Is silence but silence?

Different yoga and meditation books talking about what happens in us or what can happen in us rarely can transmit the spiritual experience with words. The original texts are of course different. They don’t explain. They utter. They name the experiences. In translations the concepts are often left in their original form and language and they are then explained in respective languages.

The use of words is not a problem. But on the one hand yoga is something beyond mind and can’t be caught in words. And on the other hand, we readers understand and interprete the words with their everyday meanings. We use the same words in our everyday life and this is how they carry different connotations. I don’t know if it would be possible to create a universal lexicon of meditation, but right now, that this doesn’t exist, it’s good to know there’s a big difference in a word meaning whether it’s used in sacred texts or in a daily life context.

Let’s take “presence” as an example. Some people might ask how could we even not be present? Aren’t we right there where we are? Certainly. But we all know those moments when the mind is drawing our attention away from where our body is. At that moment one part of the energy is not present. And even when the energy is here and now and the mind doesn’t wander, there are big differencies in the depth of the presence.

The beginners in yoga or meditation may wonder what is so special and meaningful in presence. The word itself doesn’t sound necessarily fascinating. In daily life the presence is nothing special. But the presence yoga is about is not anything trivial. We can’t experience it’s fine quality if we have tension in the nerveous system or if our emotional body is not clear. When all the different layers in us settle in harmony and the energy in the body becomes dense, the presence becomes intense. If I was to make a difference between the everyday use of “presence” and “presence” in yoga, I would add something: “deeply dynamic and happy presence”. But it’s still not enough.

Another word that is often used to describe the meditation is “silence”. Would the stressed and anxious people be interested in experiencing silence? Why would anybody want to experience silence? Maybe it even gives an image of boredom. Of course it’s not about audition at all. It’s a feeling of silence inside, because the energy is even and still. It’s not depressive or empty. This stillness is dynamic and filled with happiness. It’s dense, soft and vibrating only love.

The individual change that comes through the practice of yoga can first mean that small things give bigger happiness. Then also the small things lose their meaning, because the perfect state doesn’t depend on them. What’s remarquable in presence and silence, is that they are not the result of a thought or any outer conditions. When actually the ego retreats, something else can emerge. Something we can’t get in touch with before it’s there. Then we feel an incredibly blissfull silence. Divine love. Everything changes through meditation. The presence. The silence.

⭐ SILENCE, EST-IL SILENCE? ⭐

Les livres de yoga et de méditation parlant de ce qui se passe à l’intérieur de nous ou de ce qui peut éventuellement se passer, peuvent rarement transmettre l’expérience spirituelle par les mots. Les textes originaux sont bien entendu différents. Ils n’expliquent pas. Ils constatent. Ils nomment les expériences. Dans les traductions les concepts sont souvent laissés dans leur langue originelle et ils sont expliqués dans les langues respectives.

L’utilisation des mots n’est pas le problème. Mais d’une part, comme le yoga est quelque chose qui a lieu au-delà du mental, il ne peut pas être vraiment mis en mots. D’autre part, nous les lecteurs, comprenons les mots par leurs significations les plus ordinaires. C’est ainsi que sont souvent mêlées les significations authentiques et les interprétations plus banales de ces mots. Nous nous servons des mêmes mots dans la vie courante et ainsi les mots portent des connotations. Je me demande s’il serait possible de créer une lexique universelle de méditation, mais pour l’instant qu’elle n’existe pas, il est bon de savoir qu’il y a une grande différence dans la signification d’un mot dans un texte sacré par rapport à son utilisation dans la vie de tous les jours.

Prenons un mot comme “présence”. Pour certains ça ne veut presque rien dire. Comment nous pourrions ne pas être présents? Ne sommes-nous pas exactement là où nous sommes? Bien sûr que si. Mais nous connaissons tous des moments où notre mental part, il est attiré par quelque chose qui n’est pas là où est notre corps. À ce moment-là, une partie de notre énergie n’est pas présente. Et même quand l’énergie est là et que l’attention du mental n’est pas dispersée, il existe de grandes différences quant à la qualité de la présence.

Les débutants en yoga et méditation peuvent se poser la question de savoir ce qu’il y a de tellement spécial et significatif dans la présence. Le mot lui-même ne paraît pas forcément transmettre quelque chose de très fascinant. Dans la vie de tous les jours, la présence n’est rien de spécial. Mais en ce qui concerne le yoga, la présence n’est rien de banal . Nous ne pouvons pas percevoir sa qualité fine tant qu’il y a des tensions dans notre système nerveux et tant que notre corps émotionnel n’est pas transparent. Lorsque toutes les couches en nous s’intstallent en harmonie et que l’énergie dans le corps devient dense et lumineuse, la présence devient intense. Si je devais faire une différence entre la présence en yoga et la présence de tous les jours, je dirais que dans le yoga, c’est une présence profondément dynamique et heureuse. Et même là, ça ne correspondrait pas encore à ce que c’est.

Un autre mot qui est souvent utilisé en parlant de la méditation, est silence. Est-ce que les gens stressés et anxieux seraient intéressés d’expérimenter le silence? Pourquoi quelqu’un voudrait le silence? Le silence peut même transmettre une image d’ennui. Bien sûr, ce silence n’a rien à faire avec le sens auditif. Il s’agit d’un ressenti du silence à l’intérieur quand l’énergie ne bouge pas. Le mouvement a cessé. Il n’y a pas d’agitation. L’énergie n’est pas déprimée ou vide. La quiétude est dynamique et remplie de bonheur. Il y a densité, douceur et vibration d’amour.

Le changement individuel par la pratique du yoga commence souvent par un nouveau sentiment, à savoir que les petites choses donnent un plus grand bonheur. Après, mêmes les petites choses disparaissent, car notre état de bonheur ne dépendent pas d’elles. Dans la vraie présence et vrai silence il n’y a pas de cause et effet. Le bonheur ne dépend de rien. Lorsque notre égo part en retrait, quelque chose d’autre peut émerger. Quelque chose nous ne pouvons pas connaître avant qu’il ne soit là. Là, nous sentons un silence extatique. Une divinité. Tout est transformé par la méditation. La présence. Le silence. Tout.

