spiritual bodies

Through my profession I’ve noticed that people usually identify themselves either with their physical body or their spirit. In other words they see themselves either physical or spiritual. Some people have an easy access to both sides of their being, but it can still be difficult to sense both sides simultaneously. Even for those who practice yoga it can be easier to do separately the physical practice and then to have another moment to connect to their inner feelings.

Often those who feel they are mostly their physical body, are not interested in spirituality. Or if they are their spirituality is superficial: it’s not incarnated. But what is a physical body without spirit? Isn’t it a functional and empty cover, a nerveous system?

Those who feel their are primarily spiritual, might overlook their physical body. What is spirituality then without a feeling of incarnation? Maybe floating with thoughts about spirituality and being somewhere else than this world.

When our spirit is alive in our body, the body has a perceptible vibration. Then the spirituality is not thoughts. It’s become a sensitive body which sets limits spontaneously and clearly.

The yoga practice offers a possibility to join these two sides of us and to melt them together, but you have to know how to do it. One goal of yoga is to make us physically spiritual and spiritually physical. The understanding of Prana is the way. It’s about sensing the life energy in the body and connecting to the invisible world through it.

14362573_10207021896815210_3119881727354932195_o

ESPRIT INCARNÉ

Dans mon métier, j’ai constate souvent que les gens s’identifient soit à leurs corps physique soit à leur esprit. Certains sont à l’aise avec les deux facettes de leur être, mais il se peut quand même qu’il soit impossible de les vivre simultanément. Il me paraît qu’il en est ainsi aussi pour les pratiquants de yoga. Il est plus facile de faire une pratique physique à part et prendre séparément du temps pour se connecter à ses sentiments intérieurs.

Souvent ceux qui se prennent plutôt pour un corps n’atteignent pas à la spiritualité. Ils peuvent s’intéresser à la spiritualité, mais comme leur esprit n’est pas vraiment incarné, la spiritualité reste superficielle. Qu’est-ce que le corps physique sans esprit? N’est-ce pas un récipient où le système nerveux fonctionne?

Ceux qui se sentent plutôt spirituels, peuvent mépriser le côté physique de leur être. Mais qu’est-ce que la spiritualité sans le corps physique ressenti? C’est probablement des pensées concernant la spiritualité et une absence du monde réel.

Lorsque notre esprit se manifeste dans notre corps, sa vibration énergétique est bien perceptible. Là, la spiritualité n’est plus des pensées. L’esprit a pris une forme physique et il reconnaît clairement et spontanément les limites saines à l’aide du corps.

La pratique du yoga offre la possibilité d’unir et d’intégrer ces deux facettes de notre être, mais nous devons savoir comment procéder. Un des buts du yoga est la fusion de ces deux dimensions. Nous devenons donc physiquement spirituels et spirituellement physiques. Ce qui est la condition préalable à cette fusion est la compréhension du Prana. Nous devons reconnaître et sentir l’énergie vitale dans notre corps. C’est par lui qu’on se connecte à la vie en dehors de notre corps et au monde invisible.

HENKI KEHOSSA

Kohtaan ammatissani siinä mielessä kahdenlaisia ihmisiä samastuvatko he enemmän kehoonsa vai henkeensä. Ihminen hahmottaa itsensä yleensä joko fyysiseksi tai henkiseksi olennoksi. Joillekin pääsy yhteyteen molempien olemuspuoliensa kanssa on vaivatonta, mutta silti heille voi olla mahdotonta elää näitä molempia olemuspuolia samanaikaisesti. Myös monille joogan harjoittajille on helpompaa tehdä fyysinen joogaharjoitus omana harjoituksenaan ja ottaa erikseen aikaa kokea yhteys sisäiseen maailmaansa.

Monesti ne, jotka hahmottavat itsensä fyysisiksi, eivät saa kiinni henkisyydestä. He voivat olla kiinnostuneita henkisyydestä, mutta koska heidän henkisyytensä ei ole kehollistunut, se on pinnallista. Mutta mitä on fyysinen keho ilman henkisyyttä? Kuori, jossa hermosto toimii. Ne taas, jotka kokevat itsensä henkisiksi, saattavat ylenkatsoa fyysistä olemustaan. Mitä sitten on henkisyys ilman fyysisyyttä? Leijumista henkisyyttä koskevissa ajatuksissa irti tästä maailmasta.

Kun henkemme ilmenee kehossamme, kehon energeettinen värähtely on selvästi tunnettavissa. Silloin henkisyys ei ole ajatuksia. Henki on ottanut kehollisen muodon ja se tunnistaa spontaanisti ja selkeästi terveet rajat, joissa on parasta toimia.

Joogaharjoittelu tarjoaa mahdollisuuden yhdistää nämä kaksi puolta meissä ja sulauttaa ne toisiinsa, mutta meidän täytyy tietää miten se tapahtuu. Yksi joogan tarkoituksistahan on nimenomaan tämä sulautuminen, jossa meistä tulee fyysisesti henkisisiä ja henkisesti fyysisiä. Pranan ymmärtäminen on edellytys tälle yhdistymiselle. Meidän pitää tunnistaa ja tuntea elämänenergia kehossamme. Sen kautta voimme sitten päästä yhteyteen kaiken elämän ja näkymättömän maailman kanssa.

Photo by Mari Jannela

Life’s answer

We humans meet different crisis in life. For example in different biological and psychological phases we meet challenges through which we grow and achieve a new maturity. Big life changes which are either planned or completely unexpected can also mean a crisis. And then sometimes we are in the middle of an existential crisis. We ask ourselves what’s the meaning of life.

