fire of life in you

Many people try to understand what yoga is about. Many people also try to find a motivation to practice yoga. These things go hand in hand. If one could understand what yoga is, one would know where to head oneself. One tries to find a way to figure out the mystery and what to do with it. We’re used to think that the right thing to do is what gives us profit and that’s why the mind still strives to find something to get and to achieve. Nevertheless only when one has experienced hundreds of times that yoga is nothing one can understand and that the motivation doesn’t help, the experience of yoga becomes possible. Yoga as an experience comes as a gift, a surprise when the state of mind is disposed to that. Yoga is as mysterious as life itself.

What is faith without any object or belief? Yoga. Our inherent natural direction towards our own depths as well as the authentic inspiration have been lost behind nowaday’s societies’ values and mentality. People approach the practice as anything else they do with a profit in mind. But if we have a divine experience of life and of ourselves, we have faith that nothing can take away. When we have faith, the inspiration is present.

Those who don’t have inspiration think they need motivation. We all lose inspiration from time to time, but the solution to that situation is not the motivation, but getting used to accept life as it feels at different moments. Sometimes it feels empty and difficult, sometimes totally unbearable. We lose the connection to the inspiration.

Even if yoga is a daily practice in our lives, we need to find it again and again. What is it? How does it happen? What does it result from? In yoga we face the invisible which opens to us more deeply in accordance with our mind’s capability of detachment. Traditionally the yoga practice is the mind adjusting to a new state of detachment from thoughts and emotions.

For many practitioners yoga is hard in the beginning, because they have not learned to trust life. They don’t have the experience that life carries us and shows us miracles. When you meditate or do your asana practice, remember that all the motivational stuff is ego stuff. When you can let go of motivation, you’re closer to the truth. Then you need to let go also from everything you built between life and yourself. It’s important to learn to practice without motivational thoughts because that’s how the inspiration can emerge. Inspiration is inside all of us. You only need to give it the space it needs to have it.

LE FEU EN TOI

Une bonne partie de pratiquants de yoga cherche à comprendre ce que c’est que le yoga. Beaucoup sont ceux aussi qui voudraient trouver une motivation pour pratiquer. Ces choses-là sont associées l’une à l’autre. Si nous pouvions comprendre ce qu’est le yoga, nous saurions où nous diriger. C’est pour ça que nous essayons de déceler le mystère et nous attendons d’avoir les instructions pour ça. Dans le monde d’aujourd’hui, il n’est pas rare de penser qu’il faut choisir toujours ce qui nous est utile et c’est pour ça que le mental s’oriente pour trouver quelque chose de prendre ou d’atteindre. Cependant, ce n’est qu’après avoir échoué des centaines de fois dans ces efforts de comprendre et après avoir pu constater que la motivation ne sert absolument à rien dans ce domaine, que le yoga devient possible. Le yoga en tant qu’expérience est reçu comme une grâce. C’est une surprise au moment où notre mental est disposé à ça. Le yoga est aussi mystérieux que la vie elle-même.

Qu’est-ce que la foi sans objet et sans croyance? Du yoga. La direction naturelle inhérante vers les profondeurs de notre être aussi bien que l’inspiration authentique ont été perdues derrière les valeurs et la mentalité de la société d’aujourd’hui. Les gens ont la même approche au yoga qu’ils ont par rapport à beaucoup de choses: il faut que les choses rapportent quelque chose. Mais si nous avons une expérience divine de la vie et de nous-mêmes, nous avons une foi que rien ne perturbera. Lorsque nous avons la foi, l’inspiration est présente.

Ceux qui manquent d’inspiration, sentent que la motivation est nécessaire pour pratiquer. Nous manquons tous d’inspiration parfois, mais la solution dans ces situations n’est pas la motivation, mais l’acceptance. Parfois la vie nous paraît vide et difficile, parfois totalement insupportable. Ceci quand nous perdons la connexion avec l’inspiration.

