Returning to lightness

When I teach beginners in yoga, I start with the breath and immediately after with the excercices to feel how the mula bandha is actually part of the breathing and connected with our energy system. Gradually the students start to feel that the whole body is nourished from the center. At its best the energy expands in the body with the inhalation and comes back to the center with the exhalation. Mula bandha is part of the chakra system and thus it’s part of our everyday life emotions. If we are nervous, angry or excited, the center of the energy has moved away from the mula bandha. For the beginners the Ashtanga yoga practice is a real challenge, because things are not taught separately. How could they be? Finally everything is one and the system functions as one. We need to keep the wholeness of the system in mind as well as practitioners as teachers.

Very often I meet students telling me how much they try to do a good mula bandha. They put an enormous amount of power to keep it, to make it strong. I’m not sure it can work this way. If you create muscular tension, you obstruct the energy flow. The mula bandha is a natural and conscious orientation and control of our vital energy and it’s the center of it also. It helps us to feel the gravity and play with it and it guides us to find our best balance in any asana. It doesn’t feel the same all the time, because it changes according to what we do. Its presence is visible in the grace of the body posture, in the effortlessness of the movement and the justness of emotions. Our inner serenity is greatly due to the right placement of the body and energy balance.

First of all the mula bandha is life flowing and expressing itself freely in our body. Children are a perfect example of this. They have the power of mula bandha, but there’s no tension. Many adults have lost their contact to the earth through the mula bandha and that’s why they are heavy, tense and clumsy. It’s an inner force which manifests itself, when we are free from our past. We need just to tune ourselves to it, that’s all. But the tuning can take years. When we have purified all the negative intentions of our system, when we’ve learned to say no to the impulses that are destructive to ourself or others, what is left, is the mula bandha, natural rhythm and harmony of pure energy. We practice invisible. You practice and one day you will see how it will carry you.

LÉGÈRETÉ RETROUVÉE

Lorsque j’enseigne les débutants en yoga, j’initie les élèves d’abord à la respiration et j’enchaîne avec les exercices permettant de sentir comment le mula bandha fait partie de la respiration et comment il est connecté avec notre systême énergétique. Petit à petit, les élèves peuvent sentir que le corps entier est nourri à partir de son centre. Dans le meilleur des cas, l’énergie s’étend partout dans le corps à l’inspiration et retourne à la source, au centre, à l’expiration. Le mula bandha fait partie du systême des chakras et ainsi de nos émotions de la vie quotidienne aussi. Lorsque nous sommes nerveux, en colère ou excités, notre centre d’énergie s’est déplacé. Pour les débutants, la pratique de l’Ashtanga yoga est souvent un vrai défi, car les choses ne sont pas et ne peuvent pas être enseignées séparément. Finalement tout ne forme qu’un et le systême fonctionne comme une unité. Nous devons travailler vers l’unification du systême aussi bien en tant que pratitiens qu’enseignants.

Très souvent, il m’arrive de rencontrer des élèves qui me disent combien ils essayent de faire ou de tenir le mula bandha. Ils mettent beaucoup d’énergie et ils utilisent beaucoup de force pour être sûrs de l’avoir et de le rende plus fort. Je ne suis pas tout à fait convaincue que ça puisse marcher comme ça. Si nous créons de la tension musculaire, nous obstruons la fluidité de l’énergie et nous perdons notre sensibilité. Le mula bandha tout en étant le centre de notre vitalité veut dire l’orientation et le contrôle naturels et conscients de notre énergie vitale. Il nous aide à sentir la gravité et il nous guide comment jouer avec celle-là et c’est grâce à lui que nous trouvons notre équilibre dans toute asana. Il ne nous donne pas la même sensation continuellement, car il change selon nos actions. Nous pouvons le percevoir dans la grâce de la posture du corps, dans l’aisance du mouvement et la justesse des émotions. Notre sérénité interne dépend beaucoup du placement juste du corps et de l’équilibre énergétique.

