This is fear. ūüėĶ

I’ve faced many different fears with the help of my yoga practice. To end up with the conclusion that there are no different fears. There’s only fear. 

Nowadays when I have feelings of fear I watch how my mind tries to find a suitable threatening image or situation for it. Then I could say that I’m scared of a particular thing.

I guess we usually have a need to project our fear to something. We need our fear get a form. The form gives us safety. When you have courage to face the fear without any form, it‚Äôs first more scary. But when you’re ready to do so, the world doesn’t make you scared anymore. 

When we want to avoid our fears, we imagine they vanish. In reality we build our life around the fear and in relation to it which is a sure way to get more anxious. When we choose not to face our fear everything else is organized according to this choice. If we decide to live through our fear, the fear disappears and nothing of it is left inside of us.

The physical yoga practice in which you pay attention to your breath and your energy, gives you tools to observe your emotions on the energy level. For years I‚Äôve been interested to see in myself what‚Äôs happening in my energy right now. When it shrinks, when it gets colder, when it feels thin or empty, when it kind of disappears, or loses connection, I feel scared. Nowadays I tell myself: This is fear. I don‚Äôt connect it to anything. I accept my fear, when it‚Äôs present. Then when it‚Äôs over, it’s over.

LA PEUR EN VISITE ūüėĶ

Gr√Ęce √† ma pratique de yoga, j‚Äôai pu faire face √† de multiples peurs diff√©rentes. Pour finir avec la conclusion qu‚Äôil n‚Äôy a pas des peurs diff√©rentes. Il n‚Äôy a que la peur.

Aujourd‚Äôhui, quand je ressens de la peur, je je me rends compte comment mon mental cherche une image qui puisse aller avec ou une situation qui pourrait la justifier. √áa me permettrais de dire que j‚Äôai peur d’une chose particuli√®re.

J‚Äôai l‚Äôimpression qu‚Äôen g√©n√©ral, nous avons besoin de projeter notre peur sur quelque chose. Nous voulons donner une forme √† notre peur, car la forme nous donne une s√©curit√©. Lorsque nous avons le courage de faire face √† la peur sans aucune forme, √ßa fait d’abord encore plus peur. Mais arrive le moment o√Ļ nous sommes pr√™ts √† l‚Äôaffronter et c‚Äôest l√†, que le monde n‚Äôest plus mena√ßant du tout.

Lorsque nous √©vitons nos peurs, quelque chose en nous nous dit qu’on peut se d√©barrasser d’elles. En r√©alit√©, notre vie se construit en relation avec la peur et autour d’elle et fait grandir l’anxi√©t√© √† l’int√©rieur de nous. Lorsque nos choix sont faits dans la peur, tout le reste s’organise selon. Par contre, au moment o√Ļ nous pouvons faire face √† la peur, et elle dispara√ģt, et il n’en reste pas un grain en nous.

La pratique physique du yoga dans laquelle nous nous concentrons sur le souffle et l‚Äô√©nergie, nous donne un moyen d’observer les √©motions au niveau √©nerg√©tique. Des ann√©es, j’ai √©t√© int√©ress√©e de suivre ce qui se passe dans mon √©nergie dans le moment pr√©sent. Lorsqu‚Äôelle diminue, ou devient plus froide, ou plus vide, ou quand elle dispara√ģt, qu’elle devient moins solide ou qu’elle perd la connexion avec le reste, j‚Äôai peur. Je me dis: c’est √ßa la peur. Je ne la connecte √† rien du tout. Quand elle est l√†, je l‚Äôaccepte. Et puis, la peur s‚Äôen va. ¬†

T√ĄM√Ą ON PELKOA ūüėĶ

Joogaharjoittelun kautta olen käsitellyt paljon erilaisia pelkojani. Tullakseni siihen lopputulokseen, ettei ole erilaisia pelkoja. On vain pelkoa.

Nykyään jos pelkään, katson miten mieleni hakee siihen heti sopivan uhkakuvan tai tulkitsee käsillä olevan tilanteen. Sitten voisin todeta pelkääväni jotain tiettyä asiaa.

Usein meillä on tarve kohdistaa pelko johonkin. Haluamme antaa sille muodon. Siten se tuntuu turvallisemmalta. Sitten kun uskaltaa kohdata pelon ilman muotoa, onkin hetken aikaa pelottavampaa. Mutta jossain vaiheessa tähän on valmis ja silloin maailma ei ole enää pelottava.

Kun väistelemme pelkojamme, jokin meissä kuvittelee pääsevänsä niiden kohtaamisesta. Tosiasiassa elämämme rakentuu pelon suhteen ja pelon ympärille ja menee aina vain tiukempaan solmuun. Kun valintamme on tehty pelossa, kaikki muu järjestyy sen suhteen. Jos taas kohtaamme pelot, niistä ei jää sisimpäämme mitään, mihin mikään voisi kutoutua.

Fyysinen joogaharjoittelu, jossa kiinnitetään huomiota hengitykseen ja energiaan, antaa välineitä tarkastella tunteita energiatasolla. Vuosien ajan olen kiinnostuneena seurannut mitä energiassani tapahtuu juuri nyt. Kun se kutistuu, kun se kylmenee, kun se tyhjenee, katoaa, ohentuu, kadottaa yhteyden, tunnen pelkoa. Nykyään sanon itselleni: Tämä on pelkoa. En liitä sitä enää mihinkään asiaan. Suostun pelkäämään, kun pelko on paikalla. Sitten se menee ohi.

Advertisements

Carried by the prńĀna

It happens in the ńĀsana practice that you get out of breath.¬†The only reason for that is that you don’t allow your vital energy, prńĀna, to move.

Our breathing is connected to our prńĀna and its circulation in the body. During the inhalation the prńĀna expands and ascends. This should be felt not only in the chest, but also in the pelvis and in the head. It should find its way to the limbs and beyond the physical body. This is how the prńĀna moves inside and outside of us unless it’s controlled.

As it’s in the energy body the emotions take¬†place it means that when the prńĀna is in movement, the emotions are moving too. If the emotions are not allowed to move, if we don’t want to feel, it will affect our energy. When the energy is restricted, the breathing becomes difficult. Very often people hold the prńĀna¬†in certain areas of the body or they control it trying¬†to keep it inside the body. This control is unconscious.