Même si nous pratiquons le yoga quotidiennement, nous devons le retrouver à chaque fois, avoir une expérience fraîche. Qu’est-ce que c’est? De quoi s’agit-il? En résultat de quoi il se manifeste? Nous avons affaire à l’invisible qui s’ouvrira à nous toujours d’une façon nouvelle et inouïe et en relation de notre capacité mentale de lâcher prise. Du point de vue de la tradition, la pratique du yoga est l’adaptation du mental à un état nouveau du détachement par rapport à des pensées et émotions.

Pour beaucoup, il est difficile de pratiquer ainsi dû au manque de confiance dans la vie. Ils n’ont jamais connu la vie qui nous porte et nous montre des miracles. Sache que dans la méditation et la pratique des asanas toutes les pensées motivantes – comme toutes les pensées d’ailleurs – proviennent de l’égo. Lorsque tu peux lâcher la motivation, tu es plus près de la vérité. À ce moment-là, tu verras plus clairement aussi ce que tu as construit contre la vie en toi. Nous sommes censés à apprendre à pratiquer sans ces pensées qui nous motivent et qui nous poussent. C’est comme ça que l’inspiration peut émerger. Elle est à l’intérieur de nous tous. Tu dois juste donner l’espace qu’il lui faut pour la connaître.

ELÄMÄN TULI SINUSSA

Moni yrittää ymmärtää mielensä avulla mitä jooga on. Yhtä moni yrittää motivoitua joogaharjoitteluun. Nämä asiat liittyvätkin yhteen. Jos ymmärtäisi mitä jooga on, voisi tietää mihin pyrkii ja miten. Siksi sitä yrittää löytää oikeaa tapaa hahmottaa ja toteuttaa. Koska olemme tottuneet, että oikeaa on se, mistä on hyötyä, hakee mieli edelleen jotain mihin pyrkiä. Kuitenkin vasta kun on kokenut tarpeeksi monta kertaa, ettei joogaa koskaan voi ymmärtää, ja että motivointi ei autakaan, joogakokemus on mahdollinen. Jooga tulee lahjana, yllättäen, kun ihmisen tila on oikeanlainen.

Mitä on usko, jolla ei ole kohdetta ja joka ei sisällä uskomuksia? Joogaa. Sisäsyntyinen luonnollinen suuntautuminen omaan syvyyteemme ja aito inspiraatio on monella hukkunut nykyajan yhteiskunnan arvojen ja niiden luomien näkemysten taakse. Joogaharjoitusta lähestytään kuin mitä tahansa muuta tekemistä, josta usein on saatavissa jokin hyöty. Jos ihmisellä on jumalallinen kokemus elämästä ja itsestään, hänellä on usko, jota ei mikään horjuta. Kun on usko, on inspiraatio luonnollisesti läsnä.

Ne, joilta inspiraatio puuttuu, luulevat tarvitsevansa motivaatiota. Melkein kaikilta inspiraatio välillä katoaa, mutta ratkaisu siihen ei ole itsensä motivointi, vaan totuttautuminen elämän hyväksymiseen sellaisena kuin se kulloinkin tuntuu. Se tuntuu välillä tyhjältä ja vaikealta ja joskus täysin mahdottomalta. Toisinaan yhteys inspiraatioon katkeaa.

Vaikka jooga olisi harjoituksena elämässämme päivittäin, täytyy se löytää aina vain uudelleen. Mitä se on? Miten se tapahtuu? Miten ja minkä tuloksena se syntyy? Joogassa ollaan tekemisissä näkymättömän kanssa, joka avautuu meille yhä syvemmällä tavalla oman mielemme irtipäästämisen myötä. Joogaharjoitteluhan on perinteisesti sitä, että mieli sopeutuu vähitellen uuteen tilaan ja irrottaa otteensa ajatuksista ja tunteista.