À priori, le mula bandha égale la vie qui s’exprime librement dans notre corps. Les enfants en sont un exemple parfait. Ils ont la légèreté et la force du mula bandha, mais ils n’ont pas la tension. La majorité des adultes ont perdu leur contact au sol à travers le mula bandha et c’est pour ça qu’ils sont lourds, tendus et maladroits. Le mula bandha est une force interne qui se manifeste quand nous sommes libres de notre passé. Nous devons trouver comment nous accorder à lui, c’est tout. Mais cet accordage peut prendre des années. Dès que nous avons purifié toutes les intentions négatives de notre systême, dès que nous avons appris à dire non à tous les impulses déstructifs vers nous-mêmes ou les autres, ce qui reste, est le mula bandha, un rythme naturel et harmonieux de l’énergie vitale pure. Nous pratiquons l’invisible. Un jour, nous verrons comment l’invisible nous portera.

PALUU KEVEYTEEN

Kun opetan alkeisoppilaita, aloitan aina hengityksestä ja siirryn siitä havaintoesimerkkeihin, jotka auttavat tuntemaan miten mula bandha on oikeastaan osa hengitystämme ja yhteydessä energiakiertoomme. Vähitellen oppilaat alkavat tuntea miten koko keho saa ravintonsa omasta keskuksestaan. Parhaimmillaan energia laajenee sisäänhengityksessä ja palaa keskukseensa uloshengityksessä. Mula bandha on osa chakra-systeemiämme ja siten se liittyy myös jokapäiväisiin tunteisiimme. Jos olemme hermostuneita, vihaisia tai kiihtyneitä, energian keskus on siirtynyt pois mula bandhasta. Aloittelijoille ashtangajooga on yleensä haasteellista, koska asioita ei opeteta erillisinä. Eikä niitä oikein voisikaan opettaa palasina. Kaikki erilliset osat ja toiminnot meissä muodostavat kuitenkin saumattoman kokonaisuuden ja kokonaisuus toimii lopulta yhtenä yksikkönä. Meidän tulisi pitää se mielessämme niin harjoittelijoina kuin opettajinakin.

Tapaan usein harjoittelijoita jotka kertovat minulle miten he yrittävät pitää mula bandhan sisukkaasti. He laittavat siihen hirmuisesti voimaa saadakseen sen vahvaksi. Itse en ole lainkaan vakuuttunut siitä, että se toimii tuolla tavalla. Jos lisäämme lihasjännitystä, katkaisemme energian virtauksen ja menetämme herkkyyden tuntea. Mula bandha on luonnollista ja tietoista elinvoiman suuntausta ja hallintaa ja se on myös elinvoimamme keskus. Sen avulla osaamme hyödyntää painovoimaa kehossamme ja saamme luontevimman tasapainon asanassa kuin asanassa. Tunne mula bandhasta muuttuu aina sen mukaan mitä teemme. Sen läsnäolon voi tunnistaa siitä, että kehon asento on ryhdikäs, liikkeet ovat sulavia ja tunteemme tilanteisiin sopivia. Mielenrauhammekin juontaa juurensa sekä kehon fyysisestä että energeettisestä tasapainosta.

Mula bandha on ennen muuta elämän vapaata virtausta kehossamme. Lapset ovat tästä täydellinen esimerkki. Heillä on mula bandhasta lähtevä voima, mutta ei jännitystä. Monet aikuiset ovat menettäneet tietoisen yhteyden mula bandhan kautta maahan ja ovat siksi raskaita, jännittyneitä ja kömpelöitä. Mula bandha on sisäinen voimamme, joka ilmenee parhaiten, kun olemme vapaita menneisyydestä. Jotta voisimme ymmärtää sitä kehollisesti, meidän tulee vain pitää fokus siinä ja virittäytyä sitä kohti. Tämä virittäytyminen voi kuitenkin vaatia vuosien harjoittelun. Kun olemme puhdistaneet itsestämme kaikki piilevätkin negatiiviset reaktiomallit, kun olemme oppineet kieltäytymään kaikista tuhoisista tavoista suhtautua itseemme tai muihin, jäljellä on mula bandha, puhtaan energian luonnollinen rytmi ja harmonia. Harjoittelumme on koko ajan näkymättömän kanssa työskentelyä. Emme tarkalleen voi tietää miten ja milloin mula bandha löytyy, mutta yhtenä päivänä se kirkastuu ja voimme tuntea miten se kannattelee meitä.