What is this unconscious control of energy due to? Our prńĀna is pretty much conditioned by our emotions. We easily use the same emotional paths all the time and this narrowed emotional field guides our prńĀna and imprisons it in certain channels.¬†For some people for exemple it’s not easy to bear energy that isn’t moving. They might feel powerless or tired or bored or that state can remind them of death. For some others the powerful feeling from a strong energy is something they can’t experience. They don’t know how to feel powerful. Their mindset might be telling them they don’t have the right to be seen, to be heard or to take space.

There are considerable differences between people when it comes to generate energy or lose it by breath. When you hold your breath, you need more energy than if your breathing is free which naturally keeps the energy level high. Un unregular breath is the indicator of holding back an emotion and it means we are disconnected from the real emotion.

In the¬†ńĀsana practice you face all the time different expressions of prńĀna. At one point you need to make it dense, at some other point very light and open. On one hand if you don’t follow your prńĀna you disconnect from it and the breathing loses its direction. It becomes separate from the whole. On the other hand¬†if you don’t suppress your prńĀna, you have a pallet of different expressions in your hands according to what you do.

It would be ideal to do the¬†ńĀsana practice from the very beginning guided by the prńĀna which means learning to use the appropriate energy at the right moment.¬†Any¬†ńĀsana can be difficult and risky if the breath is not adapted to it. Every¬†ńĀsana has a certain energy behind the form and that’s the wisdom inside the¬†ńĀsana we’re trying to connect to. Further you go in the¬†ńĀsanas more you need to surrender inside of yourself.

Every time we realize we are out of breath we can try to set the prńĀna free which will show us the emotion behind the prńĀna. We can take it more as an energetic manifestation, because an emotion is fundamentally an energetic experience.¬†This way we can free stuck emotional patterns. But if we do the¬†ńĀsana practice like sports the psychic soreness unlikely ever diminishes.

504F86E6-00FB-4A7B-95DD-203A2DDD54E1

PORT√Č PAR LE PRńÄNA

Il arrive que la pratique des¬†ńĀsanas nous mette hors du souffle. La seule raison pour √ßa, est que nous ne permettons pas √† notre √©nergie vitale, le prńĀna, de circuler.

Notre respiration est connect√©e au prńĀna et √† sa circulation dans le corps physique. Pendant l’inhalation, le prńĀna est en expansion et ascension. Ceci devrait se faire sentir dans la poitrine, dans le bassin et la t√™te et le prńĀna devrait trouver son chemin aussi dans les membres et m√™me au-del√† du corps physique. C’est comme √ßa que le prńĀna circule, √† l’int√©rieur et √† l’ext√©rieur de notre corps, s’il n’est pas contr√īl√©.

Mais comme c’est dans le corps √©nerg√©tique, que les √©motions se manifestent, √ßa fait que, lorsque le prńĀna est en mouvement, nos √©motions le sont aussi. Si les √©motions ne peuvent pas se manifester, si nous ne voulons pas les sentir, √ßa va affecter notre prńĀna. Suite au prńĀna r√©tr√©ci, la respiration devient difficile. Tr√®s souvent les gens respirent tout en essayant de retenir le prńĀna dans une partie du corps ou ils le retiennent √† l’int√©rieur des contours du corps. Il s’agit tr√®s souvent d’un contr√īle inconscient.

√Ä quoi est d√Ľ ce contr√īle inconscient? Notre prńĀna circule d’une mani√®re assez conditionn√©e par nos √©motions. Nous prenons facilement les m√™mes chemins √©motionnels et cela rend notre champ √©motionnel plus √©troit.¬†Pour certaines personnes, il est difficile de supporter une √©nergie qui n‚Äôest pas en mouvement. Ce genre d‚Äô√©nergie leur donne un sentiment de fatigue, de faiblesse ou d’ennuie ou bien, √ßa peut m√™me leur √©voquer la mort. Pour certaines d‚Äôautres, c‚Äôest le contraire. C‚Äôest les √©nergies plut√īt puissantes qu‚Äôils rejetteraient. Elles ne savent pas comment √™tre puissant, car √† l’int√©rieur, il y a un interdit pour √™tre vu, pour √™tre entendu et pour avoir un espace √† soi.

Il y a des diff√©rences consid√©rables concernant l’√©tat que la respiration cr√©e. Elle peut g√©n√©rer du prńĀna ou elle peut aussi en user. Si notre souffle est libre, elle nous permet un niveau √©nerg√©tique assez √©lev√©, tandis que si nous retenons notre souffle, nous perdons notre √©nergie. Un souffle irr√©gulier est l’indicateur d’une √©motion retenue et veut dire que nous ne sommes pas en connection avec la vraie √©motion.

Dans la pratique des¬†ńĀsanas, nous sommes constamment face √† des expressions diff√©rentes du prńĀna. Dans un moment, nous devons le densifier, tandis que dans un autre, il faut qu‚Äôil soit l√©ger et ouvert. Si nous ne suivons pas notre prńĀna, nous sommes d√©connect√©s de lui et la respiration devient quelque chose de s√©par√© de ce tout que nous sommes. Nous avons besoin de toutes ses expressions possibles. Si nous ne diminuons pas notre prńĀma, nous avons √† notre disponibilit√© toute une palette d’expressions √©nerg√©tiques divergeantes pour nous soutenir dans ce que nous faisons.

√áa serait id√©al de faire la pratique des¬†ńĀsanas d√®s le d√©but au niveau pranique. C’est √† dire d’apprendre √† se servir de son √©nergie d’une fa√ßon appropri√©e et au bon moment.Toute¬†ńĀsana peut sembler difficile et peut pr√©senter des risques si notre souffle n’est pas adapt√© √† elle.¬†Plus nous avan√ßons dans les¬†ńĀsanas, plus nous devons nous abandonner √† l’int√©rieur de nous. Derri√®re sa forme,¬†chaque¬†ńĀsana contient une √©nergie sp√©cifique qui est la sagesse m√™me que nous cherchons.¬†

Lorsque nous nous rendons compte dans la pratique, que nous sommes hors du souffle, nous pouvons tenter de lib√©rer le prńĀna, ce qui peut nous permettre de distinguer l’√©motion retenue derri√®re le prńĀna. Nous pouvons la consid√©rer plus comme une manifestation √©nerg√©tique, parce que fondamentalement une √©motion est toujours une expression √©nerg√©tique. Petit √† petit, nous pouvons √©ventuellement nous d√©barrasser des patterns √©motionnels. Mais si notre pratique est exerc√©e comme un sport, la rigidit√© psychique ne va jamais se transformer en une flexibilit√© psychique.

