Meanders of the road

According to Patañjali the causes of suffering can be put in five different categories. They are mentioned in Sādhana pāda, the second chapter in the Yoga sūtra. These causes called kleśas reside in different layers in us. We face two first of them in the mental layer, two others that follow in the list are something we encounter in the emotional layer and the last one has to do with our instinctual layer. The kleśas are challenges, but they are also a way to understand more deeply our human nature and our developmental history.

Avidyā and Asmitā are our mind’s stumbling blocks, but they also include the opportunity to grow. Avidyā means the lack of awareness about our mind’s relation to our real self. Asmitā is the degree of our self-centeredness. To put it simply one could say that higher the level of awareness and lesser the degree of self-centeredness, the less we suffer. The better the life.

Rāga and Dveṣa are in connection with our emotional layer. Rāga is a concept which stands for desires that our mind constantly creates and that our emotions accompany. What makes us unhappy is running after the desires or building our life around the desires. Dveṣa, the aversion, makes us equally unhappy. The dislikes take us away from reality, because we want to avoid something that is there. The reason for that is our inability to live through our emotions.

Abhiniveśāḥ means fear of death and this kleśa is in the instinctive brain. We have inside of us the survival instinct we can’t control. Life in us is stronger than our mind or emotions. We want to live or at least we don’t want to die. Even if in our mind and emotions we could wish to die, the instinct for the self preservation is deeper than our wish.

A yoga practitioner can use these concepts to investigate him/herself. This list of five items doesn’t make sense if we consider it only on a mental or behavioral level. Let’s take a little more recent point of view with the American physician and neuroscientist Paul MacLean. He came up in the 1960s with a model where the human being has three brains in one package. It’s called triune brain. The reptilian brain developed more than a hundred millions of years ago. Then later developed the limbic system which registers the emotional pleasure and pain. The last period in the development gave the neo-cortex about 40 000 years ago. The higher brain functions are located on the neo-cortex.

These systems take care of us each in their own particular way. The reptilian brain help us in emergency situations where our mind would be helpless and our emotions could make our reactions too slow. This brain is responsible for our survival. The limbic system includes desires and aversions which are not easy to change. Also the limbic brain has autonomic functions and it’s conditioned to link certain physical sensations to certain emotions. If these two brains have a lot of disturbances like imprints from the past, we can’t live fully the intellectual possibilities of the neo-cortex.

When we link those kleśas Patañjali talks about to these different brains, we see that the two first of them sit on the neo-cortex. The kleśas connected with emotions are in the limbic brain. The hardest of kleśas, Abhiniveśāḥ, the fear of death resides in our reptilian brain, but also in two other brains. Before the two more recent brains are in harmony, we can’t get through with consciousness into that fear in our reptilian brain.

In yoga you don’t just repair your emotional life, but you change your nervous system in its very foundation. The yoga practitioner makes his/her way through all these cerebral layers to change the reptilian brain. The ancient yogis new how to travel those meanders to the reptilian brain and how to tame that brain. With the breath. We can’t directly examine our brain, but we can connect to it with our breath. We can communicate with it via breathing. That’s the language the brain understands.

1918910_925625860856950_1869990494448406819_n

LES MÉANDRES DE LA ROUTE

Patañjali a classé les causes de la souffrance dans cinq catégories distinctes. Ces catégories sont appelées kleśas et elles sont expliquées dans le deuxième chapitre du Yoga sūtra, Sādhana pāda. Les kleśas se manifestent dans les différentes couches en nous. Les deux premiers apparaissent dans le mental, les deux suivants dans les émotions et le dernier est connecté avec notre instinct de survie. Les kleśas sont des défis, mais en plus de ça, ils nous offrent un moyen de comprendre plus profondément notre nature humaine ainsi que l’histoire dévéloppementale de l’être humain.

Avidyā et Asmitā sont des pierres d’achoppement du mental, mais ce sont également des opportunités pour une vraie maturité. Avidyā veut dire l’ignorance à l’égard de la relation entre notre mental et notre vrai être. Asmitā est le degré de notre égoïsme. Ensemble cela pourrait être interprété comme ça: Plus notre niveau de conscience est élevé et moins nous sommes centrés sur nous-mêmes, moins nous souffrons. Moins nous souffrons, plus belle est la vie.