11791601_10205965647173437_930530259_n

River flowing

We all know that yoga is a lifelong practice and a practice for life. Today it’s often repeated even in yoga slogans that what happens off the mat is more important than what happens on the mat. However what happens on the mat, comes first. The ethical fruit of that conscious bodywork might be collected many years afterwords as it’s the result of several processes in the nervous system. The change in us is not something we can force.

In the beginning Ashtanga yoga is a physical practice. It gradually leads to spiritual results when we learn how to work our mind, emotions and energy through the body. We are listening and discovering the connections between an immense amount of things. We’re tuning ourselves to be open and getting used not to manipulate anything. We learn to recognize life’s flow through us. A river inside. Our nerveous system is purified which means our body will remember more and more vividly the experiences of the past, release the tensions it created and make us receptive to life again.

Dance has been part of my life for 30 years now and it’s something that intensely reminds me as well of my mortality than my potential of now. I practice mostly classical ballet and flamenco, two quite opposite styles. What I see in common to all these three traditions is the possibility of learning how to use our muscles in the best way, of course, but progressively and above all it’s about how to control the energy in our body. These different practices make it possible to experience the gravity and to understand the importance of the Mula bandha in a very particular way – with our body.  To put it in a very simple way: energetically flamenco is about experiencing and showing your strength, ballet about experiencing and showing your lightness and yoga about experiencing the neutrality and not showing (off) anything. All of them offer a different playground, a place where I can enjoy my body’s intelligence in motion or stillness.

The different ways of using the body and its energy not only give constantly access to new facets of our mind and emotions, but extends the experiential field of the whole person. When you feel heavy and you go to a ballet class, it’s a challenge. If you feel vulnerable or weak, flamenco is hard. And when you feel life around you is far toooooooo great, it’s hard to sit down and do the yoga practice. You would like to DO so much and participate in action. You practice to be able to change your mood, your direction, your energy totally and rapidly whenever it’s needed. Yoga shows you the way to come back to neutrality. Perseverance in any practice makes you more flexible in front of a change.   How to contain energy and how to release it? That’s the key to pranic bliss.

LA RIVIÈRE DE NOTRE ENFANCE

Il est bien connu que le yoga est une pratique qui peut durer toute une vie et il est également une pratique pour la vie. Aujourd’hui, même dans les slogans de yoga, nous trouvons souligné le fait que ce qui se passe hors du tapis est plus important que ce qui se passe sur celui-ci. Néanmois, ce qui se passe sur le tapis, est la première chose dans l’ordre. Le fruit éthique qui suit le travail conscient physique peut être collecté des années après, car il s’agit du résultat de plusieurs processus dans le systême nerveux. Ce changement dans notre esprit est quelque chose que nous pouvons pas forcer.

Quand nous débutons la pratique de l’Ashtanga yoga, nous l’apprenons en tant qu’une pratique physique. Petit à petit, nous apprenons à travailler notre mental, nos émotions ainsi que notre énergie dans notre corps et lorsque le corps est purifié pour être un parfait outil, la pratique va donner des résultats spirituels. Nous nous mettons à l’écoute de notre corps et nous découvrons des connections entre d’innombrables choses innommables. Nous apprenons à reconnaître la vie en nous et à nous accorder à elle. Une rivière à l’intérieur de nous. Notre systême nerveux va être purifié, ce qui veut dire que le corps va se souvenir de plus en plus vivement des évènements du passé, il pourra défaire les tensions qu’il a créées auparavant et nous rendre plus disponible à la vie de nouveau.

