Learning through being

The genius of the Ashtanga yoga asana practice for me has been its unmodifiable form. When the practice itself remains the same, the practitioner can use it as a mirrow. (S)he understands that any inner movement comes from the conditionings inside and a real change in the physical body is the result of a change in the mind. As the practice doesn’t change it can gradually offer us a multilayered image of us with all our conditionings. What a delicious work to do! This is what I have praised for years for myself and for my students. How lucky we are to have this practice!

The other side of the coin is nevertheless what is brought into the practice from the practitioner’s mind. The mind is such a force and has also a capacity to change the reality for us, as you know. On the material level, you can see the practice as a linear and timebound series of asanas and then the whole spiritual practice and the experience of it can become totally materialistic. The mind takes the place of the king once again, celebrates its victory in a usual manner and the yoga, the union, is left behind.

In this kind of linear perspective toward the practice there’s a risk that you think that you can learn yoga. You want to learn, because learning gives you satisfaction. You can learn more asanas, that is true. But yoga is nothing to be learned. It’s something to be in relation with something. In relation with yourself, with the others and with the world. Yoga is not the accumulation of information and skills, but growth in awareness of oneness of everything.

APPRENDRE PAR L’ÉCOUTE

Le génie de la pratique des asanas du Yoga Ashtanga pour moi a été sa forme immuable. Lorsque la pratique elle-même reste la même, le/la pratiquant(e) peut s’en servir en tant que miroir. Chaque mouvement interne est le signe d’un conditionnement et la vraie transformation du corps physique est le résultat d’une transformation mentale. La pratique ne change pas et va graduellement nous offrir une image de nous avec plein de couches d’identité jusqu’au-là cachées. Quel délicieux travail nous attend! Ça fait des années, que je fais des éloges sur cette pratique en la célébrant à l’intérieur de moi et devant mes élèves. Qu’est ce que nous avons eu de la chance d’avoir pu rencontrer une pratique pareille!

Le revers de la médaille est pourtant différent de cet état de choses, car le mental du praticien/de la praticienne y joue un rôle important. Le mental est une force immense et comme nous savons, il a la capacité de transformer la réalité pour qu’elle nous convienne. Vu sur le plan matériel, cette pratique peut être perçue linéaire et temporelle et c’est ainsi que la pratique spirituelle avec ses expériences peut être vécue complètement au niveau matérialiste. Le mental s’installe sur le trône, jubile à sa façon habituelle et le yoga, la possibilité de l’union, disparaît.

Vu dans cette perspective linéaire, il y a un risque d’avoir mal compris la pratique. On croit que le yoga, ça s’apprend. C’est satisfaisant d’apprendre des choses. Bien entendu, on peut apprendre des asanas, mais le yoga ne peut pas être appris. Le yoga est l’union. C’est la connexion avec nous-mêmes derrière le mental, la connexion avec les autres et le monde. Le yoga ne veut pas dire l’accumulation de l’information et des capacités acquises, mais la croissance en conscience de l’unité de tout.

OLEMISEN OPPI

Ashtangajoogan asanaharjoituksen nerokkuus on minulle ollut pitkälti sen muodon pysyvyydessä. Kun harjoitus itsessään pysyy samana, voi harjoittelija käyttää sitä peilinä. Näin voi harjoituksen avulla nähdä omat sisäiset liikahduksensa erilaisina ehdollistumina ja oman kehonsa muutokset voi ymmärtää näiden ehdollistumien hellittämisen tuloksena. Harjoitus pysyy ja alkaa kiehtovasti tarjota meille monikerroksista kuvaa itsestämme ehdollistumisinemme. Mikä herkullinen työsarka meitä odottaakaan! Vuosien ajan olen ylistänyt tätä harjoitusta näistä syistä niin itsekseni hurraten kuin oppilaillenikin. Miten onnekkaita olemmekaan, että tällainen harjoitus elämäämme sattui tulemaan!