⭐ ONKO HILJAISUUS HILJAISUUTTA? ⭐

Erilaiset jooga- ja meditaatioteokset, jotka kertovat siitä mitä ihmisessä sisäisesti tapahtuu tai voi tapahtua, pystyvät harvoin välittämään sanojen avulla todellista henkistä kokemusta. Eri asia on tietenkin alkuperäiset tekstit, joissa selityksiä ei olekaan. On vain termit, jotka tarkoittavat tiettyä kokemusta. Monesti tärkeimmät sanat ja käsitteet jätetäänkin käännösteksteissä alkuperäiskielelle ja ne selitetään kirjoittajan omalla äidinkielellä.

Ongelma ei ole tietenkään sanoissa, vaan ensinnäkin siinä että joogakokemukset ovat mielen ulottumattomissa. Ja toisaalta siinä miten lukijoina liitämme sanoihin jotain muuta. Sanoilla kun on arkipäivän konnotaatioita. Niiden ensisijaiset merkitykset nousevat niiden yleisestä käytöstä. En tiedä onko universaali meditaatiosanasto mahdollista kehittää, mutta tässä vaiheessa, kun sellaista ei vielä ole, on hyvä ymmärtää että sanojen merkitys ja laatu on pyhissä teksteissä eri kuin arkikontekstissa.

‘Läsnäolo’ voi toimia tästä mainiosti esimerkkinä. Se voi herättää joissakuissa ihmetystä. Miten voisimme ollakaan muuta kuin läsnä? Emmekö ole siellä missä olemme? Toki näin on. Mutta kaikilla meillä on niitä hetkiä, kun mieli vetää johonkin muualle kuin missä keho on. Silloin osa energiastamme on poissa tästä hetkestä. Ja sittenkin kun energia pysyy paikallaan eikä mieli irrottaudu käsilläolevasta tilanteesta, on suuria eroja siinä miten läsnäolo toteutuu.

Varmasti ihmiset aloittaessaan joogaa tai meditaatiota miettivät joskus mikä läsnäolossa on niin eriskummallista ja merkittävää. Sanassa ei ole ehkä mitään houkuttelevaa. Arkipäiväisessä läsnäolossa ei myöskään mitään ihmeellistä. Siinä läsnäolossa, josta joogassa on kyse, on läsnä jotain muuta kuin mitä ihminen itse siihen voi tuoda. Tällaista läsnäolon laatua ei voi kokea, jos ei ole purkanut hermostostaan jännitystä ja kirkastanut tunnekehoaan. Vasta sitten kaikki ihmisen eri tasot asettuvat harmoniaan ja energia kehossa tiivistyy. Jos itse kääntäisin tuon sanan, tai erottaisin sen arkikäytöstä, lisäisin siihen jotain: “syvästi täyteläinen ja onnellinen läsnäolo”. Sekin tuntuu vielä puutteelliselta.

Toinen meditaatioon läheisesti liittyvä, olotilaa kuvaava sana on “hiljaisuus”. Kuinka moni stressaantunut ja ahdistunut ihminen edes voisi kiinnostua hiljaisuudesta? Ehkä se on jopa luotaantyöntävää, koska ajatus voi olla, että hiljaisuus vain korostaisi omaa huonoa oloa. Tai että se on tylsää. Miksi kukaan haluaisi kokea hiljaisuutta? Hiljaisuus ei tässä yhteydessä liity lainkaan kuuloaistiin. Hiljaisuus on sitä, että sisällä tuntuu hiljaiselta, koska energia on tasaantunut ja se on liikkumatonta. Kuitenkin tämä liikkumattomuus on dynaamista ja täydellisen onnellista. Se ei ole tyhjää, se ei ole masentunutta. Se on tiheää, pehmeää ja värähtelee rakkautta.

Yksilötasolla muutos voi olla ensin sitä, että pienet asiat tuovat isompaa onnellisuutta, kun ennen onneen vaadittiin jotain isoa. Sitten pienetkin ilon tuottajat muuttuvat merkityksettömiksi siinä mielessä, että täydellinen olotila ei ole niistä riippuvainen. Merkittävää läsnäolossa ja hiljaisuudessa onkin se, että ne eivät synny mistään ajatuksesta tai tietyistä ulkoisista olosuhteista. Kun egomme poistuu näyttämöltä, esiin nousee jotain sellaista, josta meillä ei ole käsitystä ennen kuin sen koemme. Onnellinen ja täyteläinen hiljaisuus täyttää meidät. Hiljaisuus onkin taivaallista rakkautta. Kaikki muuttuu meditaation kautta. Läsnäolo. Hiljaisuus.

Photo by Mari Jannela

Desire-hopping

It’s through the practice of yoga I gradually became conscious of my constant state of dissatisfaction. I wasn’t happy even when I got what I had wanted.

For example when I wanted to do my yoga practice and got on my mat, something else more fascinating came to my mind 💡 . Then I waited impatiently to finish my practice to be able to do what I felt I wanted to do. When I had finished my practice and could do what I wanted, I had another inspiration and I didn’t feel doing what I just had thought I wanted to do.

With a growing astonishment I saw myself in similar situations everywhere. When I had decided to go to the theater to see an interesting play, I felt I’d rather stay at home to spend a cosy evening and relax all by myself. And when I had decided to have a cosy evening at home, I felt anxious to miss something exciting happening outside. ^^’

This is the vicious circle many spiritual traditions have been talking about for millenia. The suffering in human life is caused by the desire. It can be hard to understand how the desire could be the cause of the suffering before we realize that mind always wants something we don’t have. Whatever we get we’re not satisfied with. This is how mind works. It leads us away from the present moment. It also makes it impossible for us to love ourselves. We are never enough.

