semble que la vie nous donne sans cesse. Nous demandons rien, nous recevons. Nous vivons dans l’abondance. Il y a trois diffĂ©rentes façons de prendre la situation. Soit on plonge dans l’illusion que la vie a changĂ© et que les pertes n’en font plus partie du tout. Ça nous remplit d’énergie. Soit on vit dans la peur en Ă©tant incapables de prendre du plaisir de l’abondance et de l’aise, car Ă  l’intĂ©rieur on n’a pas cette richesse et on prĂ©voit qu’il s’agit d’un moment court aprĂšs lequel tout va retourner Ă  l’ordre, dans l’austĂ©ritĂ©. Mais si vous mĂ©ditez, vous restez neutre. Dans la prĂ©sence neutre, vous vivez cette phase d’abondance avec joie et gratitude et vous savez que plus tard, vous allez encore ĂȘtre en face des pertes, petites et grandes.

Quand vous ĂȘtes dans la phase de pertes et de lĂącher-prise, il est important de ne pas perdre le feeling de recevoir! On ne devrait pas penser que ce que nous avons reçu, n’était qu’un bonheur occasionnel. Comment comprendre que ces phases-lĂ  sont une façon dont la vie nous rend humains? C’est comme ça que nous apprenons Ă  lĂącher prise au bon moment. C’est-Ă -dire, nous ne lĂąchons pas prise quand nous sommes prĂȘts Ă  le faire, mais nous lĂąchons prise quand la vie le veut. La prochaine fois, quand vous ĂȘtes lĂ , n’oubliez pas que vous ne pouvez pas accueillir l’abondance de la vie si vous n’avez pas pu lĂącher prise d’abord.

PÄÄSTÄ IRTI JA OTA VASTAAN!

Niin helppo sanoa! Ensi viikonloppuna pidÀn koulutusta, jossa teemana on irtipÀÀstÀminen ja vastaanottaminen. Keskustelin aiheesta jonkin verran etukÀteen kurssilaisteni kanssa. ErÀs kurssilainen kertoi, ettÀ vastaanottamisessa on enemmÀn vaikeuksia kuin irtipÀÀstÀmisessÀ. Kysyin hÀneltÀ, oliko hÀn varma, ettei asia ollut juuri toisinpÀin. EhkÀ irtipÀÀstÀminen olikin se vaikeampi asia. SillÀ jotta voisimme vastaanottaa, tÀytyy meidÀn ensin pÀÀstÀÀ irti. Vastaanottamisen este ei siis vÀlttÀmÀttÀ ole vastaanottamisessa, vaan irtipÀÀstÀmisessÀ.

Luulenpa, ettĂ€ voimme kaikki kysyĂ€ itseltĂ€mme saman kysymyksen. MitĂ€ sitten ajattelemmekin ominaisuuksistamme, joko niin ettĂ€ meille on luontaisaa pÀÀstÀÀ irti tai ottaa vastaan ja taas vĂ€hemmĂ€n luontaisaa toteuttaa vastakkaista ominaisuutta, niin se, missĂ€ luulemme ongelmamme olevan, ei vĂ€lttĂ€mĂ€ttĂ€ olekaan siellĂ€! 😄 Joka tapauksessa tasapaino on mahdollinen vasta, kun molemmat suunnat ovat auki. Myös sisĂ€inen työ tehdÀÀn molemmissa ÀÀripĂ€issĂ€.

Joskus elÀmÀssÀ on jaksoja, jolloin elÀmÀ nÀyttÀÀ antavan meille jatkuvasti jotain. Emme edes havittele mitÀÀn, me vain saamme vastaanottaa. ElÀmme runsaudessa. TÀhÀn on ihmisillÀ kolmenlaista suhtautumista. Joko niin, ettÀ antaa itsensÀ sukeltaa illuusioon, ettÀ elÀmÀ on muuttunut, eikÀ siihen enÀÀ kuulu menetykset. NiinpÀ sitÀ on tÀynnÀ energiaa. Tai sitten elÀÀ menetyksen pelossa eikÀ kykene nauttimaan runsaudesta ja helppoudesta. TÀmÀ johtuu siitÀ, ettÀ sisÀllÀ ei ole runsautta ja siksi kokee, ettÀ tÀmÀ on vain lyhyt hetki, jonka jÀlkeen kaikki palaa jÀlleen ennalleen niukkuuteen. Ja jos sitten olet meditoija, pysyt neutraalina. Neutraalissa lÀsnÀolossasi olet kiitollinen tÀstÀ vastaanottamisen vaiheesta ja tiedÀt, ettÀ myöhemmin kohtaat taas menetyksiÀ, pieniÀ ja suuria.