Kolikon kääntöpuoli voi kuitenkin olla hyvin toisenlainen, sillä harjoittelijan mieli tuo oman panoksensa harjoitukseen. Mielellä on valtava voima ja kuten tiedämme, sillä on ihmeellinen kyky muuttaa todellisuutta mieleiseksemme. Materiaalisella tasolla tarkasteltuna tämäkin harjoitus asettuu lineaariseksi ja siten aikaan kytketyksi ja näin koko henkinen harjoitus kokemuksineen voi jäädä täysin materialistikseksi. Mieli ottaa kuninkaan paikan, hehkuttelee omiaan ja jooga eli yhteyden kokeminen hämärtyy.

Tällaisen materialistisen näkökulman riski on siinä, että ihminen kuvittelee voivansa oppia joogaa ja siten menettää juuri sen ydinasian. Oppiminen on tyydyttävää ja siksi haluamme oppia. Toki voimme oppia uusia asanoita. Mutta itse jooga ei ole mitään, mitä voisi oppia. Jooga on yhteyttä. Yhteyttä itseemme mielen taakse, yhteyttä muihin ihmisiin ja maailmaan. Jooga ei tarkoita informaation kasautumista tai taitojen karttumista, vaan tietoisuuden kasvua kaiken yhteydestä ja ykseydestä.

A goal without a goal

As we all know as soon as we become aware of our ego we can watch it loosen its grip. Just to tighten it again. This is the way it goes also in a yoga practitioners’ life. The ego seems to disappear just to reappear in another moment.

But it’s pretty interesting that there are multiple possibilities to make the yoga practice serve totally the ego. You can compete, you can grow in the feeling of superiority or become self-centered. Your growth can be growth in desire to be happy, happier than others.

When yoga became commercialized it changed also people’s mindset about yoga. People are told they can improve themselves, they can become the best version of themselves and this is what the ego likes! It wants to be able to achieve, to profit and to see the results.

The real transformation doesn’t take place through any kind of exercice. It’s not by trying to change yourself you change. Sure you can force anything, but spiritually you remain the same, if you’re not listening to Life. For that you need to surrender. That’s called yoga.

77917F36-1F00-4713-99DB-B7B2FF37DF3C

OBJECTIFS SANS BUTS

Comme nous savons tous, par une prise de conscience par rapport à notre égo, nous  pouvons constater comment sa prise se desserre. Pour se resserrer encore dans un autre moment. C’est comme ça aussi pour les pratiquants de yoga. L’égo paraît disparaître et puis il ré-apparaît.

C’est tellement intéressant, qu’il y ait de multiples possibilités de soumettre le pratique de yoga totalement aux besoins de notre égo. La compétition, la comparaison, l’égo-centrisme. D’avoir pour but rien que son propre bonheur.

La commercialisation de l’enseignement de yoga a eu des répercussions sur la mentalité des gens concernant le yoga. Le yoga a été décrit comme quelque chose qui donne des résultats et qui nous perfectionne. Et c’est exactement ça qui plaît à l’égo: d‘atteindre des buts, de profiter et de voir des résultats.

La vraie transformation ne se passe pas comme ça. On ne change pas en faisant des exercices. On peut forcer le changement, mais dans cette force de l’égo, il n’y a pas de transformation spirituelle naturelle. Si on n’écoute pas la Vie, le yoga ne peut pas faire son travail en nous. Nous devons nous rendre et communier avec cette sagesse. C’est ça, le yoga.

PÄÄMÄÄRÄTÖN PÄÄMÄÄRÄ

Kuten kaikki tiedämme, riittää että tulemme tietoisiksi egostamme, ja voimme huomata, miten sen ote alkaa hellittää. Huomataksemme pian, miten ote sitten taas joissain tilanteissa tiukkeneekin. Näinhän se menee joogaharjoittelijoillakin. Ego väistyy ja ilmestyy pian taas uudelleen.

On monta mahdollisuutta laittaa joogaharjoituskin palvelemaan totaalisesti egon tarpeita. Kilpailla sillä, osoitella muille heidän heikkouksiaan ja tulla itsekeskeisemmäksi. Antaa oman onnellisuutensa nousta elämän tarkoitukseksi.