Usually we need to become completely frustrated with a life like that, with a mind that makes us go on with an imaginary thirst. Then we are ready to step out from the circle and surrender to a life with meditation. The meditation first stops the mind momentarily to be present in this moment and this experience guides the mind in all moments. We become watchful not to create new desires and we learn to desire what is already present. This is how every moment becomes precious and unique. And that’s what they are: they never come back again.

DÉSIR, DÉLIRE

C’est par la pratique du yoga que je suis devenue consciente de l’état d’insatisfaction constant dans lequel je vivais. Je n’étais pas contente même quand j’obtenais ce que je voulais.

Quand par exemple, j’attendais le moment de ma pratique pour être tranquille et quand le moment s’est finalement présenté, une autre idée fascinante avait déjà remplacé celle de faire ma pratique 💡 . Alors, pendant ma pratique, je n’attendait que la fin pour pouvoir réaliser mon idée. Lorsque j’étais libre de le faire, je me suis rendu compte qu’une autre pensée m’envahissait, une autre inspiration m’emportait et que je ne voulais plus ce que j’avais voulu un moment avant. Je commençais à voir le mécanisme.

Je me voyais répéter ce fonctionnement dans différentes situations. Quand j’avais pris la décision d’aller voir une pièce de théâtre intéressante, je ne voulais rien d’autre que passer la soirée tranquillement à la maison. Et lorsque j’avais décidé de passer la soirée chez moi, j’étais angoissée de manquer quelque chose de magnifique qui se passait à l’extérieur. ^^’

Ce cercle vicieux est quelque chose de connu dans les traditions spirituelles depuis les millénaires. Le désir est toujours accompagné de souffrance et il en est la cause. On a peut-être du mal à saisir comment un désir pourrait provoquer la souffrance sauf que quand on comprend qu’on veut toujours autre chose que ce que l’on a. Nous pouvons tout avoir et pourtant nous restons sur notre soif. Ceci est une des caractéristiques du mental. De désirer. Et de partir ailleurs. Ce qui fait aussi que nous ne pouvons pas nous aimer. Nous ne sommes jamais assez bien.

Ce n’est que lorsque nous sommes totalement frustrés d’une telle vie, que vient le moment de sortir du cercle et de s’adonner à la méditation. La méditation permet d’arrêter le mental d’abord momentanément et puis cette expérience va guider le mental de rester présent dans d’autres circonstances. Elle ne va plus créer de nouveaux désirs, mais aimer ce qui est déjà là. C’est comme ça que tous les moments de la vie sont vécus comme précieux et uniques. Ce qu’ils sont d’ailleurs: Il ne reviennent plus jamais.

PING-PONGGG

Joogaharjoittelun avulla tulin aikanani tietoiseksi siitä, etten ollut koskaan todella tyytyväinen. En ollut onnellinen silloinkaan, kun sain toivomani.

Aloin kiinnittää asiaan huomiota. Sain huomata, että kun odotin pääseväni joogaamaan ja rauhoittumaan ja kun sitten pääsin, mielessäni virisikin ajatus tehdä jotain muuta kiehtovaa 💡 . Sitten odotin, että joogaharjoitus päättyisi ja voisin toteuttaa ajatukseni. Kun olin siinä vaiheessa, huomasin, että joku toinen ajatus valtasi mieleni enkä halunnutkaan enää niin paljon sitä mitä olin juuri hetkeä ennen halunnut.

Yhä enemmän tuli tilanteita, joissa sain nähdä saman toistuvan. Kun olin päättänyt mennä katsomaan mielenkiintoista näytelmää, olisinkin halunnut viettää lokoisan koti-illan. Kun taas olin päättänyt viettää koti-illan, iski ahdistus jäädä paitsi jostain jännittävästä. ^^’

Tästä on kyse, kun henkisissä traditioissa puhutaan siitä, että ihmisen elämä on kärsimystä ja se johtuu halusta. On ehkä vaikea käsittää miten halu voisi olla kärsimyksen syy paitsi kun huomaa, että haluaa aina muuta kuin on. Ei koskaan halua sitä mitä saa. Tämä on mielen ominaisuus. Haluta jotain ja kurkottaa tästä hetkestä pois. Se tekee myös itsensä rakastamisen mahdottomaksi. Näemme itsemme aina puutteellisina.

Yleensä ihmisen pitää tulla turhautumisessa todella tiensä päähän ennen kuin meditaatio alkaa kiinnostaa. Mielen janoisuus tuntuu raskaalta ja elämää kutistavalta. Meditaation merkitys on siinä, että se ensin hetkellisesti pysäyttää mielen tähän hetkeen ja sitten ohjaa sitä muussakin toiminnassa olemaan tässä. Me itse pysymme valppaina siten, että emme lähde kehittämään haluja, jotka veisivät meidät tästä hetkestä pois. Opimme haluamaan sitä mitä meillä on. Näin me tunnemme jokaisen hetken kallisarvoisuuden ja ainutlaatuisuuden. Sitähän jokainen hetki on. Yksikään niistä ei enää koskaan palaa.

Insider

When we practice yoga and meditation for many years the mind gradually turns inwards and the state of stillness becomes more natural than the mental fluctuations. When the mind stops creating connections and associations that don’t exist in reality it becomes a tool to see the reality.

This process of transformation is not only about the mind. It’s also about the energy in the body. The quiet mind is settled in a state of allowance, acceptance and openness and influences the energy of the body and vice versa. If the energy is restless, the mind will be moving. When the energy is dynamically still, the mind stops wandering. That’s when we feel the reality. We resonate with it.

Before our mind becomes meditative, almost everything enters our inner world. Other people’s energies influence our energy. What is outside feels inside. This is especially true when it comes to emotions. We find it hard to separate what’s us and what’s not us. Mentally we can maybe do it, but energetically not.

When we live in a mental world we feel unsecure and sometimes even desperate. This means that our emotions are either the repercussion of our thoughts or the result of the movement of energy of someone else’s body. We are actually lost inside and outside ourselves.