ENERGIAN KANTAMANA

Joskus ńĀsanaharjoitus saa ihmisen heng√§stym√§√§n. Ainoa syy t√§h√§n on se, ett√§ vitaalienergia, prńĀna, ei saa liikkua vapaasti.

Hengityksemmeh√§n on yhteydess√§¬†prńĀnaamme, ja sen liikkumiseen kehossamme. Sis√§√§nhengityksen aikana prńĀna sek√§ laajenee ett√§ nousee yl√∂sp√§in. T√§m√§n pit√§isi rintakeh√§n lis√§ksi tuntua selke√§sti my√∂s lantiossa ja p√§√§ss√§. PrńĀnan pit√§isi voida levit√§ kehosta raajoihin ja my√∂s kehon rajojen ulkopuolelle. N√§in prńĀna meiss√§ el√§√§kin, ellemme est√§ sit√§ omalla kontrollillamme.

Koska energiakehomme on se, miss√§ tunteemme ilmenev√§t, energiamme liikkuessa my√∂s tunteemme liikkuvat. Jos tunteemme eiv√§t jostain syyst√§ saa liikkua, jos emme halua tuntea, on energiammekin pid√§tetty√§. Ja kun energia on pid√§tetty√§, se ilmenee hengityksess√§mme. Sen lis√§ksi, ett√§ ihmiset monesti pid√§tt√§v√§t prńĀnaa kehon eri kohdissa, he pid√§tt√§v√§t sit√§ kehon rajojen sis√§ll√§, ik√§√§n kuin energialla ei olisi lupaa ylitt√§√§ n√§it√§ rajoja. T√§m√§ kontrolli on useimmiten tiedostamatonta.

Miksi sitten tiedostamattamme pidätämme energiaamme? Energiamme on pitkälti ehdollistunut tunne-elämämme mukaan. Noudatamme tavallaan samoja tunnereittejä ja silloin energiamme joutuu kavenneen tunnekentän kahlitsemaksi. Joillekin ihmisille on esimerkiksi epämieluisaa kokea liikkumaton ja hiljainen energia. Se saa heidät tuntemaan itsensä ehkä väsyneiksi tai heikoiksi tai sitten se tuntuu pitkästyttävältä tai saattaa muistuttaa jopa kuolemasta. Joillekin toisille puolestaan on vaikeaa kokea vahvoja tunteita, jotka voimakas energia synnyttää. He eivät tavallaan osaa asettua vahvuuteen. Sisäinen tunne voi olla se, että ei saa näkyä eikä kuulua, eikä saa ottaa tilaa.

Ihmisten välillä on suuria eroja siinä, generoiko hengitys energiaa vai kuluttaako se sitä. Kun hengitys on pidätettyä, sen ylläpitoon tarvitaan enemmän energiaa kuin vapaaseen hengitykseen, joka taas aivan luonnostaan pitää energiatason korkealla. Epätasainen hengitys indikoi sitä, että pidätämme jotain tunnetta emmekä siis ole yhteydessä todellisiin tunteisiimme.

ńÄsanaharjoituksessa olemme jatkuvasti tekemisiss√§ prńĀnan erilaisten ilmenemismuotojen kanssa, sill√§ jossain hetkess√§ meid√§n tulee tiivist√§√§ energiaamme ja jossain toisessa taas p√§√§st√§√§ se avautumaan ja kevenem√§√§n. Jos emme seuraa prńĀnaamme, irtaannumme siit√§. T√§ll√∂in hengityksest√§ tulee kokonaisuudesta erillinen tapahtuma ja se ry√∂st√§ytyy k√§sist√§mme. Parasta on, jos meill√§ on k√§yt√∂ss√§mme kaikki prńĀnan mahdolliset ilmenemismuodot, sill√§ silloin se yhdistyy jokaiseen liikkeeseemme tarkoituksenmukaisesti.¬†

ńÄsanaharjoitusta olisi t√§rke√§√§ alusta asti opetella tekem√§√§n my√∂s energiatasolla. Se tarkoittaa kehon energioiden¬†s√§√§t√§mist√§ kulloiseenkin hetkeen sopivaksi. Yksinkertaisestakin asennosta voi tulla vaikea ja riskialtis, jos ei hengityst√§√§n sopeuta siihen. Mit√§ pidemm√§lle ńĀsanoissa menn√§√§n, sit√§ antautuneempi sis√§isen olotilan tulee olla.¬†Jokaisella¬†ńĀsanalla on tietty energia muodon takana. Se energia on ńĀsanan sis√§lt√§m√§ viisaus.

Aina kun tunnemme heng√§styv√§mme, voimme yritt√§√§ vapauttaa prńĀnaa, jolloin my√∂s pid√§tetty tunne tulee meille esiin. Voimme yritt√§√§ tutustua siihen vaikkapa energiailmentym√§n√§, koska emootio on aina pohjimmiltaan energeettinen kokemus. N√§in saamme todenn√§k√∂isesti vapautettua tunne-energiaamme.¬†Jos kuitenkin teemme harjoitusta urheiluhenkisesti, emme p√§√§se t√§h√§n tunneyhteyteen eik√§ henkinen j√§ykkyys luultavasti tule ńĀsanaharjoituksella v√§henem√§√§n.¬†

spiritual bodies

Through my profession I’ve noticed that people usually identify themselves either with their physical body or their spirit. In other words they see themselves either physical or spiritual. Some people have an easy access to both sides of their being, but it can still be difficult to sense both sides simultaneously. Even for those who practice yoga it can be easier to do separately the physical practice and then to have another moment to connect to their inner feelings.