Usually when we talk about existential crisis, we refer to a psychological crisis where our mind doesn’t leave us alone. It tries to figure out why we exist, what’s the purpose of life. These times of questioning may come with age, when our values change, but they can also pop up any time. Whatever answer we come up with, it doesn’t satisfy us. The mind faces a dilemma and the anxiety goes on.

If our yoga practice has developed our consciousness about the prana, vital energy, our existential crisis might have a different nature. The questions are nevertheless the same. But instead of being thought about they are felt in the body.

One of the questions is “Do my life have a purpose?” In other words: “Do I have a place here, do I have the right to exist”? Who can answer this question? Nobody. Or anybody. Do I have a meaning for humanity, for the planet? On a bigger scale maybe not.

Only life can answer that question. The answer is always: ⭐ YES ⭐ But can you hear it really? You have the right to be. You have a mission, because life brought you here. Once you are touched directly by life’s answer, once you totally feel that answer, the psychological crisis won’t ever come back. You feel the belonging to life deep in your energy. You’re connected to life forever.

LA VIE NOUS RÉPOND

Nous traversons tous des crises dans la vie. Il y a des phases biologiques et psychologiques durant lesquelles nous atteignons à une nouvelle maturité à condition d’avoir fait face à des défis qu’elles nous présentent. Les grands changements dans la vie que nous avons voulus ou qui sont arrivés comme surprise peuvent également provoquer une crise. Et parfois nous avons perdu le sens de la vie. Nous sommes dans une crise existentielle.

En général, lorsque nous parlons de crise existentielle, nous référons à une crise psychologique où notre mental ne nous lâche pas. Il continue à poser des questions de savoir pourquoi nous sommes là. Ces questions émergent avec des âges différents, quand nos valeurs de vie changent, mais elles peuvent surgir à n’importe quel moment. Peu importe quelle réponse nous trouvons, elle ne satisfait pas notre mental. Le dilemme dans le mental persiste et l’anxiété persévère.

Si nous avons développé une bonne conscience du prana, énergie vitale, par la pratique du yoga, notre crise existentielle peut avoir une nature différente. Les questions sont les mêmes, mais au lieu d’être pensées, elles sont ressenties.

Une de ces questions est: “Est-ce que ma vie a une valeur?” En d’autres mots: “Est-ce que j’ai une place dans l’existence?” Qui peut répondre à cette question? Personne. Ou bien n’importe qui. Est-ce que j’ai de l’importance pour l’humanité, pour la planète? Sur une grande échelle, peut-être pas.

Il n’y a que la vie qui peut répondre à cette question. La réponse est toujours: ⭐ OUI ⭐ Mais pouvons-nous l’entendre vraiment? Nous avons le droit d’exister, de vivre. Nous avons une mission, car la vie nous a voulus. Lorsque nous sommes directement touchés par la réponse que la vie nous donne, lorsque nous ressentons la réponse totalement, la crise psychologique ne reviendra plus jamais. Nous sentons une appartenance profonde à la vie dans notre énergie. Nous sommes connectés à la vie à jamais.

1902830_835978626435704_5807139066612481388_n

ELÄMÄ VASTAA

Meillä ihmisillä on erilaisia kriisejä elämässämme. Eri elämänvaiheet tuovat biologisia ja psykologisia haasteita, joiden kohtaaminen ja läpikäyminen nostaa meidät uudelle kypsyystasolle. Suuret elämänmuutokset, joita toteutamme tai jotka tulevat yllätyksenä voivat myös saada aikaan kriisin. Joskus elämän tarkoituksen miettiminen kietoo meidät kokonaan sisäänsä. Meillä on olemassaolon kriisi.

Eksitenssikriisistä puhuessamme viittaamme yleensä sellaiseen psykologiseen kriisiin, jossa mielemme ei päästä meitä otteestamme. Yritämme ymmärtää miksi olemme olemassa, mitä varten, ketä varten. Tällaiset kysymykset nousevat helposti pintaan eri ikävaiheissa, kun arvomaailmassammekin tapahtuu muutos, mutta ne voivat nousta esiin ihan milloin vain muulloinkin. Vaikka löydämme perusteluja olemassaolomme tärkeydelle, mieli tulee sille rajalle, jossa tyydyttävää vastausta ei löydy. Dilemma pysyy ja ahdistunut olo sen mukana.

Jos joogaharjoittelumme on kehittänyt tietoisuuttamme pranasta, elämänenergiasta, voi eksistenssikriisimme olla eri luonteinen. Kysymykset voivat olla täysin samat, mutta sen sijaan, että me pohtisimme niitä, me tunnemme ne kehossamme.

Yksi näistä kysymyksistä on: “Onko elämälläni joku merkitys?” Toisin sanoin: “Onko minulla paikka maailmassa?” Kuka voi vastata tähän? Ei kukaan. Tai kuka tahansa. Onko minulla merkitystä ihmiskunnalle, tälle planeetalle? Ei varmaankaan suuressa mittakaavassa.

Vain elämä voi vastata meille. Elämän vastaus on aina: ⭐ KYLLÄ ⭐ Mutta kuulemmeko sen? Meillä on oikeus olla olemassa ja elää. Meillä jokaisella on tehtävä, koska elämä on niin päättänyt. Kun saamme vastauksen suoraan elämältä, ei psykologinen kriisi palaa enää koskaan. Tunnemme syvästi energiassamme, että kuulumme elämälle. Olemme siihen ikuisessa yhteydessä.

Photo: Catherine Chenu