Rāga et Dveṣa sont connectés à notre vie émotionnelle. Rāga est un concept traduisant le désir que notre mental recrée sans cesse accompagné par nos émotions. Ce qui nous rend malheureux, c’est de courir après les désirs et de construire notre vie à partir et autour d’eux. Dveṣa, l’aversion, nous rend également malheureux. Nous voulons éviter quelque chose qui existe, car nous sommes incapable d’y faire face émotionnellement.

Abhiniveśāḥ veut dire la peur de la mort et son lieu de résidence est dans le cerveau instinctif. À l’intérieur de nous, nous avons l’instinct de survie que nous pouvons absolument pas contrôler. La vie est plus forte que notre mental ou nos émotions. Même si notre mental était prêt à lâcher prise, l’instinct de survie nous sauverait. Il est plus profond que notre souhait.

Un praticien de yoga peut se servir de ces concepts pour s’interroger. Cette liste de cinq sujets ne nous donne pas beaucoup, si nous la considérons uniquement au niveau mental ou comportemental. Juxtaposons à la vision de Patañjali celle du médecin et neuroscientifique américain Paul MacLean, qui présentait son modèle du cerveau humain (cerveau triunique) dans les années 1960. Il prétendait que le cerveau contient en fait trois cerveaux. Le cerveau reptilien s’est développé il y a plus de cent million d’années. Après, s’est mis en place le système limbique qui tient un registre des plaisirs et peines émotionnels. La dernière période qui a vu naître le néo-cortex remonte à 40 000 ans. Les fonctions plus sophistiquées du cerveau se situent dans le néo-cortex.

Ces cerveaux, ces systèmes s’occupent de nous chacun à leur propre manière particulière. Le cerveau reptilien nous est utile dans les situations de danger et d’urgence où notre mental pourraient ralentir nos réactions et où nos émotions pourraient être trop compliquées. C’est le cerveau responsable de notre survie. Le système limbique a aussi des fonctions autonomes, mais en plus, il inclut les désirs et les aversions et les lie à certaines sensations physiques. Il est donc conditionné. Lorsque les deux cerveaux plus bas et plus anciens sont en harmonie, ça nous permet de vivre plus par notre néo-cortex intelligent.

Si nous faisons le lien avec les kleśas et les différents cerveaux, nous pouvons constater que les deux premiers kleśas se situent dans le néo-cortex. Les kleśas qui sont liés aux émotions se trouvent dans le cerveau limbique. Le plus dur des kleśas, Abhiniveśāḥ, la peur de la mort, réside dans le cerveau reptilien, mais aussi dans les deux autres cerveaux. Les deux cerveaux plus superficiels doivent avoir trouvé un équilibre avant que nous puissions atteindre consciemment cette peur instinctuelle. Sinon, nous ne pouvons pas aller plus loin dans la profondeur du cerveau.

Dans le yoga, nous ne réparons pas seulement notre vie émotionnelle, mais nous transformons notre système nerveux dans sa constitution. Le praticien du yoga fait ce voyage dans les couches cérébrales. Les yogis des temps anciens savaient comment avancer dans les circonvolutions jusqu’à notre cerveau reptilien et comment apaiser ce cerveau. C’est par la respiration. Nous ne pouvons pas examiner directement notre cerveau, mais nous pouvons nous connecter à lui par notre respiration. Nous communiquons avec le cerveau par la respiration. C’est la langue du cerveau.

KIEMURAISELLA TIELLÄ

Patañjalin näkemyksen mukaan ihmiselämän kärsimyksen syyt tiivistyvät muutamaan pääkohtaan. Ne on mainittu Joogasutran toisessa luvussa, Sādhana pādassa. Nämä kärsimyksen syyt eli kleśat ovat psyykemme eri kerroksissa. Yhdet ovat mielessä, toiset tunne-elämässä ja yksi niistä on viettipuolessamme. Samalla kun niihin kiteytyy haasteita, ne ovat käsitteitä, jotka johdattavat meitä syvemmälle ihmisyyteemme ja kehityshistoriaamme.

Avidyā ja Asmitā ovat toisaalta mielemme kompastuskivet ja toisaalta sen kasvumahdollisuudet. Avidyā on tietoisuutta mielemme suhteesta todelliseen minuuteemme ja Asmitā liittyy itsekeskeisyytemme asteeseen. Yksinkertaistetusti voisi sanoa, että mitä korkeampi tietoisuudentaso ja mitä vähemmän itsekeskeisyyttä, sitä vähemmän kärsimystä. Sitä parempi elämä.

