Building on the Rock

Pranayama is a collective noun that comprehends many different practices with which we can sublimate our prana, i.e. our vital energy. Usually Pranayama is not recommended for the beginners in yoga or even experienced practitioners, if their energy is stuck. According to the Ashtanga yoga tradition the Pranayama can not be added to the asana practice until the Intermediate series is steady. Sometimes not even then.

The breathing reflects our emotions and its restrictions mirror directly our mental conditionings. We have adapted our breathing to many challenging situations in our past and sometimes deep down the prana has remained in that distress mode and thus keeps us attached to the past. Generally we feel home in our breath no matter how disturbed it is. All the yoga practices have the same aim: getting rid of our conditionings and thus losing the identification with our ego. If this occurs abruptly and we suddenly lose the grounded feeling and connection to what we “know”, we get lost – unless we have been well prepared. This happens to many people already in the asana practice. If you have unconsciously controlled your energy for years or maybe even all your life and you start to move and free it, you might feel totally homeless or you might get the fear of losing your mind.

Pranayama‘s main goal is actually breaking our breathing pattern. The real  Pranayama practice doesn’t mean that you just breathe for some minutes differently from your habitual way. If the path hasn’t been elaborated enough, the outcome of the practices will not be fruitful at all or they don’t have the effect they could have, because your nerveous system is not ready.  For example you can manipulate your breathing rhythm, but it doesn’t change anything in your prana. So it’s not really Pranayama, it’s just superficial manipulation of the breath. If you do deep practices without preparing yourself properly and you get affected, it can also lead to severe nervous problems. We need years of conscious asana practice to really get us used to this state of losing our mind (the identification with the mind) and to feel comfortable and safe in that state. Then we can gradually start to practice Pranayama without getting lost.

BÂTIR SUR LE ROC

Le pranayama est un nom collectif par lequel on désigne les différentes pratiques avec qui nous pouvons raffiner notre prana, notre énergie vitale. En général, les pratiques de pranayama ne sont pas recommandées pour les débutants en yoga ni même pour les pratiquants plus expérimentés si des blockages énergétiques subsistent dans le corps. Dans la tradition de l’Ashtanga Yoga, l’enseignement du pranayama ne peut commencer que lorsque la deuxième série (La série intermédiaire) est déjà stable. Pourquoi en est-il ainsi?

La respiration reflète nos émotions. Toutes les restrictions qu’elle représente correspondent aux conditionnements de notre mental. Nous avons dû adapter inconsciemment notre respiration à plusieures reprises à des expériences souvent pénibles dans notre passé et le prana en est resté définitivement perturbé dans les couches plus profondes en nous. C’est par ces attaches énergétiques qu’une partie de nous vit encore dans le passé. Quoi qu’il en soit, normalement nous sommes tranquilles même avec une respiration dérangée, mais habituelle. Toutes les pratiques yoguiques partagent le même but: de se débarrasser de ces conditionnements et d’affaiblir ainsi l’identification à notre égo. Si le but est atteint d’une manière trop brutale et que nous perdons le sentiment de sécurité et la connection avec notre moi égotique, nous nous sentons perdus – à moins que nous nous soyons bien préparés à cela. La même chose peut arriver pour ceux qui pratiquent les asanas. Si nous avons inconsciemment retenu notre prana pendant des années et que nous commençons à faire bouger les énergies et à les libérer, nous pouvons nous trouver brusquement sur un terrain inconnu qui suscite des peurs.

Le but principal du pranayama est de rompre nos schémas respiratoires. Il ne s’agit pas de respirer différemment de notre façon habituelle pendant quelques minutes, mais d’influencer la couche pranique avec adresse et délicatesse pour avoir des résultats durables. Le pranayama n’a pas forcément d’effet si le terrain n’est pas préparé, c’est-à-dire, le systême nerveux n’est pas prêt à porter une énergie plus subtile. Nous pouvons, par exemple, manipuler le rythme de notre respiration, mais cela ne change nécessairement rien dans notre prana. Je n’appellerai pas cela pranayama, comme il ne s’agit que d’une manipulation superficielle de la respiration.  Mais il est aussi possible de travailler profondément sans y être préparé et avoir de graves ennuis. Une longue préparation avec la pratique des asanas nous donne des expériences où nous perdons le contact avec notre moi égotique et nous commençons à nous sentir à l’aise avec cela. Après, il n’y a pas de problème de commencer à pratiquer le pranayama aussi.