Monelle joogaharjoittelijalle jooga on aluksi raskasta, jos ei ole kokemusta siitä, että elämä tulee vastaan. Että se oikeasti kantaa ja näyttää ihmeitä. Kun asetut meditaatioon tai asanaharjoitukseen, muista, että kaikki motivoivat ajatukset ovat egosta. Kun voit päästää irti itsesi motivoimisesta, olet jo lähempänä totuutta. Silloin joudut samalla päästämään irti myös siitä mitä olet rakentanut itsesi ja elämän väliin. On hyvä opetella harjoittelemaan ilman motivoivia ajatuksia. Se on olennaista inspiraation esiin nousemiseksi. Inspiraatio on meissä jo valmiina. Sen kokemiselle pitää vain olla tarpeeksi tilaa.

PHOTO Mari Jannela

soft challenges

I’ve expressed earlier on my blog my astonishment about a kind of general rule in Ashtanga Yoga’s asana teaching: to use a lot of strength in helping students (https://annenuotio.wordpress.com/2015/02/10/on-engineering-and-injuring/). Some teachers have the philosophy of pushing their students until it starts to be totally unbearable. Yoga is not about performing or striving to achieve something or hurting people. Actually if we think of the deeper meaning of yoga the help in the asanas is not needed at all, as yoga is about detachment, about letting go inside of yourself.

The fact that the teacher doesn’t respect the student’s physical boundaries, may have long lasting negative consequences. How can a student learn to respect his/her boundaries, if the teacher exceeds the natural limits of the body by forcing it over and over again? If the teacher respects the limits of the body and listens carefully the wisdom residing in the breath, the student becomes more sensitive and learns to respect his/her other necessary personal boundaries. That’s important, because the unclarity of the boundaries is one of the main reasons for the problems in life in general and the ongoing suffering.

To undo one’s limitations doesn’t have to mean that one tortures oneself or struggles continuously. A wise expansion of boundaries happens gradually and can be worked on in silence and softness. A real detachment can be a very intensive moment of humbleness which doesn’t show. Yoga is an art to do a meaningful work inside of one’s heart without being constantly at one’s limits. It’s more about being aware of the right time of letting go. When everything else is ready and we can just relax our mind to the reality. Positive changes take place in gentleness and spaciousness, not under the pressure.

DOUCE TRAVERSÉE

J’ai exprimé dans mon blog précédemment mon étonnement devant une sorte de règle générale en Ashtanga yoga, à savoir combien les enseignants utilisent la force en aidant les élèves dans les asanas (https://annenuotio.wordpress.com/2015/02/10/on-engineering-and-injuring/). Il y a des enseignants qui poussent les élèves à leurs limites jusqu’à ce que ça leur devienne totalement insupportable. Le yoga n’est pas une performance. Il ne s’agit pas non plus des buts à atteindre ou un comportement violent envers les élèves. En fait, si nous pensons à la signification la plus profonde du yoga, l’aide dans les asanas n’est pas du tout nécessaire. Le yoga est un art de détachement à l’intérieur de soi.

L’absence de respect de l’enseignant à l’égard des limites physiques de l’élève a certainement des conséquences défavorables pour celui-ci. Comment pourrait un éleve apprendre à respecter davantage ces limites naturelles si l’enseignant les dépasse systématiquement en forçant son corps? Si, par contre, l’enseignant respecte les limites du corps et écoute attentivement la respiration, l’élève peut devenir de plus en plus sensible et va apprendre à respecter ses autres limites personnelles nécessaires. Ceci est important, car lorsque les limites sont malsaines ou mal établies, elles sont la source des problèmes et de la souffrance dans la vie.

Pour défaire ce qui nous limite, nous n’avons pas besoin de nous torturer ou de nous battre sans fin. Une expansion et une transformation se font graduellement et peuvent être travaillées en douceur. Un vrai détachement peut être un moment intense d’humilité sans aucun signe extérieur. Le yoga est un art de travailler des choses profondes dans son propre cœur sans se trouver constamment à ces limites. C’est plutôt une question de conscience par rapport au bon moment pour le lâcher-prise. Les changements positifs se font dans un espace de douceur, non sous la pression.