Rāga ja Dveṣa liittyvät emotionaaliseen puoleemme. Rāga on käsite, joka edustaa haluja, joita mielemme jatkuvasti kehittää ja joihin tunteemme lähtevät mukaan. Onnettomaksi meidät tekee halujen perässä juokseminen ja elämämme kiertyminen niiden tyydyttämisen ympärille. Samoin epämiellyttäväksi kokemamme asiat, Dveṣa, vievät meitä todellisuudesta pois. Kierrämme joitain asioita kaukaa, koska emme halua kohdata niitä. Syyt ovat yleensä tunteiden kohtaamisen vaikeudessa.

Abhiniveśāḥ eli kuolemanpelko liittyy taas perusvietteihimme. Meillä on itsesäilytysvietti, jota emme voi ohjailla. Elämä meissä on vahvempi kuin mielemme ja tunteemme. Haluamme elää tai emme ainakaan halua kuolla. Voimme mielessämme ja tunnetasollakin haluta kuolla, mutta syvemmällä viettitasolla meissä on elämän jatkamisen tarve.

Joogaaja voi käyttää näitä viittä eri käsitettä itsensä tutkimiseen. Niitä pitää tarkastella eri kohdissa itseämme, ei pelkästään mielenliikkeiden tai käytöksen tasolla. Otetaan Patañjalin rinnalle tuoreempaa näkökulmaa. Yhdysvaltalainen lääkäri ja neurotutkija Paul MacLean esitti 1960-luvulla mallin (kolmiaivoteoria), jossa ihmisellä on kolmet aivot yhdessä paketissa. Liskoaivomme ovat kehittyneet yli sata miljoonaa vuotta sitten. Sen jälkeen kehittyi limbinen järjestelmä, joka vastaa tunne-elämästämme. Se rekisteröi nimenomaan mielihyvän ja mielipahan tunteet. Viimeinen kehitysvaihe ajoittuu noin 40 000:n vuoden taakse, jolloin aivokuori kehittyi. Siinä sijaitsevat tietoisuus ja korkeammat aivotoiminnat.

Nämä järjestelmät pitävät meistä huolta kukin omalla tavallaan. Liskoaivot hoitavat meidät vaaratilanteista, joissa mielemme on neuvoton tai joissa emootiot voisivat hidastaa tai monimutkaistaa reaktiotamme. Se vastaa henkiinjäämisestämme. Limbiseen järjestelmään liittyvät halut ja vastenmielisyydet. Niitäkin on vaikea muuttaa. Limbisessä järjestelmässä on autonomisia toimintoja ja sen lisäksi se on ehdollistunut yhdistämään tietyt fyysiset tuntemukset tiettyihin tunteisiin. Jos näissä kaksissa aivoissamme on paljon häiriöitä, jälkiä menneistä kokemuksista, emme pääse nauttimaan luovan ja älyllisen aivokuoren tarjoamista mahdollisuuksista.

Kun liitämme nuo Patañjalin esittämät kleśat näihin aivojen kerrostumiin, niin ylimpänä aivokuorella on luonnollisesti nuo kaksi ensimmäistä tietoisuuteen liittyvää kleśaa. Tunteisiin liittyvät kleśat ovat limbisen järjestelmän alueella. Haasteellisin kleśa, Abhiniveśāḥ, eli kuoleman pelko, sijoittuu liskoaivoihimme kaksien muiden aivojen lisäksi. Patañjalin kommentaattorien mukaan vaikein käsiteltävä asia on kuolemanpelko. Ennen kuin pinnallisemmat aivojen kerrokset ovat tasapainossa, tätä pelkoa ei voi edes aidosti lähestyä. Emme pääse niin syvälle itsessämme tietoisuuden avulla.

Joogassa ei ole kyse pelkästään tunne-elämän korjaamisesta, vaan koko hermostomme konstituution muuttamisesta. Muutamme liskoaivojemme toimintaa. Joogaajan tuleekin kulkea tiensä näiden aivojen läpi tuoreimmasta kehityshistoriallisesta kerroksesta vanhimpaan. Muinaiset joogit tiesivätkin miten nuo kiemuraiset polut kuljetaan liskoaivoihimme asti ja millä keinoin tuokin aivojemme osa tyyntyy. Hengityksellä. Emme voi suoraan tutkia aivojamme, mutta voimme olla niihin yhteydessä hengityksemme avulla. Me voimme viestiä aivoillemme hengityksellä. Hengitys on aivojen äidinkieli.