Often those who feel they are mostly their physical body, are not interested in spirituality. Or if they are their spirituality is superficial: it’s not incarnated. But what is a physical body without spirit? Isn’t it a functional and empty cover, a nerveous system?

Those who feel their are primarily spiritual, might overlook their physical body. What is spirituality then without a feeling of incarnation? Maybe floating with thoughts about spirituality and being somewhere else than this world.

When our spirit is alive in our body, the body has a perceptible vibration. Then the spirituality is not thoughts. It’s become a sensitive body which sets limits spontaneously and clearly.

The yoga practice offers a possibility to join these two sides of us and to melt them together, but you have to know how to do it. One goal of yoga is to make us physically spiritual and spiritually physical. The understanding of Prana is the way. It’s about sensing the life energy in the body and connecting to the invisible world through it.

14362573_10207021896815210_3119881727354932195_o

ESPRIT INCARN√Č

Dans mon m√©tier, j’ai constate souvent que les gens s’identifient soit √† leurs corps physique soit √† leur esprit. Certains sont √† l’aise avec les deux facettes de leur √™tre, mais il se peut quand m√™me qu’il soit impossible de les vivre simultan√©ment. Il me para√ģt qu’il en est ainsi aussi pour les pratiquants de yoga. Il est plus facile de faire une pratique physique √† part et prendre s√©par√©ment du temps pour se connecter √† ses sentiments int√©rieurs.

Souvent ceux qui se prennent plut√īt pour un corps n’atteignent pas √† la spiritualit√©. Ils peuvent s’int√©resser √† la spiritualit√©, mais comme leur esprit n’est pas vraiment incarn√©, la spiritualit√© reste superficielle. Qu’est-ce que le corps physique sans esprit? N’est-ce pas un r√©cipient o√Ļ le syst√®me nerveux fonctionne?

Ceux qui se sentent plut√īt spirituels, peuvent m√©priser le c√īt√© physique de leur √™tre. Mais qu’est-ce que la spiritualit√© sans le corps physique ressenti? C’est probablement des pens√©es concernant la spiritualit√© et une absence du monde r√©el.

Lorsque notre esprit se manifeste dans notre corps, sa vibration √©nerg√©tique est bien perceptible. L√†, la spiritualit√© n’est plus des pens√©es. L’esprit a pris une forme physique et il reconna√ģt clairement et spontan√©ment les limites saines √† l’aide du corps.

La pratique du yoga offre la possibilit√© d’unir et d’int√©grer ces deux facettes de notre √™tre, mais nous devons savoir comment proc√©der. Un des buts du yoga est la fusion de ces deux dimensions. Nous devenons donc physiquement spirituels et spirituellement physiques. Ce qui est la condition pr√©alable √† cette fusion est la compr√©hension du Prana. Nous devons reconna√ģtre et sentir l’√©nergie vitale dans notre corps. C’est par lui qu’on se connecte √† la vie en dehors de notre corps et au monde invisible.

HENKI KEHOSSA

Kohtaan ammatissani siinä mielessä kahdenlaisia ihmisiä samastuvatko he enemmän kehoonsa vai henkeensä. Ihminen hahmottaa itsensä yleensä joko fyysiseksi tai henkiseksi olennoksi. Joillekin pääsy yhteyteen molempien olemuspuoliensa kanssa on vaivatonta, mutta silti heille voi olla mahdotonta elää näitä molempia olemuspuolia samanaikaisesti. Myös monille joogan harjoittajille on helpompaa tehdä fyysinen joogaharjoitus omana harjoituksenaan ja ottaa erikseen aikaa kokea yhteys sisäiseen maailmaansa.

Monesti ne, jotka hahmottavat itsensä fyysisiksi, eivät saa kiinni henkisyydestä. He voivat olla kiinnostuneita henkisyydestä, mutta koska heidän henkisyytensä ei ole kehollistunut, se on pinnallista. Mutta mitä on fyysinen keho ilman henkisyyttä? Kuori, jossa hermosto toimii. Ne taas, jotka kokevat itsensä henkisiksi, saattavat ylenkatsoa fyysistä olemustaan. Mitä sitten on henkisyys ilman fyysisyyttä? Leijumista henkisyyttä koskevissa ajatuksissa irti tästä maailmasta.

Kun henkemme ilmenee kehossamme, kehon energeettinen värähtely on selvästi tunnettavissa. Silloin henkisyys ei ole ajatuksia. Henki on ottanut kehollisen muodon ja se tunnistaa spontaanisti ja selkeästi terveet rajat, joissa on parasta toimia.

Joogaharjoittelu tarjoaa mahdollisuuden yhdistää nämä kaksi puolta meissä ja sulauttaa ne toisiinsa, mutta meidän täytyy tietää miten se tapahtuu. Yksi joogan tarkoituksistahan on nimenomaan tämä sulautuminen, jossa meistä tulee fyysisesti henkisisiä ja henkisesti fyysisiä. Pranan ymmärtäminen on edellytys tälle yhdistymiselle. Meidän pitää tunnistaa ja tuntea elämänenergia kehossamme. Sen kautta voimme sitten päästä yhteyteen kaiken elämän ja näkymättömän maailman kanssa.

Photo by Mari Jannela

Building on the Rock

Pranayama is a collective noun that comprehends many different practices with which we can sublimate our prana, i.e. our vital energy. Usually Pranayama is not recommended for the beginners in yoga or even experienced practitioners, if their energy is stuck. According to the Ashtanga yoga tradition the Pranayama can not be added to the asana practice until the Intermediate series is steady. Sometimes not even then.

The breathing reflects our emotions and its restrictions mirror directly our mental conditionings. We have adapted our breathing to many challenging¬†situations in our past and sometimes deep down the prana¬†has remained in that distress mode and thus keeps us attached to the past. Generally we feel home in our breath no matter how disturbed it is. All the yoga practices have the same aim:¬†getting rid of our conditionings and thus losing the identification with our ego. If this occurs abruptly and we suddenly lose the grounded feeling and connection to what we “know”, we get lost – unless we have been well prepared. This happens to many¬†people already in the asana practice. If you have unconsciously controlled¬†your energy for years or maybe even all your life and you start to move and free it, you might feel totally homeless or you might get the fear of losing your mind.