PEHMEITÄ HAASTEITA

Olen aikaisemminkin pohdiskellut blogissani sitä miksi juuri ashtangajoogaan on vakiintunut tavaksi se, että opettaja avustaa oppilasta asanoissa koko ajan voimakkaammin ja aina vain pidemmälle, jopa sietokyvyn rajoille (https://annenuotio.wordpress.com/2015/02/10/on-engineering-and-injuring/). Monesti ajatus on se, että harjoituksessa pitää alituiseen lisätä panoksia, jotta sillä voisi saavuttaa jotain. Tämähän ei ole mitenkään joogaan sisäänrakennettua eikä välttämätöntä. Jooga ei ole suorituksia eikä tavoitteiden saavuttamista eikä varsinkaan kivun tuottamista. Avustukset eivät ole oikeastaan lainkaan tarpeellisia, jos ajatellaan syvällisemmin joogan toteutumista, mikä voi tapahtua vain hellittämällä.

Sillä, että joogaopettaja ei kunnioita oppilaan kehon rajoja, on pitkälle meneviä vaikutuksia. Miten oppilas voi itse oppia niitä kunnioittamaan, jos opettaja toistuvasti rikkoo kehon rajoja, vääntää väkisin pakottaen oppilaan jatkuvasti ylittämään itsensä? Eikö taas päinvastainen tapa ohjaisi oppilastakin kuuntelemaan itseään tarkemmin? Jos opettaja kunnioittaa kehon rajoja ja kuuntelee hengityksessä ilmenevää viisautta, muuttuu oppilas herkemmäksi ja oppii siten kunnioittamaan muitakin henkilökohtaisia rajojaan. Niiden epämääräisyys kun on monen ihmisen elämässä syy ongelmien synnylle ja kärsimyksen jatkumiselle.

Omien rajojen laajentamisen ei tarvitse tarkoittaa sitä, että rääkkää kehoaan ja kamppailee jatkuvasti itsensä kanssa. Rajojen viisas ylittäminen tapahtuu asteittain ja sitä voidaan työstää hiljaisuudessa. Todellinen irtipäästäminen voi olla hiljaisuudessaan intensiivinen nöyrtymisen hetki eikä siitä välity ulospäin välttämättä mitään. Joogaharjoittelu voi olla taitoa tehdä merkittävää sisäistä työtä niin, ettei olekaan koko ajan äärirajoilla. Sen sijaan on tietoinen siitä milloin on oikea hetki, milloin kaikki on valmista irtipäästämiselle. Lempeydessä ja avaruudessa tapahtuu enemmän elämänmyönteisiä muutoksia kuin paineen alla.

Photo by Anne

to breathe innnnnnnn

Breathe in love. Breathe out peace. That’s the message you see nowadays often in the context of yoga. To make this happen it might mean a lot of useless efforts. Anyway it requires a unique gift of imagination. You imagine you’re breathing love in. But if you live in the reality you can’t breathe only love in, because the world is also made of other things like hatred. Actually you can’t choose what you breathe in unless you block your own energies to control the situation.

Another way is something Osho have suggested and it’s completely the opposite of that. That we’d always breathe in the misery of the world and the others’ hate and we’d breathe out love. That’s a harder way, but it’s a great philosophy in regard to all. Whatever comes in must go out love. We need to transform all the negativity we encounter to something even just a bit more beautiful.

I’m often asked by my yoga students if one should protect oneself from the others and their negativity. The common advice is probably to protect yourself from negative people or even to get rid of them. I think you should be aware of what kind of energies you’re surrounded by. In case they are negative, you should protect yourself against them, only if you can’t take them in. But, if you have the courage and the strength to breathe in the reality, you don’t need any protection. Transformation is your magic wand. You can take hate, you can take despise, you can take cheating, you can take anything. This means that you choose to take deeply inside the feelings your ego naturally rejects.