When our energy clearly separates the inside from the outside we feel the outside differently. There’s a natural interaction and communication on the energy level. The others touch us, but they don’t inhabit us. We start to feel good both alone and with others. Nobody disturbs our energy, not us, not others. We are completely in peace. No protection is needed. Our heart is open. Our heart is free.

PAIX DANS LES CHAMPS

Le yoga pratiqué pendant des années change profondément le mental qui devient de plus en plus attiré par la quiétude intérieure. Avec le temps, cet état paisible devient plus naturel que les fluctuations mentales. Lorsque le mental arrête de créer des connections et associations qui n’existent pas dans la réalité, il devient un outil à vivre la réalité directement.

Ce processus de transformation n’a pas lieu uniquement dans le mental. Il s’agit d’une évolution dans l’énergie du corps physique également. Un mental paisible est le résultat d’un état d’acceptance, d’ouverture et d’accueil qui va influencer l’énergie du corps et vice versa. Si l’énergie est en mouvement, le mental l’est aussi. Lorsque l’énergie est l’expression de la quiétude dynamique, le mental arrête de bouger. C’est là que nous sentons la réalité. Nous sommes en résonance avec elle.

Avant que notre mental devienne méditatif, presque tout entre dans notre monde intérieur. Les énergies des autres influencent notre énergie. Ce qui est à l’extérieur est senti à l’intérieur. C’est surtout vrai en ce qui concerne les émotions. Nous avons des difficultés de séparer ce qui nous appartient et ce qui ne nous appartient pas. Intellectuellement nous pouvons le faire peut-être, mais énergétiquement à peine.

Quand nous vivons dans le mental, nous sommes constamment dans l’insécurité et même le désespoir. C’est que nos émotions sont soit la répercussion de nos pensées soit le résultat du mouvement de l’énergie du corps de quelqu’un d’autre. Nous sommes perdus aussi bien à l’intérieur qu’à l’extérieur de nous-mêmes.

Lorsque notre énergie sépare clairement l’intérieur de nous d’avec l’extérieur, nous sentons l’extérieur différemment. Il y a une interaction naturelle et une communication au niveau énergétique entre ces deux champs. Les autres nous touchent, mais ils ne nous habitent pas. Nous nous sentons aussi bien seuls et qu’entourés des autres. Personne ne dérange notre énergie, ni nous-mêmes, ni les autres. Nous sommes complètement en paix. Aucun besoin de se protéger. Notre cœur s’ouvre. Notre cœur est libre.

SISÄPIIRISSÄ

Kun harjoitamme joogaa tai meditaatiota vuosien ajan, mieli alkaa vähitellen itsestään hakeutua sisäistä hiljaisuutta kohti. Se lakkaa hakemasta kiinnostuksen kohteita ulkopuolelta. Hiljaisuuden olotila tulee yhtä luonnolliseksi kuin aiempi mielen jatkuva liikkeessä olo. Kun mieli lakkaa luomasta yhteyksiä ja assosiaatioita, jotka eivät todellisuudessa ole olemassa, se muuttuu käyttövälineeksi, jolla todellisuus nähdään suoraan.

Prosessi ei kuitenkaan koske ainoastaan mieltä, vaan myös kehomme energiaa. Tyyntynyt mieli on hyväksyvyä, vastaanottava ja avoin ja vaikuttaa energiaamme yhtä lailla kuin energiamme vaikuttaa mieleen. Jos energia on liikkeessä ja levoton, myös mieli on liikkeessä. Kun paikallaan pysyvä energia on dynaamista, mieli lakkaa vaeltelemasta ympäriinsä. Silloin tunnemme todellisuuden, koska resonoimme sen kanssa.

Ennen kuin mieli muuttuu meditatiiviseksi, melkein kaikki pääsee sisäiseen maailmaamme. Muiden ihmisten energiat vaikuttavat meidän energiaamme. Ulkopuolellamme olevat asiat tuntuvat sisällämme. Näin varsinkin silloin kun tunteet liikkuvat. Meidän on vaikea erotella mikä on meitä itseämme ja mikä ei. Mielessämme voimme näin tehdä, mutta energeettisesti emme saa eroa tehtyä.

Mielessä eläessämme, elämme maaperällä, jossa tunnemme epävarmuutta ja joskus jopa epätoivoa. Silloin tunteemme ovat joko heijastusta ajatuksistamme tai reaktiota jonkun toisen ihmisen kehon energioihin. Olemme itse asiassa hukassa sekä itsemme sisä- että ulkopuolella.

Kun energiamme erottaa sisäpuolen kirkkaasti siitä mikä on ulkopuolellamme, tunnemme ulkopuolellamme olevat asiat eri lailla. Energiatasolla tapahtuu luonnollista vuorovaikutusta ja kommunikaatiota. Muut koskettavat meitä, mutta eivät valtaa sisintämme. Meistä alkaa tuntua hyvältä sekä yksin että muiden seurassa. Kukaan ei häiritse energiaamme, emme me itse eikä muut. Tunnemme syvää rauhaa. Mitään suojauksia ei tarvita. Sydämemme on auki. Sydämemme on vapaa.

Painting by 18 months old * Aven *

Spaces

Through my yoga practice I was drawn a long ago to wonder what happens between breaths. That was because I began to feel more strongly the space than the action, that empty space which actually wasn’t empty at all. There was something special, a very dense energy which had a luminous quality.

Then later through my craniosacral therapy studies another interest grew in me: what is between the bones of the skull. Well, there are sutures. What goes on in the sutures energetically? Oh, so much! When the sutures are healthy, they breathe. If they are stuck, it influences the whole person which is seen in a reduced vitality.

Both of these invisible things are present in Sirsasana, the headstand.

Quite many people preparing their Sirsasana tighten their head to a coconut. Others might feel scared because of the completely opposite situation. They can’t control their head enough, it feels too soft.

Sirsasana, the posture which is highly therapeutic for the whole system, is the king of asanas also when it comes to the breath and the skull. Naturally the breathing changes completely when we are upside down. When the weight of our body is on the skull bones, it helps the sutures to relax. This is how we get more space in the head. Except if we are creating tension ourselves.