RAKENTAMINEN KANNATTAA

Pranayama on kollektiivinen sana, jolla käsitetään monia erilaisia sellaisia joogaharjoituksia, joilla voimme  jalostaa pranaamme eli vitaalienergiaamme. Yleensä pranayamaa ei suositella lainkaan aloittelijoille, mutta ei myöskään kokeneemmille asanaharjoittelijoille, jos kehossa on tukkeutunutta energiaa. Ashtangajoogaperinteessä pranayaman harjoittelu aloitetaan aikaisintaan vasta kun harjoittelijan kakkossarja (Intermediate series) on vakaa.

Hengitys heijastelee suoraan tunteitamme ja sen puuttellisuudet ja häiriöt ovat yksi yhteen mielemme ehdollistumien kanssa. Menneisyydessämme olemme kaikki joutuneet mukauttamaan hengityksemme joihinkin haastaviin tilanteisiin. Usein tästä seuraa se, että pranamme jää jonkunlaiseen hätätilaan syvälle meissä ja se pitää meidät kiinni menneisyydessämme. Kuitenkin meillä on kotoisa olo omassa hengityksessämme oli se sitten miten horjuvaa tahansa. Kaikki joogaharjoitukset tähtäävät samaan: että pääsisimme irti ehdollistumistamme ja samastumisestamme egoomme. Jos tämä tapahtuu äkkiarvaamatta ja meiltä häviää perusturvallisuuden tunne ja yhteys siihen minkä olemme kokeneet minuudeksemme, joudumme pulaan – paitsi jos olemme huolellisesti valmistautuneet tähän. Näin käy monille jo asanaharjoittelussa. Jos olemme vuosikaudet pidättäneet tiedostamattamme energiaa ja kun alamme liikuttaa ja vapauttaa sitä, meille voi tulla hyvinkin koditon ja eksynyt olo. Meistä voi tuntua, että sekoamme, kun kaikki tuntemamme hajoaa.

Pranayaman päätarkoitus on murtaa meidän hengitysmallimme. Pranayamassa kysymys ei siis ole siitä, että hengitys muutettaisiin erilaiseksi vain harjoituksen ajaksi. Sillä muutetaan energiankulku pysyvästi erilaiseksi. Jos tietä ei ole tarpeeksi kauan tasoitettu, voi hyvinkin käydä niin, että harjoitukset eivät vaikuta, koska hermosto ei ole valmis vastaanottamaan tätä haastetta. Harjoittelija voi hyvinkin manipuloida vaikkapa hengitysrytmiään ja pidättää hengitystään, mutta se ei vaikuta välttämättä myönteisesti pranan virtaukseen, vaan on pelkästään pinnallista hengityksen kontrollia. Jos taas  harjaantumattomina teemme syvälle meneviä harjoituksia ja ne pääsevät vaikuttamaan, siitä voi seurata vakavia hermostollisia ongelmia ja vaurioita. Juuri tästä syystä tarvitsemme vuosien säännöllisen asanaharjoittelun valmistamaan meitä pranayamaan ja siihen, että osaamme olla rauhallisin mielin tuntiessamme, kun tuttu minuutemme hajoaa. Sitten kun siirrymme pranayama-harjoitteluun, meitä ei pelota emmekä eksy kohtalokkaasti.

IMG_1261Tiriang Mukha Eka Pada Paschimattanasana – Mysore style 😀

Advertisements

True nourishment

Asana practice prepares us for more delicate practices, like Pranayama and meditation. These practices will make our lives more delicate too. Nowadays when the practice of sports and yoga are regularly assimilated, it’s essential to remember that these two different practices have usually a totally opposite goal. In sports people like to feel how they use and spend their energy, no matter if they get it back or not. In yoga the aim is to learn to practice the way not to waste your energy at all. We learn how to save, control and even increase our permanent energy level. Of course we need to put some energy to the practice, but the idea is to have more of it at the end. The practice of sports will necessarily diminish when you’re getting older  where as you can always get more energy through your physical yoga practice no matter your age.