Ja kun sitten olet taas siinÀ vaiheessa, ettÀ menetÀt ja siis pÀÀstÀt irti, on tÀrkeÀÀ, ettÀ et menetÀ vastaanottamisen fiilistÀ! Ei pitÀisi ajatella, ettÀ se, mitÀ on saanut, on ollut vain jotain satunnaista onnea. Miten voisi ymmÀrtÀÀ, ettÀ tuollaiset menetyksen jaksot ovat elÀmÀn tapa tehdÀ meistÀ inhimillisiÀ, ihmisiÀ? NÀin opimme pÀÀstÀmÀÀn irti, kun aika on. Kyse ei ole siitÀ, mistÀ itse olemme valmiita pÀÀstÀmÀÀn irti, vaan siitÀ, mistÀ elÀmÀ ohjaa meitÀ pÀÀstÀmÀÀn irti. Kun seuraavan kerran olet tÀssÀ kohdassa, muista, ettÀ et voi vastaanottaa kaikkia hyviÀ asioita, kaikkea mitÀ elÀmÀ runsaudessaan tarjoaa, ellet ensin pÀÀstÀ irti!

Ahimsā-Satya

A week ago I had a yoga training weekend during which we talked about Ahimsa, non-violence and Satya, truthfulness. We concluded that in real life you can’t separate these two. We also agreed that if you sincerely follow these principles in your heart, that’s all you need. All the other yoga philosophical principles are included in these two.

A few days later I had a real life situation in which I could reflect both Ahimsa and Satya in me. I was traveling on the metro and witnessed a conversation that somehow touched me. While talking about Tove Jansson, late Finnish author and artist, a young lady made fun of her in a very mean way. My heart sank to the floor. I grasped that moment to find out why I felt so hurt. Was this lady being violent? And was she telling the truth or violating it?

In my mind the young lady didn’t understand the quality of Tove Jansson’s work and that’s why she couldn’t give an appropriate evaluation of her. I felt her point of view was not true. But why did I think she was wrong and not me? Could it just be so simple that we had a different opinion?

The different opinion with someone can make your emotions rise, but at that point Satya came to my mind and I was thinking what is the truth about Tove Jansson. I realized that nobody can be evaluated truthfully, because the artistic work is always a question of taste and personal appreciation. I can see meaningful things in her work, but these things don’t necessarily open to someone else. I can accept that.

But what if you bring Ahimsa to this, the total respect of the life of the other person? Then you could never make fun of the other. You can not like someone’s art, but if you make fun of it, it means you look the art also through the eyes of non-love. And that means you can’t see the truth.

When there’s not total love, there’s never the truth either. The truth can be seen only through the eyes of love which means without your mind’s evaluation. I guess many yoga practitioners have strong feelings of injustice, when they realise that love is missing. Then you also know that the evaluation is not true. The harmony remains in me when people dislike what I like if they still love what they don’t like. 😀

AHIMSĀ-SATYA

Il y a une semaine, j’ai eu un week-end de formation en yoga oĂč nous avons parlĂ© de Ahimsa, non-violence, et Satya, vĂ©racitĂ©. Nous avons conclu dans nos partages qu’en rĂ©alitĂ© ces deux principes sont insĂ©parables. Et qu’en fait, nous n’avons besoin d’aucun autre principe dans la vie, si nous suivons ces deux principes dans notre cƓur. Les autres principes de la philosophie du yoga y sont inclus.