Pranayama‘s main goal is actually breaking our breathing pattern. The real¬†¬†Pranayama¬†practice doesn’t mean that you just breathe for some minutes differently from your habitual way.¬†If¬†the path hasn’t been elaborated enough, the outcome of the practices will not be fruitful at all or they don’t have the effect they could have, because your nerveous system is not ready. ¬†For example you can manipulate your breathing rhythm, but it doesn’t change anything in your prana. So it’s not really¬†Pranayama, it’s just superficial manipulation of the breath. If you do deep practices without preparing yourself properly and you get affected, it can also lead to severe nervous problems. We need years of conscious asana practice to really get us used to this state of losing our mind (the identification with the mind) and to feel comfortable and safe in that state. Then¬†we can gradually start to practice¬†Pranayama¬†without getting lost.

B√āTIR SUR LE ROC

Le pranayama est un nom collectif par lequel on d√©signe les diff√©rentes pratiques avec qui nous pouvons raffiner notre prana, notre √©nergie vitale. En g√©n√©ral, les pratiques de pranayama ne sont pas recommand√©es pour les d√©butants en yoga ni m√™me pour les pratiquants plus exp√©riment√©s si des blockages √©nerg√©tiques subsistent dans le corps. Dans la tradition de l’Ashtanga Yoga, l’enseignement du pranayama ne peut commencer que lorsque la deuxi√®me s√©rie (La s√©rie interm√©diaire) est d√©j√† stable. Pourquoi en est-il ainsi?

La respiration refl√®te nos √©motions. Toutes les restrictions qu’elle repr√©sente correspondent aux conditionnements de notre mental. Nous avons d√Ľ adapter inconsciemment notre respiration √† plusieures reprises √† des exp√©riences souvent p√©nibles dans notre pass√© et le prana en est rest√© d√©finitivement perturb√© dans les couches plus profondes en nous. C’est par ces attaches √©nerg√©tiques qu’une partie de nous vit encore dans le pass√©. Quoi qu’il en soit, normalement nous sommes tranquilles m√™me avec une respiration d√©rang√©e, mais habituelle. Toutes les pratiques yoguiques partagent le m√™me but: de se d√©barrasser de ces conditionnements et d’affaiblir ainsi l’identification √† notre √©go. Si le but est atteint d’une mani√®re trop brutale et que nous perdons le sentiment de s√©curit√© et la connection avec notre moi √©gotique, nous nous sentons perdus – √† moins que nous nous soyons bien pr√©par√©s √† cela. La m√™me chose peut arriver pour ceux qui pratiquent les asanas. Si nous avons inconsciemment retenu notre prana pendant des ann√©es et que nous commen√ßons √† faire bouger les √©nergies et √† les lib√©rer, nous pouvons nous trouver brusquement sur un terrain inconnu qui suscite des peurs.

Le but principal du pranayama est de rompre nos sch√©mas respiratoires. Il ne s’agit pas de respirer diff√©remment de notre fa√ßon habituelle pendant quelques minutes, mais d’influencer la couche pranique avec adresse et d√©licatesse pour avoir des r√©sultats durables. Le pranayama n’a pas forc√©ment d’effet si le terrain n’est pas pr√©par√©, c’est-√†-dire, le syst√™me nerveux n’est pas pr√™t √† porter une √©nergie plus subtile. Nous pouvons, par exemple, manipuler le rythme de notre respiration, mais cela ne change n√©cessairement rien dans notre prana. Je n’appellerai pas cela pranayama, comme il ne s’agit que d’une manipulation superficielle de la respiration.¬† Mais il est aussi possible de travailler profond√©ment sans y √™tre pr√©par√© et avoir de graves ennuis. Une longue pr√©paration avec la pratique des asanas nous donne des exp√©riences o√Ļ nous perdons le contact avec notre moi √©gotique et nous commen√ßons √† nous sentir √† l’aise avec cela. Apr√®s, il n’y a pas de probl√®me de commencer √† pratiquer le pranayama aussi.

RAKENTAMINEN KANNATTAA

Pranayama on kollektiivinen sana, jolla käsitetään monia erilaisia sellaisia joogaharjoituksia, joilla voimme  jalostaa pranaamme eli vitaalienergiaamme. Yleensä pranayamaa ei suositella lainkaan aloittelijoille, mutta ei myöskään kokeneemmille asanaharjoittelijoille, jos kehossa on tukkeutunutta energiaa. Ashtangajoogaperinteessä pranayaman harjoittelu aloitetaan aikaisintaan vasta kun harjoittelijan kakkossarja (Intermediate series) on vakaa.

Hengitys heijastelee suoraan tunteitamme ja sen puuttellisuudet ja häiriöt ovat yksi yhteen mielemme ehdollistumien kanssa. Menneisyydessämme olemme kaikki joutuneet mukauttamaan hengityksemme joihinkin haastaviin tilanteisiin. Usein tästä seuraa se, että pranamme jää jonkunlaiseen hätätilaan syvälle meissä ja se pitää meidät kiinni menneisyydessämme. Kuitenkin meillä on kotoisa olo omassa hengityksessämme oli se sitten miten horjuvaa tahansa. Kaikki joogaharjoitukset tähtäävät samaan: että pääsisimme irti ehdollistumistamme ja samastumisestamme egoomme. Jos tämä tapahtuu äkkiarvaamatta ja meiltä häviää perusturvallisuuden tunne ja yhteys siihen minkä olemme kokeneet minuudeksemme, joudumme pulaan Рpaitsi jos olemme huolellisesti valmistautuneet tähän. Näin käy monille jo asanaharjoittelussa. Jos olemme vuosikaudet pidättäneet tiedostamattamme energiaa ja kun alamme liikuttaa ja vapauttaa sitä, meille voi tulla hyvinkin koditon ja eksynyt olo. Meistä voi tuntua, että sekoamme, kun kaikki tuntemamme hajoaa.