Kun kaupallisuus on asettunut joogatarjontaan, on se muuttanut myös ihmisten asennetta joogaan. Joogaa myydään sillä, että se tuo tasapainoa, antaa paremman elämän ja tekee meistä parhaita versioita itsestämme. Juuri se on egon ravintoa, voida päteä, kontrolloida ja saada tuloksia aikaan.

Todellinen muutos ei tapahdu harjoituksia toistamalla. Ponnistelemalla muutoksen aikaansaamiseksi, pysytään henkisesti samassa. Vain jos kuuntelemme Elämän viisautta, jooga voi korjata ja tuoda meitä tasapainoon. Jos antaudumme. Eli joogaamme.

 

 

Photo: Anne

Sing your song

Yoga is a tradition and a discipline that is supposed to unleash our full potential and reveal our real nature. The yoga philosophy tells us what are the things we should favour or restrict so that life can freely manifest through us. The life’s most beautiful gift – to be in touch with our own essence and express our individuality from that depth – doesn’t come to us without awareness. Indeed it comes only through awareness, not through effort or will.

Whenever the focus shifts from the essence to the mental level, from the soul to the ego, we start to behave mechanically. That can also happen in the yoga practice which can be transformed to a battlefield, if we lose the contact with our nature. We might then feel like an outsider to our own breath, repeat mechanically the movements or quote the spiritual truths in a chit-chatty way. The practice should give more sense to our lives and make us more intelligent. Nevertheless it’s possible to stay in a very superficial level and waste our energy into the practice. Any effort we do should be to find more our potential. Not an effort just for it’s own sake. If the practice doesn’t lead to stability, contentment and growing awareness, then it has no real value for life. Don’t try to became perfect in the practice. Try to become you by the practice.

Students are often careful not to do anything wrong. This is a very Western way of experiencing new things.  What could change the situation is that the yoga teacher doesn’t require perfection by pointing out all the “mistakes” and weaknesses, but boosts all good things existing already. When the good can grow, the weaknesses will disappear. The practice would be done in a positive atmosphere instead of insecurity, frustration, shame and self-hatred.

Yoga is not about trying to manipulate yourself to be something else than you are. It’s  about discovering who you really are. You are life. Be yourself. Be openly you. Nothing else is needed for happiness. Relax and give space to your own energy in the practice and in life. Your gift to the world is the uniqueness life has given you. Share it with the world.

LE CHANT DE TON COEUR

Le yoga est une tradition comprenant des pratiques par lesquelles nous pouvons révéler notre vraie nature et atteindre à notre vrai potentiel. La philosophie du yoga nous clarifie comment la discipline intérieure contribue à donner libre cours à la vie en nous. De reconnaître notre vrai être et de vivre connecté à cette source de sagesse et un grand bonheur qui nous permet de nous exprimer individuellement d’une profondeur extraordinaire. L’effort ou la volonté ne peuvent pas nous aider sur ce chemin, mais une conscience éveillée.

Si la source de notre vie se transfère de l’âme au niveau mental, notre façon de nous comporter devient plus mécanique, car nous agissons à partir de notre ego. Il est tout à fait possible que la même chose se passe dans la pratique du yoga, qui peut se transformer en un lieu de combat, si nous perdons la connection avec notre vrai être. Dans ce cas-là, nous pouvons nous sentir étranger à notre propre respiration, nous bougeons notre corps physique d’une manière mécanique ou bien nous pouvons même citer des vérités spirituelles à la légère. La pratique devrait nous donner plus de sens à notre vie et faire de nous des êtres intelligents. Nous pouvons tout de même rester à un niveau superficiel et nous épuiser par la pratique. L’effort que nous faisons dans la pratique devrait toujours nous servir à découvrir davantage la vérité. L’effort pour l’effort n’a aucun sens. À mon avis, il faut pas essayer de se perfectionner pour la pratique. Il s’agit plutôt de nous révéler à nous-mêmes par elle.

Très souvent, les élèves prennent des précautions pour ne pas “se tromper” dans la pratique. Je pense que ce qui pourrait changer la situation en bien, c’est que les professeurs au lieu d’exiger la perfection par désignant toutes les “erreurs” et les faiblesses de l’élève, supportent toutes les bonnes qualités déjà existantes chez celui-ci ou celle-ci. Quand le bien grandit, les faiblesses disparaissent. La pratique sera vécue dans une atmosphère positive au lieu des sentiments d’insécurité, de frustration, de honte ou même de haine pour soi-même.