Deux jours plus tard, j’étais dans une situation de vraie vie dans laquelle j’ai pu explorer les Ă©chos de Ahimsa et Satya en moi. Dans le mĂ©tro, j’ai entendu une conversation qui m’a touchĂ©e. Une jeune femme rigolait en se moquant de Tove Jansson, une auteure et artiste finlandaise regrettĂ©e. Ça m’a  violemment pincĂ© le cƓur. Je me suis arrĂȘtĂ©e pour sentir ce qui me faisait rĂ©ellement mal. Était-ce la violence verbale de la jeune femme? Ou bien la non-vĂ©racitĂ© de sa parole? Ou peut-ĂȘtre les deux ensemble?

Ma rĂ©flexion allait comme ça: Cette jeune personne n’avait pas compris l’exquisitĂ© de l’Ɠuvre de Tove Jansson et pour cette raison ne pouvait pas l’évaluer correctement. De mon point de vue son point de vue 😄 n’était pas vĂ©ridique. Mais pourquoi ai-je pensĂ© que c’était elle qui avait tort et pas moi? C’était peut-ĂȘtre tout simplement une diffĂ©rence d’opinion entre deux personnes.

Une diffĂ©rence d’opinion peut parfois faire surgir les Ă©motions, mais dans ce moment-lĂ , j’ai pris Satya comme support pour ma rĂ©flexion et je me suis posĂ© la question ce qui Ă©tait vrai concernant l’art de Tove Jansson. J’ai constatĂ© qu’on ne peut pas Ă©valuer l’art de quelqu’un, car une Ɠuvre artistique est une expĂ©rience personnelle et ainsi toujours une question de goĂ»t. Je peux voir dans son art des choses significatives qui ne touchent pas quelqu’un d’autre ou ne lui sont pas accessibles. Ça, c’est facile d’accepter.

Mais quand on aborde Ahimsa, le respect total de toute vie, on se rend compte qu’on pourrait jamais se moquer de l’autre, mĂȘme si on comprendre pas son art. Et si on se moque, on regarde avec les yeux sans amour ce qui veut dire qu’on ne peut pas voir la vĂ©ritĂ©. S’il n’y a pas d’amour, il n’y a pas de vĂ©ritĂ©. La vĂ©ritĂ© peut ĂȘtre vue seulement Ă  travers l’amour, c’est-Ă -dire sans l’évaluation mentale. 

Les gens qui pratiquent le yoga ont des sentiments forts, lorsqu’il n’y a pas d’amour! C’est par le manque d’amour qu’on sait aussi que le point de vue n’est pas vĂ©ridique. Personnellement, je garde mon harmonie intĂ©rieure quand les gens n’aiment pas ce que j’aime. À condition qu’ils aient de l’amour pour ce qu’ils n’aiment pas. 😁

AHIMSĀ-SATYA

Viikko sitten pÀÀttyneessÀ joogakoulutusviikonlopussa kÀsittelimme Ahimsaa, vÀkivallattomuuta, ja Satyaa, totuudenmukaisuutta. Tulimme keskusteluissamme siihen johtopÀÀtökseen, ettÀ niitÀ ei voi todellisuudessa erottaa toisistaan. Ja ettÀ toisaalta, mitÀÀn muuta ohjenuoraa ei elÀmÀssÀ tarvita, jos nÀitÀ sydÀmessÀÀn seuraa. Muut joogafilosofiset periaatteet sisÀltyvÀt nÀihin kahteen.

Pari pÀivÀÀ myöhemmin olin tosi elÀmÀn tilanteessa, jossa saatoin tunnustella Ahimsan ja Satyan kaikuja itsessÀni. Kuulin metrossa keskustelun, joka liikautti minussa jotain. ErÀs nuori nainen nauroi pilkallisesti puhuessaan Tove Janssonista. Se puristi sydÀmeni kivuliaasti kasaan. Nappasin hetkestÀ kiinni ja mietin, miksi minua sattui. Johtuiko se siitÀ, ettÀ nainen oli sanavalinnoillaan vÀkivaltainen? Vai tuntuiko hÀnen puheensa totuuden vÀÀristely minussa kipuna?

Ajatukseni kulki niin, ettÀ tuo nuori ihminen ei ymmÀrtÀnyt Tove Janssonin taiteen erityisyyttÀ ja siten hÀn ei voinut antaa oikeaa arviota. Minusta hÀnen nÀkökulmansa ei ollut totuudenmukainen. Mutta miksi ajattelin, ettÀ hÀn oli vÀÀrÀssÀ enkÀ minÀ? Olisiko asia niin yksinkertainen, ettÀ meillÀ on eri nÀkemys?