It’s very essential to feel the bones, their sutures and feel the respiration of the bones. They need to breathe to allow the energy to move. The head shouldn’t be hard nor soft, but relaxed and active. The sutures’ energy should support the bones while remaining very flexible and spacious. It’s vital to know how to control the energy in the head. The yoga practice is a great way to become more conscious about what’s going on in the head. 😀

img_0676

TÊTE DESSERRÉE

Par la pratique de yoga, j’ai été attirée par la porte mystérieuse qui se trouve entre les deux respirations. Au cours des années, je sentais plus l’espace que l’action. Dans l’espace, j’ai découvert une plénitude. Ce vide, ce silence était impregné d’une énergie spéciale avec une qualité lumineuse.

Plus tard, par mes études de biodynamique crânio-sacré, j’ai commencé à m’intéresser à ce qui se trouve entre les os du crâne. Les sutures. Qu’est-ce qui se passe dans les sutures? Plein de choses! Lorsque les sutures vont bien, ils respirent. S’ils ne respirent pas, c’est que la vitalité de la personne en trouve diminuée.

Aussi bien les silences entre les respirations que les sutures sont présents dans Sirsasana, la pose sur la tête.

En préparant leur Sirsasana beaucoup de gens cripsent leur tête jusqu’à la rendre dure, comme une noix de coco. Il y en a qui se trouvent dans la situation complètement opposée: ils ont peur de mettre leur poids sur la tête, car il leur semble que la tête ne tient pas.

La Sirsasana qui est hautement thérapeutique pour le système entier, est le Roi des Asanas aussi en ce qui concerne la respiration et le bien-être du crâne. La respiration est soignée par la posture inversée, car elle doit travailler totalement différemment du quotidien. Le crâne qui prend beaucoup de poids sur lui, en profite en laissant le poids agir sur les sutures. Ceux-ci se détendent à moins qu’il y ait trop de tension.

Il est essentiel de pouvoir sentir aussi bien les os que les sutures ainsi que la respiration dans les os. Les os doivent respirer pour transmettre l’énergie. La tête ne devrait pas être ni dure ni molle, mais dynamique et détendue. L’énergie dans les sutures est censé porter les os. Et en même temps les sutures devraient rester fléxibles et spatieux. C’est vital de savoir comment contrôler l’énergie dans la tête. La pratique du yoga nous aide à devenir plus conscients de ce qui se passe dans notre tête. 😀

TILAA

Joogaharjoittelun myötä kiinnostuin aikanani siitä mitä tapahtuu hengitysten välillä. Hengityksiä selkeämmin minussa alkoi tuntua se tapahtumattomuus, tyhjä tila, joka ei ollutkaan tyhjä. Siinä oli erityistä, tiheää ja säihkyvää energiaa.

Kraniosakraaliterapiaopintojeni myötä kiinnostuin siitä mitä on kallon luiden välissä. Niissä on tietenkin saumat. Mitä tapahtuu saumakohdissa energeettisesti? Vaikka mitä! Parhaimmillaan saumat ovat hengittävät. Jos saumat ovat tukossa, se vaikuttaa ihmiseen kokonaisvaltaisesti rajoittamalla elinvoiman virtausta.

Nämä molemmat näkymättömät asiat ovat läsnä Sirsasanassa, pääseisonnassa.

Valmistautuessaan pääseisontaan monet ihmiset kovettavat päänsä kookoshedelmän oloiseksi. Joitakuita pääseisonta saattaa pelottaa ihan päinvastaisesta syystä. He eivät saa jotenkin kerättyä päätään kasaan, se tuntuu liian pehmeältä kannattelemaan koko kehon painoa.

Sirsasana, joka on erittäin terapeuttinen asana koko elimistölle, on kuningasasana myös hengityksen ja kallon suhteen. Hengitys muuttuu luonnollisesti kokonaan, kun ihminen on ylösalaisin. Kun painomme asettuu kallon luille, se auttaa saumakohtia rentoutumaan ja antamaan periksi. Näin päähän tulee tilaa. Paitsi, jos jännitys estää sen.

On olennaista tuntea luiden rajakohdat ja hengitys luun sisällä. Luiden pitää hengittää, niiden pitää päästää energia liikkumaan. Pää ei saa olla kova eikä pehmeä, vaan aktiivisen rento. Saumojen pitäisi olla tukemassa luita, mutta joustavina ja tilaa antavina. On tärkeää osata säädellä pään energioita. Joogaharjoitus onkin oiva tapa kasvattaa tietoisuutta siitä mitä päässä oikein tapahtuu. 😀

capacity

Some people seem more capable than others. Capable of understanding, learning and doing things. Also in the practices of dance and yoga some seem to get to the essence immediately and others not getting anywhere even after years of practice. Often we think that people have a different capacity, that’s all. As if the capacity was an inherent feature. But the capacity can grow too, if the openness grows.

Our capacity is linked to openness. Whenever we approach dancing with our dance baggage, with our knowledge which is always limiting, we’re not opening ourselves to our full capacity. To the dance of life. It’s the same in yoga, whenever we have ideas about how it should be done or what should happen, we limit ourselves.

In any field, learning is connected to the level of consciousness. When it comes to yoga and dance, the consciousness is tightly connected to the sensations. If you don’t feel, if your body is not sensitive and if you’re not emotionally sensitive, you can’t really get anywhere. The first thing is to feel. Then to be conscious of that feeling. And then to open oneself to infinity.

Openness is one of the most difficult things in life: to open ourselves to life, to infinity every moment anew. All dance and yoga disciplines can be great ways to learn about openness if we don’t get stuck with the form and thus stop the stream of the infinite potential in us.

13442671_1208506812516215_8545097870833273771_o

CAPACITÉ

Il y a des gens qui semblent avoir plus de capacité que les autres. Ils sont capables de comprendre, d’apprendre et de faire des choses. C’est pareil dans les domaines de la danse et du yoga. Certains plongent immédiatement dans ce qui est essentiel, et d’autres pataugent des années sans trouver leur chemin malgré la pratique ardente. Souvent, on pense que c’est parce que nous avons tous une capacité différente et c’est tout. Comme si la capacité était quelque chose d’inhérent en nous. Mais la capacité grandit aussi si notre ouverture grandit.