Sometimes people want to hurt us even on purpose. When somebody is mean to us, we can see how rooted we are in love, how pure our heart remains. Our aversion (dveṣa) towards others’ hatred is the problem. We should really allow the hatred go all the way in. If we try to keep it away, on the surface in order not to be touched by it, we lose our energy and the negativity remains in us. When the hatred touches the deepest in us, it becomes something else.

This is the work in the spirit of Ahimsa. We need strength to take in meanness, indifference, coldness. Bigger the hate on the other side, bigger the space and acceptance we need to find in us. Try in small doses first. Because if you’re not used to take this kind of feelings in, your energy body will get a shock. Your mind easily identifies with the other’s negativity and your energy puts the defense mode on. If you really let the incoming energy touch you deeply, you can see how it’s then easier to breathe goodness, acceptance and peace out. It happens naturally. Ahimsa is a principle we can understand by living it. It means: Breath in hate. Breath out love.

ÊTRE ENVAHI ET LIBRE

Inspirez l’amour. Expirez la paix. C’est le message qu’on voit souvent aujourd’hui dans le contexte du yoga. Pour le réaliser, non seulement on a besoin de faire des efforts remarquables, mais aussi on doit être doté d’une imagination exceptionnelle. Nous pouvons imaginer que nous inspirons l’amour, mais si nous vivons dans la réalité, nous ne pouvons pas inspirer que de l’amour étant donné que le monde est fait aussi d’autres choses comme la haine. Nous ne pouvons pas choisir ce que nous inspirons à moins de bloquer notre propre circulation énergétique pour contrôler la situation.

Il y a une autre façon pour trouver la paix qu’Osho a suggérée. Que nous inspirions toujours la misère du monde et la haine des autres et que nous expirions l’amour. C’est plus dur, mais c’est une philosophie qui tient compte de tout le monde. Quoi qu’il arrive, il doit être transformé en amour en nous. Nous devons transformer toute la négativité que nous rencontrons en quelque chose ne serait-ce qu’un petit peu de plus beau.

Mes élèves me demandent souvent si nous devrions nous protéger contre les autres et leur négativité. Un conseil général est probablement que oui, il faut se protéger et même s’éloigner des personnes négatives. Je pense qu’on doit être bien conscient des caractéristiques des gens qui nous entourent. Si elles sont négatives, la protéction est nécessaire seulement si on ne peut pas assumer ces énergies. Mais si vous avez le courage et la force d’inspirer la réalité, vous n’avez pas besoin de protection. La transformation est votre baguette magique. Vous pouvez prendre haine, mépris, trahison, tout. Cela veut dire que vous choisissez d’être touchés profondément par les émotions que l’égo rejetterait naturellement.

Parfois les gens veulent nous blesser exprès. Devant la méchanceté, nous pouvons voir à quel point nous sommes enracinés dans l’amour, combien notre cœur reste pur. Le vrai problème est finalement notre aversion (dveṣa) vers la haine des autres. Nous devrions permettre à la haine de nous pénétrer. Si nous tentons de la repousser, ou bien de la garder sur la surface pour ne pas être touchés, nous perdons notre énergie et la négativité reste en nous. Mais lorsque la haine de quelqu’un d’autre nous touche profondément, elle devient autre chose.

Ceci est le travail dans l’esprit de Ahimsa. Nous avons besoin de force pour prendre la méchanceté, l’indifférence, la froideur. Nous devons trouver de l’espace et de l’acceptance en nous. Essayez en petites doses d’abord. Parce que si vous n’êtes pas habitués à accepter ces énergies, votre corps énergétique va recevoir un choc. Votre mental s’identifie à la négativité de l’autre et votre énergie se met sur la défensive. Mais si vous laissez l’énergie vous envahir, vous allez voir comment il est plus facile d’expirer la bonté, l’acceptance et la paix. Cela se passe naturellement. Ahimsa est un principe que nous comprenons en le vivant. Cela veut dire: Inspirer la haine. Expirer l’amour.