EriÀvistÀ mielipiteistÀ voi toki tulla joskus tunteet pintaan, mutta tÀssÀ kohtaa otin ajatteluni tueksi Satyan ja mietin, mikÀ on totta Tove Janssonin taiteen suhteen. Totesin, ettÀ eihÀn ketÀÀn voi arvioida totuudenmukaisesti, koska taiteellinen tuotanto on henkilökohtainen kokemus ja siten aina makukysymys. MinÀ voin nÀhdÀ hÀnen työssÀÀn itselleni merkittÀviÀ asioita, mutta jollekin toiselle ne eivÀt avaudu tai ne eivÀt kosketa. Se on helppo hyvÀksyÀ.

Mutta kun tuohon rinnalle tuo Ahimsan eli toisen ihmisen elĂ€mĂ€n tĂ€yden kunnioituksen, ei koskaan voisi pilkata toista, vaikka ei ymmĂ€rtĂ€isi tĂ€mĂ€n taidetta. Ja jos sitĂ€ pilkkaa, silloin taidetta katsoo rakkaudettomin silmin ja se taas tarkoittaa, ettei totuutta voi nĂ€hdĂ€. Jos ei ole rakkautta, ei ole myöskÀÀn totuutta. Totuuden voi nĂ€hdĂ€ vain rakkauden lĂ€pi eli ilman mielen arviota. 

Joogaavilla ihmisillĂ€ tulevat voimakkaat epĂ€oikeudenmukaisuuden tunteet pintaan, kun rakkaus puuttuu! Silloin myös tietÀÀ, ettĂ€ nĂ€kemys ei ole totuudenmukainen. ItsellĂ€ni pysyy hyvinkin sisĂ€inen harmonia, kun ihmiset eivĂ€t pidĂ€ siitĂ€, mistĂ€ minĂ€ pidĂ€n. Kunhan he rakastavat sitĂ€, mistĂ€ eivĂ€t pidĂ€. 😄

Free and connected

The image of yoga and yoga practitioners was for a very long time that of austerity, renouncement and asceticism. Many ancient yoga texts talk about this kind of ruthless self-discipline too. Patañjali’s yoga philosophy is aligned with this tendency as it underlines the importance of mental discipline. One essential part of that discipline is the art of detachment, vairāgya.

In the beginning of Samādhi pāda Patañjali mentions vairāgya as a means to get rid of the fluctuations of the mind. The detachment from the mind’s content is achieved through constant work of awareness (abhyāsa). The first step in meditation is to understand the mechanisms of the mind. Only then you can start to detach from your thoughts. In the beginning, this is what meditation practice is for everybody: understanding to what extent the mind controls us.

In Sādhana pāda where Patañjali talks about the kleƛas – the afflictions of human life – he brings up the same subject from a different perspective. Rāga (desire) and dveƛa (aversion) are the reasons for our mind to keep on moving. We have desires and aversions which are mostly based on our emotions which in turn are imprints from our earlier experiences. Our past makes our mind create images and tensions and requires an inner play through which we can satisfy a psychological need to feel we’re in control.

When we feel emotionally weak, we might take a cup of coffee not to face that momentarily feeling of weakness. It’s our habits that command us to quench any kind of thirst and not to face difficult emotions. Yoga teaches us the contrary. Don’t create habits. Cultivate patience. Face all your feelings.

The word ”detachment” is of course a translation and as such it’s one interpretation of this sanskrit term. It’s important to understand the deep meaning of vairāgya. Why is detachment important? Because being attached is against life’s flow. But is detachment the opposite of attachment? Should we talk about non-attachment?

When you are detached, you are no longer in connection whatever your object of detachment is. Where as in a non-attachment state, you are not attached, but you are in connection with the object or the other person. This is the healthiest way to be in relation with others, with things and situations. Not to be attached, not to be detached, but to be non-attached.

I believe that practicing any form of yoga with surrendering, sincerity and openness leads to a new life. It creates a new person whose values are not based on mental images of morality. We discover deep ethics we all are born with. It’s the trueness of our soul. When this part of you takes over, it releases the needs of your ego, your mind. You are in peace and you are connected.