Notre capacité est liée à notre ouverture de cœur et d’esprit. Quand nous nous approchons de la danse avec notre bagage de danse, avec notre savoir, c’est que nous sommes déjà limités et nous pouvons pas nous ouvrir à notre capacité réelle. À la danse de vie! C’est la même chose dans le yoga, dès que nous avons des idées sur comment ça devrait être fait et sur ce qui devrait en résulter, nous nous limitons.

Dans n’importe quel domaine, l’apprentissage est connecté au niveau de conscience. En ce qui concerne la danse et le yoga, la conscience est intimement connectée aux sensations. Si nous sentons pas, si notre corps physique n’est pas sensible et si nous ne sommes pas sensible émotionnellement, nous pouvons pas avancer. La première chose, c’est de sentir. Après, il faut être conscient de cette sensation. Ensuite, on peut s’ouvrir à l’infinité.

L’ouverture est une des choses les plus difficiles d’avoir, de faire renaître à chaque instant dans la vie. Comment s’ouvrir à la vie, à l’infini continuellement? Toutes les discplines de danse et de yoga sont des possibilités d’apprendre davantage sur l’ouverture si nous ne restons pas attachés à la forme et par cela, nous n’arrêtons pas le potentiel infini en nous.

KAPASITEETTI

Joillain ihmisillä vaikuttaisi olevan enemmän kapasiteettia kuin toisilla. He ymmärtävät enemmän, oppivat nopeammin ja tekevät paremmin. Joogassa ja tanssissakin vaikuttaa siltä, että jotkut pääsevät samantien olennaiseen sisälle ja jotkut taas eivät saa kapasiteettiaan käyttöönsä vuosienkaan harjoittelulla. Joskus ihmiset ajattelevat, että näin kuuluu ollakin. Olemme erilaisia. Mutta kapasiteettiaankin voi kasvattaa – kasvattamalla avoimuutta.

Kapasiteettimme on kytköksissä avoimuutemme asteeseen. Jos lähestymme tanssia tanssitietomme ja tekniikan kautta, rajoitamme jo itseämme emmekä voi avautua koko kapasiteetillemme. Elämän tanssille. Samoin on joogassa. Jos meillä on ennakkokäsitys siitä miten se pitää toteuttaa, rajoitamme todellista potentiaaliamme.

Millä tahansa saralla oppiminen on yhteydessä tietoisuuden tasoon. Joogassa ja tanssissa tietoisuus on tiiviissä yhteydessä kehon tuntemuksiin. Jos emme tunne kehollamme ja jos emme ole herkkiä emotionaalisesti, emme pääse avoimuuden tilaan. Ensimmäinen asia on tuntea. Sitten tulla tietoiseksi siitä mitä tuntee. Ja sen jälkeen avautua sille mitä on.

Avoimuus on yksi elämän vaikeimmin toteutettavista asioista. Se, että todella avaudumme elämälle joka hetki uudestaan. Kaikki tanssi- ja joogatraditiot ovat loistavia mahdollisuuksia oppia avoimuudesta, kunhan emme juutu pintatasoon kiinni ja tällä tavalla sulje itseltämme pois loputonta mahdollisuuksien virtaa.

 

Photo Catherine Chenu

 

fire of life in you

Many people try to understand what yoga is about. Many people also try to find a motivation to practice yoga. These things go hand in hand. If one could understand what yoga is, one would know where to head oneself. One tries to find a way to figure out the mystery and what to do with it. We’re used to think that the right thing to do is what gives us profit and that’s why the mind still strives to find something to get and to achieve. Nevertheless only when one has experienced hundreds of times that yoga is nothing one can understand and that the motivation doesn’t help, the experience of yoga becomes possible. Yoga as an experience comes as a gift, a surprise when the state of mind is disposed to that. Yoga is as mysterious as life itself.

What is faith without any object or belief? Yoga. Our inherent natural direction towards our own depths as well as the authentic inspiration have been lost behind nowaday’s societies’ values and mentality. People approach the practice as anything else they do with a profit in mind. But if we have a divine experience of life and of ourselves, we have faith that nothing can take away. When we have faith, the inspiration is present.

Those who don’t have inspiration think they need motivation. We all lose inspiration from time to time, but the solution to that situation is not the motivation, but getting used to accept life as it feels at different moments. Sometimes it feels empty and difficult, sometimes totally unbearable. We lose the connection to the inspiration.

Even if yoga is a daily practice in our lives, we need to find it again and again. What is it? How does it happen? What does it result from? In yoga we face the invisible which opens to us more deeply in accordance with our mind’s capability of detachment. Traditionally the yoga practice is the mind adjusting to a new state of detachment from thoughts and emotions.

For many practitioners yoga is hard in the beginning, because they have not learned to trust life. They don’t have the experience that life carries us and shows us miracles. When you meditate or do your asana practice, remember that all the motivational stuff is ego stuff. When you can let go of motivation, you’re closer to the truth. Then you need to let go also from everything you built between life and yourself. It’s important to learn to practice without motivational thoughts because that’s how the inspiration can emerge. Inspiration is inside all of us. You only need to give it the space it needs to have it.

13603398_10206533720651111_3016879625871587675_o

LE FEU EN TOI

Une bonne partie de pratiquants de yoga cherche à comprendre ce que c’est que le yoga. Beaucoup sont ceux aussi qui voudraient trouver une motivation pour pratiquer. Ces choses-là sont associées l’une à l’autre. Si nous pouvions comprendre ce qu’est le yoga, nous saurions où nous diriger. C’est pour ça que nous essayons de déceler le mystère et nous attendons d’avoir les instructions pour ça. Dans le monde d’aujourd’hui, il n’est pas rare de penser qu’il faut choisir toujours ce qui nous est utile et c’est pour ça que le mental s’oriente pour trouver quelque chose de prendre ou d’atteindre. Cependant, ce n’est qu’après avoir échoué des centaines de fois dans ces efforts de comprendre et après avoir pu constater que la motivation ne sert absolument à rien dans ce domaine, que le yoga devient possible. Le yoga en tant qu’expérience est reçu comme une grâce. C’est une surprise au moment où notre mental est disposé à ça. Le yoga est aussi mystérieux que la vie elle-même.