Pranayaman päätarkoitus on murtaa meidän hengitysmallimme. Pranayamassa kysymys ei siis ole siitä, että hengitys muutettaisiin erilaiseksi vain harjoituksen ajaksi. Sillä muutetaan energiankulku pysyvästi erilaiseksi. Jos tietä ei ole tarpeeksi kauan tasoitettu, voi hyvinkin käydä niin, että harjoitukset eivät vaikuta, koska hermosto ei ole valmis vastaanottamaan tätä haastetta. Harjoittelija voi hyvinkin manipuloida vaikkapa hengitysrytmiään ja pidättää hengitystään, mutta se ei vaikuta välttämättä myönteisesti pranan virtaukseen, vaan on pelkästään pinnallista hengityksen kontrollia. Jos taas  harjaantumattomina teemme syvälle meneviä harjoituksia ja ne pääsevät vaikuttamaan, siitä voi seurata vakavia hermostollisia ongelmia ja vaurioita. Juuri tästä syystä tarvitsemme vuosien säännöllisen asanaharjoittelun valmistamaan meitä pranayamaan ja siihen, että osaamme olla rauhallisin mielin tuntiessamme, kun tuttu minuutemme hajoaa. Sitten kun siirrymme pranayama-harjoitteluun, meitä ei pelota emmekä eksy kohtalokkaasti.

IMG_1261Tiriang Mukha Eka Pada Paschimattanasana – Mysore style ūüėÄ

Smooth waves

The common challenge the beginners have in Ashtanga yoga practice is how to adapt the breath to the movement or to the asana. Normally people find a relatively comfortable breathing quite fast. Once they learn it, the new asanas or the longer practice will offer the same challenge over and over again: how to adjust your breathing to what you do. Anyway the breathing part of the asana practice is the most sensitive one and the hardest to control, because it’s a direct reflection of what’s happening in our emotions and nervous system.

In the beginning people go out of breath, they lose their breath, because the lungs don’t function in an efficient way. The lungs either do too much or they are too lazy. If you practice regularly the lungs start to function well, they adapt more easily what you do.¬†When the breathing is harmonious, we get to another level.¬†We watch what happens in our energy centers, chakras. In the asana practice, you move your body and your energy. The end of the practice is energetically the most important part.¬†It’s essential to lay down for 20 minutes after the practice to give space and time to the chakras to rearrange and realigne the energy. If you move, you stop the work of your energy body.¬†Life itself gives the new more positive direction to your energy, if you just allow it.

Sometimes people think the relaxation is about resting because you’re tired or exhausted. It’s not about that. It’s calming and harmonizing your energy¬†when you are restless and full of energy. This is how we learn to have a certain distance with our nerve impulses and our emotions. We just watch how everything is in movement and then calms down. We¬†decide, not the energy.

ONDULATIONS

Le d√©fi principal pour un d√©butant dans le yoga Ashtanga, c’est d’apprendre √† adapter sa respiration √† chaque instant soit au mouvement soit √† la posture. En g√©n√©ral, les √©l√®ves trouvent un souffle plut√īt confortable dans un laps de temps relativement court. Le m√™me d√©fi va se pr√©senter pourtant √† maintes reprises lorsqu’on incorpore une nouvelle asana dans sa pratique et au moment o√Ļ la pratique s’allonge consid√©rablement. Comment ajuster sa respiration √† chaque moment d’une fa√ßon propice? La respiration est la couche la plus sensible en nous et en m√™me temps, la couche la plus difficile √† contr√īler, car notre respiration refl√®te directement tout ce qui se passe dans nos √©motions et dans notre syst√™me nerveux.

Au d√©but, les pratiquants sont facilement essoufl√©s, ils se retrouvent hors de souffle, parce que les poumons ne fonctionnent pas d’une mani√®re efficace. Soit les poumons font trop d’efforts, soit ils ne travaillent pas suffisemment. √Ä force de pratiquer r√©guli√®rement, les poumons se mettent √† fonctionner d’une fa√ßon convenable et ils adaptent plus facilement √† ce que nous faisons.

Lorsque la respiration est harmonieuse, nous avons la possibilit√© d’atteindre √† un autre niveau. Nous allons observer ce qui se passe dans nos chakras, les endroits dans le corps o√Ļ les √©nergies se concentrent. Dans la pratique des asanas, nous mettons en mouvement non seulement le corps, mais aussi notre √©nergie. √Čnerg√©tiquement la partie la plus importante de la pratique est la fin. Il est primordial de rester allong√© pendant 20 minutes apr√®s la pratique pour donner un temps et un espace pour l’√©nergie de se r√©organiser. Si nous bougons notre corps, nous arr√™tons le processus √©nerg√©tique. La vie va intervenir pour donner une direction positive et √©quilibrante √† nos √©nergies si nous la lui permettons.

Parfois les gens pensent que la relaxation est n√©cessaire √† cause de l’√©puisement que la pratique a pu provoquer. Mais il ne s’agit pas de √ßa. C’est plut√īt l’art de calmer son √©nergie au moment o√Ļ elle est tumultueuse. C’est comme √ßa que nous apprenons √† prendre de la distance par rapport √† l’influx nerveux et nos √©motions. Nous les observons tout simplement. C’est nous qui commandons et pas notre √©nergie.

AALLOILLA

Yleensä ashtangajoogassa aloittelijoiden haasteet liittyvät hengitykseen, vaikka kaikki oppivatkin melko lyhyessä ajassa hengittämään suhteellisen mukavasti.  Harjoitus oikeastaan tiivistyykin tämän saman haasteen ympärille: hengitys pyritään mukauttamaan kulloiseenkin liikkeeseen tai asentoon. Lisähaastetta tulee uusista asanoista ja harjoituksen pitenemisestä. Hengitys on asanaharjoituksessakin herkin kerroksemme ja haastavin hallita siksi, että se heijastelee suoraan sitä mitä koemme tunnetasolla tai mitä hermostossamme tapahtuu.