La danse a fait partie de ma vie plus de 30 ans maintenant. Elle me rappelle toujours aussi bien ma mortalité que mon potentiel du moment présent. Je pratique la danse classique et le flamenco, deux styles assez opposés l’un à l’autre. Je vois que ces trois traditions ont en commun la possibilité d’apprendre comment utiliser nos muscles, bien entendu, mais progressivement et par dessus tout comment contrôler l’énergie dans notre corps. Ces pratiques différentes nous permettent d’expérimenter la gravité et de comprendre l’importance du Mula bandha d’une façon vraiment particulière – avec notre corps. Pour simplifier: sur le plan énergétique, le flamenco est une expérience et une performance de la force du danseur tandis que la danse classique et celle de la légèreté et le yoga celle de la neutralité. Toutes ces disciplines offrent un terrain différent où nous pouvons nous éverveiller devant l’intelligence de notre corps en mouvement ou en immobilité.

Les différentes façons de faire bouger le corps et son énergie non seulement ouvrent de nouvelles voies dans le mental et les émotions, mais elles permettent une extension de toutes les couches de la personne. Lorsque nous nous sentons lourds dans un cours de danse classique, nous devons faire des efforts vers la légèreté. Si nous nous sentons faibles ou vulnérables pendant le cours de flamenco, c’est le contraire. Et lorsque nous sentons que la vie autour de nous est troooooop bien, il est difficile de s’assoir pour faire son yoga parce que nous voudrions tellement participer à la vie à l’extérieur de nous à ce moment-là. Nous pratiquons afin de pouvoir changer notre émotion, notre direction, notre énergie totalement et avec la rapidité quand il le faut. Le yoga nous montrent comment revenir au neutre. La persévérence dans n’importe quelle pratique nous rend flexibles devant les changements de la vie. Comment contenir l’énergie et comment la relâcher? Là, réside la clé de la félicité.

VIERIVÄ VIRTA

Joogaharjoittelu on harjoittelua elämää varten ja siten se voi pysyä työvälineenämme itsemme syvälliseen ymmärtämiseen koko elämän ajan. Tänä päivänä joogasloganit usein toistavat, että se mitä tapahtuu harjoituksen ulkopuolella on joogan kannalta olennaisempaa kuin se mitä tapahtuu joogamatolla. Kuitenkin se mitä matolla tapahtuu on todella olennaista, koska sen laatu määrää siitä mitä muutoksia harjoituksen seurauksena tapahtuu. Eettiset hedelmät korjataan ehkä vuosien tietoisen fyysisen harjoittelun jälkeen, koska kypsyvät monenlaisten hermostollisten prosessien tuloksena. Tätä henkistä muutosta emme voi pakottaa.

Alussa Ashtangajooga on fyysinen harjoitus, joka vähitellen muuttuu henkiseksi, kun opimme miten työstämme ajatuksiamme, tunteitamme ja energiaamme kehomme avulla. Me kuuntelemme kehoamme ja oivallamme valtavia määriä erilaisia yhteyksiä itsessämme. Virittäydymme olemaan auki ja totuttelemme olemaan manipuloimatta mitään. Näin pääsemme syvään yhteyteen suonissamme sykkivän elämän kanssa. Hermostomme puhdistuu eli keho muistaa tuoreemmin ja elävämmin menneisyyden tapahtumia, päästää jännityksiä, joita se on luonut ja näin tekee meistä taas elämälle avoimia.