Photo by Otto Tarvainen

Advertisements

to breathe innnnnnnn

Breathe in love. Breathe out peace. That’s the message you see nowadays often in the context of yoga. To make this happen it might mean a lot of useless efforts. Anyway it requires a unique gift of imagination. You imagine you’re breathing love in. But if you live in the reality you can’t breathe only love in, because the world is also made of other things like hatred. Actually you can’t choose what you breathe in unless you block your own energies to control the situation.

Another way is something Osho have suggested and it’s completely the opposite of that. That we’d always breathe in the misery of the world and the others’ hate and we’d breathe out love. That’s a harder way, but it’s a great philosophy in regard to all. Whatever comes in must go out love. We need to transform all the negativity we encounter to something even just a bit more beautiful.

I’m often asked by my yoga students if one should protect oneself from the others and their negativity. The common advice is probably to protect yourself from negative people or even to get rid of them. I think you should be aware of what kind of energies you’re surrounded by. In case they are negative, you should protect yourself against them, only if you can’t take them in. But, if you have the courage and the strength to breathe in the reality, you don’t need any protection. Transformation is your magic wand. You can take hate, you can take despise, you can take cheating, you can take anything. This means that you choose to take deeply inside the feelings your ego naturally rejects.

Sometimes people want to hurt us even on purpose. When somebody is mean to us, we can see how rooted we are in love, how pure our heart remains. Our aversion (dvea) towards others’ hatred is the problem. We should really allow the hatred go all the way in. If we try to keep it away, on the surface in order not to be touched by it, we lose our energy and the negativity remains in us. When the hatred touches the deepest in us, it becomes something else.

This is the work in the spirit of Ahimsa. We need strength to take in meanness, indifference, coldness. Bigger the hate on the other side, bigger the space and acceptance we need to find in us. Try in small doses first. Because if you’re not used to take this kind of feelings in, your energy body will get a shock. Your mind easily identifies with the other’s negativity and your energy puts the defense mode on. If you really let the incoming energy touch you deeply, you can see how it’s then easier to breathe goodness, acceptance and peace out. It happens naturally. Ahimsa is a principle we can understand by living it. It means: Breath in hate. Breath out love.

13900708_10208491410035930_847009994_n

ÊTRE ENVAHI ET LIBRE

Inspirez l’amour. Expirez la paix. C’est le message qu’on voit souvent aujourd’hui dans le contexte du yoga. Pour le réaliser, non seulement on a besoin de faire des efforts remarquables, mais aussi on doit être doté d’une imagination exceptionnelle. Nous pouvons imaginer que nous inspirons l’amour, mais si nous vivons dans la réalité, nous ne pouvons pas inspirer que de l’amour étant donné que le monde est fait aussi d’autres choses comme la haine. Nous ne pouvons pas choisir ce que nous inspirons à moins de bloquer notre propre circulation énergétique pour contrôler la situation.

Il y a une autre façon pour trouver la paix qu’Osho a suggérée. Que nous inspirions toujours la misère du monde et la haine des autres et que nous expirions l’amour. C’est plus dur, mais c’est une philosophie qui tient compte de tout le monde. Quoi qu’il arrive, il doit être transformé en amour en nous. Nous devons transformer toute la négativité que nous rencontrons en quelque chose ne serait-ce qu’un petit peu de plus beau.

Mes élèves me demandent souvent si nous devrions nous protéger contre les autres et leur négativité. Un conseil général est probablement que oui, il faut se protéger et même s’éloigner des personnes négatives. Je pense qu’on doit être bien conscient des caractéristiques des gens qui nous entourent. Si elles sont négatives, la protéction est nécessaire seulement si on ne peut pas assumer ces énergies. Mais si vous avez le courage et la force d’inspirer la réalité, vous n’avez pas besoin de protection. La transformation est votre baguette magique. Vous pouvez prendre haine, mépris, trahison, tout. Cela veut dire que vous choisissez d’être touchés profondément par les émotions que l’égo rejetterait naturellement.