Alussa ihmiset hengästyvät eli hengitys pääsee karkaamaan, koska keuhkot eivät toimi tarkoituksenmukaisella teholla. Ne joko tekevät ylimääräistä työtä tai laiskoiksi tottuneina, joutuvat ponnistelemaan pysyäkseen liikkeiden tahdissa. Jos harjoitus on säännöllinen, keuhkot alkavat pian toimia kunnolla ja ne mukautuvat nopeammin siihen mitä kulloinkin teemme. Sen jälkeen voimme alkaa seurata tarkemmin mitä tapahtuu kehomme energiassa, lähinnä energiakeskittymissä eli chakroissa. Asanaharjoituksessa on liikkeessä kehon lisäksi prana eli energia. Kun energiaa on reilun tunnin ajan pyöritetty, sen kannalta tärkein vaihe on edessä: energian hiljeneminen harjoituksen lopussa. On erittäin tärkeää maata paikallaan 20 minuuttia harjoituksen jälkeen, jotta syvällä tapahtuva energian uudelleenjärjestäytyminen saa tarpeellisen tilan ja ajan. Jos liikutat kehoa, keskeytät tämän prosessin. Jos maltat olla paikallasi, huomaat, että energia ottaa itse uuden tasapainoisemman ja elämänmakuisemman suunnan.

Joskus ihmiset mieltävät rentoutuksen levoksi rasituksen jälkeen.  Siitä ei ole kysymys. On olennaista osata hiljentää energia juuri silloin kun tunnet olevasi täynnä energiaa ja ehkä hieman levotonkin. Opimme ottamaan välimatkaa myös hermoimpulsseihin ja tunteisiin, kun voimme vain katsoa miten kaikki meissä liikahtelee ja vähitellen sitten hiljenee. Me itse päätämme liikkeistämme emmekä anna energian sanella tekemisiämme.

392465_10151556434249061_1749101760_n

Photo by Minna Nuotio

True nourishment

Asana practice prepares us for more delicate practices, like Pranayama and meditation. These practices will make our lives more delicate too. Nowadays when the practice of sports and yoga are regularly assimilated, it’s essential to remember that these two different practices have usually a totally opposite goal. In sports people like to feel how they use and spend their energy, no matter if they get it back or not. In yoga the aim is to learn to practice the way not to waste your energy at all. We learn how to save, control and even increase our permanent energy level. Of course we need to put some energy to the practice, but the idea is to have more of it at the end. The practice of sports will necessarily diminish when you’re getting older¬† where as you can always get more energy through your physical yoga practice no matter your age.

Besides the asana practice you can pay attention to your energy also in your everyday life. Do you waste it with every step, every gesture or through your speech? Or do you control it too much for some reason? Is your natural energy in balance with whatever you’re doing? For example, the mental and emotional stress makes us feel we need more energy to do things than we actually do. When we are worried, we live under a negative energy state that stresses us even more. Stressed we put our energy to pointless gestures, we ask the same questions many times due to our inattention, we do useless little things and scramble. Through the yoga practice you feel how much energy is actually needed for a specific gesture or action and how to focus your energy in an appropriate and fruitful way.

When I teach beginners, I always start with a special breathing in which the whole body is touched and revived. Once the body is naturally synchronized with the breath, i.e. when the body responses to the breathing rhythm, people can start to control it a little bit.¬† They can save their energy by not letting the sound to be heard so much or the mouvement of the energy to be seen from outside. The energy is condensated. The air in the exhalation shouldn’t be felt far away from the nose, neither should the inhalation be forced. Even the beginners can do this if they don’t have blockages in their breathing. Further you go in the asana practice, more delicate and subtle your breathing should become. It’s something like breathing largely in a small space. Controlled and free at the same time. Then you can practice the conscious breathing in life’s different situations every single moment. The breathing is life itself and when we stick to it, we feel strongly alive.

FORCE DANS LA SUBTILIT√Č

La pratique des asanas nous pr√©pare pour des pratiques plus subtiles, le Pranayama et la m√©ditation. Elles de leur part vont donner plus de subtilit√© √† notre vie courante.¬† Comme aujourd’hui la pratique du yoga est souvent assimil√©e √† des pratiques du sport, il est essentiel de comprendre que le but au niveau pranique dans ces deux pratiques respectives est compl√®tement oppos√©. Dans les sports, habituellemen,¬† le but est de d√©penser toute son √©nergie dans l’action sportive. Dans le yoga, on cherche √† comprendre comment pr√©server son √©nergie. Comment savoir ne pas la d√©penser, comment la contr√īler et comment m√™me en g√©n√©rer. Bien entendu, pour faire la pratique nous avons besoin de mettre un enjeu √©nerg√©tique, mais avec l’id√©e qu’√† la fin nous en soyons plus riches. Avec l’√Ęge, nous sommes oblig√©s de diminuer les pratiques sportives tandis que dans la pratique physique du yoga, nous pouvons toujours y puiser de l’√©nergie peu importe l’√Ęge.

Il n’y a pas que la pratique pour comprendre comment nous utilisons notre √©nergie vitale. Peut-√™tre en utilisons-nous toujours une grande quantit√© en trop √† chaque pas que nous prenons, √† chaque geste que nous faisons, √† chaque mot que nous pronon√ßons? Ou bien la contr√īlons-nous trop pour une raison quelconque? Avons-nous un √©quilibre √©nerg√©tique? Par exemple, le stress – mental ou √©motionnel – nous donne l’impression d’avoir besoin plus d’√©nergie pour faire des choses qu’il nous en faut en r√©alit√©. Lorsque nous sommes inquiets, nous sommes dans un √©tat √©motionnel n√©gatif,¬† ce qui va nous faire perdre de l’√©nergie encore davantage. Le stress fait que nous faisons des gestes inutiles et superflus, nous sommes inattentifs et √† cause de cela, nous r√©p√©tons les m√™mes parcours mentaux et nous sommes pench√©s √† commettre des maladresses physiques. Par la pratique du yoga, nous sentons combien d’√©nergie il faut pour un un geste ou une action et nous savons la doser et la focaliser d’une fa√ßon appropri√©e et fructueuse.