Tanssi on ollut osa minun elämääni yli kolmenkymmenen vuoden ajan. Se muistuttaa minua tehokkaasti aina omasta kuolevaisuudestani, mutta myös omasta potentiaalistani juuri nyt. Enimmäkseen harjoittelen klassista balettia ja flamencoa, kahta energeettisesti melko vastakkaista tyyliä. Näen, että näissä kolmessa perinteessä on kaikissa mahdollisuus oppia käyttämään tietenkin lihaksia parhaalla mahdollisella tavalla, mutta kehittyessään oppia säätelemään energian käyttöä kehossa. Nämä erilaiset harjoitusperinteet antavat mahdollisuuden kokea painovoima ja ymmärtää Mula bandhan merkitys aivan erityisellä tavalla – keholla. Jos nämä kolme lajia pelkistäisi energeettisesti, flamencossa on kyse voiman kokemisesta ja sen näyttämisestä, baletissa keveyden kokemisesta ja näyttämisestä ja joogassa neutraaliuden kokemisesta. Kaikki tarjoavat omanlaisensa pelikentän, jossa voi nauttia kehon älykkyydestä liikkeessä tai paikallaan.

Erilaiset tavat käyttää kehoa ja sen energiaa eivät pelkästään takaa jatkuvaa uutta näkökulmaa ajatuksiimme ja tunteisiimme, vaan ne laajentavat ihmisen koko kokemuskenttää. Kun tunnet itsesi painavaksi balettitunnilla, on ponnistelut tehtävä keveyden aikaansaamiseksi. Jos taas flamencossa olo hauras ja haavoittuvainen, on työskenneltävä voiman eteen. Ja kun sitten tunnet, että elämä ympärilläsi on aivan liiiiiiian mahtavaa, on vaikeaa istua alas ja aloittaa joogaharjoitus. Haluaisit niin osallistua elämään juuri nyt tekemällä jotain. Mutta me harjoittelemme voidaksemme vaihtaa mielialaa, suuntaa, energiatasoamme totaalisesti ja vauhdilla milloin ikinä se elämässä on tarpeen. Jooga opettaa miten palataan takaisin neutraaliin tilaan. Sinnikkyys missä tahansa harjoituksessa tekee meistä joustavia muutosten edessä. Miten pidättää energiaa ja miten vapauttaa se? Siinä on avain energeettiseen autuuteen.

331368_2536324696783_785592129_o

Rapids by Mari Jannela

Paw

The asana pratice is usually altering between searching for the balance and finding it. Both conditions are important, because this is how we learn the inner reality of our body. The willpower has no role. No matter how hard we try to reach balance, we can’t have it, if we don’t have it. During the practice we can examine the factors that are hindering the balance, physically or psychically.

I feel it’s fundamental to get psychically to the center and then build the practice onto this base in the depth. With the depth I mean the silence in us where we can detach from our mental conditionings – be separate from our ego. When we are able to recognize what is true and what are our conditionings and reactions, we can build our life on the reality and not on our past – even if  there’s often a voice in us telling us to repeat the old patterns.

Once you get in connection with your silence, with your center and once you know where you want to go, you can navigate in peace even when it’s stormy. Because when this connection becomes gradually permanent, your action will be reflection of your inner peace. This kind of peace is not possible by a practice in which you remain on the surface, i.e. you keep thinking of what you do and you base your action on your willpower. Sometimes you get an insight by working on your physical weaknesses, tensions and inbalances. You understand clearly what’s the emotional reason behind them.

As important as it is to get into the inner center, it is to start to work physically from a right place. For a real transformation we need more than an asana. We need to be able to breath in it. The breath should be the source of power and the base for everything we do. The asana shouldn’t stop the breath or the energy to move! If you practice without a deep connection with your breath, it’s more than probable that your body will get stuck sooner or later and it will stop cooperating.

In the standing position, the base for the body is the plant of the feet. The connection of the whole body to the earth is made by the plant of the foot. Without this connection, no natural positive transformation in the upper body is possible. For example, if your toes are constantly contracted or the plant is tense, it’s hard even keep the balance without compensating the missing root by an action of another muscle in the body.