Qu’est-ce que la foi sans objet et sans croyance? Du yoga. La direction naturelle inhérante vers les profondeurs de notre être aussi bien que l’inspiration authentique ont été perdues derrière les valeurs et la mentalité de la société d’aujourd’hui. Les gens ont la même approche au yoga qu’ils ont par rapport à beaucoup de choses: il faut que les choses rapportent quelque chose. Mais si nous avons une expérience divine de la vie et de nous-mêmes, nous avons une foi que rien ne perturbera. Lorsque nous avons la foi, l’inspiration est présente.

Ceux qui manquent d’inspiration, sentent que la motivation est nécessaire pour pratiquer. Nous manquons tous d’inspiration parfois, mais la solution dans ces situations n’est pas la motivation, mais l’acceptance. Parfois la vie nous paraît vide et difficile, parfois totalement insupportable. Ceci quand nous perdons la connexion avec l’inspiration.

Même si nous pratiquons le yoga quotidiennement, nous devons le retrouver à chaque fois, avoir une expérience fraîche. Qu’est-ce que c’est? De quoi s’agit-il? En résultat de quoi il se manifeste? Nous avons affaire à l’invisible qui s’ouvrira à nous toujours d’une façon nouvelle et inouïe et en relation de notre capacité mentale de lâcher prise. Du point de vue de la tradition, la pratique du yoga est l’adaptation du mental à un état nouveau du détachement par rapport à des pensées et émotions.

Pour beaucoup, il est difficile de pratiquer ainsi dû au manque de confiance dans la vie. Ils n’ont jamais connu la vie qui nous porte et nous montre des miracles. Sache que dans la méditation et la pratique des asanas toutes les pensées motivantes – comme toutes les pensées d’ailleurs – proviennent de l’égo. Lorsque tu peux lâcher la motivation, tu es plus près de la vérité. À ce moment-là, tu verras plus clairement aussi ce que tu as construit contre la vie en toi. Nous sommes censés à apprendre à pratiquer sans ces pensées qui nous motivent et qui nous poussent. C’est comme ça que l’inspiration peut émerger. Elle est à l’intérieur de nous tous. Tu dois juste donner l’espace qu’il lui faut pour la connaître.

ELÄMÄN TULI SINUSSA

Moni yrittää ymmärtää mielensä avulla mitä jooga on. Yhtä moni yrittää motivoitua joogaharjoitteluun. Nämä asiat liittyvätkin yhteen. Jos ymmärtäisi mitä jooga on, voisi tietää mihin pyrkii ja miten. Siksi sitä yrittää löytää oikeaa tapaa hahmottaa ja toteuttaa. Koska olemme tottuneet, että oikeaa on se, mistä on hyötyä, hakee mieli edelleen jotain mihin pyrkiä. Kuitenkin vasta kun on kokenut tarpeeksi monta kertaa, ettei joogaa koskaan voi ymmärtää, ja että motivointi ei autakaan, joogakokemus on mahdollinen. Jooga tulee lahjana, yllättäen, kun ihmisen tila on oikeanlainen.

Mitä on usko, jolla ei ole kohdetta ja joka ei sisällä uskomuksia? Joogaa. Sisäsyntyinen luonnollinen suuntautuminen omaan syvyyteemme ja aito inspiraatio on monella hukkunut nykyajan yhteiskunnan arvojen ja niiden luomien näkemysten taakse. Joogaharjoitusta lähestytään kuin mitä tahansa muuta tekemistä, josta usein on saatavissa jokin hyöty. Jos ihmisellä on jumalallinen kokemus elämästä ja itsestään, hänellä on usko, jota ei mikään horjuta. Kun on usko, on inspiraatio luonnollisesti läsnä.

Ne, joilta inspiraatio puuttuu, luulevat tarvitsevansa motivaatiota. Melkein kaikilta inspiraatio välillä katoaa, mutta ratkaisu siihen ei ole itsensä motivointi, vaan totuttautuminen elämän hyväksymiseen sellaisena kuin se kulloinkin tuntuu. Se tuntuu välillä tyhjältä ja vaikealta ja joskus täysin mahdottomalta. Toisinaan yhteys inspiraatioon katkeaa.

Vaikka jooga olisi harjoituksena elämässämme päivittäin, täytyy se löytää aina vain uudelleen. Mitä se on? Miten se tapahtuu? Miten ja minkä tuloksena se syntyy? Joogassa ollaan tekemisissä näkymättömän kanssa, joka avautuu meille yhä syvemmällä tavalla oman mielemme irtipäästämisen myötä. Joogaharjoitteluhan on perinteisesti sitä, että mieli sopeutuu vähitellen uuteen tilaan ja irrottaa otteensa ajatuksista ja tunteista.

Monelle joogaharjoittelijalle jooga on aluksi raskasta, jos ei ole kokemusta siitä, että elämä tulee vastaan. Että se oikeasti kantaa ja näyttää ihmeitä. Kun asetut meditaatioon tai asanaharjoitukseen, muista, että kaikki motivoivat ajatukset ovat egosta. Kun voit päästää irti itsesi motivoimisesta, olet jo lähempänä totuutta. Silloin joudut samalla päästämään irti myös siitä mitä olet rakentanut itsesi ja elämän väliin. On hyvä opetella harjoittelemaan ilman motivoivia ajatuksia. Se on olennaista inspiraation esiin nousemiseksi. Inspiraatio on meissä jo valmiina. Sen kokemiselle pitää vain olla tarpeeksi tilaa.