Besides the asana practice you can pay attention to your energy also in your everyday life. Do you waste it with every step, every gesture or through your speech? Or do you control it too much for some reason? Is your natural energy in balance with whatever you’re doing? For example, the mental and emotional stress makes us feel we need more energy to do things than we actually do. When we are worried, we live under a negative energy state that stresses us even more. Stressed we put our energy to pointless gestures, we ask the same questions many times due to our inattention, we do useless little things and scramble. Through the yoga practice you feel how much energy is actually needed for a specific gesture or action and how to focus your energy in an appropriate and fruitful way.

When I teach beginners, I always start with a special breathing in which the whole body is touched and revived. Once the body is naturally synchronized with the breath, i.e. when the body responses to the breathing rhythm, people can start to control it a little bit.  They can save their energy by not letting the sound to be heard so much or the mouvement of the energy to be seen from outside. The energy is condensated. The air in the exhalation shouldn’t be felt far away from the nose, neither should the inhalation be forced. Even the beginners can do this if they don’t have blockages in their breathing. Further you go in the asana practice, more delicate and subtle your breathing should become. It’s something like breathing largely in a small space. Controlled and free at the same time. Then you can practice the conscious breathing in life’s different situations every single moment. The breathing is life itself and when we stick to it, we feel strongly alive.

FORCE DANS LA SUBTILITÉ

La pratique des asanas nous prépare pour des pratiques plus subtiles, le Pranayama et la méditation. Elles de leur part vont donner plus de subtilité à notre vie courante.  Comme aujourd’hui la pratique du yoga est souvent assimilée à des pratiques du sport, il est essentiel de comprendre que le but au niveau pranique dans ces deux pratiques respectives est complètement opposé. Dans les sports, habituellemen,  le but est de dépenser toute son énergie dans l’action sportive. Dans le yoga, on cherche à comprendre comment préserver son énergie. Comment savoir ne pas la dépenser, comment la contrôler et comment même en générer. Bien entendu, pour faire la pratique nous avons besoin de mettre un enjeu énergétique, mais avec l’idée qu’à la fin nous en soyons plus riches. Avec l’âge, nous sommes obligés de diminuer les pratiques sportives tandis que dans la pratique physique du yoga, nous pouvons toujours y puiser de l’énergie peu importe l’âge.

Il n’y a pas que la pratique pour comprendre comment nous utilisons notre énergie vitale. Peut-être en utilisons-nous toujours une grande quantité en trop à chaque pas que nous prenons, à chaque geste que nous faisons, à chaque mot que nous prononçons? Ou bien la contrôlons-nous trop pour une raison quelconque? Avons-nous un équilibre énergétique? Par exemple, le stress – mental ou émotionnel – nous donne l’impression d’avoir besoin plus d’énergie pour faire des choses qu’il nous en faut en réalité. Lorsque nous sommes inquiets, nous sommes dans un état émotionnel négatif,  ce qui va nous faire perdre de l’énergie encore davantage. Le stress fait que nous faisons des gestes inutiles et superflus, nous sommes inattentifs et à cause de cela, nous répétons les mêmes parcours mentaux et nous sommes penchés à commettre des maladresses physiques. Par la pratique du yoga, nous sentons combien d’énergie il faut pour un un geste ou une action et nous savons la doser et la focaliser d’une façon appropriée et fructueuse.

Lorsque j’enseigne les débutants dans le yoga, je leur enseigne d’abord comment respirer grand, sans limites, respirer avec le corps entier. Une immense respiration qui va envahir la personne va faire comprendre comment on peut la sentir dans le corps. Souvent le corps s’électrise même. Une fois le corps et la respiration synchronisés, c’est-à-dire lorsque le corps répond naturellement au rythme de la respiration, les élèves pourront contrôler un peu plus son intensité et sa longueur. L’énergie est préservée quand elle ne se disperse pas en dehors du corps, le signe en étant le son de la respiration qui s’entend moins à l’extérieur. L’air qui sort pendant l’expiration devrait se sentir seulement à quelques dizaines de centimètres des narines. Quant à l’inspiration, nous ne devrions pas aller la chercher loin non plus. Tout cela peut se pratiquer même chez les débutants dès que la respiration fonctionne avec fluidité dans le corps. Plus on fait des asanas avancées, plus la respiration doit être subtile. C’est un peu comme si on respirait grand dans un petit espace. Contrôlé et libre en même temps. L’énergie condensée et subtile. Ensuite, nous allons pratiquer la même chose dans la vie courante. Car chaque respiration est la vie elle-même. Il vaut mieux être là qu’ailleurs, n’est-ce pas?