It’s good to pay attention to your feet and the way you walk outside the practice too. Some people instead of really walking, they sneak, they tiptoe. Some people shamble, drag their feet and some others might hit the ground with their heels and still not transferring their weight on their feet completely. Some people lean on the inner side of the feet. When years go by, they can see their body collapse, the joints are all giving up to the same direction (toes, ankles, knees, hips). Very few people put their weight on the outer side of the feet. Some walk swinging their weight from side to side which also means that their weight is not vertically balanced, it’s oblique all the time. It’s essential to feel thoroughly the ground with every step and put the weight on the feet completely. In the end it’s very simple: Stand on your own feet.

Everything that is out of balance in the body will find balance gradually through the practice in relation to the center and the source of power. If the center is weak, the problems won’t go away, they get worse. We have multiple curves in the body structure and the asanas will enhance them, if the body doesn’t find how to erect naturally from the ground. The practice of asanas can help to understand how to be in an asana without any pain, in balance even with these tricky human curves. 😀

In an ideally balanced body the weight goes towards the ground by the gravity and this force becomes the natural support for anything you do upwards. If you feel you don’t have this kind of natural balance yet, you can do a very intense practice even by doing only Surya Namaskaars (Sun salutations). You start in Samasthiti where you feel the weight and power of your pelvis going through your legs to the ground and by feeling this, your upper body will erect and open effortlessly upwards and outwards. In a way, it’s a feeling your feet pushing the ground, but there’s no effort still. It’s by the help of the interaction of the Mula Bandha and the breath you can get the strength of your pelvis connect with the strength of the earth. When you feel it, you don’t have to do anything with your upper body and you feel a great energy filling the whole body without any tension. Upwards and downwards. Between them the Mula Bandha. The soft, deep breath giving life to this structure. Take time to feel.

LES PATTES

La pratique du yoga, c’est plus ou moins l’alternance entre la recherche de l’équilibre et la présence de celui-ci. C’est par ces différentes conditions que nous apprenons les subtilités de notre systême psychosomatique. Notre volonté n’a pas de rôle là-dedans. Peu importe combien nous nous efforçons pour avoir l’équilibre, s’il est inexistant à un moment, il n’y a pas grand chose à faire. Néanmoins, nous pouvons toujours étudier les facteurs qui créent ou qui ont créé le déséquilibre.

Il est préférable de construire la pratique autour des principes éthiques universelles dont les racines s’atteignent chez tout le monde dans le silence du coeur. Nous trouvons le silence et le calme  lorsque nous arrivons à prendre de la distance avec nos pensées – notre égo. Dès que nous pouvons distinguer ce qui est vrai de ce qui est notre propre projection, nous pouvons  baser nos choix sur la réalité  et non l’imaginaire. Lorsque nous sommes en connection avec ce silence, nous pouvons naviguer même dans les tempêtes de la vie avec un coeur paisible. Cette connection va devenir permanente au fur et à mesure que nous pratiquons et ainsi notre action sera la réflection de cette paix intérieure. Ce genre de paix profonde n’est pas possible si on reste sur la surface dans la pratique, c’est-à-dire, si on reste dans le mental et on s’efforce à répéter des asanas.

Il se peut qu’en travaillant d’une manière bien vigilante sur nos faiblesses, nos tensions et nos déséquilibres physiques, nous ayons une illumination sur la raison émotionnelle derrière ces problèmes. Il est important aussi de savoir quoi exactement travailler dans la pratique des asanas. Pour une vraie transformation, même physique, on a besoin plus que de l’exécution des asanas. Au moins, nous devons pouvoir respirer à l’aise. La respiration est la source de l’énergie et de la force et la base pour tout mouvement. L’asana ne devrait jamais être une raison pour que l’énergie s’arrête! Si nous pratiquons sans la connection avec la respiration, un jour le corps va très probablement se coincer et refuser la coopération.