Parfois les gens veulent nous blesser exprès. Devant la méchanceté, nous pouvons voir à quel point nous sommes enracinés dans l’amour, combien notre cœur reste pur. Le vrai problème est finalement notre aversion (dveṣa) vers la haine des autres. Nous devrions permettre à la haine de nous pénétrer. Si nous tentons de la repousser, ou bien de la garder sur la surface pour ne pas être touchés, nous perdons notre énergie et la négativité reste en nous. Mais lorsque la haine de quelqu’un d’autre nous touche profondément, elle devient autre chose.

Ceci est le travail dans l’esprit de Ahimsa. Nous avons besoin de force pour prendre la méchanceté, l’indifférence, la froideur. Nous devons trouver de l’espace et de l’acceptance en nous. Essayez en petites doses d’abord. Parce que si vous n’êtes pas habitués à accepter ces énergies, votre corps énergétique va recevoir un choc. Votre mental s’identifie à la négativité de l’autre et votre énergie se met sur la défensive. Mais si vous laissez l’énergie vous envahir, vous allez voir comment il est plus facile d’expirer la bonté, l’acceptance et la paix. Cela se passe naturellement. Ahimsa est un principe que nous comprenons en le vivant. Cela veut dire: Inspirer la haine. Expirer l’amour.

SISÄÄNHENGITYSTÄ SYDÄMEEN ASTI

Hengitä rakkautta sisään. Hengitä rauhaa ulos. Tätä viestiä tuodaan esiin nykyään monissa joogayhteyksissä. Ohjeen seuraajalle se voi tarkoittaa turhia ponnisteluja mielenrauhan suhteen. Joka tapauksessa se vaatii uskomattoman mielikuvituksen. Voimme tietenkin kuvitella hengittävämme rakkautta sisään. Jos sen sijaan elämme todellisuudessa, emme voi hengittää ainoastaan rakkautta sisään, koska maailma on rakennettu muistakin asioista kuin rakkaudesta, kuten vihasta. Itse asiassa emme voi valita sitä mitä hengitämme tukkimatta omaa energiaamme omalla kontrollillamme.

Osho ehdotti aikanaan täysin päinvastaista tapaa. Että hengitämme sisään koko maailman tuskan, muiden vihan ja että hengitämme ulos rakkautta. Tämä tapa on vaikeampi, mutta se on luultavasti kuitenkin kaikkien kannalta toimivampi filosofia. Mitä ikinä kohtaammekin, sen täytyy muuntua sisällämme rakkaudeksi. Muunnamme kaiken kohtaamamme negatiivisuuden joksikin edes vähän paremmaksi ja kauniimmaksi.

Näillä asioilla on yhteys kysymykseen, jonka kuulen usein oppilailtani. Pitäisikö meidän suojella itseämme muilta ja nimenomaan heidän negatiiviisilta tunteiltaan? Yleinen ohje kuulunee niin, että pitää suojautua. Joidenkin mielestä sellaisista ihmisistä on päästävä kauaksi ja jopa hankkiuduttava eroon. Toki meidän pitää olla tietoisia siitä millaiset tunteet meitä ympäröi. Meidän pitää suojautua kuitenkin vain, jos emme kykene ottamaan niitä vastaan. Jos taas meillä on rohkeutta ja voimaa hengittää todellisuus sisäämme, emme tarvitse mitään suojauksia. Taikakeinomme on energioiden muuntaminen. Voimme ottaa vastaan vihaa, halveksuntaa, petturuutta, ihan mitä vain. Otamme syvälle sisimpäämme kaikki ne tunteet, jotka egomme luonnostaan torjuu.

Joskus ihmiset haluavat loukata meitä tahallaan. Kun joku on meitä kohtaan ilkeä saamme punnita omaa sydäntämme ja katsoa miten puhtaana se pysyy. Tosiasiassa ongelma on vihaa kohtaan tuntemamme vastenmielisyys (dvea). Meidän pitäisi sallia muiden vihan lävistää meidät kokonaan ja antaa sen mennä syvälle sydämeemme. Jos yritämme pitää vihan pinnalla, niin, ettei se kosketa meitä, oma energiamme kuluu siihen ja negatiivisuus jää lopulta meihin. Kun viha löytää meissä loputtoman vastaanottavuuden, se kimmahtaa toiseen suuntaan ja muuttuu.