Detachment is about mentally controlling your attachments where as non-attachment is freedom from your attachments. In that freedom there’s love and connection to all. 

LIBRE ET CONNECTÉ

L’image du yoga et des pratiquants du yoga Ă©tait pendant longtemps celle de l’austeritĂ©, du renoncement et de l’ascĂ©tisme. Beaucoup de texts anciens du yoga parlent aussi de ce genre d’auto-discipline impitoyable. La philosophie du yoga de Patañjali s’aligne bien avec ces tendances en soulignant l’importance de la discipline mentale. Une partie essentielle de cette discipline est l’art de dĂ©tachement, vairāgya

Au dĂ©but de Samādhi pāda, Patañjali Ă©voque vairāgya comme le moyen de se dĂ©barrasser des fluctuations mentales. Le dĂ©tachement des contenus du mental est atteint par un travail constant et conscient (abhyāsa). Le premier pas dans la mĂ©ditation est de comprendre les mĂ©canismes du mental. Ce n’est qu’aprĂšs, que nous pouvons commencer Ă  nous dĂ©tacher des nos pensĂ©es. La mĂ©ditation dĂ©bute pour tout le monde par la comprĂ©hension sur quelle mesure nous sommes contrĂŽlĂ©s par notre mental.

Dans le Sādhana pāda oĂč Patañjali parle des klĂ©Ć›as – les afflictions de la vie humaine – il traite du mĂȘme sujet d’une autre perspective. Rāga (dĂ©sir) et dveƛa (aversion) sont la raison pour laquelle notre mental continue le mouvement. Nos dĂ©sirs et nos aversions sont basĂ©s sur nos Ă©motions qui, elles, de leur part, sont des empreintes de nos expĂ©riences antĂ©rieures. Notre passĂ© fait crĂ©er Ă  notre mental des idĂ©es et des tensions et cela demande un jeu intĂ©rieur nous permettant de satisfaire un besoin psychologique: avoir le sentiment d’ĂȘtre en contrĂŽle.

Lorsque nous nous sentons Ă©motionellement faibles, nous prenons peut-ĂȘtre une tasse de cafĂ© pour ne pas faire face Ă  ce moment de faiblesse. C’est nos coutumes qui commandent et qui font qu’on va apaiser un besoin et Ă©viter une Ă©motion difficile. Le yoga nous apprend le contraire. Ne crĂ©ons pas d’habitudes. Cultivons la patience. Faisons face Ă  toutes les Ă©motions. 

Le mot ”dĂ©tachement” est une traduction et ainsi une interprĂ©tation du terme sanskrit. Il est important de comprendre la signification profonde de vairāgya. Pourquoi le dĂ©tachement est important? Parce qu’ĂȘtre attachĂ© est contre la vie. Mais est-ce que le dĂ©tachement est l’opposĂ© de l’attachement? Devrions-nous parler plutĂŽt de non-attachement?

Car lorsque nous sommes dĂ©tachĂ©s, nous ne sommes plus en connexion avec l’object de notre dĂ©tachement. Tandis que dans un Ă©tat de non-attachement, nous ne sommes pas attachĂ©s, mais nous sommes toujours en connexion avec l’objet ou l’autre. C’est la façon la plus saine d’ĂȘtre en relation avec les choses, les situations et les autres. Ne pas ĂȘtre attachĂ©, ne pas ĂȘtre dĂ©tachĂ©, mais ĂȘtre non-attachĂ©. 

Je suis convaincue que la pratique de n’importe quelle forme de yoga avec l’abandon, la sincĂ©ritĂ© et l’ouverture du cƓur nous mĂšne dans une nouvelle vie. La pratique crĂ©e une nouvelle personne dont les valeurs ne sont pas basĂ©es sur les images mentales de moralitĂ©. Nous dĂ©couvrons une Ă©thique profonde avec laquelle nous sommes tous nĂ©s. C’est la vĂ©ritĂ© de notre Ăąme. Quand cette partie de nous prend le dessus, ça libĂšre et fait disparaĂźtre les besoins Ă©gotiques. Nous sommes en paix et connectĂ©s. 