Dans la position debout, la base pour le corps est le pied. Si les orteils sont crispés, si la plante du pied est tendu, nous avons du mal à tenir debout à moins d’aller chercher du soutien ailleurs dans le corps. Le corps doit compenser ce manque de support quelque part. C’est pour cela qu’un bon nombre de gens ont les muscles fatigués après la pratique, année après année, le poids du corps n’étant pas réparti sur les pieds.

Aussi en dehors de la pratique, les pieds ont une importance à ne pas sous-estimer. Surtout la position du pied dans la marche. Il y a des gens qui marchent sur la pointe de pieds, qui ne posent pas les talons. Il y en a qui poussent les talons au sol mais qui ne mettent pas leur poids sur le pied. Et il y en a qui trainent les pieds. Il est essentiel pour le bien-être du corps entier qu’on place le poids du corps sur les pieds à chaque pas.

Les problèmes du corps peuvent être guéris ou même éliminés par la pratique si le centre à partir duquel nous travaillons est correcte. Si le centre est déplacé, les problèmes ne font que s’aggraver comme le corps humain a beaucoup de courbures et cambrures. Comment faire les postures sans avoir mal et comment trouver un équilibre malgré ces courbures? Dans un corps équilibré, le poids descend vers le sol naturellement par la gravité et le support pour le haut du corps viens de là. Le corps s’érige vers le haut quand il y a une base solide.

Si tu n’a pas encore un bon équilibre naturel dans le corps, tu peux faire une pratique très intense même n’en faisant que des Surya Namaskaars. En Samasthiti, prends le temps de sentir comment le corps s’ouvre dans les deux directions, vers le bas et vers le haut. La force centrale, c’est le Mula Bandha. Il sert à diriger la force du bassin vers les plantes du pied. Si tu arrives à sentir ça, le haut du corps trouve son placement tout seul. Le corps est énergique, mais pas tendu. Après, suffit de respirer profondément et doucement pour se vitaliser.

TASSUT

Harjoitus on vaihdellen tasapainon etsimistä ja sen löytymistä. Molemmat ovat tärkeitä olotiloja, koska siten opimme ymmärtämään kehon sisäisiä virityksiä. Tahdollamme ei siinä ole sijaa. Vaikka miten yritämme tasapainoa, sitä ei synny, jos sitä ei ole. Harjoituksessa voimme tutkia niitä tekijöitä, jotka estävät tasapainon fyysisesti tai henkisesti.

Minusta on  tärkeää mennä henkisesti niin tiiviisti keskipisteeseen kuin mahdollista ja  lähteä syvyydestä käsin rakentamaan omaa harjoitustaan ja siten myös elämäänsä puhtaalle pohjalle. Syvyydellä tarkoitan sitä, että pääsee hiljaisuuteen, etäisyyden päähän omista ehdollistumista – irti egosta. Siten tunnistaa paremmin mikä on totta ja mikä omia ehdollistuneita reaktioita ja voi jättää vähemmälle huomiolle sen mille ei mitään halua rakentaa, vaikka siis osa itsestä vaatiikiin vanhojen kuvioiden toistamista. Kun saa kosketuksen omaan hiljaisuuteensa ja tietää suunnan, voi navigoida elämän karikoissakin rauhallisella sydämellä. Kun yhteys omaan syvyyteen muuttuu pysyväksi,  pintakin alkaa heijastella syvyyden rauhaa. Jos sen sijaan harjoituksessakin pysyy pinnalla eli ajatuksissaan, pinta ei muutu syvyyden heijastumaksi mikä on kuitenkin pitkälti joogaharjoittelun tarkoitus.