Lorsque j’enseigne les d√©butants dans le yoga, je leur enseigne d’abord comment respirer grand, sans limites, respirer avec le corps entier. Une immense respiration qui va envahir la personne va faire comprendre comment on peut la sentir dans le corps. Souvent le corps s’√©lectrise m√™me. Une fois le corps et la respiration synchronis√©s, c’est-√†-dire lorsque le corps r√©pond naturellement au rythme de la respiration, les √©l√®ves pourront contr√īler un peu plus¬†son intensit√© et sa longueur. L’√©nergie est pr√©serv√©e quand elle ne se disperse pas en dehors du corps, le signe en √©tant le son de la respiration qui s’entend moins √† l’ext√©rieur. L’air qui sort pendant l’expiration devrait se sentir seulement √† quelques dizaines de centim√®tres des narines. Quant √† l’inspiration, nous ne devrions pas aller la chercher loin non plus. Tout cela peut se pratiquer m√™me chez les d√©butants d√®s que la respiration fonctionne avec fluidit√© dans le corps. Plus on fait des asanas avanc√©es, plus la respiration doit √™tre subtile. C’est un peu comme si on respirait grand dans un petit espace. Contr√īl√© et libre en m√™me temps. L’√©nergie condens√©e et subtile. Ensuite, nous allons pratiquer la m√™me chose dans la vie courante. Car chaque respiration est la vie elle-m√™me. Il vaut mieux √™tre l√† qu’ailleurs, n’est-ce pas?

ILMAISTA RAVINTOA

Ashtangajoogan asanaharjoitus valmistaa meitä hienovireisempiin harjoituksiin, Pranayamaan ja meditaatioon, jotka taas muuttavat elämäämme hienovaraisemmaksi. Kun joogaharjoittelu usein rinnastetaan urheiluun tai jumppaan, on olennaista tietää, että energiatasolla näissä kehollisissa harjoittelumuodoissa on melkeinpä vastakkainen päämäärä. Urheilussa halutaan monesti kuluttaa energiaa, saadaan sitä sitten takaisin tai ei. Joogassa on tarkoitus oppia harjoittelemaan niin, ettei energiaansa kuluta lainkaan liikaa. Samalla opitaan harjoituksen kautta säästämään, säätelemään ja jopa nostamaan pysyvästi omaa energiatasoa. Toki harjoituksen tekemiseen tarvitaan energiapanostus, mutta olennaista on se, että viime kädessä jäljelle jää enemmän. Urheilullinen liikkuminen vähenee pakostakin iän myötä. Joogaharjoittelulla voi lisätä energian määrää iästä riippumatta .

Asanaharjoittelun lisäksi energian käyttöään voi seurata muutenkin elämässään. Lataako joka askeleeseen, joka eleeseen tai puheeseensa mahdollisimman paljon energiaa? Vai eikö energiaa uskalla käyttää riittävästi, pidätteleekö sitä varmuuden vuoksi itsellään? Onko oma luonnollinen energiansäätely kohdallaan eli käyttääkö sitä vain kulloinkin tarvittavan määrän?  Esimerkiksi henkinen stressi ja liiallinen ajatusten pyörittäminen mielessä aiheuttaa mielentilan, jossa kuvittelee tarvitsevansa asioihin enemmän energiaa kuin todellisuudessa tarvitsee. Huolissaan oleminen on ylimääräistä negatiivista energiaa, joka syö voimavarojamme. Stressaantuneena energiaa kuluu hukkaan turhiin eleisiin, epähuomiossa toistettuihin kysymyksiin, huolimattomasti suoritettuihin toimiin, monenlaiseen kompurointiin. Joogan avulla voi oppia ymmärtämään sisäisesti miten paljon energiaa mihinkin tarvitaan ja keskittämään energiansa tarkoituksenmukaisesti.

Opetan itse alkeiskursseilla sellaista hengitystapaa, jossa ihmisten koko keho alkaa elää hengityksen voimasta. Sen jälkeen kun keho toimii hengityksen kanssa luonnollisessa synkroniassa eli kun keho vastaa hengitykseen, hengitystekniikkaa aletaan säätää ja energiaa säästää siten, ettei hengitys juurikaan näy tai kuulu ulospäin. Energia tiivistyy. Uloshengityksen ilmavirta ei saa tuntua pitkällä nenän ulkopuolella. Sisäänhengitystä ei haukota kaukaa. Tätä voi harjoitella alkeisharjoituksessakin heti kun hengityksen isoimmat esteet on raivattu pois.  Mitä pidemmälle mennään asanaharjoituksessa sitä hienovaraisemmaksi hengityksen tulee muuttua. Se on kuin hengittäisi isosti pienessä tilassa. Yhtä aikaa hallittua ja vapaata. Sitten voi  muussa elämässä harjoitella olemaan tietoinen hengityksestään ihan koko ajan. Hengityshän on elämä ja siten pysymme elämässä kiinni.

1980154_10152294458009061_1518096919_o

Photo by Minna Nuotio

Conference notes

NOTES FROM SHARATH’S CONFERENCE ON THE 8TH OF DEC

SWEAT

nowadays many types of yoga. in Hot yoga they make you sweat by pre-heating the room. it’s not the same sweat as in Ashtanga yoga. Hot yoga is not good. in Ashtanga sweat comes from inside through effort and hard work (tapas) and brings about light body & strong stamina.

PRANA

prana means inhale, apana means exhale.  in Ashtanga we use free breathing which means prana goes freely to the body and not only to the lungs.

there’s been a confusion with the name of the breathing that goes back 20 years.¬† somebody asked Guruji ‘is it ujjayi breathing?’¬† and Guruji replied ‘yes, yes..’ and the name remained. but¬†ujjayi pranayama¬†is a different pranayama technique. it’s like if you were breathing with a strawl and pinching it at the same time. this kind of breathing during the asana practice is dangerous.

you have to hear the sound of the breath – others don’t have to hear it.

inhale and exhale should be even.

don’t squueze the throat. breath like a cobra.

keep the mula bandha all the time.

when the prana is in balance, it’s in anahata chakra and there’s only 1 sound in the heart. that’s the divine sound.

LEARNING

today students come to see a teacher and they say: “I know. I know.” go to a teacher to learn what you don’t know. only “I don’t know” leads to learning.

STUDENTS’ QUESTIONS

Q 1: is putting music during the practice ok?

A:  mind goes to music and attention is diverted. put the attention to the asana to learn to concentrate and to learn from the asana.

Q 2:  how to get the motivation for practice?

A: motivation comes from within.

Q 3: what to do with doubts?

A: without doubts no learning. answers come sometimes by your doubts! from ajnana to jnana (from ignorance to knowledge) only by a Guru.

sha-guruji3

Sharath and Guruji by Bill Brundell