Tämä on työtä Ahimsan hengessä. Me tarvitsemme viisautta ottaaksemme vastaan ilkeyttä, välinpitämättömyyttä ja kylmyyttä. Mitä suurempi viha on vastassamme, sitä suurempi tila ja hyväksyvyys meidän tulee löytää itsestämme. Yritä tätä ensin pikku annoksissa. Jos nimittäin et ole harjaantunut tässä taidossa, energiakehosi joutuu shokkiin toisen ihmisen vihan tai vihaisuuden kanssa. Mielesi samastuu toisen negativiisuuteen ja energiasi asettuu puolustusasemiin. Jäät loukkuun. Siinä vaiheessa kun voit antaa sisään tulevan energian koskettaa itseäsi suojelematta mitään, huomaat miten helppo on hengittää ulos hyvyyttä, hyväksyntää ja rauhaa.  Se tapahtuu itsestään. Ymmärrämme Ahimsan elämällä sitä joka hetki. Hengittämällä vihaa sisään ja rakkautta ulos.

 

When the party is over

Even if only a small percentage of people in the world are diagnosed with bipolar disorder,  we all have some experience of bipolarity. Sometimes the mood goes down and sometimes it goes up for the reasons we ignore. Medically the bipolar disorder is classified as a mental illness. In yoga we are interested in being in touch with the energy level to understand the mind. The energy means the overall feeling we have. The mind gets that feeling, because the mental level is constantly in connection with the energy level.

We know some reasons for the changes in energy level: the seasons, the quality of food and sleep, use of drugs (also coffee), the changes in our emotional and social life. But sometimes we just watch how the mood changes radically without understanding what’s behind it and that makes us feel helpless. We might have great plans and suddenly we feel frustrated or not able to put them into action.

A good amount of energy correlates with well-being and happiness. That’s why everybody wants more energy. Some eat goji berries, some drink alcohol. The goal is the same. To feel good. Relaxed and energetic. When we like something, we go towards it. We are ready to invest energy to get more energy. There comes a moment we can’t go further. Our energy collapses, because our nervous system can’t bear a permanent state of extasy.

Patanjali’s yoga philosophy offers one solution to be happier through awareness. Patanjali talks about Kleshas, the psychological challenges of human life. Among these five Kleshas, he mentions Raga and Dvesa – the tendencies we have to obey the energies of attraction and aversion and take action according to them. To control the energy we first have to be aware of our conditioned behaviour. We are all more or less conditioned by Raga and Dvesa, i.e. we are more attracted by what we like and we want to avoid what we dislike.

We can control our feelings by listening to our energy and mother it. The permanent thirst of success and great moments and greater moments is a very common addiction. The remedy for a yoga practitioner is this: when you do not have energy or when you have a weak energy – do your practice! Move. Create your own energy. When you have a feeling of infinite energy – do less. Control it. Don’t go with the flow. With the energy you have, limit the feeling of omnipotence. Through time you get more perseverence not to go with the excitement.

When happiness is present, don’t lose yourself. Don’t try to extend the moment.  Learn to watch it. Enjoy it deeply and with a calm mind.

FINI LES CHUTES

Même si dans la population mondiale il n’y a qu’un petit pourcentage de gens souffrant médicalement du trouble bipolaire, nous sommes tous plus ou moins bipolaires. Que nous ayons la pêche ou que nous broyions du noir, nous en ignorons parfois la raison. Dans la médecine, le trouble bipolaire est qualifié comme une maladie mentale. Ce que nous étudions dans le yoga pour mieux comprendre les fluctuations du mental, c’est le prana, l’énergie vitale. Le prana nous donne une vue d’ensemble sur notre état affectif général. Le mental étant connecté avec la couche pranique en nous, absorbe ce ressenti – à moins que nous ayons la capacité de distinguer les deux.

En général, nous sommes conscients de certaines raisons qui influencent notre énergie directement: les saisons, la qualité de notre alimentation et de notre sommeil, l’abus des excitants (aussi celui du café), les changements dans notre vie émotionnelle et sociale. Mais souvent nous ne pouvons que constater la chute ou la montée de l’énergie sans en connaître la vraie raison. Il se peut que nous ayons plein de projets dans la tête et tout d’un coup, nous nous sentons incapables de les réaliser.

Une bonne vitalité est directement en rapport avec le bien-être et le bonheur. C’est pour cela que nous cherchons tous à avoir plus d’énergie. Les uns mangent des baies de goji, les autres boivent de l’alcool. Le but est le même. De se sentir bien. Nous sommes prêts à investir de l’énergie pour en avoir plus. Si nous sommes doués pour le faire,  à un moment donné, nous arrivons au sommet. C’est là souvent que nos énergies chutent, parce que notre systême nerveux ne peut pas supporter la pression d’un état extatique prolongé.