Joskus voi omaa heikkoutta, jännitystä tai epätasapainoa fyysisesti työstämällä oivaltaa myös näiden ilmentymien taustalla vaikuttavan henkisen syyn. Kuitenkin yhtä olennaista kuin on päästä sisäisesti ytimeen on, että fyysisesti lähtee oikeasta kohdasta liikkeelle. Todelliseen muutokseen ei siis riitä, että pystyy tekemään asanan, jos ei samanaikaisesti kykene hengittämään. Hengityksen tulisi olla kaiken tekemisen voimanlähde ja tuki. Jos harjoittelee ilman todellista hengitysyhteyttä, luultavasti keho menee ennemmin tai myöhemmin lukkoon, tukkoon ja lopettaa yhteistyön.

Seistessä kaiken perusta on  jalkapohjat ja niiden kautta koko kehon yhteys maahan. Ilman oikeanlaista kontaktia maahan, ei harjoittelemallakaan voi tapahtua mitään ratkaisevaa, myönteistä muutosta ylempänä kehossa. Esimerkiksi jos varpaat ovat kippurassa ja jalkapohjat kutistuneet tai jännittyneet, on vaikeaa pysyä ylipäätään edes pystyssä jännittämättä kehoa. Monien lihakset kipeytyvät harjoituksesta juuri siksi, että paino ei asetu oikein jaloille ja kompensaatio tulee muualta kehosta.

Jalkapohjiin ja jalan asentoon voi harjoituksen ulkopuolellakin kiinnittää huomiota. Joillain on tapana kävellä hipsutellen, hiipien ja enimmäkseen varpailla. Jotkut taas laahaavat jalkojaan, jotkut iskevät kantapään maahan laskematta kuitenkaan painoaan jalkapohjille. Joillain paino tulee jalan sisäsyrjälle ja siten koko keho alkaa painaa niveliä (varpaat, nilkat, polvet ja lonkat) samaan suuntaan vinoon. Keho tavallaan romahtaa. Harvalla paino on jalan ulkosyrjällä, mutta sekin on mahdollista. Jotkut kävelevät siirtäen koko painonsa keinuvasti puolelta toiselle, jolloin keho ei myöskään asetu suoraan jalan päälle, vaan vinosti suhteessa maahan. Koko kehon hyvinvoinnin kannalta on todella olennaista painaa jalat kantapäitä myöten maahan ja tuoda kehon paino jalkojen päälle. Tämä pätee myös henkisesti: seiso omilla jaloillasi.

Kehon vinoutumat korjaantuvat harjoituksen avulla vähitellen suhteessa siihen missä on harjoituksen keskus. Jos perusta on heikko, vinoumat eivät korjaannu, vaan ehkä pahenevat. Kehossa on monenlaista mutkaa, kaarta ja asanat vielä korostavat niitä, jos keho ei lähde ojentumaan maasta käsin luonnollisesti. Asanaharjoittelu voi auttaa nimenomaan ymmärtämään miten osata erilaisissa asennoissa asettua niin, ettei mihinkään satu ja että keho on tasapainossa – mutkistaan huolimatta. Jokaisen asanan rakentaminen lähtee maasta ylöspäin.

Tasapainoisessa kehossa paino laskeutuu oikein kohti maata ja näin tuki, josta keho myös ojentuu ylöspäin, tulee maasta ihan itsestään. Jos tasapainosi on kadoksissa, voit tehdä erittäin intensiivistä harjoitusta vaikka pelkästään Surya Namaskaarilla (Auringontervehdys). Tunnet jo Samasthitissa, että päästät lantion painon alas ja ojennut sen seurauksena ylös. Jalat tavallaan työntävät maata allaan, mutta tähän ei tule mitään ponnistelua mukaan. Mula Bandhan ja hengityksen yhteistoiminta on se keskusvoima, joka auttaa suuntaamaan lantion voimaa jalkapohjiin. Jos tämä toimii, ylävartalo asettuu itsestään oikein. Keho on silloin energinen, mutta ei lainkaan jännittynyt. Alas ja ylös. Välissä Mula Bandha. Ja kaiken kokoavana voimana pehmeä, syvä hengitys.

Image

Photo Minna Nuotio