Le dĂ©tachement veut dire contrĂŽler mentalement nos attachements. Le non-attachement veut dire la libertĂ© par rapport Ă  nos attachements. Dans cette libertĂ©, il y a l’amour et la connexion avec tout le monde. 

VAPAA JA YHTÄ KAIKEN KANSSA

Mielikuvat joogasta ja joogan harjoittajista olivat vuosikymmenten ajan varmastikin ankaruuden, kieltÀymyksen ja asketismin vÀrittÀmiÀ. Myös monet muinaiset joogatekstit puhuvat tÀmÀnkaltaisesta armottomasta itsekurin harjoittamisesta. Patañjalin joogafilosofia on aivan linjassa nÀiden suuntausten kanssa alleviivatessaan mielen tason itsekurin merkitystÀ. ErÀs olennainen osa itsekuria on irtipÀÀstÀmisen taito, vairãgya.

Samādhi pādan alussa Patañjali mainitsee vairãgyan yhtenÀ keinona tyynnyttÀÀ mielen alituinen liikehdintÀ. IrtipÀÀstÀminen mielen sisÀllöistÀ tapahtuu systemaattisen ja tietoisen työskentelyn (abhyāsa) myötÀ. EnsimmÀinen askel meditaatioon onkin mielen mekanismien ymmÀrtÀminen. Vasta sen jÀlkeen voi alkaa irrottautumaan ajatuksistaan. Alussa tilanne kuitenkin kaikilla on aikalailla sama: Alamme nÀhdÀ, miten tiukassa kontrollissa mielemme pitÀÀ meitÀ.

Sādhana pādassa, jossa puheena ovat kleƛat, inhimillisen kĂ€rsimyksen syyt, Patanjali tuo uudelleen esille saman teeman vĂ€hĂ€n eri perspektiivistĂ€. Rāga (mielihalut) ja dveƛa (torjutut asiat) ovat syynĂ€ sille, miksi mielemme kĂ€yttĂ€ytyy nĂ€in. Mielihalut ja torjunnat perustuvat pÀÀasiassa emootioillemme, jotka taas ovat aiempien kokemuksiemme aikaansaamia ehdollistumia. Menneisyytemme luo mielessĂ€mme kuvia ja jĂ€nnitteitĂ€. TĂ€llĂ€ sisĂ€isellĂ€ pelikentĂ€llĂ€ meillĂ€ on psykologinen tarve tuntea, ettĂ€ asiat ovat hallinnassamme.

Vastaamme tĂ€hĂ€n tarpeeseen myös toimimalla tietyllĂ€ tavalla. Kun vaikkapa tunnemme olomme emotionaalisesti hauraaksi, saatamme juoda kupin kahvia vain vĂ€lttÀÀksemme tuon haurauden kokemisen. KĂ€sky siihen tulee meille jo tavaksi muodostuneesta mallista sammuttaa milloin mikĂ€kin jano ja olla kohtaamatta vaikeita tunteita. Jooga opettaa meille pĂ€invastaista kĂ€yttĂ€ytymistĂ€. ÄlĂ€ luo tapoja. Ole kĂ€rsivĂ€llinen. Kohtaa kaikki tunteesi.

Sana ”irtipÀÀstĂ€minen” on kÀÀnnös ja siten myös sanskritinkielisen termin tulkintaa. On kuitenkin tĂ€rkeÀÀ ymmĂ€rtÀÀ vairāgyan syvĂ€ merkitys. Miksi irtipÀÀstĂ€minen on tĂ€rkeÀÀ? Koska takertuneena oleminen on elĂ€mĂ€nvastaista. Mutta onko irtipÀÀstĂ€minen takertumisen vastakohta? Vai pitĂ€isikö puhua takertumattomuudesta?

Kun olet pÀÀstĂ€nyt irti, et ole enÀÀ yhteydessĂ€ siihen, mikĂ€ ikinĂ€ olikin takertumisen kohteesi. Kun taas jos olet takertumattomuuden tilassa, et ole takertuneena, mutta olet silti yhteydessĂ€ kyseiseen kohteeseen tai toiseen ihmiseen. TĂ€mĂ€ on tervein tapa olla suhteessa toiseen ihmiseen tai mihin tahansa tilanteeseen. Ei olla takertuneena, ei irtipÀÀstĂ€neenĂ€, vaan takertumattomana. 