PHOTO Mari Jannela

soft challenges

I’ve expressed earlier on my blog my astonishment about a kind of general rule in Ashtanga Yoga’s asana teaching: to use a lot of strength in helping students (https://annenuotio.wordpress.com/2015/02/10/on-engineering-and-injuring/). Some teachers have the philosophy of pushing their students until it starts to be totally unbearable. Yoga is not about performing or striving to achieve something or hurting people. Actually if we think of the deeper meaning of yoga the help in the asanas is not needed at all, as yoga is about detachment, about letting go inside of yourself.

The fact that the teacher doesn’t respect the student’s physical boundaries, may have long lasting negative consequences. How can a student learn to respect his/her boundaries, if the teacher exceeds the natural limits of the body by forcing it over and over again? If the teacher respects the limits of the body and listens carefully the wisdom residing in the breath, the student becomes more sensitive and learns to respect his/her other necessary personal boundaries. That’s important, because the unclarity of the boundaries is one of the main reasons for the problems in life in general and the ongoing suffering.

To undo one’s limitations doesn’t have to mean that one tortures oneself or struggles continuously. A wise expansion of boundaries happens gradually and can be worked on in silence and softness. A real detachment can be a very intensive moment of humbleness which doesn’t show. Yoga is an art to do a meaningful work inside of one’s heart without being constantly at one’s limits. It’s more about being aware of the right time of letting go. When everything else is ready and we can just relax our mind to the reality. Positive changes take place in gentleness and spaciousness, not under the pressure.

londonpondon

DOUCE TRAVERSÉE

J’ai exprimé dans mon blog précédemment mon étonnement devant une sorte de règle générale en Ashtanga yoga, à savoir combien les enseignants utilisent la force en aidant les élèves dans les asanas (https://annenuotio.wordpress.com/2015/02/10/on-engineering-and-injuring/). Il y a des enseignants qui poussent les élèves à leurs limites jusqu’à ce que ça leur devienne totalement insupportable. Le yoga n’est pas une performance. Il ne s’agit pas non plus des buts à atteindre ou un comportement violent envers les élèves. En fait, si nous pensons à la signification la plus profonde du yoga, l’aide dans les asanas n’est pas du tout nécessaire. Le yoga est un art de détachement à l’intérieur de soi.

L’absence de respect de l’enseignant à l’égard des limites physiques de l’élève a certainement des conséquences défavorables pour celui-ci. Comment pourrait un éleve apprendre à respecter davantage ces limites naturelles si l’enseignant les dépasse systématiquement en forçant son corps? Si, par contre, l’enseignant respecte les limites du corps et écoute attentivement la respiration, l’élève peut devenir de plus en plus sensible et va apprendre à respecter ses autres limites personnelles nécessaires. Ceci est important, car lorsque les limites sont malsaines ou mal établies, elles sont la source des problèmes et de la souffrance dans la vie.

Pour défaire ce qui nous limite, nous n’avons pas besoin de nous torturer ou de nous battre sans fin. Une expansion et une transformation se font graduellement et peuvent être travaillées en douceur. Un vrai détachement peut être un moment intense d’humilité sans aucun signe extérieur. Le yoga est un art de travailler des choses profondes dans son propre cœur sans se trouver constamment à ces limites. C’est plutôt une question de conscience par rapport au bon moment pour le lâcher-prise. Les changements positifs se font dans un espace de douceur, non sous la pression.

PEHMEITÄ HAASTEITA

Olen aikaisemminkin pohdiskellut blogissani sitä miksi juuri ashtangajoogaan on vakiintunut tavaksi se, että opettaja avustaa oppilasta asanoissa koko ajan voimakkaammin ja aina vain pidemmälle, jopa sietokyvyn rajoille (https://annenuotio.wordpress.com/2015/02/10/on-engineering-and-injuring/). Monesti ajatus on se, että harjoituksessa pitää alituiseen lisätä panoksia, jotta sillä voisi saavuttaa jotain. Tämähän ei ole mitenkään joogaan sisäänrakennettua eikä välttämätöntä. Jooga ei ole suorituksia eikä tavoitteiden saavuttamista eikä varsinkaan kivun tuottamista. Avustukset eivät ole oikeastaan lainkaan tarpeellisia, jos ajatellaan syvällisemmin joogan toteutumista, mikä voi tapahtua vain hellittämällä.

Sillä, että joogaopettaja ei kunnioita oppilaan kehon rajoja, on pitkälle meneviä vaikutuksia. Miten oppilas voi itse oppia niitä kunnioittamaan, jos opettaja toistuvasti rikkoo kehon rajoja, vääntää väkisin pakottaen oppilaan jatkuvasti ylittämään itsensä? Eikö taas päinvastainen tapa ohjaisi oppilastakin kuuntelemaan itseään tarkemmin? Jos opettaja kunnioittaa kehon rajoja ja kuuntelee hengityksessä ilmenevää viisautta, muuttuu oppilas herkemmäksi ja oppii siten kunnioittamaan muitakin henkilökohtaisia rajojaan. Niiden epämääräisyys kun on monen ihmisen elämässä syy ongelmien synnylle ja kärsimyksen jatkumiselle.

Omien rajojen laajentamisen ei tarvitse tarkoittaa sitä, että rääkkää kehoaan ja kamppailee jatkuvasti itsensä kanssa. Rajojen viisas ylittäminen tapahtuu asteittain ja sitä voidaan työstää hiljaisuudessa. Todellinen irtipäästäminen voi olla hiljaisuudessaan intensiivinen nöyrtymisen hetki eikä siitä välity ulospäin välttämättä mitään. Joogaharjoittelu voi olla taitoa tehdä merkittävää sisäistä työtä niin, ettei olekaan koko ajan äärirajoilla. Sen sijaan on tietoinen siitä milloin on oikea hetki, milloin kaikki on valmista irtipäästämiselle. Lempeydessä ja avaruudessa tapahtuu enemmän elämänmyönteisiä muutoksia kuin paineen alla.

Photo by Anne