La philosophie du yoga de Patanjali propose une solution par une conscience plus éveillée. Patanjali parle des Kleshas, les défis psychologiques de l’être humain. Parmi ces cinq Kleshas, Patanjali mentionne le Raga et  le Dvesa – nos tendances de nous soumettre aux énergies d’attraction et d’aversion et d’agir selon. Pour contrôler ces énergies, nous devons d’abord être conscients de notre comportement conditionné. Nous sommes tous plus ou moins conditionnés par le Raga et le Dvesa, c’est-à-dire, nous sommes attirés par ce que nous aimons et nous évitons ce que nous n’aimons pas.

Nous pouvons contrôler nos émotions en écoutant notre énergie. La poursuite du bonheur est une addiction assez commune. Le remède pour un pratiquant de yoga est celui-ci: Lorsque nous avons peu ou pas du tout d’énergie, nous faisons notre pratique. Nous faisons bouger l’énergie pour générer de l’énergie. Lorsque nous en avons abondamment, nous en utilisons moins. Nous la contrôlons. Nous n’allons pas avec le flow. Nous contrôlons également le sentiment d’omnipotence. Avec le temps et la persévérance, nous apprenons à ne pas nous laisser aller avec l’excitation.

Lorsque la vie nous sourit, ne nous perdons pas! N’essayons pas d’étendre le bonheur plus loin. C’est comme ça que nous apprenons à vivre nos moments de bonheur  pleinement et avec une contemplation sereine.

KUUNTELE ONNEN HYRINÄÄ

Vaikka maailman populaatiosta vain pieni prosentti on saanut diagnoosin kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, kaikilla meillä on kokemuksia siitä miten energiamme heittelehtivät alhaiselta tasolta maanisiinkin pyörteisiin. Joskus tunnetilamme painuu negatiiviselle puolelle ja joskus taas tunnemme onnellisuutta syytä tietämättä. Lääketieteellisesti kaksisuuntainen mielialahäiriö on mielen sairautta. Joogassa tutkimme energiakehoamme, jotta voisimme ymmärtää mielen heilahduksia. Energia on koko olemuksemme lävistävä tunne elinvoimasta, mikä sen määrä sitten onkaan. Mieli on yhteydessä tähän energiakehoon ja siten se peilaa aina sen mitä energiassamme tapahtuu.

Miksi energiat sitten heilahtelevat? Jotkut syyt ovat melkein kaikille itsestäänselviä. Vaihtuvat vuodenajat, ruuan ja unen laatu, päihteiden käyttö, merkittävät muutokset tunne- ja sosiaalisessa elämässä. Joskus kuitenkaan emme näe tällaisia syitä, emme ymmärrä mistä olomme johtuu. Ehkä meillä on jossain hetkessä paljon energiaa ja suuria suunnitelmia ja seuraavassa hetkessä energia putoaa alas emmekä jaksakaan toteuttaa suunitelmiamme.

Hyvä energiataso on suoraan yhteydessä hyvinvointiimme ja onnellisuuteemme. Siksi kaikki ihmiset hamuavat energiaa. Jotkut syövät goji-marjoja, jotkut juovat alkoholia. Päämäärä on sama. Kaikki haluavat tuntea olonsa hyväksi, rennoksi ja energiseksi. Kun pidämme jostakin, menemme sitä kohti. Olemme valmiita panostamaan energiaamme paljonkin saadaksemme sitä lisää. Jos olemme tässä lahjakkaita, kehitämme paljon energiaa. Jossain vaiheessa ylöspäin meno kuitenkin loppuu. Energia tulee pisteeseen, jossa hermostomme ei enää siedä jatkuvaa energian nousua tai voimakasta energiaa ylipäätään.

Patanjalin joogafilosofia tarjoaa ratkaisua onnellisuuden ja tasapainon saavuttamiseksi korkeamman tietoisuuden kautta. Patanjali puhuu viidestä Kleshasta, jotka ovat ihmiselämän viisi psykologista haastetta ja henkisen kasvun kohtaa. Kleshoista Raga ja Dvesa ovat meidän taipumuksiamme totella miltei sokeasti sekä niitä energioita, jotka koemme puoleensavetäviksi että niitä, jotka ovat meille vastenmielisiä. Jotta osaisimme hallita näitä energioita, meidän täytyy olla ensiksi tietoisia näistä käyttäytymisemme ehdollistumista. Olemme kaikki enemmän tai vähemmän ehdollistuneita ja siten menemme sitä kohti minkä koemme mieluisaksi ja välttelemme sitä mistä emme pidä.