ILMAISTA RAVINTOA

Ashtangajoogan asanaharjoitus valmistaa meitä hienovireisempiin harjoituksiin, Pranayamaan ja meditaatioon, jotka taas muuttavat elämäämme hienovaraisemmaksi. Kun joogaharjoittelu usein rinnastetaan urheiluun tai jumppaan, on olennaista tietää, että energiatasolla näissä kehollisissa harjoittelumuodoissa on melkeinpä vastakkainen päämäärä. Urheilussa halutaan monesti kuluttaa energiaa, saadaan sitä sitten takaisin tai ei. Joogassa on tarkoitus oppia harjoittelemaan niin, ettei energiaansa kuluta lainkaan liikaa. Samalla opitaan harjoituksen kautta säästämään, säätelemään ja jopa nostamaan pysyvästi omaa energiatasoa. Toki harjoituksen tekemiseen tarvitaan energiapanostus, mutta olennaista on se, että viime kädessä jäljelle jää enemmän. Urheilullinen liikkuminen vähenee pakostakin iän myötä. Joogaharjoittelulla voi lisätä energian määrää iästä riippumatta .

Asanaharjoittelun lisäksi energian käyttöään voi seurata muutenkin elämässään. Lataako joka askeleeseen, joka eleeseen tai puheeseensa mahdollisimman paljon energiaa? Vai eikö energiaa uskalla käyttää riittävästi, pidätteleekö sitä varmuuden vuoksi itsellään? Onko oma luonnollinen energiansäätely kohdallaan eli käyttääkö sitä vain kulloinkin tarvittavan määrän?  Esimerkiksi henkinen stressi ja liiallinen ajatusten pyörittäminen mielessä aiheuttaa mielentilan, jossa kuvittelee tarvitsevansa asioihin enemmän energiaa kuin todellisuudessa tarvitsee. Huolissaan oleminen on ylimääräistä negatiivista energiaa, joka syö voimavarojamme. Stressaantuneena energiaa kuluu hukkaan turhiin eleisiin, epähuomiossa toistettuihin kysymyksiin, huolimattomasti suoritettuihin toimiin, monenlaiseen kompurointiin. Joogan avulla voi oppia ymmärtämään sisäisesti miten paljon energiaa mihinkin tarvitaan ja keskittämään energiansa tarkoituksenmukaisesti.

Opetan itse alkeiskursseilla sellaista hengitystapaa, jossa ihmisten koko keho alkaa elää hengityksen voimasta. Sen jälkeen kun keho toimii hengityksen kanssa luonnollisessa synkroniassa eli kun keho vastaa hengitykseen, hengitystekniikkaa aletaan säätää ja energiaa säästää siten, ettei hengitys juurikaan näy tai kuulu ulospäin. Energia tiivistyy. Uloshengityksen ilmavirta ei saa tuntua pitkällä nenän ulkopuolella. Sisäänhengitystä ei haukota kaukaa. Tätä voi harjoitella alkeisharjoituksessakin heti kun hengityksen isoimmat esteet on raivattu pois.  Mitä pidemmälle mennään asanaharjoituksessa sitä hienovaraisemmaksi hengityksen tulee muuttua. Se on kuin hengittäisi isosti pienessä tilassa. Yhtä aikaa hallittua ja vapaata. Sitten voi  muussa elämässä harjoitella olemaan tietoinen hengityksestään ihan koko ajan. Hengityshän on elämä ja siten pysymme elämässä kiinni.

1980154_10152294458009061_1518096919_o

Photo by Minna Nuotio

Conference notes

NOTES FROM SHARATH’S CONFERENCE ON THE 22TH OF DEC

Tapah-Svadhyaya-Ishvarapranidhanani-Kriyayogah (Patanjali Yoga Sutra, II.1.)

Tapas means austerity. It means to lead a disciplined life.

Yoga practitioners (don’t talk about yogis) should get up early in the morning, follow a vegetarian diet and get early to bed. You should be able to maintain the discpline.

If you party in the night, you will struggle in your practice, because your mind is not focused.

Why should we follow strictly these guidelines? The mind is either focused or distracted. By an undisciplined life, the mind gets distracted and it’s impossible to go further in the asana practice.