Olen vakuuttunut, ettÀ mikÀ tahansa joogaharjoitus, johon itse suhtautuu antaumuksella, vilpittömyydellÀ ja avoimuudella, vie kohti uutta elÀmÀÀ. Harjoitus luo meistÀ jokaisesta uuden ihmisen, jonka moraali ei perustu mielikuviin eettisestÀ kehityksestÀ. Ihminen pÀÀsee yhteyteen oman syvÀn etiikkansa kanssa, sen sydÀmen arvojÀrjestyksen, jonka kanssa jokainen meistÀ on syntynyt. Kun sielun syvyys avautuu, se pyyhkii tieltÀÀn turhana kaikki egon tarpeet. Silloin ihminen on omassa rauhassaan ja yhteydessÀ muihin.

IrtipÀÀstĂ€minen on egon kontrollia eli sitĂ€, ettĂ€ mielessÀÀn irrottaa takertumisen kohteesta. Kun taas takertumattomuus on vapautta. Ja vapaus, jossa muut ovat yhteytemme piirissĂ€, on rakkautta. 

Why do you practice yoga?

People who practice yoga, practice things that seem meaningless for many. They sit. They watch their minds move, their energy change. They are even interested in facing their fears whenever they appear. The most significative fear for them is the fear of death. And then comes a day also people around the yoga practitioners understand that those practices have led them somewhere! To a solid peace.

The Yoga Sutra of Patanjali describes the real human freedom and gives advice how to reach it. Patanjali enumerates the obstacles to freedom and shows the way through them. One can’t be free as long as one has tensions and fears.

The first part of the text talks about the fluctuations of the mind that remain the same through your life unless you start to guide our mind consciously. If you can’t get outside of your mind, the energy, the emotions and the physical body all express the same than the mind. If the mind is tense and stressed, so is the body.

It’s very complicated to control the mind if you don’t practice it regularly or even daily. Even if we succeeded to control the mind for a moment, a thought that rises then will create a chain reaction in the nervous system. The body feels chaotic.

Now that the world is holding its breath before COVID-19, many people are scared to death. Some people are scared because others are scared. The energy is contagious. Some others are scared of losing security. And many are aware that they might lose their life. 

A yoga practitioner faces these kind of feelings also outside the crises. That’s why a crises doesn’t change much in a yoga practitioner’s life. Now (s)he can see how efficient her/his practice has really been. In any case, (s)he’s inspired to go on with her/his practice, because (s)he wants to be free! And this freedom means to be free of your own scary thoughts!

POURQUOI PRATIQUONS-NOUS LE YOGA?

Les pratiquants de yoga pratiquent des choses qui peuvent sembler insignifiantes pour les autres. Ils/elles restent assis(es). Ils/elles observent leurs pensĂ©es, leur Ă©nergie qui change. Ils/elles souhaitent mĂȘme faire face aux peurs dĂšs qu’elles apparaissent. La peur la plus remarquable est la peur de la mort. Et puis arrive le jour oĂč les gens autour des pratiquants de yoga comprennent que ces pratiques ont menĂ© les pratiquants quelque part. À une paix solide.

Le Yoga Sutra de Patanjali dĂ©crit la vraie libertĂ© humaine et donne des conseils pour l’atteindre. Patanajali Ă©numĂšre les obstacles Ă  la libertĂ© et montre la voie Ă  travers eux. Personne ne peut ĂȘtre libre tant qu’il/elle a des tensions et des peurs. 

Le premier chapitre du texte parle des fluctuations mentales qui demeurent facilement les mĂȘmes pendant toute une vie Ă  moins que nous commencions Ă  guider nos pensĂ©es consciemment. Tant que nous ne pouvons pas nous distancier de nos pensĂ©es, l’énergie, les Ă©motions et le corps physique, tout en nous exprime ce qui se passe dans le mental. Lorsque le mental est tendu et stressĂ©, le corps l’est aussi. 

Il est trĂšs compliquĂ© de contrĂŽler le mental si nous ne pratiquons pas le yoga rĂ©guliĂšrement sinon quotidiennement. MĂȘme si nous arrivons Ă  contrĂŽler le mental pour un moment, la pensĂ©e qui va Ă©merger ensuite, va crĂ©er une rĂ©action en chaĂźne dans le systĂšme nerveux. Le corps physique devient aussi chaotique que le mental. 