Voimme oppia kuuntelemaan energiaamme ja vaalimaan sitä.  Monella nykyajan ihmisellä on riippuvuussuhde jatkuvaan onnen tavoitteluun. Joogaajan ohjenuora on tämä: kun energia on vähissä, tee harjoitus! Liikuta energiaa ja luo sitä lisää. Kun energiaa on ylitsepursuavasti, tee vähemmän. Hillitse itsesi äläkä menee energian mukana. Ylimääräisellä energialla hallitse kaikkivoipaisuuden tunteesi. Ajan kanssa ja päättäväisyydellä opit katsomaan energioita rauhassa eivätkä ne hallitse sinua.

Kun onni on läsnä, älä hukkaa itseäsi. Onnea ei voi pitkittää. Tunne se syvästi ja opettele katsomaan sen muodonmuutosta rauhassa.

981846_10151755467799061_1420211778_oPhoto by Minna Nuotio

Narasimha on Kriya Yoga

1175158_1420528971507046_413868050_n

Sadhana Pada 

Kriya Yoga = Tapah, Svadhyaha, Ishvara Pranidhana

2. sutra: Samadhibhavanarthah klesatanukaranarthasca

The practice means culturing the body, the nervous system, the mind, the emotions to become an evolution orientated system.  You control the growth. The growth has to be positive.

Make yourself grow as you should grow = we are genetically coded and we can either distort or enhance the code. If we don’t understand the system (Svadhyaya is self-understanding), we may harm it. We should be able to allow the genetic code to open, to flower. How do you catalyze so that the genetic information is not distorted? This is your study.

Analytical, emotional, physical, sensorial systems are independent. They have to operate smoothly even when they interact. If in interaction there’s a contradiction, there will be a conflict and the individual suffers. Each system should be flexible. People differ in that some are drawn to distroy themselves, some drawn to grow.

Why Kriya Yoga?

1) To reach Samadhi, internal total stability which is usually dormant. You can also say that Samadhi is alert restfulness. To reach it, you go through many levels. First by Tapah you stop the external input. When external disturbances stop, you become aware of your internal disturbances.

SamadhiBHAVANartha, bhavana means to be stable in a particular state. Here it means the capability of being naturally in Samadhi, no forcing.

2) To reduce the Kleshas which are imbedded in us all. Example: We are never really happy. When we feel sadness, we think it’s never-ending. When we feel happiness, we think it ends quickly.

3. sutra: Avidyasmitaragadvesabhiniveshah kleshah

This is the classification of the reasons of why we’re never happy. These kleshas make us restless, there’s always ups and downs.

Avidya – We suffer when we don’t know how to handle. We suffer also when we don’t know what all our body and intelligence can do. We don’t want to know. We are afraid to know ourselves. By yoga we gain more CANs than CANTs. Man usually creates routines, timetibles, mental patterns that are safe. This inhibits his full potential.

Asmita – You associate yourself with other things and it makes you restricted in your mind. We are ready to be miserable to fit the society, we try not to show our faults.

Raga – We are attached to material and sensorial things. Out of that the fear that we can’t live without something. Example: you are tired and your friend gives you coffee as a remedy. Next time you feel a little tired, you take coffee again. Or you take coffee even when not tired. Then it becomes more sophisticated. You want a certain kind of coffee with certain milk, sugar…it becomes more complicated and you more attached.

Dvesa – We dislike things that are there. Example: I want to have the body of Mr India. I don’t have that kind of body. I hate my body.

Abhinivesa – Any change creates fear. Coming to India is a big change to a Westerner. A flexible system adapts itself to many new things. In a crucial situation, you will know your attachments (fears).

When the Kleshas disappear, Samadhi comes. Two things happen at the same time. Samadhi is quietude, Kleshas inquietude.

The ideal is to have a flexible system and interaction between the Kleshas. Example: If you are used to get a 8 hour sleep, you might be attached to that. If you can’t get it, you become scared. A flexible system means that you can control it in a situation, e.g. if you need to prepare yourself for an exam, you would work more and sleep less. You can decide, you can adapt. A rigid system can’t.