Svadhyaya – selfstudy. You do your practice, teacher teaches and you think the whole day what your learned from him. You do your own research. Yoga books and yoga knowledge help us, but the student should put effort to understand. You can study and never understand even if you come 30 years to Mysore if you just hang around after your asana practice.

Asana brings calmness to the mind. If it’s not done properly, can bring aggressivity. We study the three limbs, Yama, Niyama, Asana to get rid of the disorders of the mind. That’s the purpose of doing asanas.

Ishvara Pranidhanani – Surrender to the Divine. Difficult for many people. When this is established, it’s Kriya Yoga. When practiced and established, you can go to Samadhi. When you surrender, nothing can hurt you. You become part of the Divine.

We think we are great and that’s why it’s difficult to surrender. The ‘I’ is always first.  When the ‘I’ is greater than yoga, the problems start. We act like we are everything even if we are just a tiny dot in this universe. Think someone is above us – Supreme God.

You should follow 4 things (when ready for Pranayama), Yama, Niyama, Asana and Pranayama, then automatically the rest (of Ashtanga) will happen. Dhyana (meditation) – you can see people doing workshop advertizing with pictures where outside they are like Buddha, but inside the mind is running. 😀

STUDENTS’ QUESTIONS

Q1:  How to develop faith? When I practice at home I don’t feel so inspired. It would be nice if something happened, but don’t believe anything happens through my practice.

A: You just do your practice. Your duty is to do. Fruit will come. God gives.

By coming to Mysore makes changes in you. It’s already an effort itself. If you don’t believe in this practice, try not practicing for a month and you’d understand the value of the practice.

Q2:  How to maintain spirituality if you’re not spiritual?

A: You are spiritual, but you don’t know it. You have to build a correct foundation. If the foundation is not correct, also the spiritual practice will tumble.

Spirituality has nothing to do with religion. Religions started often like this. You believe someone else’s experience instead of finding it inside of yourself. Fundamentally we are spiritual. Many things disturb us so that we don’t realize that. The change that comes through yoga is that first everything seems to be outside of us and after we find everything inside.

There are yogis in all the religions as there are non-yogis in yoga.

Spirituality is like growing a flower. You need to nourish the ground and the flower will blossom. In yoga you nourish with Yama, Niyama, Asana.

When you have children, educate them to respect the mother, the father, teachers, others and you become spiritual. It’s more spiritual than going to the temple and then do bad things after.

Q3: How do you share the experience of yoga with someone who doesn’t believe in God?

A: By practice. Once people come to yoga, they’ll come to know the spirituality. At least 30%-40% of them.

Q4: Do we need to do advanced asanas to reach Moksha?

A: No. Proper understanding is needed. Advanced asanas not a guarantee. It’s more how you do your practice that counts. You can have Dhyana state when doing asanas. Someone can be very flexible and so can do asanas easily, but the mind is not there. It’s not yoga.

Q5: Should we count in the practice?

A: Counting is important to know the Vinyasa.

Q6: So many asanas, some are stronger than others. In Yoga Mala Guruji speaks about Sirsasana and you seem to put a lot of importance on back bending.

A: You do so much forward bends, so it’s important to compensate that.

Q7: What should be the room temperature for the practice?

A: You must do efforts in asana practice to bring sweat from inside. If the sweat comes effortlessly (heated room), no use. It only dehydrates you and makes you weak.

Q8: Can you say something about the lifestyle business?

A: People learn 15 days in teacher training and then they say: “I’m a yoga teacher.” They are spoiling yoga and the name of yoga. How many of those “teachers” are dedicated to yoga? How many of them dedicated their whole life to yoga? These people give bad fame to yoga. It’s about Sa-tu-dirghakala-nairantaryasatkarasevito-drdhabhumih (Patanjali Yoga Sutra I.14.). You have to practice long time without interruption and with devotion.

Some people do many workshops with different teachers and then they put this list on their website. From yoga’s point of view not good to do different workshops. Do the same thing and maintain the dignity.

Students can feel the teacher’s energy. If the foundation of the teacher is not good, whatever they teach, is not good.  If you don’t practice, how can you teach others?

Q9: If yoga increases sensitivity and perception, how does it not weaken oneself?

A: You have to think and find what is good for you. The strength and perception comes through practice. It’s a process. It comes by time. You will have better clarity and understanding. If it doesn’t happen, your efforts are wrong.

2013-12-21 17.10.00~ Blossoming in Mysore ~