SISÄÄNHENGITYSTÄ SYDÄMEEN ASTI

Hengitä rakkautta sisään. Hengitä rauhaa ulos. Tätä viestiä tuodaan esiin nykyään monissa joogayhteyksissä. Ohjeen seuraajalle se voi tarkoittaa turhia ponnisteluja mielenrauhan suhteen. Joka tapauksessa se vaatii uskomattoman mielikuvituksen. Voimme tietenkin kuvitella hengittävämme rakkautta sisään. Jos sen sijaan elämme todellisuudessa, emme voi hengittää ainoastaan rakkautta sisään, koska maailma on rakennettu muistakin asioista kuin rakkaudesta, kuten vihasta. Itse asiassa emme voi valita sitä mitä hengitämme tukkimatta omaa energiaamme omalla kontrollillamme.

Osho ehdotti aikanaan täysin päinvastaista tapaa. Että hengitämme sisään koko maailman tuskan, muiden vihan ja että hengitämme ulos rakkautta. Tämä tapa on vaikeampi, mutta se on luultavasti kuitenkin kaikkien kannalta toimivampi filosofia. Mitä ikinä kohtaammekin, sen täytyy muuntua sisällämme rakkaudeksi. Muunnamme kaiken kohtaamamme negatiivisuuden joksikin edes vähän paremmaksi ja kauniimmaksi.

Näillä asioilla on yhteys kysymykseen, jonka kuulen usein oppilailtani. Pitäisikö meidän suojella itseämme muilta ja nimenomaan heidän negatiiviisilta tunteiltaan? Yleinen ohje kuulunee niin, että pitää suojautua. Joidenkin mielestä sellaisista ihmisistä on päästävä kauaksi ja jopa hankkiuduttava eroon. Toki meidän pitää olla tietoisia siitä millaiset tunteet meitä ympäröi. Meidän pitää suojautua kuitenkin vain, jos emme kykene ottamaan niitä vastaan. Jos taas meillä on rohkeutta ja voimaa hengittää todellisuus sisäämme, emme tarvitse mitään suojauksia. Taikakeinomme on energioiden muuntaminen. Voimme ottaa vastaan vihaa, halveksuntaa, petturuutta, ihan mitä vain. Otamme syvälle sisimpäämme kaikki ne tunteet, jotka egomme luonnostaan torjuu.

Joskus ihmiset haluavat loukata meitä tahallaan. Kun joku on meitä kohtaan ilkeä saamme punnita omaa sydäntämme ja katsoa miten puhtaana se pysyy. Tosiasiassa ongelma on vihaa kohtaan tuntemamme vastenmielisyys (dveṣa). Meidän pitäisi sallia muiden vihan lävistää meidät kokonaan ja antaa sen mennä syvälle sydämeemme. Jos yritämme pitää vihan pinnalla, niin, ettei se kosketa meitä, oma energiamme kuluu siihen ja negatiivisuus jää lopulta meihin. Kun viha löytää meissä loputtoman vastaanottavuuden, se kimmahtaa toiseen suuntaan ja muuttuu.

Tämä on työtä Ahimsan hengessä. Me tarvitsemme viisautta ottaaksemme vastaan ilkeyttä, välinpitämättömyyttä ja kylmyyttä. Mitä suurempi viha on vastassamme, sitä suurempi tila ja hyväksyvyys meidän tulee löytää itsestämme. Yritä tätä ensin pikku annoksissa. Jos nimittäin et ole harjaantunut tässä taidossa, energiakehosi joutuu shokkiin toisen ihmisen vihan tai vihaisuuden kanssa. Mielesi samastuu toisen negativiisuuteen ja energiasi asettuu puolustusasemiin. Jäät loukkuun. Siinä vaiheessa kun voit antaa sisään tulevan energian koskettaa itseäsi suojelematta mitään, huomaat miten helppo on hengittää ulos hyvyyttä, hyväksyntää ja rauhaa.  Se tapahtuu itsestään. Ymmärrämme Ahimsan elämällä sitä joka hetki. Hengittämällä vihaa sisään ja rakkautta ulos.