Le yoga ne veut pas dire nous manipuler pour devenir étranger à nous-même. Le yoga nous aide à découvrir ce que nous sommes réellement. Nous sommes la vie. Si nous pouvions juste assumer cela, être nous-mêmes, nous serions heureux. C’est tellement simple. Détendons-nous et donnons plus d’espace à notre propre énergie et dans la pratique et dans la vie. Écoutons la source en nous. Notre unicité que la vie nous a donnée est un cadeau que nous devons partager avec les autres!

SINUN LAULUSI

Joogaperinne sisältää systemaattisia harjoituksia, joiden avulla voimme saada käyttöömme koko todellisen potentiaalimme ja ne voivat myös auttaa meitä kytkeytymään todelliseen henkiseen minuuteemme. Joogafilosofiasta löytyy tarkkoja ohjeita siihen millaisia valintoja meidän tulisi tehdä, jotta elämä pääsisi virtaamaan meissä vapaasti. Suurin lahja elämässä onkin se, jos löydämme todelliseen minuuteemme ja saamme elää yksilöllisyyttämme tästä syvyydestä käsin. Tämän lahjan voimme oikeastaan saada vain heräämällä henkisesti, emme ponnistelulla tai tahdonvoimalla.

Silloin kun elämämme siirtyy ytimestämme mielen tasolle eli sielustamme egoon, toimintamme muuttuu mekaanisemmaksi. Näin voi käydä myös joogaharjoittelussa, joka joskus muuttuu taistelukentäksi, kun yhteys todelliseen luontoomme katoaa. Tällöin olemme luultavasti ulkopuolisia omassa hengityksessämme, teemme kehon liikkeitä mekaanisesti ja saatamme vielä lausua henkisiä totuuksia vain lämpimiksemme. Harjoituksen tulisi tuoda elämäämme todellista merkityksellisyyttä ja tehdä meistä kirkasälyisiä. On kuitenkin mahdollista pysytellä vain pinnallisella tasolla ja kuluttaa energiansa mekaaniseen harjoitteluun. On parempi, jos ponnistelumme on suunnattu siten, että se auttaa löytämään uusia ulottuvuuksia emmekä ponnistele vain ponnistelun vuoksi. Jos harjoittelu ei tuo ajan kanssa tasapainoa, tyytyväisyyttä ja korkeampaa tietoisuutta, sillä ei ole sen kummempaa arvoa elämän kannalta. Joogan tarkoitus ei ole tehdä ihmisestä täydellistä harjoittelijaa, vaan ennemminkin antaa harjoituksen kautta mahdollisuus löytää syvempi minuutensa.

Aika usein joogaoppilaat ovat harjoituksessa varovaisia, etteivät vain tee mitään väärin. Uskon, että tilannetta helpottaa, jos opettaja ei vaadi harjoitukselta täydellisyyttä ja osoittele oppilaan virheitä ja heikkouksia, vaan panostaa siihen mitä hyvää oppilaassa näkee. Kun hyvä saa kasvaa, heikkoudet hiipuvat pois. Näin oppilas voi harjoitella positiivisessa ilmapiirissä sen sijaan, että tuntee epävarmuutta, turhautuneisuutta, häpeää tai jopa itsevihaa.

Joogassa ei ole kysymys siitä, että yrittäisimme muuttaa itseämme muuksi kuin mitä olemme. Kysymys on siitä, että joogan avulla löydämme itsemme. Muista, että sinä olet itse elämä! Ole avoimesti ja vapaasti oma itsesi. Mitään muuta ei tarvita todelliseen onneen. Mitään kauniimpaa ei ole. Rentoudu ja anna omalle energiallesi tilaa sekä harjoituksessa että elämässä. Sinun lahjasi maailmalle on se ainutlaatuisuus, jonka elämältä sait. Jaa se ihme muiden kanssa.

Image

Photo by Minna Nuotio