Maintenant que le monde entier retient son souffle devant le covid-19, beaucoup de gens ont peur. Il y en a qui ont peur parce que les autres ont peur. L’énergie se transmet. Il y en a d’autres qui ont peur de perdre leur sĂ©curitĂ©. Et puis il y en a qui ont peur de perdre leur vie. 

Le/la pratiquant(e) de yoga fait face Ă  cette sorte de situations aussi en dehors des crises. Maintenant, c’est le moment de voir combien ces pratiques yoguiques ont Ă©tĂ© efficaces. De toutes les façons, nous sommes inspirĂ©(e)s de continuer nos pratiques, parce que nous voulons ĂȘtre libre! La libertĂ© veut dire la libertĂ© par rapport Ă  nos propres pensĂ©es craintives.  

MIKSI JOOGAA HARJOITETAAN?

Joogaa harjoittavat ihmiset harjoittelevat asioita, joilla ei vÀlttÀmÀttÀ ole mitÀÀn merkitystÀ. Ennen kuin niillÀ onkin! He istuvat alas seuraamaan mielenliikkeitÀÀn ja energiansa muutoksia. HeitÀ kiinnostaa omien pelkojensa kohtaaminen milloin ikinÀ niitÀ ilmeneekin. MerkittÀvin pelko heille on kuolemanpelko. Ja sitten tulee pÀivÀ, jolloin myös ihmiset joogaajan ympÀrillÀ ymmÀrtÀvÀt, ettÀ noilla harjoituksilla on pÀÀsty jonnekin. Tukevaan rauhan tilaan.

Patanjalin Joogasutra-teksti puhuu ihmisen todellisesta vapaudesta ja kertoo, miten se saavutetaan. Patanjali kertoo niistÀ esteistÀ, jotka tekevÀt vapauden mahdottomaksi ja nÀyttÀÀ tien esteiden lÀpi. Ihminen ei nimittÀin ole vapaa niin kauan kuin hÀnessÀ on jÀnnityksiÀ ja pelkoja.

EnsimmĂ€isenĂ€ Joogasutra tuo esiin mielenliikkeet, jotka pysyvĂ€t samankaltaisina lĂ€pi elĂ€mĂ€n, ellemme ala ohjata mieltĂ€mme tietoisesti. Jos ihminen ei pÀÀse mielenliikkeittensĂ€ ulkopuolelle, seuraa tĂ€stĂ€ se, ettĂ€ energia, tunteet ja keho ilmaisevat samaa kuin mieli. Jos mieli on jĂ€nnittynyt ja stressaantunut, niin on kehokin. 

MieltÀ on vaikea hallita, jos sitÀ ei harjoita sÀÀnnöllisesti tai jopa pÀivittÀin. Vaikka onnistuisimmekin pitÀmÀÀn mielen kontrollissa jotenkin, jo hetkeksi mielen valtaama ajatus sysÀÀ liikkeelle ketjureaktion hermostossa. Keho tÀyttyy mielen kaaoksella.

Nyt kun maailma pidĂ€ttÀÀ hengitystÀÀn koronaviruksen edessĂ€, moni pelkÀÀ kuollakseen. Jotkut pelkÀÀvĂ€t siksi, kun muut pelkÀÀvĂ€t. Muiden energia tarttuu. Jotkut toiset taas pelkÀÀvĂ€t turvan menettĂ€mistĂ€. Monella kĂ€y myös mielessĂ€, ettĂ€ elĂ€mĂ€ voi pÀÀttyĂ€. 

Joogaaja harjoittelee nÀiden asioiden kohtaamista omassa elÀmÀssÀÀn muulloinkin kuin kriisiaikoina. Siksi kriisi ei muuta joogaajan elÀmÀÀ. Nyt voidaan katsoa, miten harjoitus on todellisuudessa vaikuttanut. Joka tapauksessa joogaaja on inspiroitunut jatkamaan harjoituksiaan, koska hÀn haluaa olla vapaa! TÀmÀ vapaus tarkoittaa vapautta omista pelottavista ajatuksista.